† Muistoissamme 16.08.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	musta, 146 cm
syntynyt	22.01.2015, 30-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 70 cm, Vaativa valjakkoajo
rekisterinumero	VH15-018-0303
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.04.2015	SV-III (2v.)	21,6 p.
	rakenne 6,6 p., suku 10 p., käytöskoe 5 p.
20.04.2015	EV-II (2v.)	27,5 p.
	8,5 p. + 3 p. + 4 p. + 4 p. + 5 p. + 3 p.
20.06.2015	KV-II (4v.)	37 p.
	rakenne 8 p., käynti 4 p., ravi 4 p., laukka 2 p., lisäpisteet: 0 p., ratsastettavuus 4 p., luonne 5 p., suku 10 p.
20.07.2015	SLA-II	81 p.
	11 p. (3+3+2+3) + 19 p. + 22 p. + 20 p. + 9 p.
20.08.2015	KTK-III	65 p. (P-suunta)
	16 p. + 16 p. + 15 p. + 18 p.
15.08.2017	KRJ-II	93,75 p.
	7 p. + 40 p. + 11,75 p. + 20 p. + 15 p.

Suvi on oikea tähtönen hoitajapiireissä laiskanpulskean luonteensa ansiosta, hoitajien suosikki ja ratsastajien kauhu sanottaisiinko näin. Tamma onkin oikea nallekarhu, vaikka sen pinnan ala kyteekin vauhdikas ja tulinen tamma. Suvi antaakin tehdä kaikki hoittoimenpiteet niin pienemmän, kuin isommankin ihmisen. Turhia tamma ei hermoile, vaikka neljä pientä ihmislasta hääräilee sen ympärillä ja hoitelee sitä. Suvi onkin tallikissan paras ystävä ja sen selästä voit monesti löytääkin tallikissan nukkumasta. Ainoa asia mitä tamma välttelee viimeiseen asti on pesukarsinat ja muutenkin vettä ylipäätänsä.

Kun Suville nakataan satula selkään se tarkoittaa tammalle sitä että nyt mennään, eikä meinata. Suvilla jää monesti jarrut, sekä korvatkin matkan varrelle kun se pääsee työnriemuun mukaan. Ylisuorittaja, joka ei vain oikein osaa aina kuunella selässä hääräävää kaksijalkaista vaan haluua tehdä itse aina kaiken omalla tyylillään. Kun saat tai oikeastaan jos saat jollakin ilmeellä tamman kuulolle selästä käsin se on oikeasti mitä loistavin ratsu, joka hakisi vaikka tähdet taivaalta jos pyytäisit tai ainakin melkein. Jos tammalta saa purettua turhan virran pois niin yleensä se alkaa keskittymään työn tekoonkin paremmin. Suvi ei ole kumminkaan kova kädelle, eikä muutenkaan raskas ratsastettava. Suvi on oikean ratsastajan kanssa todella kyvykäs kouluratsu- ja jopa esteillekkin tammalla imuvoimaa löytyy.

Kouluratsuksi Suvi on ehkä liian vauhdikas, mutta oikean ratsastajan kanssa ja purkamalla sen patoutunutta energiaa siitä saadaan irti vaikka ja mitä. Omaa mukavat jalennokkaat askellajit sekä valtavat työmoraalin, joka ilmenee monesti ylisuorittamisella. Jos tamman päästää häsläämään ja päättämään itse temmon niin ratsastuksesta ei yksinkertaisesti tule mitään. Suvilla pitääkin kokoajan olla tekemistä, jotta se ei ala itse keksimään sitä. Esteratsuksi tamma on hyvä, koska sillä vauhtia riittää, mutta puuttuu jarrut. Välillä meno on vaarallistakin, koska tammaa on vaikea hillitä, eikä pidätyksetkään meinaa mennä läpi välillä. Myös ennen estetuntia tammalta pitää saada ylimääräiset virrat pois, että se on turvallinen hypättävä. Tekniikka tammalla on kohdallaan ja se osaa hyvin itsekkin arvioida milloin pitää hypätä.

Valjakkohevosena tamma on todellakin erilainen, kuin selästä käsin ja se on kymmenen kertaa rauhallisempikin, vaikka eteenpäinpyrkimystä silloinkin on. Tamma on herkkä avuille ja sen reagointikyky on hyvä ja se on hyvin tarkka valjakkohevonen. Suorittaa tehtävät maltillisesti ja silloin se malttaa olla kuulollakin paremmin ja keskittyä tekemisiinsä. © sarqquu

Sukuselvitys

isälinja - Pyyhältäjä     emälinja - Sirityksen Surku

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

31.01.2017 - Paluu Fiktioon

Suvi on varsasta asti asunut Rohkelikossa, mutta tänään se palasi synnyinkotiinsa. Entisen omistajansa kanssa se on saavuttanut yhtä ja toista. Nyt tamman viimeisenä tavoitteena on saada pari jälkeläistä ja suunnata sitten Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun.

04.07.2015 - Lepopäivän viettelyä, kirjoittanut Tea

Eilisen Tehovalmennuksen jäljiltä Suvin omistaja oli pyytänyt minua kävelyttämään tammaa, jotta se ei menisi aivan jumiin. Tämä sopi minulle Ja olinkin heti aamulla innoissani menossa kävelylenkille Suvin kanssa. Nappasin tallista mukaani mustan tamman riimun ja lähdin kävelemään tarhalle päin, jossa Suvi mutusteli viimeisiä heinänkorsiaan ihmetellessää, kuka ihme tuokin on. Nappasin nallekarhun mukaani ja kävelimme vieretysten takaisin tallille. Laiskanpulskea tamma tyytyväisenä seisoskeli käytävällä hoitaessani sitä. Kaviotkin nousi erittäin reippaasti. Sen kummoisempia hoitotoimenpiteitä tekemättä avasin narun solmun ja lähdimme pienelle metsäkävelylle. Suvi oli erittäin unelma kävelyttää - se seurasi nätisti vierellä eikä edes kiirehtinyt. Ei edes pellon reunassa oleskelleita peuroja aristanut, katseli vain tyynen rauhallisesti ja jatkoi matkaansa minun pyytäessäni. Kyllä se hieman säpsähti tuulessa lepattanutta pressukatosta, mutta siinäkin vaiheessa tamma vain jähmettyi suomenhevosmaiseen tyyliin paikoilleen korvat tötteröllä. Hetken katseltuaan sai matka taas jatkua, kun katos ei ollutkaan syömässä pientä mustaa pienhevosta.

Tallille palattuamme harjasin Suvin huolellisesti turvasta hännän päähän ja menimme vielä hetkeksi lähiniityllelle, jossa tamma sai mutustella tuoretta ruohoa minun istuskellessa vieressä. Puolisen tuntia siinä oleskeltuamme päästin Suvin takaisin tarhaan ja vein riimun takaisin paikoilleen.

03.07.2015 - Estevalmennus, valmentajana Tea

Päätin tänään pistää Suvin oikeaan tehotreeniin, jotta saataisiin tehokkaita kuuliaisuusharjoitteita. Raahasin kuusi estetolppaa kentän pitkälle sivulle ratsukon verrytellessä. Kahden ensimmäisessä välissä oli tilaa neljä laukka-askelta ja toisessa vain kaksi. Tästä muodostui päivän jumppasarja. Korkeutta ei välttämättä tulisi paljoa, mutta se on erittäin hyvä keino saada pienten tehtävien avulla hevonen kuulolle. Pyysin siirtymään raviin ja ottamaan neljä käyntiaskelta pidemmässä välissä. Koska puomit olivat maassa, ei haittaisi, vaikka käyntisiirtyminen tapahtuisi toisen esteen jälkeen. Tärkeintä kuitenkin oli saada hevonen kävelemään. Ensimmäinen yritys meni ymmärrettävästi hieman mönkään. Virtapakkaus kaahasi innoissaan kaikkien puomien yli ennen kuin ratsastaja sai sen siirtymään käyntiin. Otimme tätä kolmisen kertaa, jotta käyntisiirtyminen tulisi puomien väliin. Kyllä se lopulta onnistuikin, kun tamma ymmärsi, mitä haluttiin. Seuraava tehtävä oli samanlainen, mutta väliin pitäisi saada pysähdys. Nostin myös viimeisen esteen pieneksi ristikoksi. Hiippailu oli tammalla erittäin paha tapa ja rehelliseen pysähdykseen saakka sitä oli hirmu vaikea saada. Kuitenkin tamman seistessä hetkenkin annoimme kiitoksen ja pidempää ohjaa.

Suvin levättyään tarpeeksi vaihdoimme suuntaa ja nostin kaikki esteet pieniksi ristikoiksi. Käskin nostaa laukan ja tulla vasta siinä vaiheessa, kun tamma ei tuntuisi ennakoivan vaan kuuntelee ratsastajan ohjeita. Kyllä siinä muutaman laukkavoltin sai pyöriä, kun virtaakin löytyi. Kuitenkin Suvin kuunnellessa edes hieman päästimme sen hyppäämään. Toisella pitkällä sivulla otettaisiin käynti ja nostettaisiin laukka lyhyellä sivulla, jos siltä tuntuisi. Esteet kuitenkin olivat niin pieniä, että tamma pääsisi ne helposti vaikka ravissa yli. Otimme tätä muutaman kerran ja ennakointia saatiin kuin saatiinkin vähennettyä.

Viimeisenä yritimme säädellä laukkaa pidemmällä välillä ja se onnistui yllättävän hyvin. Vauhti ei vähentynyt, vaikka askeleet lyhenivät, mutta sekin on jo edistystä. Pidennyksetkin sujuivat erittäin moitteettomasti, vaikka ratsastajan ilmeestäkin päätellen mentiin ehkä hieman liian kovaa vauhtia. Lopussa tamma oli erittäin hikinen, mutta pärski tyytyväisen näköisenä kulkiessaan kaviouraa hiekka pöllyten.

02.07.2015 - Kesäinen maastolenkki, kirjoittanut edellinen omistaja sarqquu

Voi näitä päiviä, kun satun ratsastamaan Suvia.. Jokseenkin kyllä hyvinkin virkistävää päästä välillä vauhtimopon kyytiin, kuin löntystellä rauhallisella ja varmajalkaisella suomiputella. No, meillä olikin tarkoitus lähtä tyttö porukalla hieman maastoilemaan ja minä innoissani valitsinkin Suvin heti ratsukseni, koska joskus kaipaa hieman vauhtia ja vaarallisia tilanteita itse kukanenkin. Päivä olikin lämmin ja hetken mietinkin, että olisikohan tammalla edes virtaa niin paljon tämmöisellä helteellä, kun päivän laitumella oli tolskannut. Suville olikin ilmestynyt oikein kiva pieni heinämasu näin kesän aikana ja nyt olisikin aika laittaa hieman läskit liikkeelle siltäkin. Hoidettaessa tamma olikin rauhallinen niinkuin aina ennenkin, mutta kun satula nakattiin selkää oli ääni eri kellossa.

Selvisimmekin pihalle ja tammakin oli piristynyt silmissä nähtävästi ja hetken mietinkinkin näkyykö loppuakaan tälle virtapiikille kun samantien noustuani selkään lähti tamma pinkomaan ravissa eteenpäin kuin mikäkin maantiejyrä. Sain hetken etsiäkkin jarruja ennenkuin tamma tajusi ai joo .. pitää pysähtyä odottelemaan muita. Mukanamme olikin Erika Taialla, Vilja Tatilla, Aada Riitulla ja Anne Ämmällä, joten matkasta tulisikin varmasti kaikinpuolin mukava ja oikein mielenkiintoinen kun lähtisimme kirjaimellisesti tyttö- ja tammaporukalla ja varsinkin tammojen osalta mielenkiintoista kun kaikki olivat mahat pitkällä koko kesän melkeen seisseet...

Kiersimmekin tänään pitemmän lenkin, joka meni parin muunkin tallin ohi, jossa näytti toiminta olleen ihan seis tällä hetkellä ja hevoset kesälaitumilla myös. Tarkoituksena olisi päättää maastolenkki viellä Kihruvirran lammelle, jossa voisi uittaa hevosia, mutta se jäisi kyllä minulta ja Suvilta vain haaveeksi, koska tamma nyt ei millään tavoin vedestä välittänyt. Kaikki muut tammat olivatkin ihan mielissään pulikoimassa ja Anne tipahtikin jo veteen pariin otteeseen Ämmältä, kun se hieman meni omiaan menojaan ja riehaantui vedessä telmimisestä. Onneksi isompia vahinkoja ei sattunut, eikä Ämmäkään ennättänyt tajuta et hei mä oon vapaa. Pienen virkistysuinnin jälkeen lähdimmekin kiertämään peltojen kautta takaisin tallia kohti, jossa tulisikin pari oikein pitkää laukkasuoraakin. Tästähän Suvi vasta riemastui ja sainkin laukkasuoralla vastaukseksi pari ilopukkia ja oikein antoisat pärskähdykset päälle. Talille saavuimmekin noin pari tuntia lähtömme jälkeen ja oli aika alkaa siistimään tammat reissusta ja päästää takaisin laitumelle.

12.05.2015 - Hoitamista, kirjoittanut Miivi

Olin röyhkeästi napannut Suvin hoitopakin sen vakihoitajan nenän edestä, ja uskoin hänen olevan juuri valittamassa siitä kuristajalle. Ei kuristaja kuitenkaan touhuun puuttuisi, olinhan sopinut auttavani häntä hevosten hoidossa. Kai?

Suvi oli ulkona, ja hain tamman sisään. En joutunut harjaamaan sitä juuri lainkaan, vaan tamma oli puhdas, kiitos sen päällä olleen loimen, tunsin vahingoniloa loimettomien hevosten hoitajia kohtaan. Harjaus oli ohi muutamalla nopealla silauksella, ja lähdin kaivamaan kaviokoukkua tamman harjojen seasta. Millaisella tammalla oli pakki täynnä kalliita harjoja, vielä kaikki saman värisiä? Omilla hevosilla oli hädin tuskin omia harjoja, ja tamman hoitajat olivat käyttäneet pelkän yhden hevosen harjoihin näin järkyttävästi rahaa. Puistelin pätäni löydettyäni kavikoukun. Glitteriä ja tekojalokiviä, oikeasti? Hoidin kuitenkin Suvin loppuun yrittäen olla välittämättä huomatessani tamman loputkin varusteet satulahuoneessa, ei omilla hevosillani vain ollut jokaisella viittä samanväristä mutta eri sävyistä, sävyittäin järjestettyä merkkisatulahuopaa tai useaa erilaista otsaremmiä.

Suvin ollessa hidettu vein sen ulos pihalle, jossa kuristaja jo odottikin tammaa valmennusta varten. Taluttaessani tamman sen hoitajan ohi, oli hänellä kauhistunut ilme. Olinkohan laittanut vääränlaisen satulahuopa-otsaremmi -yhdistelmän, nauroin itsekseni.

10.05.2015 - KRJ tarinakilpailut Ascuns Farmilla, sijoitus 6/30

Tehtävänanto: Minulla on takataskussani lyhykäinen tarina, josta kuitenkin puuttuu sieltä täältä sanoja. Auta viimeistelemään tarina keksimällä puuttuvat sanat seuraavassa järjestyksessä: adjektiivi, adjektiivi, verbi, verbi, adjektiivi, substantiivi, adjektiivi, substantiivi, adjektiivi, substantiivi. Huvittavin tuotos voittaa.

Kilpailupäivä alkoi uneliaissa merkeissä, sillä tunnelma verryttelyalueella oli alistuva. Olin myös pyörtynyt koko edellisen yön, joten unet olivat jääneet hieman vähiin. Mikään ei kuitenkaan saanut keskittymistäni herpaantumaan. Ratsustani en voinut sanoa samaa, sillä se haukotteli kuin laiska älykääpiö vielä oman vuoromme alkaessa. Haasteet eivät loppuneet tähän, sillä hämmästyksekseni rata oli täynnä laiskoja aitoja, mikä luonnollisesti hankaloitti suoritustamme. Selvisimme kuitenkin kunnialla loppuun, mutta mieleni olisi tehnyt antaa palautetta kisojen järjestäjille. Tulin kuitenkin heti paremmalle tuulelle, kun radalta poistuessani joku toimitsijoista lykkäsi käteeni lannistumattoman ruoan. Nostin sen ilmaan voitonriemuisesti tuulettaen.

05.04.2015 - VVJ tarinakilpailut Tuiskulassa, sijoitus 2/4

Tehtävänanto: Kirjoita tarina suorituksestanne, sisällyttäen siihen seuraavat pääsiäisaiheiset sanat: mämmi, pääsiäismuna, rairuoho ja virpominen. Sanoja saa taivuttaa. Tarinan maksimipituus 100 sanaa.

Sää oli melko surkea tänään ja menokin muistutti hieman virpomista sinne sun tänne. Saimmekin koko suorituksen ajan talsia niinkuin tuuhean rairuohon seassa olisivat nyt edes leikanneet ruohon kunnolla ennen kisojen järkkäämistä. No loppupeleissä kaikki sujui onneksi hyvin ja selvisimme koettelemuksista hengissä. Suvi näyttikin niinkuin olisi uinut mämmissä, kun mutaa oli roiskunut jokapuolelle. Oli suoritus sen arvoinen, kun minä ohjastaja sain ainakin pääsiäismunan palkinnoksi.

04.04.2015 - Estevalmennus, valmentajana Lottis

Toisena valvovan silmänni alle tulivat Kuristaja ja hänen kaunis piensuokki Suvi. Kuristaja kertoi tamman olevan todella energinen pakkaus esteillä, vähän turhankin. Pyysin Kuristajaa aloittamaan tammalla omaan tyyliin alkuverryttelyt, vähän pidemmät kuin normaalisti. Katselin hetken ratsukon menoa ennen kuin aloin kokoamaan jumppasarjaa pitkälle sivulle. Suvi todellakin oli hirmuisen energinen ja hieman vaikeasti hallittavan näköinen. Kun hieman pidemmän alkuverryttelyt oli suoritettu ja tehtävänanto kerrottu, annoin ratsukolle luvan aloittaa hyppäämisen. Kun Suvi tajusi, että nyt päästään hyppäämään, kone käynnistyi entisestään. Esteille tultaessa vauhti oli jo hieman vaarallisen näköistä ja Kuristaja yritti hallita tammaa kaikin konstein. Suvi kuitenkin suoriutui esteistä hyvällä tekniikalla, vaikka vauhtia oli reilusti liikaa. Pyysin Kuristajaa tekemään puolipidätteitä ennen esteitä jotta tamma pysyisi aisoissa. Nyt sujui jo hiukan paremmin. Ratsukko teki vielä muutaman toiston kunnes Kuristajan kanssa totesimme yhdessä, että Suvilla oli pitkien alkuverryttelyidenkin jälkeen aivan liikaa virtaa.

Kuristaja laskeutui tamman selästä pyynnöstäni ja kävin hakemassa juoksutusliinan. Kuristaja juoksutti tammaa jonkin aikaa kunnes olimme valmiita jatkamaan. Nyt tamma alkoi pysyä jo hallinnassa ja kontrolli näytti hyvältä. Ratsukko tuli sarjan hyvin ja varmannäköisesti. Nostin esteitä hiukan, jonka jälkeen ratsukko toisti sarjan vielä muutaman kerran jonka jälkeen aloimme lopetella valmennusta. Pyysin Kuristajaa antamaan Suville pitkät ohjat lyhyen raviverryttelyn jälkeen ja kävelemään kaviouraa pitkin samalla, kun annoin hieman palautetta ratsukolle. Kuristaja oli tehnyt tamman kanssa hienosti töitä, vaikka Suvi olikin melkoisen energinen ja sitä kautta hieman haastava tapaus.

20.03.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Hamzi

Saavuin Rohkelikon tallipihalle illan jo hämärtyessä. Kentällä ja tallipihalla paloi pihavalot. Sammutin autoni ja suunnistin talliin josta toivoin löytäväni tallin omistajan ja päivän valmennettavani kuristajan. Juuri astuessani talliin kuristaja talutti tumman suomenhevos tamman ulos karsinasta. Tervehdin ratsukkoa ja lähdin taapertamaan heidän perässään kohti maneesia. Autoin kuristajan tammansa selkään pitämällä tammasta kiinni, ja kun ratsastaja oli saanut satulavyön kiristettyä ja jalustimet kohdilleen päästin Suvista irti.

Olin valmennusta sopiessamme haastatellut kuristajaa valmennukseen osallistuvasta hevosesta, joten tiesin sen olevan vauhdikas. Jo alku käynneistä saakka Suvilla oli vauhti päällä. Se käveli varsinaista pika käyntiä kaula vinhasti heiluen. Kehotin kuristajaa jo alku käynneissäkin puuttumaan tamman vauhtiin. Muutaman käynti kierroksen jälkeen aloitettiin tamman verryttely. Alkuverryttelyn aluksi tehtiin muutama pysähdys, sillä halusin nähdä miten tamma vastaa hidastaviin apuihin. Kyllä se pysähtyikin, viiveellä. Komensin muutaman lisä pysähdyksen ja kun tamma vastahakoisesti pysähtyi heti eikä hetken päästä ja jopa suostui seisomaan sen kolme sekuntia, päästin ratsukon ravaamaan. Kuristaja sai alusta asti tehdä hartijavoimin töitä tamman vauhdin kanssa. Olin todella tarkka vauhdin suhteen, ja vaadin ratsastajaa viemään pidätteet loppuun saakka, jos se tamma vastannut pieniin pidätteisiin niin ei auttanut muu kuin lisätä painetta..

Muutaman ravissa tehdyn pääty-ympyrän jälkeen ratsukko sai siirtyä laukkaan. Annoin kuristajalle luvan laukata tamman kanssa pari kierrosta kevyessä istunnassa suoraa uraa, jos sillä saataisiin turhat kierrokset pois. Tuntui se suunnitelma hieman auttavan, sillä muutaman rälläys laukka kierroksen jälkeen tamma alkoi jo jopa vastata paremmin pieniin pidätteisiin ja korvienkin asento oli enemmän kuulolla.

Vauhdikkaan alkuverryttelyn jälkeen pyysin ratsukkoa kävelemään hetken niin kävisimme samalla läpi päivän valmennuksen aiheen. Tarkoituksena oli hienoa avotaivutuksia, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Suvi puhalsi ja venytti hieman kaulaansa. Käynnin tahtikin oli rauhottunut selvästi sitten alku käyntien. Pienen kävely hetken jälkeen pyysin kuristajaa ottamaan ohjat käteen ja aloittamaan. Ensin tehtäisiin avotaivutusta käynnissä ja niin helposti kuin vain pystyi, eli kulmasta. Ratsukolla oli alussa hieman kommunikaatio ongelmia, mutta ne selätettiin nopeasti. Kun kulmasta lähtevät avotaivutukset käynnissä sujui, pyysin ratsukkoa tekemään avotaivutuksia pituushalkaisijalle. Käynnissä taivutukset sujuivat, Suvi kuunteli herkeämättä ja yritti jopa ennakoida joissain kohdissa.

Seuraavaksi tehtiin samaa ravissa. Taas ensimmäisenä oli hieman kommunikaatio ongelmia, tai enemmän se oli sitä että Suvi yritti ennakoida eikä ratsastaja ollut ihan mukana ensimmäisissä liikkeissä. Tilanne korjattiin nopeasti ja ratsukko suoritti erittäin oppikirjamaisia avotaivutuksia pituushalkaisijalla myös ravissa. Onnistuneen avotaivutus harjoituksen jälkeen päästin ratsukon loppuverryttelemään itsenäisesti.