Fiktion Unna

† 15. heinäkuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	musta, 157 cm
syntynyt	10.02.2013, 24-vuotias (4v. 11.06.2013)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 60 cm
rekisterinumero	VH13-018-0328
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-III, SV-I, KRJ-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © JH

Pirteä ja iloinen tammaneiti Unna on eloisa ja hieman jopa kakaramainen tapaus. Unna rakastaa kaikkea ja kaikkia, se on aina korvat hörössä ihmistä vastassa, haluaisi leikkiä jokaisen nelijalkaisen kanssa ja saattaa hirnahtaa iloisen tervehdyksen jopa postilaatikolle. Jep, en ole itsekkään varma onko meidän Unnalla ihan kaikki kanootit pysyneet reissussa mukana. Unnaa kiinnostaa myös kaikki asiat, harjapussukan sisältöä haluttaisi tutkia joka kerta jo pelkästään herkkujen toivossa. Unnan touhukkuuden takia se kannattaakin suosiolla sitoa hoidon ajaksi. Koska Unna on sen verran reipas neiti tutustumaan kaikkeen liikkuvaan ei se vierasta yhtään myöskään eläinlääkäriä tai kengittäjää. Homman ongelmat tulevatkin tamman touhukkuuden kautta esiin ja pidempää kärsivällisyyttä vaativissa toimenpiteissä Unna on pakko rauhoittaa. Taluttaessa Unna on energinen ja niin sanotusti kiemurteleva, kaikkia ja kaikkea kun haluttaisiin päästä moikkaamaan.

On turhaa varmaan edes esittää kysymystä tarvitseeko Unnaa käskeä ratsastaessa pahemmin eteenpäin. Lähinnä Unnaa tarvitsee kokoaikaista kevyttä käsijarrua etenemiseensä. Unnan kanssa jokapäiväiseen treeniin kuuluukin rauhalliseen käyntiin pyrkiminen ja valitetavaa mutta totta, se ei virkun tamman kanssa ole helppoa saavuttaa. Muutaman kerran on Unnan ratsastaja tokaissutkin touhtuneena ettei tamma kävele rauhallisesti varmaan edes eläkeiässä. Unnan kanssa tarvitaan toisinsanoen pitkää pinnaa! Unna on innokas lajissa kuin lajissa, mutta esteillä tamman idea täysillä eteenpäin ei ole avain kuin vaaratilanteisiin. Yksinkertaisesti tamma ei ehdi saada jalkojaan järjestykseen ja puomit kolisee heti kun estekorkeus nousee, toisinaan jo puomit aiheuttavat kolinaa vähän turhan paljon. Maastossa reippaan ja rohkean tamman kanssa kuitenkin on mukavaa, jos vauhdista tykkää, periaate kun sielläkin on "mennään eikä meinata"!

Matkanteosta Unna tykkää, se on jännää ja lupaa uusia maisemia! Unna on uusissa paikoissa melko äänekäs etenkin tammaksi, melkoinen häsättäjä joka suuntaan! Kisatilanteessa Unna on täysin oma itsensä, eikä jaksa stressata pienistä. Sikälimikäli se siis on kiva kisakaveri, koska on täysin oma itsensä myös kotiympäristön ulkopuolella.

• SV-I-palkittu 15. toukokuuta 2013: rakenne 8 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p., ratsastuskoe 6 p. + 10 p. (73.042%) = 49 p.
• Kantakirjauslausunnot 15. tammikuuta 2014:
  

  - Hyvät tyypit, seisoo huonosti, pyöreä vankka runko, painunut selkä, alakaulaa, painuneet vuohiset.
  R-suunta, pisteet: 18 p. + 16 p. + 16 p. + 17 p. = 67 p.

• KRJ-I-palkittu 15. heinäkuuta 2015: 7,5 p. + 40 p. + 25 p. + 20 p. + 11,5 p. = 104 p.

Sukuselvitys

isälinja - Kultimo     emälinja - Unissa

Jälkeläiset

⟩ 3 kpl: 0 oria, 3 tammaa

Kilpailutulokset

⟩   47 KRJ-sijoitusta, 1 VSR-sijoitus

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

20.05.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana alhippa

Kentällä viiletti ravissa valmiina ratsukko jota olin saapunut valmentamaan. Ja todellakin viiletti, sillä tuntui ettei tämä ratsu nyt muuta tähän hätään tarvitse kuin jarrua. Tartuin samantein toimeen ja pyrin auttamaan ratsastajaa parhaani mukaan. Ratsastajan takapuoli alas satulaan ja istunta rennoksi, mutta tarvittaessa napakaksi. Puolipidätteet alkuun sen verran reiluina ja käytännössä koko keskivartalon lihaksistoa käyttäen, että varmasti menee perille. Tämän jälkeen alkoi jo Unna reagoimaan ratsastajan pidätteisiin paremmin, vaikka ne voitiin antaa pienempinä. Aivan näin valmennuksen aluksi ratsukko sai tehdä pysähdyksiä ja liikkellelähtöjä käynnistä. Ohjaustoimintojen kokeilu ennen kuin mitään muuta aletaan tekemään.

Kun jarru alkoi löytymään ratsukko sai siirtyä raviin ja volttien pariin. Aina jos Unnan tempo alkoi nousemaan niin samantein voltti ja ratsastajan rauhoittaminen. Tuntuma pysyi ratsastajalla koko ajan hyvänä, mutta alkuun asettaminen ja taivuttaminen olivat hyvin varovaisia. Rohkaisin ratsastajaa toimimaan selässä rohkemmin apujensa kanssa vaikka alla on melkoisen reipas ratsu. Pikku hiljaa tamma alkoi saada malttia ja ratsastaja luottamaan, että ratsu ei pakene alta. Lähes kuin huomaamatta tämä reipas Unna-tamma saatiin ratsastettua ohjan ja pohkeen väliin. Hetkeksi siirryimme ravissa myös kahdeksikolle, joka sujui varsin mainiosti, vaikka alkuun Unna olisi mieluummin tehnyt jotain muuta, eli valunut uralle. Ratsastaja sai kuitenkin tamman korjattua hyvin takaisin kahdeksikolle pohjeavuin.

Valmennuksen loppupuolella otimme ohjelmaan vielä laukkatyöskentelyä. Pohdin tovin mikä olisi paras ratkaisu, mutta päädyin lopulta mahdollisimman lyhyisiin laukkapätkiin, eli aloitimme pääty-ympyrällä, niin että puoliympyrää laukkaa ja loppu laukannoston valmisteluun. Ensimmäiset laukannosto olivat melkoisen vauhdikkaita, mutta pyytäessäni ratsastajaa olemaan selässä sopivassa määrin hidastava ja napakka, alkoi noston sujumaan siistimmin sekä hallitummin. Kun laukka tuntui sujuvan puoliympyrällä annoin ratsukon jatkaa vielä uralta kokoradan leikaten, jossa siirtyimen raviin, uusi laukannosto pääty-ympyrällä ja jälleen radan leikkaava ura. Loppuverryttelyn ratsukko sai tehdä itsenäisesti ravissa. Ratsuna ollut Unna on kyllä varsin vauhdikas, mutta myös sopivan opettava ratsu. Toimii, kun ratsastaja selässä osaa tehdä työskentelyssä oman osuutensa. Ratsastajalla alkaa olemaan hyvä kosketus hevoseen, vielä hieman rohkeutta lisää, vaikka tämä on herkästi etenevä peli, niin silti avut on ratsastettava lävitse.

03.01.2014 - Kouluvalmennus, valmentajana Víva

Milja saapui neiti vauhdikkaan kanssa maneesiin ja "herran pieksut", oli ensimmäinen sanani, kun katsoin tuon ratsukon menoa. Siinä sitä oli vauhtia kerrakseen, ja taisinhan minä sittenkin saada ainakin sen villikköhevosen tänne kiemurtelemaan koulun parissa. Nyt olikin sitten luvassa toimintaa, eli ei siis etananlailla löntystäviä ja maneesin hiekkaa tallovia hevosia vaan edessä pomppiva jänönen.. tai siis hevonen, hyvin reippaan oloinen ja lennokasliikkeinen sellainen. Sainkin hetken aikaa odottaa, ennen kuin Unna rauhoittui hetkeksi seisahtumaan, että sain tervehdittyä Miljaa ja pyydettyä häntä alkuverryttelemään vauhdikkaan ratsunsa itsenäisesti. Olihan se melko huvittavaa seurata maneesin reunalta liiankin innokasta tammaa, jota yritettiin saada kulkemaan edes hetki käynnissä. Ja kyllähän siinä nyt jonkun aikaa meni, että Milja sai Unnan hiljentämään vauhtinsa minimiin. Tosin käynnissä tuo tamma kulki vastahakoisesti kuolaimia purren, että jokos sitä lähdetään reippaammin liikkeelle. En nyt ruvennyt kiusaamaan tamma enää vaan annoin Miljalle luvan ottaa pari kierrosta laukkaa, jospa tuo tamma silloin hieman rauhoittuisi. Parin kierroksen jälkeen Unna kyllä oli jokseenkin hitaampi, mutta reipas silti. Siitä huolimatta pistin ratsukon kuitenkin töihin. Ensi töikseen Milja saikin ottaa siirtymisiä peruutuksista raviin. Eihän tuo tamma sitten millään olisi halunnut liikkua väärinpäin ja toiseen suuntaan. Aikansa sitä sai houkutella, ennen kuin Unna peruuttamaan suostui. Olisihan se varmasti halunnut mennä mieluummin vauhdilla eteenpäin, kun hitaasti taaksepäin. Peruutus onnistui kuitenki moitteettomasti, ja kun sille annettiin lupa lähteä eteenpäin, niin ei sitä kauan tarvinnut odottaa, kun Unna ravasi jo kiitoravia eteenpäin. Ehkä tuo peruutuksesta raviin, ei olekaan ihan Unnan juttu, mutta päätettiin silti kuitenkin kokeilla tehtävää pari kertaa uudelleen. Loppujen lopuksi saatiin tehtävä ihan hyvin suoritettua. Ja aikaahan sitä oli mennyt sitten ja reippaasti, ettei auttanut muukuin alkaa lopettelemaan näinkin lyhyeksi jäänyt valmennus, ja loppuverryttelemään Unna. Sen Milja saikin tehdä itsenäisesti, sillä minulla alkoi tulla kiirus toiseen paikkaan.