Fiktion Silvia
† 22. lokakuuta 2015
| rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma |
|---|---|
| väri, säkäkorkeus | ruunikko, 146 cm |
| syntynyt | 05.05.2013, 29-vuotias (4v. 03.09.2013) |
| osaaminen | ko: Helppo B, re: 60 cm, Vaativa yhdistetty |
| rekisterinumero | VH13-018-0615 |
| kasvattaja | Milja, Fiktio (VRL-00692) |
| omistaja | Milja, Fiktio (VRL-00692) |
| saavutukset | KTK-III, VVJ-I |
Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!
Silvia on kiltti ja kultainen, toimii kuin ihmisen mieli. Muiden hevosten seurassa se on todella tammamainen, vinkua porskuttaa, jos jostain ei tykkää ja karsinanaapuritkin saavat välillä kuulla tamman kiukutteluja, jos heidän olemassaolo Silviaa ärsyttää. Ihmisten kanssa tamma kuitenkin on erittäin kultainen, antaa tehdä mitä vain. Sen kunnioitus ihmistä kohtaan on erinomainen ja ei edes luimista korviaan, vaikka ei jostain asiasta tykkää, vaan tamma on kiltisti paikoillaan. Silvia on rauhallinen taluttettava, mutta muita hevosia ei samaan syssyyn aina kannata ottaa, kun homma tosiaan voi neitiä kiukuttaa, mutta muuten se seuraa taluttajaansa vaikka hamaan tappiin. Kengitykset, raspaukset, klippaukset, kaikki sujuvat ilman ongelmia.
Silvia on valjakkoajoon painottunut hevonen ja saa satulan selkäänsä aniharvoin. Se osaa perusasiat ja on ihan ok ratsuna, mutta kisakentille sitä ei ole päässyt ratsun hommissa juurikin sen takia, koska tamma on vain ihan ok. Ratsastaja selässään tamma saattaa kiukutella olemattomia ja pukittelu on mielihommaa. Ajaa Silvia on erinomainen, herkkä ja kuuliainen, aina valmiina tekemään pyydetyt tehtävät. Se on helppo ajokki, varmajalkainen ja notkea. Silvian kanssa moni on päässyt opiskelemaan ajamisen taidon, sillä tamma antaa anteeksi, vaikka ohjastaja olisikin hieman hukassa. Vaikka tarhaoloissa Silvia on muille hevosille hieman natsin maineessa, voi sen kanssa ajaa myös parivaljakossa. Ilmeisesti silmälaput rauhoittavat tammaa, tai sitten työnteko. Parhaimmillaan tamma kuitenkin on yksikkö valjakkoajossa. Silvia on maastovarma, ei ole mitään niin rentouttavaa kun lähteä tamman kanssa iltamyöhää rauhalliselle metsälenkille kärryjen kanssa.
Tamma on helppo kuljettaa, mutta naru kannattaa laittaa melko tiukasti sillä ja vierustoverilla. Tamma ei kuitenkaan ole niin paha natsi myöskään kuljetuksessa kuin tarhassa muille hevosille. Silvia on rauhallinen myös kodin ulkopuolella, hieman se saattaa jännittää, mutta ei häiritsevästi.
- Kantakirjauslausunnot 10. joulukuuta 2013:
- Hyvänpuoleiset leimat, kaunis kaula, piirteetön säkä, takakorkea, laskeva lautanen
P-suunta, pisteet: 17 p. + 18 p. + 15 p. + 17 p. = 67 p. - Kantakirjauslausunnot 15. helmikuuta 2014:
"Suuri, ruma pää. Lihasköyhä kaula, olematon säkä, takakorkea. Lyhyet pystyt vuohiset, melko ahtaan oloinen edestä ja takaa."
P-suunta, pisteet: 17 p. + 17 p. + 16 p. + 17 p. = 67 p. - VVJ-I-palkittu 30. maaliskuuta 2015: 7,5 p. (7+8) + 46 p. + 22,5 p. + 10 p. + 15 p. = 101 p.
Sukuselvitys
| i. Sirun Salakavala KTK-III rt, 146 cm |
ii. Lakean Routtu rt, 153 cm | iii. Lakean Tilleri prt, 160 cm |
| iie. Lakean Kastelma KTK-II m, 150 cm | ||
| ie. Koistilan Siru prt, 144 cm | iei. Hölkyn Jörö KTK-I rt, 141 cm | |
| iee. Annukka KTK-III rt, 150 cm | ||
| e. Fiktion Silke prn, 159 cm |
ei. Riiviöiden Turkanen prt, 160 cm | eii. Tuulensieppaaja vrt, 160 cm |
| eie. Kulta-Kerttuli m, 147 cm | ||
| ee. Fiktion Sinella KTK-III prn, 153 cm | eei. Mauno prt, 154 cm | |
| eee. Sirityksen Surku rn, 152 cm |
isälinja - Lakean Tilleri emälinja - Sirityksen Surku
Jälkeläiset
⟩ 2 kpl: 0 oria, 2 tammaa
| tamma | Fiktion Sirkku | s. 08.05.2014 | SV-I, sijoituksia kilpailuista | isä Fiktion Riuska |
|---|---|---|---|---|
| tamma | Fiktion Suvita | s. 22.01.2015 | KTK-III, SLA-II, SV-III, EV-II, KV-II | isä Fiktion Kuisma |
Kilpailutulokset
⟩ 44 VVJ-sijoitusta, 8 Cup-sijoitusta
Näyttelytulokset
15.06.2013 Virtuaaliset Suomenratsut, I-palk. (LKV3), tuom. Peppi S.
Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät
14.03.2015 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana Lissu T.
Syötävän suloinen Silvia oli verryttelyistä lähtien hyväntuulinen, yritteliäs hevonen, jonka olisin mielelläni napannut mukaani pullasorsaksi ja haliponiksi. Tamma liikkui letkeästi näyttäen niin tyytyväiseltä oloonsa, kuin hevonen vain voi. Miljan ohjasapuihin Silvia vastasi nöyrästi saman tien tehden parhaansa ja keskittyen jokaiseen annettuun tehtävään. Aivan sama, pyysinkö kahdeksikkoa vai temponvaihteluita, Silvia toteutti kaiken samalla tarmolla ja panostuksella koettamatta löysäillä tai oikoa mutkia.
Verryttelyjen jälkeen otimme työn alle yhden vaativan valjakkoajon kouluohjelman. Rata oli aika suoraviivainen muutamaa (puoli)volttia ja (puoli) sekäa yhtä viisikaarista kiemurauraa lukuun ottamatta. Ohjelmassa oli kuitenkin paljon siirtymisiä ja peruutuspätkä, mutta ne suoritettiin suorilla linjoilla.
Radalle saavuttiin harjoitusravissa, ja pysähdyksen ja tervehdyksen jälkeen valjakko jatkoi harjoitusravissa. Ensimmäiseksi 20m halkaisijan puolivolttivasemmalle, pian sen jälkeen sama oikealle. Milja ohjasti symmetriset, siistit puolivoltit, jotka olivat saman tien oikean kokoiset. Silvian harjoitusravi oli tasatahtista läpi tehtävien, ja voltteja seurannut pätkä lisättyä ravia oli hyvin valmisteltu ja ohjastettu. Siirtymä oli sulava ja selkeä, lisätty ravi komeaa katseltavaa ja siirtyminen takaisin harjoitusraviin oli yhtä siisti kuin lisättyyn raviin siirtyminen oli ollut.
20m voltti kootussa ravissa, suorat pätkät lisättyä ja harjoitusravia sekä käyntiä sujuivat hyvin. Käynnistä harjoitusraviin siirtyminen oli hyvä, pysähdys hieman töksähtävä, mutta sitä seurannut viiden askeleen peruutus oli jälleen siisti, Silvia peruutti aktiivisesti ja suoraan. Harjoitusravissa suoritettu viisikaarinen kiemuraura oli ainoa heikko lenkki, kaaret eivät olleet saman kokoiset, etenkin kaksi viimeistä kaarta olivat huomattavasti muita pienemmät. Radan loppu - käyntiä, sitten 40m halkaisijan puoliympyrä kootussa ravissa, jälleen harjoitusravia, lisätyssä käynnissä lopputervehdykseen ja radalta poistuminen harjoitusravissa - olivat jälleen yhtä huolella suoritettuja kuin muu rata oli ollut. Parin toiston jälkeen myös pysähdys ja kiemuraura olivat samalla suoritustasolla muun radan kanssa. Hienoa työtä kummaltakin!
10.03.2015 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana narri
Miljaa olinkin aiemmin valmentanut useamman kerran, joten Fiktion talli oli jo tuttu. Tällä kertaa olin sopinut valmentavani Miljaa ja ruunikkoa tammaa Silviaa tarkkuusajon parissa. Valjakko oli pyyntöni mukaan verrytellyt jo etukäteen, joten hilpaisin pikapikaa rakentelemaan rataa, jottei aikaa olisi mennyt hukkaan. Olinhan tyylikkäästi myöhässä kuten kunnon valmentajan kuuluikin. Rata koostui pääasiassa perinteisistä tötteröistä, mutta laitoin siihen myös puomein rajatun sillan. Haastetta löytyi enemmän kuin tarpeeksi, kun asetin radalle tiukan aikarajan ja tötteröiden välit jätin pieniksi.
Tietenkin olin niin reilu valmentaja, että annoin valjakon tutustua rataan kunnolla ensin käynnissä. Selitin Miljalle, miten rataa kannatti lähestyä: ei liian kiireellä, vaan nimenomaan tarkkuudella. Erityisesti "sillan" lähestymisestä olin tehnyt tarkoituksella kinkkisen: linja oli kaarre, ja olisi haaste saada hevonen ja kärryt kääntymään sopivalla tavalla sen puhtaasti ylittämiseksi. Ei suinkaan mahdotonta, mutta haastavaa. Milja sai tutustua rataan ensin käynnissä ja sitten rennossa hölkässä taivutellen samalla Silviaa. Tamma olikin kyljistään oikein hyvä, taipui rehellisesti ja teki töitä hyvällä mentaliteetilla. Lopulta totesin, että rata oli varmasti muistissa molemmilla ja pyysin aloittamaan.
Milja teki valmennuksen aikana hyviä, siistejä ratoja Silvian kanssa. Haasteesta huolimatta virheitä tuli vain vähän ja korjasimme ne saman tien käymällä läpi, mikä meni pieleen ja miten asian voisi tehdä toisin. Loppujen lopuksi tämäkin oli lähinnä olemattoman narinan rasvausta pois saranoista: Silvia oli herkkä, hyvä tamma ja valjakon pitkä yhteistyö näkyi tekemisen saumattomuutena.
21.02.2015 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana alaera
Valjakkoajovalmennuksen osapuolina olivat tänään Milja ja ruunikko suomenpienhevostamma Silvia. Milja oli kehunu tammaa maastonvarmaksi ja lähes vaatinut kestävyysajoa eli maratoonia, joten aloitimme ensimmäisen osuuden hetimiten. Milja oli laittanut Silvialle silmälaput, ettei armas lainaratsuni häiritsisi sen työntekoa.
Ensimmäisellä osuudella matkaa oli kuutisen kilometriä, minkä valjakko suoritti temmokkaassa ravissa. Pitkä osuus matkasta oli maantiellä suoritettavaa ajoa ja tamma vähääkään välitti vastaantulevista autoista (ja rekasta) jotka nätisti kuitenkin pysähtyivät ja odottivat Miljan ohjeistusta ohitukseen. Viimeisen kilometrin kohdalla siirryimme suurelle hiekkatielle ja jatkoimme sitä hetken matkaa, kunnes pyysin valjakkoa pysähtymään. Pienen tauon jälkeen matka jatkui laukalla. Ensimmäisenä haasteena oli jyrkkä ylämäki, mikä ei tuottanut valjakolle sen suurempia haasteita. Alamäessa matka taittui ravilla. Seuraavassa kaarteessa tiellä oli kaatuneita puita, joiden välistä ratsukko suoriutui ravissa tehden siksakkia. Tamma oli erittäin vastaanottavainen ja kuulias, se suoritti pyydetyt asiat nanosekunnissa eikä hätkähdellyt turhuuksia. Pidemmän vesirapakko ylityksen nousussa Silvian vauhti meinasi hyytyä, minkä Milja korjasi nopeasti kannustuksella. Valjakko kaarteli vesihaasteen ympärillä tehden siihen erilaisia laskeutumisia ja nousuja onnistuneesti. Seuraavana esteenä oli pitkä mutta loiva mäkinousu. Milja kannusti tammaa reippaaseen laukkaan ja käytti ääniapua pariin ootteeseen tamman hidastaessa vauhtia. Mäen päälle päästäessä lasku tapahtui ravissa. Mutkan takana oli heti suuria kiviä, mitkä valjakko väisti osittain metsän kautta, mikä ei menoa haitannut. Loppumatkaan kohden esteenä oli kaatunut puunrunko, minkä jälkeen päätepysäkille matka suoriutui temmokaalla laukalla.