† Muistoissamme 23.02.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	rautias, 157 cm
syntynyt	08.04.2015, 22-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 90 cm
rekisterinumero	VH15-018-1653
kasvattaja	Anffilan suomenhevoset
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.12.2015	KTK-I	80 p. (R-suunta)
	20 p. + 21 p. + 20 p. + 19 p.
04.07.2016	Champion
06.09.2016	VIR MVA
13.10.2016	VSN National Champion
01.11.2016	VSR jälkeläisluokka C
15.11.2016	KRJ-I	100 p.
	8 p. + 44 p. + 13 p. + 20 p. + 15 p.
20.11.2016	SLA-I	95 p.
	15 p. (4+4+3+4) + 22 p. + 20 p. + 22 p. + 16 p. Leveähkösti liittynyt hyvä kaula, pitkähkö lapa, vankahko runko, vahva lanne, pitkähkö lautanen. Ohuehkot ja lyhyehköt etusääret, hyvät takaset.
31.12.2016	ERJ-I	105 p.
	9 p. + 41 p. + 20 p. + 20 p. + 15 p.
30.01.2017	YLA2	80,5 p.
	24,5 p. (16+8,5) + 18 p. (11+7) + 17 p. + 17 p. (15+2) + 4 p.

Hallanhurma on hieman hitaastilämpenevää sorttia, joka ennemmin vetäytyy syrjään kuin tulee tutustumaan uuteen ihmiseen pää viidentenä jalkana. Hieman aikaa ja rapsutuksia (eivätkä makupalat ole koskaan pahasta, ainakaan tamman itsensä mielestä), ja tadaa! ; Halla alkaa sulaa. Pidättyväisen kuoren takaa löytyy pohjattoman lempeä, äärimmäisen kiltti ja hyvähermoinen hevonen, joka ei koskaan tunnu olevan pahalla päällä, ja jonka seurassa huolet tuntuvat katoavan.

Hoidokkina Hallaa helpompaa hevosta saa hakea. Kaikki käy, oli hoitaja tuttu tai vieras. Vaikka karsinan ovi olisi apposen auki, Halla ei lähde mihinkään, vaan pysyttelee kiltisti karsinassaan. Oudomman ihmisen seurassa raudikko vain olla möllöttää, tutulle hoitajalle Halla saattaa höristä ja on kiinnostunut siitä, mitä ihminen tekee; pää kääntyilee hoitajan perässä ja turpa hamuaa milloin mitäkin käsissä olevaa harjaa tai hoitovälinettä. Vaatii aikaa, jotta liinakkoon tulee vähän eloa ja se alkaa ilmaista mielenkiintoaan hoitajaansa kohtaan. Hyvin heppakirjamaisen kliseisesti se on sen arvoista, Hallan seura rauhoittaa, tamma tuntuu lohduttavan, eivätkä hevoset juorua murheitasi eteenpäin. Harjaus ja muut hoitotoimenpiteet, varustaminen, loimitus, kaikki sujuu rutiinilla, samaten madotukset, rokotukset sun muut haavanhoidot, eläinlääkärin ja kengittäjän vierailut.. Halla on kerta toisensa jälkeen, oli käsittelijä kokenut tai aloittelija, hyvän käytöksen ja kärsivällisyyden perikuva. Talutettaessa Halla on yhtä kiltti ja hyväkäytöksinen kuin muutenkin. Kuka tahansa voi huoletta taluttaa vähän perässäraahattavaa suomenhevosta, jolla ei ole kiire mihinkään. Kun vähän hoputtaa, niin Hallakin laittaa kaviota toisen eteen. Lastaus ja kuljetus menevät samalla kaavalla; äärimmäisen simppeliä ja sujuvaa, ei ongelmia.

Ratsuna tasaisen varma Halla on ehdottoman varma luottoratsu aloittelijoille, aroille ratsastajille ja puskailijoille. Kokeneempikin kuski saa tammasta jotain irti, lähinnä koulupuolella, kunhan näkee vaivaa. Raudikon eteenpäinpyrkimys on lähinnä vitsi, jos ratsastaja odottaa, että Halla liikkuisi johonkin itsekseen. Herättelyllä (aktiivinen ratsastus, temponvaihtelutehtävät) suomineidonkin moottorin saa käyntiin, joskus vähän yskähdellen, mutta kyllä se siitä. Hallan kanssa kuka tahansa uskaltaa kokeilla mitä tahansa, jokin hevosessa rauhoittaa ja valaa luottamusta.
Helppo A -tasoinen Halla liikkuu tasaisen varmasti hyvässä tasapainossa, mutta valitettavan matalin askelin. Taitavampi kuski saa tammasta irti myös näyttävämpää, lennokkaampaa askellusta, kun vain tekee kärsivällisesti ja huolellisesti töitä hyvän liikkeen eteen. Nöyrä, kuuliainen tamma tekee kaiken, mitä ratsastajansa siltä pyytää, ehkä vähän säästöliekillä suorittaen, mutta tekee kuitenkin. Taitavampi, aktiivinen ratsastaja saa kyllä Hallaan tekemisen meininkiä, jolla kouluradoilta haetaan hyvät arvostelut ja prosentit.
Esteillä Halla syttyy - tai ainakin kuvittelee syttyvänsä. Tamma mennä viipottaa korvat töttöröllä, mukamas hurjaa vauhtia. Kyllähän hevosessa on esteillä enemmän ruutia kuin sileällä, mutta kun otetaan huomioon, että tamma on edelleen aloittelevienkin suursuosikki ja opetusmestari. Halla hyppää tarkasti ja varovaisesti, ei kyttää eikä kiellä ilman syytä. Perushyvä hevonen mataliin luokkiin.

Kisareissut Hallan kanssa sujuvat ihastuttavan ongelmattomasti, ainakin hevosen käytöksen suhteen. Vaikka kuskia kuinka jännittäisi, Halla pysyy tyynen rauhallisena. Tamma on kyllä kiinnostunut ympäristöstään, muttei juuri säiky, vaikka muut hevoset tekisivät mitä. Totta kai Hallakin säikkyy, reaktiot vain ovat lievempiä (sivuaskelia ja sen sellaista). Koska Hallan käytös ja ratsastettavuus ovat aivan samaa luokkaa kuin kotona, kisapäivä kuluu lähes rutiinilla. Tammaa pitää muistaa aktivoida verryttelyistä lähtien, jotta suoritus olisi paras mahdollinen. Mikäli Hallan antaa puksutella omaa tahtiaan, suoritus on kyllä siisti, mutta liitokaviot sekä vauhdikkaammat esteratsut pesevät Hallan aivan liian helposti. Kun kaunokaisen moottorin käynnistää, Hallan kanssa on kaikki mahdollisuudet ruusukkeeseen, myös siihen sinivalkoiseen. © Susiraja

Sukuselvitys

isälinja - Renesanssi     emälinja - Venkutar

Näyttelytulokset

05.11.2016 Vähäpelto, SW3 (4-4½-4½-4-4-4-4-4-4-4=41p), tuom. dookie
10.09.2016 Loitsulähde, MVA-SERT (BIS4), päätuom. Kati
20.04.2016 Kettula, SW2 (4½-4½-4½-4-4-4-4-4-4-4=41,5p), tuom. dookie
30.03.2016 Rosenhof, MVA-SERT (BIS3), päätuom. Kati
27.03.2016 Kuuralehto, irtoSERT, päätuom. Siiri K.
28.03.2016 Satulinna, SW2 (4-5-4½-4-4-4-4-4-4-4=41,5p), tuom. dookie
27.02.2016 Hervannan Oriasema, SW3 (4-4½-4½-4-4-4-4-4-4-4=41p), tuom. dookie
31.08.2015 Kuuralehto, irtoSERT, päätuom. Kerppa

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

16.10.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Laura

Hallanhurma oli ihanteellinen ratsu, ja kun mä kuulin kummityttöni haluavan tutustua hevosiin, mulle tuli ensimmäisenä mieleen tietenkin Halla. Niimpä me pakkauduttiin intoa puhkuvan tytön ja tuon äidin kanssa mun autoon sunnuntaina iltapäivällä, suunnaten Fiktioon – jospa mä saisin mun kummilapseni käännytettyä hevosiin, meistä tulis loistava tiimi tuon ei niin hevosista kiinnostunutta äitiä vastaan.

Vaaleanpunaisiin kumppareihin ja samaa sävyä edustavaan takkiin pukeutunut Enni oli haleta onnesta, kun me ajettiin Fiktion pihaan. Hyvä että tyttö malttoi odottaa että saatiin lapsi turvavöistä. "Muista sitten, et tääl tallilla ei saa huutaa eikä juosta. Hevoset ei tykkää semmosesta", muistutin tyttöä ja tuo nyökytteli tyytyväisen näkösenä, samalla tarraten mun kädestä - ja aivan kuin mä olisin tuntenut pientä vetoa tallia kohden, sellaista 'mennään jo' -tyyppistä.
    Halla odotti meitä karsinassaan ja oli jo korvat höröllä, kun mä avasin oven harjat käsissäni. "Tässä on Halla. Se on suomenhevonen ja tosi kiltti, sä voit hyvin mennä silittämään sitä", mä ohjeistin Enniä ja tyttö ottikin pari askelta lähemmäs tammaa, ojentaen kätensä Hallan nuuskittavaksi. Rautias hevonen haisteli Ennin kämmentä ja antoi sitten tytön silittää itseään turvasta.

"Sit otat siitä harjasta tukevasti kiinni, ettei se putoo sun kädestä heti kun sä alat harjaamaan. Ja vetelet sitten tonne sen peppua päin tällä lailla", Enni tuijotti silmät suurina kun mä näytin tuolle parilla vedolla, miten sen pitäis Hallaa harjata. Kun mä varmistin, ymmärsihän tyttö, tuo nyökytteli ja hymyillen alkoi harjailemaan tamman kylkeä. Väkisinkin mun suu vääntyi hymyyn tuosta suloisesta näystä, kun mä siirryin toiselle puolelle tammaa ja vetelin kevyesti pölärillä.
    Kun Enni oli harjannut tamman kylkeä ja mä käynyt hevosen melkeinpä kokonaan läpi itsekkin, otin tytön syliini ja nostin tuota harjaamaan vielä Hallan selkää. Sen jälkeen tyttö minun opastuksellani taputti tammaa kaulalle, ja me lähdettiin hakemaan varusteita. "Joku tulee ratsastamaan Hallaa, ja me varustetaan se", mä kerroin kun me käveltiin varustehuonetta kohti. "Miksen mä voi ratsastaa sillä?" Enni kysyi vähän harmistuneena, ja mä sekoitin tytön pellavaisia hiuksia päässä, samalla todeten: "Kyllä sä kuule vielä pääset ratsastamaan."

"Satula on tavallaan se istuin, kun sä ratsastat. Kun sä satuloit hevosen, pitää muistaa asettaa satula just oikeelle kohalle ja suoristaa huopa, ettei heppaa paina sitten ne rypyt. Tosta noin vaan, tartut siitä kulmasta kiinni ja suoristat sitä", mä neuvoin Enniä ja kiersin suoristamaan satulahuovan toiselta puolelta. Tyttö oli saanut hienosti huovan suoraksi, joten mä laskin satulavyön ja ripein liikkein sain sen kiinnitettyä.
    Enni roikotti tamman suitsia kädessään ja seuraavaksi mä neuvoinkin tyttöä kädestä pitäen, miten niputukset avataan. Sen jälkeen me laitettiin yhdessä ohjat kaulalle ja näytin Ennille, miten hevonen suitsittiin.

"Täällähän se Halla on jo hienossa paketissa", nuori naishenkilö ilmestyi karsinan ovelle hymyillen. "Mä sain harjata sitä ja laittaa tuon kankaan suoraan", Enni selitti innoissaan ja nainen naurahti. "Noniin, sanotaas Hallalle heipat", mä totesin tytölle ja taputin tammaa, Ennin silittäessä tuon vatsaa. “Hei hei Halla”, Enni vilkutti hevoselle vielä karsinan ovelta ja ei koko paluumatkalla muusta puhunut.

07.09.2016 - Estevalmennus, valmentajana VP

Näppärän näköisen suomenhevosratsukon tehdessä itsenäisiä alkuverryttelyitä ravissa ja laukassa kokosin Fiktion kentälle muutamia erilaisia estetehtäviä. Olin päättänyt teettää ratsukolle melko jumppaavaa työskentelyä, joten kentälle siunaantui pienen ahertamisen jälkeen muun muassa kuuden kavaletin sarja erinäisin askelmäärin, maapuomi - ristikko - pysty - okseri jumppasarja yhden askeleen väleillä, in and out-sarja kaarevalle uralle pienistä ristikoista sekä muutama suhteutettu esteväli sekä yksittäinen este. Varsinainen hyppääminen aloitettiin kavalettisarjalla, johon halusin ratsukon löytävän sopivan rytmin. Kehoitin Miljaa antamaan tammalle melko reilusti omaa tilaa, olemaan tehtävän läpi kevyessä istunnassa ja painamaan käden hevosen kaulaan noin puoleenväliin, jolloin hevoselle säilyi tasainen tuntuma koko tehtävän läpi. Halla paineli kavalettitehtävää innolla, ja se korjasi hienosti tekemiään virheitä. Jumppasarjalle oli ravilähestyminen, joten alkuun Milja joutui työskentelemään aktiivisen ravin kanssa todella pitkään saadakseen hevosen venymään laukassa eteen tulevien esteiden yli. Kun Milja sai hevosen aktiiviseksi ja hyvin takaosansa päälle, lähti Halla mielellään laukkaamaan suurta, rentoa laukkaa seuraaville esteille. Pienten välikäyntien jälkeen treenasimme vielä ulkoavuilla kääntämistä kaarevalle uralle sijoitetuilla ristikoilla, joka toimi samalla hyvänä jumppana sisätakajalalle sekä ulkokyljelle. Homma luonistui tässäkin tehtävässä hyvin, kun Milja muisti pitää hevosen ulkolavan hommassa mukana. Valmennuksen loppua kohden tulimme esteistä vielä muutamaa erilaista rataa, jolloin painoitin rauhallisuutta sekä tasaista rytmiä. Halla ja Milja suoriutui tämän päivän tehtävistä erinomaisesti, ja kaikilla osapuolilla tuntui olevan mukava tekemisenmeininki - tätä ratsukkoa oli ilo valmentaa!

04.09.2016 - Estevalmennus, valmentajana Sippe

Pari päivää kouluvalmennuksen jälkeen olikin Miljan ja Hallan kanssa vuorossa esteet. Ratsukon yhteistyötä työstettäisiin tänään lähinnä neljän esteen innarilla, josta askeleen päässä olisi vielä valmennuksen edetessä korotettava okseri. Maneesiin astuessani ratsukko oli viime kerran tapaan jo lämmittelemässä, joten pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen suuntasin rakentamaan esteitä.

Olimme valmiita lähes yhtäaikaa - minä esteiden rakentelussa, Milja Hallan lämmittelyssä. Aluksi tehtävää tultiin niin, että innarille tultiin ravissa, ja okseri oli vain puolisen metriä korkea. "Vähän jos hiljentäsitte sitä vauhtia nii saatas kunnon hypyt näille", huusin virnistäen muistellessani parin päivän takaista tahmeaa kouluratsua. Nyt Halla ravasi sellaista kiitoravia kohti innaria, ettei ollut tosikaan. "Käännäppä ympyrälle, otetaas uus yritys!" neuvoin ratsastajaa kun näytti, että Hallan hypyt innarille oikein lennokkaasta kiitoravista olisivat lähinnä itsemurhayrityksiä. Nyt Milja lähestyi esteitä ohjeiideni mukaan loivia kiemuroita tehden ja liioitellun hitaasti keventäen, ja nyt Halla pysyikin kyllin rauhallisessa ravissa innarille saakka. Esteet sujuivat mallikkaasti, okseria myöten. Milja rauhoitteli ratsunsa raviin ympyrällä sillä aikaa, kun minä kipaisin nostamaan okseria hieman. Innari sujui seuraavallakin kerralla hyvin, mutta ennen okseria Halla näytti vähän epäröivän ja tekevän ylimääräisen kiemuran. "Varmistat äänellä ja tiukka pohje!" ohjeistin Miljaa, joka saikin hevosen hyppäämään kiitettävästi, tosin melko läheltä. Korotin okseria vielä kertaalleen, ja kun tehtävä oli sellaisenaankin hypätty useamman kerran onnistuneesti ja aina vain paremmalla tyylillä, oli aika lopetella.

01.09.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Avatessani Fiktion maneesin oven olivat Milja ja Halla jo kävelemässä alkukäyntejä. Tänään ratsukon kanssa treenattaisiin väistöjä ravissa, ja tehtäisiin muutamia vastalaukkaharjoituksia ympyrällä. Hörpin huoltsikalta ostamani "Ei niin kiire, ettei kahville joutais" kahvini samalla, kun seurasin Miljan ja Hallan lämmittelyjä ja heitin välillä joitain vinkkejä - valmennuksissani ratsukot saivat yleensä tehdä melko itsenäiset alkuverkat.

"Muistat vaan et annat sen hevosen kumminki edetä ettet jää liikaa sinne suuhun! Takajalat jäi vähän tos äskösessä väistössä Hallalla, huomasitko? Sulla ku on se pitkä kouluraippa nii voit vähä sinne ulkojalalle sillä muistuttaa jos tuntuu et takaset meinaa jäähä", neuvoin Miljaa. Halla kulki mukavasti pyöreänä, mutta turhan laiskassa temmossa. "Jos se hevonen tuntuu jäävä hitaaks, nii pyyät pari kertaa oikeesti napakasti jalalla ja jos ei tehoo, voit raipalla pikkasen herätellä. Ettei se sit jää sellaseks tehottomaks pohkeella naputteluks. Mieluummin pari kertaa kunnolla kuin sata kertaa niin, ettei hevonen reagoi mitenkää."

Väistöjen jälkeen alettiin ottaa vastalaukkaa. Halla tarjosi mielellään myötälaukkaa, mutta raipan vaihtuessa sisäkäteen, alkoi homma sujua paremmin. "Heti jos vaihtaa, otat alas ja nostat uudestaa! Voit vähä sillä raipalla siinä nostossa muistuttaa jos tuntuu et meinaa nousta myötälaukka", ohjeistin Miljaa kun Halla parin askeleen jälkeen vaihtoi laukan oikeaksi.

Hetken kuluttua vastalaukat sujuivat ok kumpaankin suuntaan, ja sekä ratsastaja että valmentaja saattoivat olla tyytyväisiä. Loppukäyntien aikana annoin Miljalle vielä vinkkejä tulevaisuuteen, ja rakentavaa palautetta hänen tämänpäiväisestä ratsastuksestaan.

03.01.2016 - Päiväkirjamerkintä

Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut Hallan astuttamista Samulla ja viimein sen sitten toteutin. Nyt tosin astutuksesta on kulunut sen yksitoista kuukautta, sillä tänään, päivälleen laskettuna aikana Halla saattoi maailmaan mitä komeimman raudikon orivarsan. En olisi voinut toivoa parempaa. Pikkumies jää Fiktioon talsimaan isänsä kavionjälkiä. Kasvattajana sitä tietysti toivoo, että jopa parempana versiona vanhemmistaan. Halla on hoitanut pienokaistaan esimerkillisesti, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että kyseessä on tamman ensimmäinen. Koko päivä on mennyt varsaa ihastellessa ja ilta sujui leppoisasti nimeä miettiessä. Varsa olisi voinut olla esimerkiksi Tupla-Hurmuri isoisiensä mukaan, mutta se olisi ollut liian tylsä. Niinpä siitä tuli Hurmurivaltias, joka paitsi viittaa isoisiin, sisältää myös ripauksen sekä isän että emän nimeä.