Fiktion Utu

† 15. heinäkuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	kulomusta, 161 cm
syntynyt	12.01.2012, 29-vuotias (4v. 12.05.2012)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 60 cm
rekisterinumero	VH12-018-0057
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KRJ-II

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Vibaja

Utu on tallimme rauhallisimpia hevosia, mutta myös uteliaimpia. Milloin sen turvassa on punamultamaalia, kun se on tutustunut tallin seinään ja milloin otsassa vekki. Pienten kolhujen hevonen, mutta koska se ei itse tammaa haittaa, eikä sille koskaan tunnu sattuvan mitään ikävämpää niin mikäs siinä, tutkikoon (eikä onneksi muodosta haavoihinsa ikinä imppareitakaan). Utu on kiltti kuin mikä, sellainen suloinen halinalle, jonka kanssa on mukava touhuta. Tamma myös painaa hyvin usein päänsä syliin ihan vain halittavaksi. Utun helppoutta lisää se, että sen voi taluttaa ja hoitaa aivan kuka tahansa, komistaapa tallin satulahuoneen seinällä kuva Utusta kolmivuotiskesänä kun sitä taluttaa samanikäinen tyttö. Ainoa mikä on Utusta ihan karsean kamalaa, on vesikarsina, eikä sitä sinne saakkaan kuin peruuttamalla. Onneksi se seisoo siellä nätisti.

Utu on laiska kuin mikä, se ei jaksaisi millään intoutua kunnolla työntekoon ja tamman herättelyyn meneekin hyvä tovi. Utu on myös hieman jukuripää ratsu, se saattaa keksiä ettei halua mennä johonkin ja töitä saa tehdä saadakseen pystyyn hyppivän ja pakittelevan tamman menemän sinne minne haluaa. Kun Utu sitten syttyy ja lähtee "käyntiin", se toimii yllättävänkin mukavasti ja on hyvin herkkä. Helpoksi sitä ei voi hyvällä tahdolla ikinä sanoa, mutta kun alkukankeudet on selätetty, se harvemmin tekee täysstoppeja. Kun tammaan tutustuu ja sitä oppii "lukemaan", tietää milloin sitä alkaa jurppimaan ja tällöin suosiolla kannattaa helpottaa tehtäviä. Utu nauttii suuresti maastoilemisesta, joten sisällämme usein treeniohjelmaan maastolenkin, jonka lisäksi syksyisin ja talvisin mennään paljon pellolla.

Utu on pelkkä kuljetusautohevonen, se ei yksinkertaisesti suostu menemään traileriin, mutta kuljetusauton kanssa ei ole missään vaiheessa mitään ongelmia. Utu on hoitotoimenpiteissä yhtä helppo kisapaikoilla kuin kotonakin. Toki se haluaa tuijotella tavallista enemmän, mutta toisaalta tuijottelu tekee myös sitä, että tamma seisoo pitkiä toveja kuin patsas ja on näyttelyissä erityisen helppo. Ratsain se toimii ihan ok, alkuhankaluudet kestävät usein kauemmin. Utu kuitenkin nauttii esiintymisestä, joten radalla se harvemmin keksii mitään tyhmiä konnankoukkuja, joten jos se on edeltävänä päivänä ollut ihan hirveä, ei kannata kuitenkaan heittää hanskoja tiskiin.

• KRJ-II-palkittu 15. tammikuuta 2015: 7,5 p. (7+8) + 40 p. + 25 p. + 10 p. + 12 p. + 1 = 95,5 p.

Sukuselvitys

isälinja - Niittykiitäjä     emälinja - Unissa

eei. Jyly-Kaarlo tunnetaan pienenä, mutta pippurisena hevosorina. Sillä todellakin on pippurinen ja jonkinverran äkkipikainen luonne jota se on myös paljon periyttänyt jälkeläisilleen. Kaarlo ei ole mikään hullunkiilto silmissä juoksenteleva pöpipää, mutta se keksii aina syyn näyttää vähän hampaita ja luimistella ohikulkijoille. Oria käsitteleekin vain ihmiset, jotka tuntevat sen ja tietävät jo pienestä eleestä milloin kannattaa siirtyä takavasemmalle. Suositun jalostusorin Kaarlosta tekee kuitenkin sen kapasiteetti ja ratsastettavuus jotka ovat periytyneet yhtä paljon kuin isälinjan luonnekin. Kaarlo tasainen ja rauhallinen ratsu sekä erittäin miellyttämisenhaluinen. Kaarlo tekee asiat täysillä ja parhaansa mukaan. Pieneksi hevoseksi sillä on myös erinomainen hyppykapasiteetti sekä liikkuvuus kouluratsastuksen suhteen.

eee. Uniina on uskomattoman suloinen näky paksussa pitkässä harjassaan joka saa sen näyttämään erityisen pieneltä. Kun koko poni on vaalean jouhen peitossa on sympatia taattu. Uniina on kuitenkin paljon muutakin kuin suloinen; se on kiltti ja luotettava hevonen. Periaatteessa tammaa pystyy käsittelemään kuka tahansa ja se onkin mainio vastapaino tamman sulhaselle, Unissan isälle. Uniinalla ei Unissan lisäksi ole kuin yksi varsa. Ratsuna tamma on rauhallinen, välillä ehkä liiankin rauhallinen. Se on silti osaava ja herkkä, kunhan saa sen vaihteen päälle. Joskus se saattaa olla työn takana, mutta se kyllä kannattaa! Uniina on kilpaillut kouluratsastuksessa ja voittanutkin useita kilpailuja, mutta nykyään se on lähinnä harrasteratsu ja monen aloittelevan ratsastajan opettaja. Uniina on hevonen jolla kyllä riittää kärsivällisyyttä. © Cery

Jälkeläiset

⟩ 1 kpl: 0 oria, 1 tamma

Kilpailutulokset

⟩   46 KRJ-sijoitusta, joista yksi kysymysluokasta (klk), 1 CUP-sijoitus, 2 VSR-sijoitusta

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

05.01.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Lola

Tällä kertaa sain valmennettavaksi patalaiskan Utun sekä tietysti Milja-ratsastajan. Olin alunperin ajatellut valmennuksen aiheeksi laukanvaihtoja, mutta kun katsoi tamman uneliaita ja laahaavia käyntiaskeleita, niin ehkä pysyttelisimme jossain vähän helpommissa tehtävissä... Ehkä teettäisin tälläkin ratsukolla erilaisia tempo-tehtäviä, niinkuin Attilan valmennuksessa. Ajattelin ensin kuitenkin katsoa, miten tamma liikkuu alkuverkoissa. Ravissa jatkui sama takajalkojen laahaaminen, mutta en ajatellut laukanvaihtojen olevan kuitenkaan ihan toivottomia ravin perusteella. Kun Milja yritti nostaa laukkaa, lähti Utu vain lisäämään raviaskelta ja raipasta se teki stopin nousi takajaloilleen. Ilmeisesti tämä oli tuttua hommaa Utun kanssa, sillä Milja oli varautunut isompaan keulimiseen jo pikkupompuista. Päätin suosiolla helpottaa tunnin aihetta ja ottaa vain vähän temmon vaihteluita aiheeksi. Ensin oli kuitenkin saatava tamma laukkaamaan edes jotenkuten. Vaikka ratsastaja vain istui selässä mitään tekemättä, Utu peruutti taaksepäin korvat luimussa. Kun ratsastaja oli tarpeeksi rauhallinen ja rento, Utu lähti kävelemään eteenpäin. Käskin ratsukon kävellä ensin kierroksen, ja sitten koettaa ravia ja jos ravi meni hyvin, niin nostaa laukka. Raviin Utu suostui heti ja laukankin se nosti. Kehuin ratsukkoa ja kerroin muuttaneeni tunnin aihetta varmuuden vuoksi. Aloitimmekin tehtävät heti ja ajattelin käyttää silti tässäkin kahdeksikkoa. Toisella lävistäjällä reipasta ja ponnekasta ravia, toisella sitten ihan hidasta, melkein kuin käyntiä. "Käyntiravi" kävi Utulle oikein hyvin, mutta yllätyin, miten se innostui reippaastakin ravista. Ilmeisesti tämä oli Utulle mielenkiintoista puuhaa, joten se ei nähnyt syytä stopille. Kun kahdeksikkotehtävää oltiin harjoiteltu jonkinn aikaa, päätin lopettaa tunnin kun kellokin näytti jo niin paljoa. Ratsukko sai aloittaa itsenäiset loppuverkat.

03.01.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana bertta

Laittelin tällä valmennuskerralla hypättävän kaarevan linjan esteet omille paikoilleen sillä aikaa, kun Milja ja upean mustan värinen, uteliaan oloinen suomenhevostamma Utu kävelivät pitkin ohjin alkukäyntejä koko maneesin uraa pitkin. Vähän ajan päästä Milja ja Utu siirtyivät jo raviinkin, ja silloin sain onneksi vihdoin ja viimein linjan esteet kottua maneesin keskiosaan. Utu teki ravissa välillä ikävän näköisiä stoppeja, mutta kun kehotin Miljaa olemaan vähän päättäväisempi tammansa satulassa tiiviisti istuen, ratsukon yhteistyö sujui kuin vettä vaan! Milja lämmitteli Utun kanssa ravia vielä hetken aikaa keskiympyrälläkin, jolloin he tekivät samalla myöskin paljon pysähdyksiä ja niiden lisäksi muutamat käyntisiirtymätkin ainakin joidenkin mielestä erittäin tylsien pysähdyksien tehosteeksi. Tämän valmennuksen aiheena eivät kuitenkaan ollut siirtymät, pysähdykset ja muut kontrolliharjoitukset sekä -tehtävät, vaikka niitä näin alkuverryttelyjen ajan tehtiinkin. Tänään nimittäin pistäisin Miljan ja Utun tekemään pohkeenväistöjä niin käynnissä kuin ravissakin. Kuten arvelinkin, pohkeenväistöt sujuivat ratsukolta oikein hyvän näköisesti ja melko huolellisestikin, mitä nyt Utu välillä halusi oikoa kulmissa ennen pitkää sivua, jossa piti aloittaa pohkeenväistöjen tekeminen pitkän sivun loppuun saakka ja seuraavalla uudestaan väistöjä. Kuten tuossa jo juuri äsken kerroinkin, pitkillä sivuilla tehtiin siis itse pohkeenväistöjä. Lyhyillä sivuilla piti sitten nostaa laukka käynnin kautta ja tehdä tietysti molempiin päätyihin pienet ympyrät, tai no toisin sanoen siis voltit. Tämä tehtävähän oli Miljalle ja Utulle aivan helppo nakki, kun pohkeenväistöt mentiin käynnissä, mutta ravissa siihen tuli lisää vähän haastavuuttakin, sillä silloinhan ravista piti ensin ottaa käyntisiirtymä ja siitä vasta laukannosto ja pääty-ympyrälle.