† Muistoissamme 11.03.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	tummanrautias, 158 cm
syntynyt	04.08.2015, 31-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 90 cm, me: 90 cm (Tuttari)
rekisterinumero	VH15-018-1623
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.11.2015	SV-I (3v.)	44 p.
	rakenne 6,8 p., suku 10 p., käytöskoe 10 p., ratsastuskoe 7,2 p. + 10 p.
20.12.2015	KTK-III	68 p. (R-suunta)
	18 p. + 17 p. + 17 p. + 16 p.
20.12.2015	KV-III (4v.)	24 p.
	rakenne: 7 p., käynti: 1 p., ravi: 3 p., laukka: 4 p., lisäpisteet: 3 p., ratsastettavuus: 4 p., luonne: 0 p., suku: 2 p.
20.07.2017	SLA-I	101 p.
	15 p. (4-4-4-3) + 20 p. + 22 p. + 24 p. + 20 p.
15.08.2017	KRJ-I	105,75 p.
	8 p. + 41 p. + 22,25 p. + 20 p. + 14,5 p.
30.08.2017	ERJ-I	103,75 p.
	7,5 p. + 41 p. + 20,25 p. + 20 p. + 15 p.
30.09.2017	YLA2	84 p.
	23 p. (16+7) + 22 p. (13+9) + 17 p. + 18 p. + 4 p.
25.01.2018	KERJ-I	105,5 p.
	8,5 p. + 42 p. + 20 p. + 20 p. + 15 p.

Ruhtinas on hyväluonteinen, hieman laiskanpuoleinen hevonen, jota usein luullaan käytöksen perusteella ruunaksi vaikka sillä hyvä orileima onkin. Raudikko ottaa elämän rennosti, ei stressaa mistään, ja välillä totta vie toivoisi, että sen kavioissa olisi edes hieman enemmä kipinää. Ruhtinasta voi huoletta hoitaa irrallaan karsinassa, se hamuaa heinänkorsia ja seisoo paikoillaan kun sitä harjaa, puunaa, kavioita putsaa ja varustaa. Taluttaessa ori kulkee perässä omaa verkkaista tahtiaan, sitä ei paljoa kiire paina ja hoputuksesta se ottaa muutaman reippaan askeleen ennen kuin palaa omaan tahtiinsa. Ruhtinas ei totta tosiaan ole mikään stressaaja, ei matkustaessa eikä kotona.

Ratsuna orista toivoisi enemmän eteenpäinpyrkimystä, mutta ainakin se on nöyrä ja kiltti ratsastaa ja sen selässä viihtyvät kaikki vauvasta vaariin. Aloittelijoilla se puksuttaa tasaisesti eteenpäin, ja kokeneemmat saavat siitä kyllä irti komeampaakin menoa, jos vain sitkeästi yrittävät. Ruhtinas ei kaipaa kovin isoja apuja, se on kyllä herkkä hevonen, mutta se kaipaa sitäkin enemmän muistuttelua ja pyyntöjä. Orilta kun kerran pyytää, se ei viitsi, kun viidennen kerran vaatii, siitä alkaa saada irti jo komeaa liikettä ja hyvää peräänantoa. Esteillä Ruhtinasta pitää patistaa eteenpäin paljon, se vaatii hyvän laukan jotta puomit eivät kolisisi. Ori ei juuri kieltele, se hyppää kyllä nätisti hitaammastakin laukasta ja sillä on taitoa löytää itse ponnistuspaikkoja, mutta jalat ottavat puomeihin harmillisen usein. Maastossa Ruhtinaasta löytyy jo hieman enemmän menoa ja meininkiä, käsistä se ei lähde ikinä, mutta sitä ei jatkuvasti tarvitse patistaa eteenpäin. Se on luotettava ja varma ratsu maastossa kuin maastossa, eivätkä maastoesteet sitä pelota. Niillä se on tarkka ja varma, koska on oppinut etteivät ne hajoa osumasta.

Arvata varmasti saattaa, ettei kisapaikan häly juuri Ruhtinasta hetkauta. Se on kyllä kisapaikalla virkeämpi kuin kotona, myös ratsuna (kiitos ja ylistys!), mutta ylimääräinen häslääminen ja säätäminen puuttuvat kokonaan. Verryttelyssä pitää kiinnittää huomiota siihen, että Ruhtinas todella tekee töitä, on se reippaampi kuin kotona, mutta ei se automaattisesti muutu hienossa peräänannossa liikkuvaksi liitokavioksi. Ori vain on helpompi ratsastaa sellaiseksi. Hyvä suoritus Ruhtinaan kanssa vaatii töitä, mutta ei kohtuuttomasti, ja tuntuuhan se hienolta laukata kunniakierrosta kun tietää, että on saanut sijoituksen omalla ratsastuksella eikä ruusukeautomaatilla. © Susiraja

Sukuselvitys

isälinja - Rosvoruhtinas     emälinja - Pikku-Wenla

KRJ

ERJ

KERJ

31.10.2016 - VSR-Cup - Susiraja - 80 cm - 3/79
30.09.2016 - VSR-Cup - Susiraja - 80 cm - 1/84
31.05.2016 - VSR-Cup - Susiraja - 80 cm - 4/54
31.03.2016 - VSR-Cup - Susiraja - 80 cm - 2/51

Näyttelytulokset

04.09.2016 Március, Ridden RCH (4-4-2,5-4-4=18,5p), tuom. dookie
25.08.2015 Tuikun Talli, irtoSERT, päätuom. Welby

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

13.08.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Siguri

Mitään valmennusta en ollut odottanut niin kovasti kuin Ruhtinaan. Orin isä oli yksi menestyksekkäimmistä hevosistani Kuuralehdossa, ja odotin innoissani kentän laidalla, millaisen hevosen kanssa pääsinkään tekemisiin. Vastauksen sain aivan pian, kun seurakseni saapui komea tummanrautias ori, joka vaikutti hieman laiskalta, mutta kuitenkin se kulki heti alkumetreistä asti ratsastajan apujen alla nöyränä.

Lähdimme liikkeelle siirtymisillä, ja käskyt menivät orilla hyvin perille, vaikkakin se reagoikin melko hitaasti. Jatkoimme kuitenkin reagointiharjoituksia ympyröillä ja kiemuraurilla, jotta ori saatiin kunnolla eteenpäin ja kuulolle, eikä se pian enää viitsinyt luistaa työnteosta. Päivän varsinaisiin aiheisiin, taivutuksiin, pääsimme siirtymään pian, kun ori alkoi olla hyvin ohjan ja pohkeen välissä.

Aloitimme työskentelyn pääty-ympyröillä, joilla teimme asetuksia sisään ja ulospäin sekä ravissa että laukassa. Ravi sujui orilta hyvin, mutta laukassa halusin nähdä huomattavasti enemmän työskentelyä takaosalta. Ratsastaja saikin aktivoitua laukkaa, ja meno alkoi näyttää todella hyvältä. Jatkoimme jonkin aikaa ympyröillä työskentelyä, kunnes siirryimme takaisin uralle aloittaaksemme sulku- ja avotaivutukset.

Lähdimme tekemään ensin avotaivutuksia uraa myöten, ja Ruhtinaskin näytti ottavan ratsastajan käskyt vastaan. Jokaisen asetuksen se kuitenkin tulkitsi hiljentämisen merkiksi, joten lähdimme työstämään ratsastajan istuntaa, jolloin myös taivutukset alkoivat sujua paremmin, eivätkä avut jääneet enää hevosen tulkinnan varaan. Jatkoimme käynnissä uralla myös sulkutaivutuksia, jotka nekin sujuivat alkukankeuden jälkeen hyvin.

Lopputunnista teimme vielä muutamia laukannostoharjoituksia, ja Ruhtinaalla tuntuikin olevan hyvin energiaa, kun se oli päässyt kunnolla lämmittelemään tunnin ajan. Jouduimme kuitenkin hiljalleen lopettelemaan seuraavan ratsukon siirtyessä kentälle, mutta jäin innolla odottamaan, että kuulisin Ruhtinaasta lisää - olihan sillä omistajan mukaan jo hyvä kasa sijoituksia alla monesta lajista!

04.07.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana tvisha

Olin lupautunut tänään valmentamaan Miljaa ja hänen kuvankaunista suomenhevosoriaan Ruhtinasta kouluratsastuksen parissa, tietysti myöhään illalla rankan päivän työpäätteeksi. Tämän vuoksi olin itse hieman allapäin saapuessani Fiktioo, mutta kun minua vastassa oli kerrassaan hyväntuulinen nainen ja symppis oripoika, kaikkosi päivän huolet samantien mennessään. Pyysin ratsukkoa alkamaan vähitellen siirtymään alkuverkan pariin, jossa Milja sai rauhassa omaan tahtiin taivutella Ruhtinasta ja käydä kaikki askellajit huolellisesti läpi. Ori oli vähän sen oloinen, että onko aivan pakko jos ei jaksa, se hieman kampesi ratsastajan pohjetta vastaan ja hidasti heti tilanteen tullen tahtiaan, jolloin myös hevosen ylväs ryhti pariin otteeseen lösähti. Milja joutui näin ollen olemaan oikein napakkana selässä, käyttämään reippaasti pohjeapuja ja oikeasti pyytämään hevoseltaan, eikä vain istua töröttää tyytyväisenä selässä.

Ruhtinaan liikkuessa lennokkain askelin eteenpäin ja reagoiden nopeasti Miljan apuihin, lähdimme siirtymään tälle iltaa suunnittelemieni tehtävien pariin. Aloitimme tekemään pitkien sivujen aluista lävistäjillä temponlisäyksiä ravissa, lyhyillä sivuilla tuli tehdä pysähdys suoraan ravista, peruuttaa neljän askeleen verran ja siirtyä siitä takaisin suoraan raviin. Milja lyhensi tehtävän alkuun ohjia, jolloin hän sai vielä paremman tuntuman ratsuunsa ja pyysi tätä rennossa ravissa eteenpäin, kunnes lävistäjällä maiskautukset ja reipas pohje saivat orin lisäämään hienosti tahtiaan. Pyysin Miljan ratsastavan Ruhtinasta vähän napakammin kohti ohjaa, jotta hevosen liike pääsisi vahvemmin kannettuna paremmin oikeuksiinsa. Jo toisella lisäyskierroksella meno näytti huomattavasti paremmalta, Ruhtinaan liitäessä hienossa ryhdissä eteenpäin, käyttäen jalkojaan upeasti. Vauhtiin päästessään orilla oli pieniä hankaluuksia reagoida pidättäviin apuihin pysähdyttäessä, muutaman kerran se kampesi pidätettä vastaan ja yritti väkisin kiemurrella eteenpäin pitkistä pidätteistä huolimatta. Miljan ärähtäessä hevoselleen vähän voimakkaammin ymmärsi Ruhtinas kuitenkin nopeasti tehtävän laidan ja näin ollen pysähdyksetkin lähtivät rullaamaan kohtuullisen hyvin. Muutaman kerran ratsukko sai jättää pysähdykset välistä, sillä ori alkoi tehtävän kuluessa ennakoimaan ja heti lyhyelle sivulle tultaessa tarjoamaan käyntiä. Peruutukset menivät oikeastaan jokaisella kerralla todella kivasti, kunhan Milja vain piti huolen, että hevonen peruutti suoraa uraa pitkin, eikä alkanut työntämään takapuoltaan kentän keskustaa kohti. Tämän tehtävän ollessa paketissa jatkoimme laukan pariin, tehden alkuun laukannostoja jokaisen sivun alusta, hidastaen ravin kautta käyntiin ennen kulmaa. Halusin Ruhtinaan reagoivan Miljan pohkeeseen niin herkästi, ettei hänen tarvinnut kuin siirtää jalkaansa jotta laukka nousisi - sepäs ei ollut vaatimus eikä mikään. Parit ensimmäiset nostot olivat vähän tahmeita, mutta sen jälkeen ori alkoi oikein näppärästi siirtymään laukkaan Miljan huolellisista avuista. Nostojen jälkeen siirryimme loppuajaksi työstämään keskiympyrälle laukkaa niin, että välillä lyhennettiin askeleita ja välillä pidennettiin. Laukassa askeleen pidennys onnistui hyvin kerta toisensa jälkeen, lyhennyksissä sen sijaan Ruhtinas tuppautui muutaman kerran pudottamaan raviin, kun Milja yritti tätä vähän enemmälti pidättää. Huolellisen työn seurauksena ori kuitenkin nopeasti ymmärsi mitä tältä haluttiin ja sen myötä lyhennyksetkin lähtivät sujumaan moitteitta.

Yli tunnin ahkeran työskentelyn jälkeen oli vähitellen aika lähteä lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Reipas ravi- ja laukkatyö näkyi ratsukon molemmissa osapuolissa, joilta ei tunnin päätteeksi liiemmin hymyä enää irronnut väsymyksen keskellä. Milja taivutteli ja jäähdytteli hevostaan hetken aikaa käynnissä, kunnes antoi pitkät ohjat ja hyppäsi selästä alas loppukäyntien ajaksi. Tämänpäivän valmennus sujui valmentajan mielestä todella hyvin, alkuun hevosen pieni vastahakoisuus ja laiskuus toi kivasti lisämakua tehtäviin, ja sen jälkeen kun työskentelyyn makuun päästiin sujui melkein kaikki upeasti. Hevosen hyvä ennakointikyky oli myös asia, jonka kanssa Milja sai olla tunnin aikana jatkuvasti tarkkana, jotta tehtävät menivät ratsastajan mielen mukaan, eikä hevosen oman pään.

16.06.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Uppe

Olen ollut vapaaehtoisena kesäapurina Fiktiossa koko kesäkuun ajan ja viettänyt ihanan loman opinnoista suomenhevosten parissa. Tänään Milja oli juuri hakenut Ruhtinaan talliin, kun hän sai yllättävän puhelinsoiton, jonka seurauksena hänen oli pakko lähteä hoitamaan asioita kaupunkiin. Olin juuri itse saanut hoidettua edellisen hevosen treenin jälkeen takaisin ulos, joten lupauduin pistämään Ruhtinaan Miljalle kuntoon. Ruhtinas olikin uusi tuttavuus ja minkälainen! Kiltti ja leppoisa, syötävän söpökin vielä. Harjasin Ruhtinaan rauhakseen karsinassa, minkä jälkeen puhdistin sen harjat ennen koppaan laittoa. Vaihdoin myös orin satulaan huovan, sillä edellinen oli silminnähden likainen. Myös kuolaimet pesin uudelleen, niissä kun oli heinää ja kuolaa vaikka millä mitalla. Sain myöhemmin tosin kuulla, että Ruhtinas oli toiminut alkeisratsuna edellisenä päivänä sadesäällä ja kaikessa hötäkässä Milja oli unohtanut tarkastaa millasessa kunnossa varusteet oli ratsastuksen jälkeen. Puhdistettuani varusteet heitin kamat orille ja talutin hevosen ulos. Pilvet olivat väistyneet mukavasti auringon tieltä ja sain talutella Ruhtinasta alkukäyntien merkeissä kentällä ihanassa säässä. Miljalla kesti oletettua kauemmin, joten hän soitti kysyen voisinko ratsastaa alkuverryttelyt valmiiksi. Eikun vain tallista kypärä päähän ja selkään! Ruhtinas oli ravatessa verkkainen, enkä oikein tahtonut löytää kaasua. Ympyrät ne vasta tekivätkin hevosesta takkuisen ja suorien pätkien tahti muuttui entistä veltommaksi. Miljan palatessa luovutin hevosen hyvin mielin hänelle ja kerroin, että hevonen tuntui vaikealta passiivisuuden vuoksi ja oli tahmea jopa minun makuun. -Sitä mun pitäisi tämän kanssa tänään työstääkin, Milja totesi ja hyppäsi tomerasti selkään.

20.09.2016 - Maastoestevalmennus, valmentajana Siguri

Odotin innolla pääsyä tallille, sillä tänään pääsisin valmentamaan Pikku-Ruhtinasta. Hevonen oli yksi oman orini varsoista, ja halusin nähdä, oliko se perinyt yhtään isänsä taitoja maastoesteillä.

Saapuessani kentälle huomasin tasaisen varman rautiaan orin, joka kulki ratsastajan avuilla. Tervehdin ratsastajaa ja jäin seuraamaan, kuinka he suorittivat alkulämmittelyjä Ruhtinaan kanssa. Ori oli kaikin puolin komea tapaus, joskin sen askeleet näyttivät melko tahmeilta. Jaksoin kuitenkin uskoa, että kunnon verryttelyillä siitäkin kehkeytyisi hyväaskelinen ratsu.

Kun alkulämmittelyt olivat ohi, siirryimme ratsukon kanssa maastoestekentälle. Lähdimme ensin hyppimään matalimpia tukkeja sekä muita esteitä, jotta Ruhtinas lämpenisi kunnolla. Esteet ylittyivät todella hyvin ja lähestyminen oli kertakaikkisen hienoa, mutta vauhtia kaipasin ratsukolta huomattavasti lisää. Ratsastajankin täytyi todella ratsastaa oria eteenpäin, ja hiljalleen laukka alkoi reipastua.

Siirryimme pian orin tasoisille esteille, ja lähdimme liikkeelle vesiesteistä. Veteen laskeutuminen ja sieltä nouseminen eivät näyttäneet olevan orille ongelma eikä mikään, mutta vedessä olevalle esteelle se lähestyi todella hitaasti. Huonosta lähestymisestä huolimatta ori todella tsemppasi hyppyyn ja este ylittyi.

Jatkoimme ensin vesiesteiden parissa ja siirryimme sitten toinen toistaan kummallisemmille esteille. Kehittelin ratsukolle kentän esteistä pienen radan, jota he lähtivät ylittämään. Vauhti hidastui jälleen, mutta ratsastaja osasi onneksi itse antaa kaasua hevoselle. Kaikin puolin radan suorittaminen näytti erittäin hyvältä, ja varsinkin lähestymisistä olin todella tyytyväinen.

Aloimme hiljalleen siirtyä takaisin hiekkakentälle, jossa suoritimme loppuverryttelyt. Ratsukko teki hieman taivutuksia ja joitakin ravitehtäviä, kunnes oli aika lopetella tältä päivältä. Kiitin ratsastajaa valmennuksesta ja kehuin ääneen Ruhtinasta - siitä oli kyllä kasvanut kertakaikkisen hieno hevonen.

10.09.2016 - Maastoestevalmennus, valmentajana Sippe

Lyhyen kahvitauon jälkeen siirryimme seuraavaan valmennettavaan, Ruhtinaaseen. Olimme sopineet treenaavamme tänään maastoesteitä, erityisesti vettä ja sen aikana eteen tulevia hyppyjä.

Laitoimme Ruhtinaan kuntoon tallissa samalla kun tiedustelin Miljalta maastoesteradasta. Millaisia esteitä se sisälsi, kuinka pitkä se oli kokonaisuudessaan ja niin edelleen. Olin kuullut paikasta paljon hyvää, joten oli mielenkiintoista päästä valmentamaan Fiktion maastoesteradalle. Milja kapusi pihalla Ruhtinaan selkään jakkaran kautta, ja lähdimme kävelemään kohti metsikköön lähtevää hiekkaista ja juuri sopivan pehmeää ratsastustietä pitkin. Milja otti oriillaan ravia ja teki muutaman väistön, jotta saisi hevosta kuulolle. Kun olimme naisen mukaan jo lähellä vettä, ohjeistin häntä laukkaamaan vielä hieman ennen hyppäämistä.

Aluksi neuvoin ratsukkoa ottamaan muutaman verkkahypyn vesiesteen kanssa samalla aukealla olille kahdelle tukille. Ruhtinas näytti olevan hyvin kuulolla, ja hyppäsi tasaisen näköisesti. Toisessa hypyssä ratsastaja ei aivan päässyt hyppyyn mukaan, minkä vuoksi ohja nykäisi ikävästi hevosen suuta ponnistusvaiheessa. "Kädellä voit mennä vähä liiotellustiki mukaa, tos tokassa hypyssä jäit vähän suuhun kii! Tuu vielä uudestaa nää kaks", huutelin ohjeita Miljalle. Nyt ratsukko hyppäsi tukit ilman ongelmia, ja saatoimme siirtyä vesiesteen pariin.

Aluksi pyysin Miljaa laukkaamaan hevosellaan veden läpi ilman esteitä, jotta Ruhtinaan ei tarvitsisi "kylmiltään" hypätä vedessä. Ori ei arastellut vettä, joten aloimme tulla esteitä. "Tuu sieltä se alashyppy, sit laukkaat tästä kaarevasti ja hyppäät ton esteen tossa!" Milja ja Ruhtinas suorittivat tehtävän loistavasti, joten muutamaan kertaan vettä yhdisteltynä eri esteisiin tultuamme saatoimme lähteä kävelemään Fiktiota kohti.