† Muistoissamme 24.02.2019

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	kulomusta, 159 cm
syntynyt	16.07.2016, 31-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 65 cm
rekisterinumero	VH16-018-2401
kasvattaja	Tuiskula
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © ei halua
nimeään mainittavan

20.10.2016	KV-I (3v.)	63,5 p.
	rakenne: 8 p., käynti: 2 p., ravi: 2 p., laukka: 5 p., lisäpisteet: 3 p., suku: 43,5 p. Luokkavoittaja II, 3-vuotiaiden Paras suomenhevonen
30.11.2016	KTK-III	68 p. (R-suunta)
	17 p. + 17 p. + 17 p. + 17 p.
15.03.2018	KRJ-II	93,25 p.
	7 p. + 40 p. + 24,25 p. + 7 p. + 15 p.
20.08.2018	SLA-I	98 p.
	15 p. (4-3-3-5) + 19 p. + 22 p. + 22 p. + 20 p.

Usva on kiltti, mutta erityisen herkkä tamma suomenhevoseksi. Se ei tahdo koskaan kenellekään mitään pahaa, mutta omaa vallan epävarman luonteenlaadun. Usvaa jännittää herkästi ja kaikki muutokset pistävät tamman mielen ylikierroksille. Usva on kuitenkin hyvin lämminhenkinen ja aurinkoinen tamma, joka ei koskaan kiukuttele tai mieltään turhasta pahota. Se yrittää parhaansa ja on motivoitunut tekemään töitä ahkerasti, kunhan vain ratsastaja tietää mitä tekee. Tamman luottamusta ei moni ihminen ole saanut, mutta ne ihmiset, jotka Usva on huolinut omikseen ja joihin se luottaa täysillä, saavat osakseen pyyteetöntä rakkautta. Usvan voi hoitaa miltei missä vain, mutta kiinni se kannattaa sitoa tamman äkkinäisten liikkeiden ja säikkyluontoisuuden vuoksi. Tamma ei karkaile ilkeyttään tai tylsyyttään, vaan on monet kerrat päässyt vapaaksi silkasta säikähdyksestään. Tamma nauttii silittelystä ja hellästä harjaamisesta, eikä sen kanssa yleensä tule suurempia ongelmia hoitaessa vastaan käytöksen suhteen. Kuitenkin esimerkiksi traileriin lastaamiseen tulee varata hieman reilummin aikaa ja rankkasateella varautua vallan herkkään neitiin maneesissa ratsastaessa.

Selkään noustessa Usvaa vähän jännittää, mutta jo pari kierrosta sen kanssa käveltyä se yleensä rentoutuu. Vaikeita liikkeitä tamma stressaa herkästi ja haluaisi aina miellyttää ratsastajaa parhaansa mukaan. Ratsastajan tuki, rauhallinen istunta ja kotioloissa myös äänellinen tsemppi ovat suoritusten kannalta ehdottoman tärkeässä osassa Usvan kanssa, jotta se pysyy rentona ja uskaltaa luottaa siihen, että tekee oikein. Usvalla on tasaiset askellajit, joihin löytyy ratsastamalla helpostinostetta ja näyttävyyttä. Avuille Usva on sopivan herkkä ja etenkin istuntaa Usva tulkitsee hyvin helposti. Askeleen pidentäminen on yksi Usvan vahvuuksista, kun taas kokoamista ja väistämistä vaativat liikkeet on hevoselle vaativampia. Maastossa Usvan on turvallisinta kahden varman hevosen välissä. Usva viihtyy päiväsaikaan luonnossa, mutta hämärän tullen hevonen ei tunnu nauttivan lenkeistä, mikä heijastuu nopeasti säikkymisherkkyyteen. © Uppe

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Purje-Aatos     emälinja - Unissa

Näyttelytulokset

05.11.2016 Vähäpelto, RCH (3½-4-4-4-3½-4-3½-4-4-4=38,5p), tuom. dookie

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

12.08.2017 - Leikkitunti ilman satulaa, kirjoittanut Siguri

Kesän kisakausi alkoi olla Usvan kohdalla lopussa, joten päätimme muuttaa täksi päiväksi tarkoitetun valmennuksen satulattomaksi leikkitunniksi. Ratsastajalle teki hyvää välillä antaa aivoille vähän lepoa, eikä Usvankaan tarvinnut uurastaa koulukiemuroiden parissa. Annoin ratsukon suorittaa kuitenkin tunnin alkuun hyvät verryttelyt siirtymisten ja muutaman maapuomin kanssa.

Lähdimme liikkeelle ratsastajan venyttelyharjoituksista. Pyysin tätä laittamaan ohjat tukevasti kaulalle ja koskettamaan ensin vastakkaisella kädellä toisen puolen varpaita. Tehtävästä näytti olevan hyötyäkin, sillä ratsastajan piti todella hakea tasapainoa Usvan kävellessä rauhallisesti eteenpäin. Seuraavaksi pyysin ratsastajaa koskettamaan hevosen hännäntyveä, korvia ja lopulta koskettamaan jaloilla toisiaan hevosen kaulan yläpuolella - mikä osoittautuikin tunnin hankalimmaksi tehtäväksi.

Kun ratsastaja oli saanut tasapainon kuntoon, lähdimme tekemään maailmanympärysmatkaa. Ratsastaja nosti jalkansa istuakseen naistensatulaan, siitä takaperin, jälleen jalat samalle puolelle ja lopulta paluu oikeinpäin. Teimme matkan myös toiseen suuntaan, mutta pyysin ratsastajaa istumaan väärinpäin selässä hetken, kun minä lähdin taluttamaan Usvaa eteenpäin ja nostamaan ravia. Ratsastaja tuntui ensin pomppivan selässä kovasti, mutta osasi lopulta rentouttaa itsensä syvälle selkään myös takaperin.

Lopputunnista jatkoimme vielä tasapainoharjoituksia eri askellajeissa. Siirsin kentän reunamilta myös muutaman kavaletin, jota ratsukko sai ylittää omaan tahtiin. Ratsastajalla tuntui olevan mukavaa, ja Usvakin liikkui todella hyvin eteenpäin, vaikka se olikin saanut laiskotella lähes koko alkutunnin - tai ehkäpä juuri siitä syystä se jaksoi työskennellä reippaana. Loppuverryttelyjen jälkeen pyysin ratsastajaa siirtymään käyntiin pitkin ohjin ja ehdotin heille pientä metsälenkkiä lähimaastoissa vielä tunnin päätteeksi.

20.06.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Uppe

Olen ollut vapaaehtoisena kesäapurina Fiktiossa koko kesäkuun ajan ja viettänyt ihanan loman opinnoista suomenhevosten parissa. Lakaisin tänään juuri tallikäytävää, kun Milja syöksyi paikalle kiireisenä ja kysyi olenko käsitellyt arkoja hevosia. -Kyllähän niitä on vastaan tullut, vastasin pieni epävarmuus äänensävyssä ja sainkin heti tehtävän. Usva-niminen tamma odottaisi liikuntaa, mutta kukaan ei ehdi paneutua sen kanssa juuri nyt työntekoon. Oli kuulemma herkkä tamma ja epäluuloinenkin. -Eiköhän meistä kavereita tule, tuumin, mutta jouduin nöyrtymään taitojeni puutteeseen heti Usvaa tarhassa tervehtiessäni. Sitä pelotti, se ei luottanut, näin sen selkeästi. Se arasteli kosketustani ja olisi mielellään jäänyt tarhaan turvaan. Nyt oli hevosalan youtube-gurujen neuvoilla käyttöä, sillä minun tuli harjoittaa aikamoisia hevoskuiskaajan kikkoja, jotta kommunikaationi ilmaisi Usvalle luottoa. Tilanne oli mielenkiintoinen: sain tamman rentoutumaan pihassa hetkeksi, mutta kun pyysin sitä liikkeelle ja talutin talliin pesariin, en selkeästi osannut kantaa omaa varmuuttani toivotulla tavalla ja paletti lävähti käsiini uudelleen. Harjasin puhisevan tamman nopeasti, varustin rauhallisesti, naksautin kypärän päähän ja talutin tamman ulos. Tämä kaikki kuulostaa tässä hyvin sujuvalta, mutta kyllä me mulkoiltiin toisiamme melko epäluuloisena, sillä kumpikaan ei oikein ymmärtänyt mitä toinen ajattelee. Hyppäsin kuitenkin selkään ja otin treeniin nöyrän asenteen. Jos onnistuisin ratsastamaan Usvaa kauniissa paketissa kierroksen jokaisessa askellajissa, olisimme onnistuneet. Heti alussa huomasin, että tamma kuuntelee istuntaani miltei ylitse pursuavan herkästi. Toisaalta pystyin tekemään istunnalla paljon, joten pikkuhiljaa Usva rentoutui minun hengittäessäni rauhallisesti. Työstin alkuun käyntiä ja ravia, mutten pyytänyt erityisen paljon. Kaikki energia meni kummallakin osapuolella jännittämiseen ja tilanteen haltuunottoon. Raviympyröillä keksin laulella ääneen rauhallisesti, mikä sai Usvan rentoutumaan entisestään ja selässäkin oli helpompi istua. Työtä joutui kuitenkin tekemään paljon, eikä mikään tapahtunut hetkessä. Nostin myös laukan muutaman kerran ympyrällä, mutta sen pidempiaikainen ratsastaminen olisi tehnyt vain hallaa molemmille, joten lopuksi kieputtelin tammaa vielä ravissa. Kun hevonen ravasi rennosti, siirsin tamman käyntiin. Mikäli minulla olisi mahdollisuus valmentautua Usvan kanssa, olisin välittömästi kiinnostunut nousemaan sen selkään uudelleen, niin mielenkiintoinen uusi tuttavuus se oli.

16.10.2016 - Historiaa

Lokakuussa 2015 vähensin rajusti hevosmäärää, mikä tarkoitti sitä, että moni omistuksessani ollut kasvatti päätyi myyntiin. Esimerkiksi erilaisia emälinjoja oli kertynyt niin monia, että kaikkiin oli mahdotonta panostaa samalla tavalla. Unissasta alkanut koulupainotteinen U-linja kuului yksiin tärkeimmistä linjoista, mutta jostain oli pakko karsia, joten lopulta linjan tuoreimmasta yksilöstä Uinauksesta tehtiin myynti-ilmoitus muiden mukana. Tamma löysi suht nopeasti uuden kodin, mutta lähes yhtä nopeasti se palasi takaisin, sillä omistaja oli päättänyt luopua hevosista kokonaan. Uinauksen onneksi sillä oli jo ennestään ainakin yksi ihailija, joka oli ollut jo aiemminkin jättämässä tarjousta, mutta oli myöhästynyt täpärästi. Tuiskulan omistaja felissa otti minuun nimittäin yhteyttä, kun huomasi tamman palautuneen myyntiin. Sovimmekin kaupat samantien, olihan hän tarjonnut hyvän kodin aiemmin jo Marengille.

Siitä päästäänkin tähän päivään. Olin jo aiemmin huomannut Tuiskulan kasvattimyynnissä Uinauksen jälkeläisen, mutta toistaiseksi vain tyytynyt ihastelemaan sitä. Tammalla on näin omasta näkökulmastani varsin hauska suku, sillä se on vahvasti fiktiolainen. Sen lisäksi, että emälinja on omaa tuotostani, myös isälinjassa komeilee isän jälkeen fiktiolaiset. Isän emänkin puolella on Fiktiossa elänyt Metsäkartanon Manaus, sekä Fiktion kasvatti Laisa, joka asui Mörkövaarassa. Onhan suku varsin yleinen, mutta pari päivää takaperin en lopulta voinut olla mainitsematta kiinnostuksestani felissalle. Samalla huomasin myös toisen kiinnostavan varsan, ruunivoikon tamman Loisteen, jonka suvusta on edustettuna Fiktiossa ennestään vain iee. Vilutar. Eikä sitten mennyt kauaakaan, kun olin jo kahden tuiskulalaisen suomenhevosen omistaja. Tänään kävin hakemassa tammakaksikon uuteen kotiinsa.