Fiktio

virtuaalinen suomenhevostalli

† 17. tammikuuta 2015 - MUISTOSIVUT

Fiktion Malviina

Malla on rauhaa rakastava otus, joka on kuitenkin itse välillä suorastaan hieman vihamielinen toisia hevosia kohtaan. Ihmisille Malla ei ole koskaan tehnyt pahaa, mutta kyllä ollaan muutama tuppo hiuksia revitty päästä, kun ollaan mietitty sopivaa tarhakaveria tammalle. Asiaa nimittäin ei helpota se, ettei tamma viihdy kuitenkaan yksinkään, joten joku kaveri on sillä oltava. Parhaiten Mallan kanssa tulee toimeen vanhemmat hepoyksilöt, jotka eivät järjestä tarhassa pahemmin muuta ohjelmaa. Leikkisät yksilöt saavat tältä kaverinsa tarkoin valitsevalta tammalta varmasti kyytiä. Malla nautiskelee hoitotoimista, se seisoo rauhallisesti paikoillaan, nostaa jalkansa nätisti, eikä kiukuttele loimituksesta, eikä muutenkaan varusteiden laitosta. Kuolaimet pikkutamma suorastaan "haukkaa" suuhunsa. Kun Mallaa taluttelee kannattaa hieman olla tarkkana, ettei neiti steppaillessaan astu varpaille, Malla kun ei jaksaisi etenkään aamuisin tarhaan mennessä olla asiallisesti hetkeäkään.

Mallalla ei ratsasteta juurikaan, se on aika säpäkkä ja villi ratsun hommissa ja suurimpia pyrkimyksiä sillä on pyrkiä saada ratsastaja selästään alas. Olimme jo lähes heittää hanskat tiskiin, mutta keksimme kokeilla tammalla valjakkoajoa ja siinähän neito toimiikin sitten ihan todella hyvin. Malla on kuuma myös ajaessa, se steppailee todella paljon, eikä meinaa malttaa ottaa käyntiä askeltakaan ensimmäiseen puoleen tuntiin. Onneksi siinä vaiheessa kun Malla on saanut suurimmat energiat purettua, se on hyvinkin helppo ajokki, vauhtia riittää ja maraton-vaiheelta tuleekin Mallalle lähes aina ne nopeimmat ajat. Malla on hieman häslä yksikseen ajaessa, mutta ei mahdoton. Parhaimmillaan tamma kuitenkin on parivaljakossa, eikä se tällöin ole kiukkuinen, vaikka työkaverina olisi kuka. Mallalla on paha tapa innostuessaan purra kuolaimeen, joten ihan villiä kaveria sille ei kannata laittaa kaveriksi, ettei käy hassusti.

Malla on hyvä kuljettaa, jos matkassa on kavereita, jo pelkästään lastaaminen on vaikeaa, jos tamma joutuu menemään kuljetusautoon ensimmäisenä. Onkin ihmeellistä, miten tamma voi tarhaolosuhteissa olla joillekin aivan kamala, mutta muuten on lähes riippuvainen kavereistaan. Jos matkan määränpäänä on kisat, on Malla hyvinkin rauhaton, sitä on suorastaan ärsyttävä talutella kisa-alueella, kun se pyörii kuin hyrrä. Tamma on rauhallisimmilla reissuilla kuitenkin ihan oma itsensä. Tamma vaatii jonkun verran tavallista pidemmän verryttelyn, jotta saisi turhat höpölöpö energiansa purettua. Jos talliltamme lähtee hevosia esittelemään tms. valjakkoajoa, Malla ei ole oikea hevonen siihen, sillä sen verran virkuksi neiti tulee uusista maisemista, ettei se ole se paras show-hevonen.

---

• Champion-arvonimi myönnetty 16. toukokuuta 2011
• Kantakirjauslausunnot 30. syyskuuta 2011:
  

  "Hyvät tyypit, kehittymätön, sopusuhtainen pyöreä runko, hyvä kaula."
  "Hyvät tyypit, antaa nuoren vaikutelman, kaunis pää, kaulan yläosa saisi olla hieman vahvempi, hyvä lapa, piirteetön säkä, tiivis runko, hyvä takaosa, hieman takakorkea, hyväasentoiset jalat. Kaviot eva."
  R- ja P-suunnat, pisteet: 18 p. + 17 p. + 17 p. + 16 p. = 68 p.

• VIR MVA-arvonimi myönnetty 30. maaliskuuta 2012
• YLA2-palkittu 25. marraskuuta 2014: 26,5 p. (17+9,5) - 31 p. (21+10) - 17 p. - 13 p. - 4 p. = 91,5 p.
• SLA-I-palkittu 20. joulukuuta 2014: 14 p. + 20 p. + 24 p. + 20 p. + 13 p. = 91 p.
  

  1. Hyvät tyypit, nuorehkon oloinen. (4p.)
  2. Kaunis pää, hyvä kaula, piirteetön säkä ja hyvä lapa. (4p.)
  3. Hyvä ja pyöreä runko, vento selkä, takakorkea. (3p.)
  4. Jalat hyväasentoiset, kaviot eva (3p.)

• VVJ-I-palkittu 30. marraskuuta 2014: 7,3 p. (8+8+6) + 41 p. + 25 p. + 20 p. + 15 p. = 108,3 p.
  

  Tilaisuuden parhaat pisteet

---

Sukuselvitys

isälinja - Kuurnan Vokka     emälinja - Maktaleena

ii. Aapikka on pienhevonen ties kuinka monennessa polvessa. Ori on kilpaillut pääasiassa valjakkoajossa, mutta on sitä kouluradoillakin nähty. Eikä menestyksestäkään ole ollut puutetta. Ori on kantakirjattu pienhevossuunnalle kolmannella palkinnolla. Jälkeläisiä sillä on kuusi, joista puolet on tammoja ja puolet oreja/ruunia. Eläkepäiviään Aapikka vietti kasvattajansa luona, jolloin se pääsi vielä silloin tällöin vetämään kärryjä. Nykyään ori on jo haudan levossa.

iii. Kalpion Jaatu teki hienon uran sekä koulu-, että esteradoilla. "Siinä sivussa" se kantakirjattiin I-palkinnolla R-suunnalle ja joka näyttelyssä, johon se osallistui, ori pääsi BIS-sijalle. Ei siis ihme, että jälkeläisiä orilla on aika liuta. Onhan se kyllä osoittanut olevansa myös hyvä periyttäjä. Jaatu kuitenkin jouduttiin lopettamaan 15-vuotiaana, mutta syytä ei koskaan kerrottu julkisuuteen. Juoruja sen sijaan kiertää vaikka millä mitalla.

iie. Päätoimenaan Sirunan Lilli kilpaili kouluratsastuksessa aina kansallisella tasolla asti. "Vapaa-ajalla" sen perään laitettiin kärryt ja harrastettiin kotikulmilla valjakkoajoa. Tamma tunnettiin erityisesti sen upeista liikkeistä, eikä luonnekaan ollut moittimisen arvoinen. Se kantakirjattiin R-suunnalle II-palkinnolla ja sai 21 vuotta kestäneen elämänstä aikana kuusi jälkeläistä.

ie. Kuurnan Perho oli pienestä koostaan erinomainen lajissa kuin lajissa. Säpäkkä tamma ylitti esteet vauhdilla, mutta taidolla. Malttia löytyi silti kouluradan suorittamiseen. Kummassakin lajissa se menestyi hyvin, sijoituksia on yhteensä nelisenkymmentä. Vanhemmalla iällä tamma on näyttänyt taitonsa myös valjakkoajossa omistajan innostuttua lajista. Viimeiset elinvuotensa Perho vietti pienellä tilalla keskellä Suomen kauneinta metsää. Sillä on vain yksi jälkeläinen.

iei. Lapin maisemissa koko ikänsä elänyt Justus ruunattiin 6-vuotiaana, mutta se astunut sitä ennen kolme lähiseudun tammaa. Ruunauksen jälkeen se oli vähän aikaa harrasteratsuna, jolla startattiin muutamissa seurakisoissa, mutta sitten se myytiin ratsastuskoululle. Siellä se sitten asustelikin lopun ikäänsä, kunnes lopetettiin 17-vuotiaana.

iee. Pihlava oli erään vanhan herran kasvattama tamma. Herran menehtyessä 80-vuotiaana tamman peri miehen tytär, joka ei ollut kiinostunut hevosista. Niinpä tamma meni oitis myyntiin. Monien epäonnekkaiden käänteiden jälkeen Pihlava päätyi kuitenkin onnellisesti rakastavan perheen hoiviin, jossa vuosien aikana ihmisiä pelkääväksi otukseksi muuttuneesta tammasta tuli taas iloinen ja rohkea hevonen, jollainen se oli vanhan herran omistuksessa ollut. Tamma varsoi vielä vanhoilla päivillään ainoaksi jääneen varsansa ja menehtyi sitten pari vuotta myöhemmin 23-vuotiaana.

ei. Eelias ei ole erinomaisella rakenteella pilattu. Lukuisien ruusukkeiden ja pokaalien lisäksi se on saanut 8-vuotiaana rakenteensa puolesta myös kunniamaininnan "Vuoden ori". Hankalan ja vaativan luonteensa vuoksi ori ei ole pienten lasten tai aloittelijoiden ratsu, mutta kokeneen ratsastajan alla se on pärjännyt hyvin esteratsastuksessa. Sen sijaan kouluratsastustuloksia tällä vauhdikkaalta orilta ei paljon ole, koska sen keskittymiskyky ei ole oikein riittävä koulukiemuroihin. Eeliaksella on viisi jälkeläistä, eli sitä ei kovin monen suomenhevosen suvusta tapaa.

eii. Vanhaherra eli kyllä vanhaksi, mutta se on ollessa nuorempi, nimi herätti aika paljon huvittuneisuutta. Tosin ori oli kyllä aina todella kypsä ikäisekseen. Pääasiassa "Herkulla" kilpailtiin kouluratsastuksessa, mutta siinä sivussa se starttasi muutamaan otteeseen valjakkoajossa. Jo nelivuotiaana se kantakirjattiin II-palkinnolla ja vuosien mittaan se astui useita kymmeniä tammoja. Orin ollessa 27-vuotias se löydettiin laitumelta ikiuneen nukahtaneena.

eie. Onnettomuuksille herkästi altistuva Takatalvi oli jo 10-vuotiaana sen verran huonokuntoinen, että se päätettiin lopettaa. Tamma ehti kuitenkin varsoa kahdesti, 4- ja 7-vuotiaana. 5-vuotiskaudella tammalla pystyttiin kilpailemaan ilman vahinkoja, mutta muulloin sillä oli jos jotakin vaivaa. Sai tamma siitä huolimatta joitakin ruusukkeita hankittua sekä koulu-, että estekilpailuista.

ee. Lempeä ja herttainen Minta on vain 139 cm korkea, mutta sillä on sitäkin enemmän huikeita tuloksia valjakkoajokilpailuista. Tamman sydän on puhdasta kultaa ja se on periyttänyt kilttiä luonnettaan jälkikasvulleen. Mintalla on varsoja kolme kappaletta, tamma ja kaksi oria. Kaikki kolme varsaa ovat tehneet hienon uran emänsä tavoin valjakkohevosina.

eei. Vihtori kilpaili aikoinaan sekä työhevos-, että valjakkoajokilpailuissa. Se voitti kaksi kertaa valjakkoajon Suomen mestaruuden. I-palkinnolla T-suunnalle kantakirjattu ori oli suht käytetty jalostuksessa. Se astui lähemmäs sata tammaa, joista reilu 80 varsoi elävän varsan. Tiinehtymisprosentti oli siis aika korkea. Varsoja on nähty kilpailemassa monipuolisesti eri lajeissa.

eee. Mistella jätti jälkeensä viisi varsaa, neljä tammaa ja yhden orin. Se kilpaili pari kautta valjakkoajossa, mutta loukattuaan jalkansa se jäi siitostammaksi. Aluksi tamma ei meinannut tiinehtyä, mutta lopulta sai kuin saikin ensimmäisensä ja sen jälkeen seuraavat neljä peräkkäisinä vuosina. Mistellan jalkavaivat kävivät pahemmiksi tamman lähestyessä 18 vuoden ikää, jolloin se päätettiinkin päästää kärsimyksistään ja lopettaa.

---

Jälkeläiset

⟩ 4 kpl: 1 ori, 3 tammaa

tamma	Fiktion Kultasiipi	s. 11.07.2011		isä Fiktion Kultipoju
tamma	Fiktion Merikeiju	s. 27.11.2011	sijoituksia ratsastuskilpailuista	isä Metsäkartanon Manaus
ori	Fiktion Mainio	s. 10.11.2013	KTK-II, sijoituksia kilpailuista	isä Lakean Markos
tamma	Fiktion Melodia	s. 01.12.2013	KTK-kelpoinen, SV-II, sijoituksia kilpailuista	isä Räminä