Kuukarin Revontuli
KTK-III, SV-III
| rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori |
|---|---|
| väri, säkäkorkeus | rautiaankimo, 148 cm |
| syntynyt | 16.10.2016, 14-vuotias |
| osaaminen | Noviisi valjakkoajo |
| rekisterinumero | VH17-018-0049 |
| kasvattaja | Siguri, Kuuralehto |
| omistaja | Milja, Fiktio (VRL-00692) |
Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio
| 20.01.2017 | SV-III (3v.) | 33,9 p. |
|---|---|---|
| rakenne 7,4 p., suku 10 p., käytöskoe 4 p. + 5 p., ratsastuskoe 7,5 p. + 0 p. | ||
| 25.05.2017 | KTK-III | 67 p. (P-suunta) |
| 17 p. + 17 p. + 17 p. + 16 p. | ||
Tuli piti meitä pitkään jännityksessä sen suhteen, että jääkö ori pienhevoseksi vai ei. Sen isähän on melko pieni, muttei kuitenkaan pienhevonen, eikä emäkään mikään jättiläinen ole. Vaikka isän emän puolella onkin isoja hevosia, puski muut pienikokoiset sukulaiset enemmän läpi ja niin Tuli jäi lopulta juuri pienhevosen määritelmän ylärajalle.
Tuli on ehdottomasti tallin rennoimpia oreja ja sen kanssa on helppo tulla toimeen. Pienen kokonsa ansiosta myös nuorempien harrastajien on kimon kanssa mukava puuhailla. Harjatessa ei ole pakko sitoa kiinni mikäli karsinassa pysytään. Ei harrasta jekkuja vaan käyttäytyy herrasmiesmäisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Varustaessa tarkka suustaan, joten kuolainten ja turparemmin kanssa saa olla tarkkana, etteivät huulet jää väliin tai remmi ole liian kireällä.
Taluttaessa Tuli kulkee nätisti vierellä eikä se suuremmin elehdi tammojenkaan läheisyydessä. Tarhasta haettaessa saattaa hieman vehtailla, mutta tomeralla kutsulla kyllä saapuu portille ja antaa myös kiinni.
Eläinlääkäri tai kengittäjä ei aiheuta tälle orille turhia sydämen tykytyksiä ja useimmiten se saakin kiitosta mallikelpoisesta käytöksestään.
Liikuttaessa Tuli on ehdottomasti parhaimmillaan vaunujen edessä, mutta kyllä ori ratsunakin toimii kohtuullisen hyvin. Isänsä tavoin hyvän ravin omaava kimo liikkuu reippaasti eteenpäin luonnostaan hyvässä ryhdissä. Tuli käyttää hyvin koko vartaloaan ja sen menoa on helppo säädellä jopa pelkällä äänellä. Taipuu vaikka pennin päällä ja malttaa keskittyä erilaisiin harjoituksiin kerrasta toiseen. Parhaimmillaan orin väitetään olevan koulukokeessa, mutta kyllä se muillakin osa-alueilla pärjää.
Ratsuna Tuli on niin ikään parhaimmillaan kouluratsastuksessa tai maastoillessa. Hieman kuuro pohkeelle, mutta muutoin kulkee kyllä hyvin ja ryhdikkäästi. Maastoon sopii lähteä niin yksin kuin porukassakin. Ei kyttää puskia mutta joukossa innostuu helposti kilpalaukkaan. Esteillä Tuli on aika onneton ja vaatii ratsastajaltaan paljon tukea ponnistuspaikan kanssa ja kieltää helposti mikäli lähestyminen on huono.
Vieraissa paikoissa Tuli on hyvin samanlainen kuin kotosalla. Ei turhia hötkyile vaikka seuraakin ympäristöä korvat terhakkaasti pystyssä. Tuli ei stressaa isommastakaan hälystä tai ratsastajan hermostumisesta. Lämmittelyssä saattaa vaikuttaa hieman kireältä, mutta tositilanteeseen Tuli kyllä rentoutuu ja esittää aina parhaansa. © Jenna
Sukuselvitys
| i. Varismäen Revontiera trtkm, 150 cm KTK-II, VVJ-I, SV-III |
ii. Ch Revontulia prt, 150 cm KTK-II, VVJ-I |
iii. Haamuvalo prt, 152 cm |
| iie. Pistaasipähkinä prt, 148 cm | ||
| ie. Talventuike trtkm, 161 cm KTK-II |
iei. Kuuraparta rtkm, 162 cm | |
| iee. Lumienkeli trt, 160 cm | ||
| e. Holman Rosanna rtkm, 153 cm SV-II |
ei. Maunon Mahti rtkm, 153 cm | eii. Maunovainen rt, 154 cm |
| eie. Manta mkm, 150 cm | ||
| ee. Rustiikki vprt, 146 cm | eei. Rompperi vrt, 148 cm | |
| eee. Nostiikki prt, 144 cm |
isälinja - Revontulia emälinja - Rustiikki
Jälkeläiset
1 kpl: 1 oria, 0 tammaa
| ori | M.B. Peikonkulta | s. 09.06.2022 | emä Runon Lemmenkuu |
|---|
Kilpailutulokset
44 VVJ-sijoitusta, 1 Cup-sijoitus
Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät
05.12.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sippe
Päästin kimon suomenpienhevosen irti, kävelin ohjat kädessä oriin taakse ja hyppäsin kärryjen kyytiin. Naksautin kielelläni, ja tottelevainen Tuli lähti kuuliaisesti ja tasaisesti käynnissä eteenpäin. Vaikka Tulella oikeastaan ajettiin lähinnä valjakkovaunuilla, tänään olimme liikenteessä perinteisten koppakärryjen kanssa. Tuli käveli korvat hörössä reippaasti eteenpäin, ja lumi narisi kärryjen renkaiden alla. Oli joulukuun alku, ja näin aamupäivällä maisema oli vielä valoisa ja kirkas. Puita peitti paksu, kaunis lumivaippa, ja pakkanen pisteli poskia. Myös jo melkein harvinaiseksi luettava valoilmiö eli auringonpaiste oli suostunut näyttäytymään.
Vähän matkaa käveltyämme napautin ohjilla Tulen lautasia ja maiskautin, merkkinä raville siirtymisestä. Tuli lähti ravaamaan mukavan tasaisesti, ja herkän, myös ratsuna käytettävän hevosen kanssa vauhti oli helposti ja tarkasti säädeltävissä. Annoin Tulen ravata melko pitkään, kunnes rauhallisesti siirryimme takaisin käyntiin ja käännyimme toiselle tielle. Tiellä oli aluksi pari melko jyrkkää ylämäkeä, joissa pidin Tulen käynnissä. Näin saatiin tehokkaasti kehitettyä hevosen takaosan lihaksia. Mäkien jälkeen annoin oriille taas merkin siirtyä raviin. Pyysin hevoselta ajoittain vähän reippaampaakin ravia, ja hienosti Tuli säilytti askellajin kovemmassakin tahdissa, vaikka valjakkoajossa sillä myös laukattiin vaunujen kanssa.
Noin kahdeksan kilometrin lenkin jälkeen Fiktion rakennukset alkoivat häämöttää edessämme. Ohjasin Tulin tallin eteen, ja kiinnitin sen hetkeksi seinässä olevaan renkaaseen. Koska valjaat eivät olleet pikalukolliset, avasin nahkaiset hihnat ja kieputin ne aisojen ympäriltä pois. Avasin vielä rintaremmistä kärryihin lähtevät remmit, ja peruutin kärryt pois Tulen perästä. Tallissa riisuin hevosen vielä valjaista, huuhtelin siitä enimmät hiet pois ja nostin selkään fleeceloimen. Tuli sai jäädä hetkeksi karsinaan syömään heiniä ja kuivattelemaan, ennen kuin se pääsisi vielä loppupäiväksi ulkoilemaan.