Fiktion Petrus

† 4. toukokuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punaruunikko, 154 cm
syntynyt	01.07.2012, 30-vuotias (3v. 30.09.2012)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 70 cm
rekisterinumero	VH12-018-0706
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-III, SV-II, KRJ-I, YLA2

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!

Sylivauva Petrus on erittäin hellyydenkipeä oripoika joka nauttii suunnattomasti saamastaan huomiosta. Onhan se mukavaa kun hevonen viihtyy ihmisen kanssa, mutta siinä vaiheessa kun syliin pyrkii lähes 600 kg:n massiivinen nelijalkainen, ei olo ole kaikkein mukavin. Onneksi Petrus tajuaa rajansa pelkällä työntämisellä ja komennuksella "Loppu". Petrus ei muutenkaan aina tajua kokoaan ja voimiaan, se saattaa taluttaessa niin yhtäkkiä repäistä narusta kun näkee makoisan ruohomättään ettei taluttaja aina edes pystyssä. Ja viikottain ori myös tallaa jonkun varpailla vahingossa emmekä jaksa enää edes laskea monen varpaat se on muussannut. Petrus on muuten hyvin kiltti oriksi ja moni luuleekin sitä ruunaksi sen käytöksen mukaan, se ei kukkoile muille oreille ja sen voi tarhata huoletta tamman viereen. Tallissakin sen vierustoverina on tamma.

Petrus on raskas ratsu vaikkakin toimii hyvällä omalla moottorilla. Ori on nimittäin auttamattoman etupainoinen ja moni sanookin sillä ratsastettuaan, että olo on kokoajan kuin kohta mentäisiin nenilleen. Petrus onkin ratsastettava kokoajan ns. ylämäkeen, liiallinen kokoaminen saa orin välittömästi lössähtämään etupainoiseksi, joten kokoamisaste on oltava melko matala. Orille on tärkeää myös paljon taivutuksia sisältävä verryttely, sillä iso ori tuppaa helposti olemaan jäykkä. Myös perusteellinen loppuverkka on tärkeää, jotta ori ei ole seuraavana päivänä kuin rautakanki. Liikkeiltään Petrus ei ole kovin huomiota herättävä, enemmänkin tasainen suorittaja, mutta se, että niissä on ihan mielettömän mukava istua, antaa paljon anteeksi. Petrus on ehdottomasti parempi kouluratsu, mutta toimii myös esteillä moitteettomasti. Se on ennenkaikkea rohkea ja uskaltaa hypätä erikoisesteetkin mukisematta, hyppytyyli vain ei ole päätähuimaava, mutta onko se aina niin tärkeää.

Petrus on helppo kuljetettava ja myöskään lastaus ei tuota ongelmia, ainoa mitä ori hieman kapinoi ovat kuljetussuojat ja ne puetaankin sille ainoastaan pitkille matkoille. Petrus on uusissa maisemissa tavallista virkumpi ja tapojaan poiketen hirnuu kovasti uusille ystäville ja saattaa jopa hieman tanssahdella narun päässä hurjimpina päivinään. Kun Petruksen ratsastaa kisoissa juuri niin kuin kotonakin, on se ratsastettavuudeltaan ihan samanlainen kuin kotosalla. Ori voi hieman jännittää tuomarin koppia/autoa, joten kannattaa tutustua niihin siinä aikana kuin rataan on niin sanottua tutustumisaikaa.

• SV-II-palkittu 15. marraskuuta 2012: rakenne 6 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p., ratsastuskoe 7,7 p. + 7 p. (61.338%), luonne 15 = 60,7 p.
• Kantakirjauslausunnot 15. tammikuuta 2014:
  

  "Hyvä tyyppi ja sukupuolileima, pitkä säkä ja melko pitkä pyöreä runko, vennot vuohiset, melko kaareva kaula, laskeva lautanen"
  R-suunta, pisteet: 15 p. + 16 p. + 16 p. + 16 p. = 63 p.

• KRJ-I-palkittu 15. maaliskuuta 2015: 5,5 p. + 40 p. + 22,25 p. + 20 p. + 13,5 p. + 1 p. = 102,25 p.
• YLA2-palkittu 25. huhtikuuta 2015: 23 p. (16+7) - 27,5 p. (15,5+12) - 17 p. - 11 p. - 4 p. = 82,5 p.

Sukuselvitys

isälinja - Kilun Peedro     emälinja - Aava

ei. Lynchstrandissa majaansa pitävä Laineen Kasperi on 153 senttiä korkea raudikko ori. Luonteeltaan ori on erittäin herttainen, huomionkipeä ja äärettömän utelias. Kasperi on aloitellut lupaavasti kouluratsun uraansa ja startannut myös hyvällä menestyksellä esteratsastuskilpailuissa. Jälkeläisiä oriilla on tällä hetkellä kaksi, ori ja tamma.

eii. Vaikka korkeudeltaan Takauma oli jopa 172 senttinen, se oli luonteeltaan nöyrä ja rauhallinen. Ori kilpaili kouluratsastuksessa jopa vaativa B-tasolla ja voitti kerran kultaa suomenhevosmestaruuksissa. Se on vaikuttanut hyvin paljon suomenhevosjalostukseen ja sillä onkin monia kisakentillä menestyneitä jälkeläisiä.

iie. Kasperin tavoin Antero Turverannan kasvattama Laineen Lehde oli luonteeltaan lempeä, aivan kuten monet muutkin Turverannan hevosista. Tamma olikin yksi kasvattajansa parhaimmista tammoista, se varsoi viisi upeaa jälkeläistä, jotka ovat sittemmin menestyneet niin koulu-, kuin esteradoilla. Lehde itse teki myös hienon uran kilparatsuna ja siirtyi sitten 13-vuotiaana siitostammaksi ja harrasteratsuksi.

ee. Fiktioon eräänä kesäkuun lopun päivänä saapunut Aava on kaunis raudikko tamma. 153 senttiä korkea tamma on palkittu Yleislaatuarvostelussa toisella palkinnolla marraskuussa 2011. Luonteeltaan Aava voi olla toisinaan hyvinkin itsepäinen ja määräilevä, mutta useimmiten oikein sympaattinen ja kiltti neiti. Jälkeläisiä tammalle on kertynyt viisi, kaksi tammaa ja kolme oria, joista yksi myöhemmin ruunattiin.

eei. Turmion Ukko on hyvin taidokas kouluratsu. Lempinimeltään Ukko, on koulutettu aina Vaativa B tasolle saakka. Kilpailuissa tämä pitkäharjainen herrasmies on menestynyt hienosti ja ruusukkeita on tullut kahmittua senkin edestä. Luonteeltaan rehellinen suomalainen, joka nauttii kilpailemisesta ja rapsutuksista. Ulkonäössäänkään herralla ei ole vikaa, vaan se on palkittu kantakirjassa toisella palkinnolla. Varsinkin jalka-asennoistaan se sai hyvää palautetta. Ukolle on ollut kysyntää jalostuksessa ja sillä onkin useita jälkeläisiä, joista muutama on pärjännyt hienosti ikäryhmiensä laatuarvosteluissa. © Vibaja

eee. Aaria on myös Martti Peltosen omistama ja kasvattama pienehkö tamma. Aaria on kuitenkin ollut pitkään ylläpidossa yhdellä kilparatsastajalla, koska itse omistajalla ei ole aikaa. Tamma on pärjännyt upeasti Helppo A tasolla ja 5-vuotiaana olikin laatuarvostelussa lupaavin kouluhevonen. Varsinkin ilmavista liikkeistään se on saanut kehuja, vaikka korkeutta ei olekaan paljoa. Energinen ja sitkeä tamma, joka on palkittu toisella palkinnolla kantakirjassa. Tamma on vielä hyvässä iässä ja kilpailee ahkerasti. Jälkeläisiä sillä on vain kaksi, joista toinen, ori Hirmuli, on hyvin menestynyt myös koulukilpailuissa. © Vibaja

Jälkeläiset

⟩   7 kpl: 3 oria, 4 tammaa

Kilpailutulokset

⟩   42 KRJ-sijoitusta, 1 Cup-sijoitus, 1 VSR-sijoitus

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

23.02.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Lola

Tällä kertaa sain valmennettavakseni suloisen suokkiori Petruksen ratsatsajansa Miljan kanssa. Saavuimme ratsukon kanssa lähes yhtäaikaa maneesiin, kun saavuin sinne, oli Milja juuri parkkeerannut Petruksen maneesin keskelle ja kiristi paraikaa satulavyötä. Tervehdin ratsastajaa ja kerroin päivän tunnin aiheen olevan loivat kiemuraurat. Ratsukko verkkasi alkuverkat itsenäisesti taivutellen ja ympyröitä tehden.Kun hevonen oli tarpeeksi verrytelty, neuvoin tehtävän. Tehtävänä oli loiva kiemuraura jokaiselle sivulle. Pitkät sivut ravilla ja lyhyet tarvittaessa, jos koki sen paremmaksi vaihtoehdoksi ainakin näin alkuun. Petrus liikkui hienosti, joskin vähän etupainoisena josta huomautinkin Miljalle. Jonkun ajan päästä asia oli korjattu, kun Milja alkoi kokoamaan Petrusta eri tavalla ja ratsasaa enemmän ylämäkeen. Tiet Milja ratsasti oikein hyvin ja huolellisesti ja Petrus totteli kaiken, mitä ratsastaja pyysi. Lyhyiden sivujen kiemuraurat tosin tuppasivat jatkumaan pitkän sivun alkuun, mutta käskin tehdä pienemmän tien, jotta se mahtuisi lyhyelle sivulle. Tämän jälkeen ratsukko sia pitää lyhyet välikäynnit.Välikäyntien jälkeen jatkettiin tehtävää, tällä kertaa pitkät sivut laukalla ja lyhyet ravilla tai laukalla. Ravilla olisi ehkä helpompi, sillä noinkin raskaan hevosen voisi olla vaikeaa ylläpitää laukka kaarteessa ja pysyä tasapainossa tiukassa kaarteessa. Petrus nosti laukan hienosti ja ylläpiti sinne pitkän sivun loppuun saakka, kunnes ratsastaja hidasti sen raville lyhyen sivun kiemurauraa varten. Taas kulmasta uusi nosto ja kiemuraura. Tie oli jälleen hyvin ratsastettu. Kun tehtävää oli tultu jo tovi laukallakin, oli aika lopettaa tunti tietysti loppuverkkojen jälkeen.

11.02.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana dookie

Milja ja punaruunikko ori Petrus olivat alkuravien parissa, kun pääsin maneesille. Tervehdin ratsukkoa ja jäin hetkeksi seuraamaan heidän menoaan. Petrus liikkui kovin etupainoisesti, ja muistuttelin Miljalle ulko-ohjan kohottavasta voimasta. Muutamia kommentteja lukuunottamatta ratsukko sai suorittaa alkuverryttelyt itsenäisesti. Tämän tunnin ohjelmassa oli pohkeenväistöharjoitukset, jotka tekisivät hyvää raskaanpuoleiselle ja etupainoiselle Petrukselle.

Tehtävässä ratsukon tuli kääntyä pituushalkaisijalle toisen lyhyen sivun päädystä, ja tehdä suoristuksen jälkeen pohkeenväistöä oikealle uralle asti. Yksinkertainen ja tavanomainen tehtävä siis. Kun väistön tuli alkaa, Petrus lähti vain valumaan oikealle lapa edellä, eikä astunut askeltakaan ristiin. Komensin Miljaa jarruttamaan ulko-ohjasta, ja siirtämään orin takapäätä etuosan mukaan. Tomerampien apujen jälkeen ruunikko lähti väistämään, mutta liikkui kovin tahmeasti. Pyysin ratsastajaa ratsastamaan hevosta enemmän eteen, jotta väistöön tulisi lisää tarmokkuutta ja siitä tulisi eteneväisempi. Ratsukko teki työtä käskettyä, ja muutamien väistöjen jälkeen pyysin heitä tekemään väistöt vasemmalle. Käyntiväistöt sujuivat myös toiseen suuntaan, joten parin kerran jälkeen ratsukko sai siirtyä harjoitusraviin ja tehdä väistöt taas oikealle.

Raviväistöt eivät olleet Petrukselle alkuun lainkaan yhtä helppoja, kuin käynnissä. Ori pääsi valumaan taas kovin etupainoiseksi, ulko-ohjan pidätteet eivät tahtoneet mennä läpi ja ulkolapa pääsi taas karkaamaan omille teilleen. Milja kuitenkin korjasi tilanteen käyttämällä ulko-ohjaa nostavana apuna, ja samalla piti huolen, että ravin tahti säilyi riittävän reippaana. Toisella väistökerralla tehtävä sujuikin paremmin, vaikkakin yhä turhan etupainoisena. Lopuksi ratsukko tuli vielä ravissa väistöt vasemmalle, ja loppua kohden ne alkoivatkin sujumaan paremmin. Hyvän väistöpätkän jälkeen päätimme lopetella valmennuksen, ja Milja sai jäädä tekemään itsenäiset loppuverryttelyt ruunikkonsa kanssa.

03.01.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana misery.

Ratsukko sai hoitaa alkuverryttelyn itsenäisesti, sillä ratsastaja tunsi parhaiten hevosensa ja tiesi, miten sen verrytteleminen täytyy tehdä. Petrus vaikutti raskaalta edestä ja vastusteli muutenkin eteenpäin pyytävää pohjetta. Lisäksi ratsastaja joutui taivuttelemaan sitä reilummin, sillä hevonen muistutti hetkittäin enemmän rautakankea kuin notkeaa kouluratsua.

Ensimmäisenä harjoituksena oli sama kuin edellisen ratsukon kanssa - pohkeenväistöt ravissa ja käynnissä. Se tekisi hyvää hieman kankealle hevoselle. Ratsukko sai tulla keskihalkaisijalle ja suoristamisen jälkeen väistää vuoron perään vasemmalle ja oikealle kohti uraa. Uralle päästyä harjoitusravilla seuraava pitkä sivu ja ennen kääntämistä keskihalkaisijalle siirtyminen käyntiin. Ensimmäisellä kerralla Petrus ei väistänyt askeltakaan vaan valui lapa edellä kohti uraa. Kehotin ratsastajaa olemaan huomattavasti napakampi ja jos hevonen ei reagoi väistävään pohkeeseen nätisti pyytämällä, niin sitten huomautus raipalla pohkeen taakse heti, eikä vasta huomenna. Petrus heräsi raipalla huomauttamisen jälkeen ja alkoi väistää. Silti se punki hieman ulkopohjetta vasten lapa edellä. Kolmannella kerralla ratsastajan napakka ote alkoi tuottaa tulosta ja hevonen suoreni huomattavasti. Pian väistöt olivat ihan hyviä kumpaankin suuntaan ja kehotin tulemaan samaa harjoitusta ravilla. Petrus väisti, mutta jäi helposti paikoilleen ravaamaan. Pyysin ratsastajaa huolehtimaan myös eteenpäinpyrkivyydestä, vaikka väistöt menisivätkin muuten hyvin. Lopulta sain hyvät suoritukset taas kumpaankin suuntaan ja annoin luvan pieneen hengähdystaukoon.

Laukkaharjoituksena oli ympyräkahdeksikko. Toinen ympyrä hieman reippaampaa laukkaa ja toisella hieman hitaampaa laukkaa - Petrus ei osaa niinkään koota tai lyhentää laukkaa, mutta kunhan ratsastaja huomaa selkeän eron laukan temmossa. Ympyrää vaihtaessa ravin kautta laukanvaihto. Petrus oli jo pohkeenväistöjen jälkeen mukavan notkea ja taipui hienosti ympyröillä. Sen etupainoisuus alkoi myös kadota ja ori kulki hienosti ylämäkeen. Ratsastaja teki hyvää työtä ja sai laukkoihin selkeät erot ympyröillä. Sama harjoitus tehtiin myös toiseen suuntaan ja se sujui yhtä hyvin. Petrus alkoi jo hieman innostua ja pyrkiä ehkä turhankin paljon eteenpäin, mutta tämän hevosen kohdalla siitä ei saa rangaista vaan se on vain hyvä asia. Annoin lopulta luvan itsenäiseen loppuverryttelyyn. Ratsastaja saisi olla alusta asti napakampi ja vaatia Petrukselta enemmän. Muuten yhteistyö sujui hyvin ja ratsastaja tuntee selkeästi hevosensa.