Fiktion Silke

† 22. lokakuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punaruunikko, 159 cm
synytynyt	10.02.2012, 24-vuotias (4v. 10.06.2012)
osaaminen	Vaativa valjakkoajo
rekisterinumero	VH12-018-0404
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	VVJ-I, SLA-II

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © ei halua nimeään mainittavan

Silke on aika hankala otus suoraan sanottuna, etupää puree ja takapää potkii. Toisinsanoen juuri sellainen jollaiseksi hevosia pelkäävät hevoset kuvailevat. Silke on myös erittäin arka ja säikky, joten sen käsittely on suoraan sanottuna ärsyttävän haastavaa toisinaan. Tamman tulee olla kiinni aina hoitotoimien ajan, mutta niin että vetopaniikin iskiessä se saadaan irroitettua pikaisesti, mielellään siis pikalukollisen riimunarun kanssa. Taluttaessa saa olla kokoajan valppaana mitä tamma milloinkin säikkyy ja pyrkii karkuun ja parasta onkin taluttaa se jonkin laiskan ja mitään välittämättömän hevosen kanssa, josta Silke saa itselleen tukea ja turvaa. Erityistoimet suoritetaan pumpulit korvissa ja rauhoitettuna.

Silke on erittäin tulinen työskentelykaveri ja menohaluja sillä on ihan mielettömästi, vaikka millaisia treeniputkia olisi takana. Tamma on myös ajaessa arkajalka, mutta silmälaput auttavat paljon ja korvahuppu vaimentaa sopivassa määrin ääniä, joita Silke voisi pelätä. Silke rakastaa suunnattomasti maastobaanaamista ja onkin kestävyyskokeessa ehdottomasti parhaimmillaan, se on nopea ja ketterä, joten myöskin tarkkuuskoe sujuu helposti. Koulukokeen osa-alueissa Silkellä sitten onkin ongelmia, sillä se ei meinaisi millään malttaa keskittyä rauhallisiin käyntiosioihin ja valitettavasti tästä tammaa rokotetaankin usein rankalla kädellä. Ratsuna Silke on aikalailla samanlainen kuin ajaessa, tulta ja tappuraa toisinsanoen. Tamma on melko huvittava näky kouluhevostemme keskellä maneesissa kun sillä on kaiken maailman silmälaput ja korvahuput vakiovarusteena myös ratsain.

Pumpulia kilo korviin, korvahuppu kertaa kaksi päähän, kuljetussuojat, bootsit ja back on track loimi selkään (tarpeen vaatiessa toki muitakin loimia) ja eikun menoksi. Silkellä on siis aikamoinen varustus kun lähdetään reissun päälle ja "kuulosuojaimet" vaihdetaan kisakorvahuppuun vasta ihan viimemetreillä. Ilman tätä varustusta tamma saisi varmasti sydänhalvauksen, jalat murrettua ja lihaksensa viikkoja avattaviin jumeihin kuljetuksen aikana. Kisapaikalla Silke on oma säikky itsensä ja sillä onkin aina kaveri mukana tuomassa tukea ja turvaa, vaikka se matkustaisi kilpailuihin tai johonkin muualle itsekseen. Tamma on kyllä ajettaessa ihan oma itsensä, joten siinä ei onneksi ole ongelmaa.

• VVJ-II-palkittu 28. helmikuuta 2015: 5 p. (4 - 6) + 40 p. + 22 p. + 10 p. + 15 p. + 7 p. = 99 p.
• VVJ-I-palkittu 30. huhtikuuta 2015: 7 + 49 p. + 22,25 p. + 13 p. + 15 p. = 106,25 p.
• SLA-II-palkittu 20. lokakuuta 2015: 10 p. + 20 p. + 23 p. + 24 p. + 8 p. = 85 p.
  

  1. Ok sukupuolileima, hyvät tyypit (3p.)
  2. Hyvä ratsupää, kaulan ja pään liittymä eva, paksukaulainen - kuvakulma ei eduksi, hyvä säkä (2p.)
  3. Takakorkea, laskeva lautanen, hyvä selkä (2p.)
  4. Seisoo supussa, takanojoinen, ej sapelijalahtava (3p.)

Sukuselvitys

isälinja - Tuulensieppaaja     emälinja - Sirityksen Surku

ei. Mauno saapui luokseni toukokuussa 2008, jolloin sillä satunnaisesti vielä kilpailtiin jonkin aikaa, ennen kuin siirtyi kokonaan eläkkeelle. Ennen minulle tuloaan se oli toiminut jalostusorina Onnenpollessa, mutta yhdessä Eveliinan kanssa sovimme Maunon ruunaamisesta omistajanvaihdoksen yhteydessä. Talteen otettiin kuitenkin vielä kaksi pakastetta, joista toinen on edelleenkin käyttämättä. Mauno menehtyi 24-vuotiaana elokuussa 2009 ja ensimmäinen pakaste käytettiinkin vasta ruunan kuoleman jälkeen. Tällä hetkellä sillä on kuusi jälkeläistä, seitsemäs tulkoon, jos on tullakseen.

Onnenpollessa asuessaan Mauno kilpaili kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa ja samoissa lajeissa jatkettiin omistajanvaihdoksen jälkeenkin. Orina Mauno menestyi myös näyttelyissä ja kesäkuussa 2006 sille myönnettiinkin Champion-arvonimi. Näyttelyuraansa se jatkoi vielä ruunanakin, mutta suurta menestystä ei enää tullut.

eii. Intoleranssi tunnettiin paitsi pitkästä vaaleasta harjastaan, myös menestyksekkäästä valjakkohevosen urastaan. Se voitti suomenhevosten valjakkoajomestaruuden kolmena vuotena peräkkäin, joista viimeisen jälkeen se jäi ansaitulle kisaeläkkeelle. Sitä tarjottiin jalostukseen vain harvakseltaan ja pienelle määrälle tammoja, joten Elina Haatija oli todella onnekas saadessaan käyttää tätä oria tammalleen Hittibiisille.

eie. Hittibiisi ei eläessään poistunut kotitallinsa mailta. Se syntyi, eli ja kuoli kasvattajansa hoiteissa toimien siitostammana ja pienimuotoisesti työhevosena. Hitti oli erinomainen emä varsoilleen, joita syntyi kaikenkaikkiaan viisi. Varsat lähtivät maailmalle, kukin kelpo uraa tahoillaan tehden. Tamma itse menehtyi 21 vuoden iässä.

ee. Erinomaisen uran valjakkoajossa tehnyt Sirityksen Surku tuli Fiktioon Vibajalta. Tietojeni mukaan tamma on sitä ennen ollut myös Kirveltäjän omistuksessa. Niiltä ajoilta on lähinnä tiedossa vain joitakin kilpailutuloksia. Luonteeltaan Siiri voi aluksi vaikuttaa hieman äksyltä, mutta pohjimmiltaan se on kuitenkin hyvin sydämellinen. Jälkeläisiä tammalla on neljä, joista yksi on ori ja loput kolme tammoja. Kaikki ovat jo menestyneet hienosti kilparadoilla.

eei. Sinkun Vinkku oli erityisen hyväluonteinen ori, joka pärjäsi ihan hyvin kilpailuissa. Se starttasi enimmäkseen valjakkoajossa, mutta nähtiin sitä satunnaisesti myös koulu- ja esteradoilla. Vinkku valitettavasti menehtyi jo 12-vuotiaana suolisolmuun, jolloin maailmaan oli saatettu vasta kolme sen jälkeläistä. Ori oli kuitenkin astunut samana kesänä kuusi tammaa, joista lopulta viisi varsoi terveet varsat.

eee. Surupusero sai nimensä surullisen ulkoisen olemuksensa takia. Luonteeltaan se oli kyllä iloinen ja sosiaalinen, mutta jostakin syystä sen ilme näytti aina surulliselta. Tamma kilpaili parin vuoden ajan helpoissa kouluratsastusluokissa ja noviisitasoisissa valjakkoajokisoissa. Mikään erityisen menestyksekäs ura ei ollut, mutta kyllä se joitakin sijoituksia nappasi. Kuitenkin näyttelyiden saralla se pärjäsi paremmin, tamma nimittäin kantakirjattiinkin aikoinaan II-palkinnolle.

Jälkeläiset

⟩ 3 kpl: 2 oria, 1 tamma

Kilpailutulokset

⟩   49 VVJ-sijoitusta, 13 Cup-sijoitusta, 2 VSR-sijoitusta

Näyttelytulokset

15.06.2013 Virtuaaliset Suomenratsut, III-palk., tuom. Jessika
05.12.2012 Virtuaaliset Suomenratsut, II-palk., tuom. Peppi S.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

25.01.2015 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana Miia Maria

Seurasin tarkkaavaisesti, kuinka Milja lämmitteli todella kireän oloista Silkettä. Olin kuullut, että tamma on selkeästi vahvimmillaan kestävyys- ja tarkkuusosuuksilla, joten valitsin valmennuksen aiheeksi tietenkin koulupuolen asioita. Valjakon ravi näytti ihan siistiltä, mutta käynnin kanssa oli selkeästi ongelmia. Kehotin Miljaa antamaan ainakin alkuvalmennuksen aikana selkeästi enemmän tilaa ohjalla, jotta Silke ei ainakaan paineesta johtuen jännittyisi liikaa. Pyysin Miljaa ajamaan suuria kaarevia teitä käynnissä, ja yrittämään sitä kautta saada Silkkeen käyntiaskel venymään niin pitkäksi kuin mahdollista. Milja teki työtä käskettyä ja ahkera taivuttelu tuntui tekevän tehtävänsä. Silke alkoi hieman rentoutumaan, joten pyysin valjakkoa siirtymään raviin. Kehotin Miljaa tekemään lyhyitä temponvaihteluita ravissa itsenäiseen tahtiin. Keskiraviin Silke lähti mukisematta, vaikka Milja saikin tehdä töitä saadakseen sen suuntautumaan riittävästi ylämäkeen. Lyhentäminen sen sijaan oli Silkkeelle taas ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta riittävien toistojen kautta se alkoi hiljalleen kuunnella apuja paremmin. Pyysin valjakkoa tulemaan kolmikaarista kiemurauraa ravissa, jossa oli tarkoitus tehdä pysähdys aina suoristuksen kohdalla. Silke oli kyllä notkea, mutta kehotin Miljaa taivuttamaan tammaa vieläkin rohkeammin kaarteissa. Suoristukset Milja teki huolellisesti, mutta pysähdys ei ollutkaan valjakolle helppo. Ensimmäiset kerrat tulivat hiipimisen kautta, eikä Silke meinannut millään pysyä sekuntia kauempaa paikoillaan. Rohkaisin Miljaa ottamaan muutaman kerran hieman kovemman pidätteen, ja auttamaan äänellä. Loppua kohden Silke malttoi jo odottaa huomattavasti paremmin, vaikka kovin montaa tasajalkapysähdystä ei tällä kerralla saatukaan aikaiseksi. Pyysin valjakkoa siirtymään vielä hetkeksi käyntiin, ja ilokseni huomasin, että se oli valmennuksen aikana huomattavasti parantunut. Olin erittäin tyytyväinen valjakon suorittamiseen ja annoin luvan itsenäiseen loppuverryttelyyn.

19.01.2015 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana Lissu T.

Koska koulukoe ja etenkin käyntiosuudet olivat kuulemani mukaan Silkelle haastavia, joten valmennuksen aihetta ei tarvinnut kauaa miettiä. Jo verryttelyissä rauhassa käveleminen oli haastavaa, ruunikon liikkeet olivat nykivät, tamma viskoi päätänsä eikä olisi malttanut liikkua rentona pitkin askelin. Ruunikko oli huvittava näky kiukutellessaan pehmeitä, maltillisiakin apuja vastaan.

Alkuun riitti, että Silke käveli ja ravasi ilman suurempia riuhtomisia tai kiihdytyksiä, ja pikku hiljaa Milja alkoi työstää tammansa liikkeitä, etenkin käyntiä. Ravi oli huomattavasti helpompaa työstää, Silken askelia sai helposti pidennettyä ja lyhennettyä, eikä reippaammassa askellajissa kiukuttelua ollut puoliksikaan niin paljon. Käynnissä tuli välillä hyviä pätkiä, jotka Silke kuitenkin vesitti kiskaisemalla päätään ylemmäs tai palaamalla Singerimäiseen tikutusaskellukseen.

Pelkkien siirtymisten ja rennon askelluksen haun lisäksi teetin valjakolla halkaisijaltaan 20m voltteja (ensin käynnissä, sitten kootussa ravissa) ja nelikaarisia kiemurauria (ensin käynnissä, sitten harjoitusravissa). Milja ohjasti varmoin, tottunein ottein vakaalla, pehmeällä kädellä. Silke toimi paljon paremmin päästessään tekemään vähän muutakin, kuin pidentämään ja lyhentämään askeliaan. Sekä voltit, että kiemuraura suoritettiin tasaisessa tahdissa tarmokkain askelin niin käynnissä kuin ravissa. Voltit olivat aika lailla pyöreitä ja symmetrisiä, nelikaarisen kiemurauran kaarissa oli enemmän haastetta. Keskimmäiset kaaret jäivät herkästi ensimmäistä ja viimeistä kaarta pienemmiksi, vaikka Milja korjasikin reittiä joka suorituskerralla saaden kaarten kokoeroja pienemmäksi. Silken käynti oli huomattavasti parempaa kuin aloittaessamme valmennuksen, vaikkei se vieläkään ollut täysin tasaisen rauhallista. Ero oli kuitenkin huomattava, ja tamma malttoi kävellä myös suoraa uraa tehtävien välissä.

31.08.2014 - Päiväkirjamerkintä

Jopas nyt! Silke otti seitsemännen sijoituksensa Valjakkoajojaoksen järjestämistä Cup-kilpailuista. Mutta kaikki ei ole suinkaan yksin Silken ansiota, sillä kaikki Cup-sijoitukset ovat pariluokista, joista esimerkiksi kolme on kisattu tamman tyttären Silvian kanssa. Tällä kertaa vastassamme oli 34 muuta valjakkoa, joista kaksi tosin oli omia welshejäni. Lähtövuoromme ensimmäiseen osuuteen oli seitsemäntenä ja jo ensimmäisestä suorituksesta asti minulla oli se tunne, että tämä päivä tulisi päättymään tämän parivaljakon osalta hyvin. Ensimmäisen kokeen jälkeen olimmekin toisella sijalla, kuten myös toisen jälkeen. Viimeisellä osuudella teimme tyhmän virheen, mutta onneksi se ei vaikuttanut suoritukseemme niin paljon kuin pelkäsin. Lopulta sijoituksemme oli viides tila, eli olimme viimeiset sijoittuneet.

10.02.2012 - Päiväkirjamerkintä

Muistan hyvin elävästi sen päivän kun Silken emä Sini syntyi. Pitkän odotuksen jälkeen Sinin saapuessa maailmaan koin sillä samaisella hetkellä rakastumisen piikin ja tiesin etten tuosta varsasta hevillä luovu. Ja se päätös on pitänyt, sillä edelleen tamma asustaa meillä, vaikka välillä, etenkin ratsukoulutuksen aikaan tamman kanssa on hakattu päätä seinään oikein urakalla. Nyt on se hetki kun tämä tamma jatkaa sukuaan ja povaampa homman menevän niin, että en myöskään Sinin esikoisesta heti ainakaan pysty luopumaan.

Ensikertalainen oli erittäin levoton mitä pidemmälle synnytys edistyi ja lopulta jouduin hälyttämään eläinlääkärin apuun, kun homma ei tuntunut edistyvän. Varsa oli lievästi virhe-asennossa, jonka eläinlääkäri sai onneksi korjattua suhteellisen helpolla ja loppu sujui kuin oppikirjoista. Kun eläinlääkäri oli tarkastanut lopuksi molemmat, saimme huokaista helpotuksesta, sillä kummallakin on kaikki hyvin. Sini oli hieman ihmeissään tulokkaasta ja tammaa jouduttiin hieman hillitsemään alkuun, ettei se jyrännyt varsaa allensa. Se voi olla yksi syy, miksi varsa, jonka siis nimesimme Fiktion Silkeksi, on ollut nyt hieman säikky ja arka, mutta katsotaan, mihin kaikki tästä vielä johtaa.