† Muistoissamme 06.07.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	ruunikko, 159 cm
syntynyt	14.07.2012, 23-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 120 cm, me: 100 cm
rekisterinumero	VH13-018-1312
kasvattaja	Vibaja, Koistila
entinen omistaja	Vibaja
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Vibaja

20.09.2017	KTK-II	71 p. (R-suunta)
	17 p. + 19 p. + 18 p. + 17 p.
25.01.2018	KERJ-I	107,5 p.
	6,5 p. + 41 p. + 25 p. + 20 p. + 15 p.
31.01.2018	ERJ-I	110,5 p.
	7,5 p. + 43 p. + 25 p. + 20 p. + 15 p.

Miina on hyvin suuriliikkeinen neitokainen, jolla on suuri sydän. Sillä on ilmavat ja tasapainoiset askeleet ja samaan aikaan miellyttämisenhalu on korkea. Yleisesti ottaen neitokainen ei tekisi pahaa kärpäsellekään, vaan Miinassa yhdistyvät kaikki estehevosen hyvät puolet. Muiden hevosten kanssa tullaan toimeen, mutta osataan myös pomottaa tarvittaessa. Taluttaminen sujuu ongelmitta ja vaikka neito korkea onkin, se vain kävelee kaikessa rauhassa vierellä.

Talliin astuessa Miina on yksi niistä hevosista, jotka tervehtivät tulijaa. Lempeä hörinä jatkuu, kunnes tulija astuu Miinan karsinaan ja käy tätä tervehtimässä. Mitenkä niin huomionkipeä hevonen. Karsinan oven voi jättää auki, ilman pelkoa tamman lähtemisestä karkuun. Tietenkin jossain vaiheessa kiusaus on liian suuri, eli kymmentä minuuttia kauempaa ei sitä ovea kannata jättää avonaiseksi. Harjaus onnistuu paikassa kuin paikassa ja neito antaakin hoitajan tehdä työnsä rauhassa. Jalkaansa lepuuttaen tamma nauttii hemmoteltavana olemisesta. Myös varusteiden laitto sujuu ongelmitta ja nopeassa tahdissa. Traileriin Miina kävelee ihmisen perässä tai ihminen voi myös seisoa trailerin rampin vieressä ja näyttää tammalle tietä, niin se myös kävelee sinne yksinään.

Ratsastaessa yhteistyökykyä löytyy vaikka muille jakaa. Miina kuuntelee herkeämättä ratsastajan antamia apuja ja odottaa myös kärsivällisenä. Sillä ei ole tapana lähteä juoksemaan paikasta toiseen ratsastajan toimiessa räsynukkena selässä. Sileällä työskentely on antoisaa ja tamman elastiset liikkeet, varsinkin ravi on hyvin miellyttävää. Myös laukka pyörii hyvin. Miina on myös nopea oppimaan uusia asioita, eikä se vedä hernettä nenään heti jo kättelyssä. Tamma kokoaa itsensä nopeasti ja työskenteleekin mieluummin ratsastajan tuntumassa. Erilaiset taivutukset sujuvat helposti, mutta apujen kanssa tulee olla tarkkana. Herkkä neito kun on kyseessä, niin taivutukset voivat mennä myös helposti pieleen.

Esteillä työskentely on vauhdikasta puuhaa ja energiaa myös löytyy. Tammalla on selkeä hyppyvietti, kun se jo kiihdyttää estettä kohti, jotta hyppy onnistuisi. Hypyt ovat ilmavia ja jalkoja varotaan, eikä pudotuksia yleensä tule. Laukkoja saa säädettyä esteiden välissä helposti ja nopeasti, sekä käännökset sujuvat hankalistakin kohdista. Aivan kolikon päällä se ei käänny, mutta sitä opetellessa. Maastoesteiden kanssa ollaan rohkeita hyppäämässä, mutta ratsastajan epäröidessä pahasti, myös tamma kieltäytyy. Jalkojen varovaisuus on äärimäisen hyödyksi maastoesteillä. Pitkän matkan radat eivät tuota ongelmaa, vaan kestävyyttä löytyy. © Vibaja

Sukuselvitys

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

09.07.2015 - Estevalmennus, valmentajana alhippa

Tänään vuorossa onkin kolmas, ja viimeinen, valmennus Vibajan ja Miinan seurassa. Viimeiselle kerralle suunnitelmissa oli radan hyppääminen, joten ratsukon verrytellessä itsenäisesti kasasin parin tallitytön avustuksella kahdeksan esteen radan kentälle. Rata sisälsi pystyjä, oksereita, joista yksi vesimatolla, muurin sekä viimeisenä trippelin. Rataan oli sisällytetty kaksi suhteutettua väliä sekä yksi sarjaeste, pysty-okseri. Ensimmäisen verryttelyhypyt suoritettiin radan aloittavalla pystyesteellä. Miina tuntui olevan innokas hyppäämään ja ajoittain pälyili ympärilleen radan esteitä. Vibaja selässä toimi määrätietoisesti, rauhallisesta ja palautti tammansa aina uudelleen kuuntelemaan apuja, kun hevonen eksyi lyhyesti omiin ajatuksiinsa.

Muutamia esteistä hyppäsimme ensin yksittäin tai otimme pätkiä radasta. Ensimmäisenä ratsukko sai suorittaa pysty-okseri sarjan, sillä emme olleet hypänneet kertaakaan valmennusten aikana sarjaa. Laukka-askeleen välillä oleva sarjaeste ei kuitenkaan tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia, joten siihen oli turha jäädä enempää puurtamaan. Myös trippelin hyppäsimme pariin kertaan yksittäin samaisesta syystä, eli sitä ei ollut aikaisemmin harjoiteltu. Ensimmäinen hyppy oli tuttuun tapaan ilmava ja suorastaan hieman liioiteltu. Seuraavat hypyt selkeästi hallitumpia ja rauhallisempia. Vielä yhden suhteutetun välin hyppääminen niin laukkaa lyhentäen, kuin pidentäenkin, jonka jälkeen pääpiirteissään oltiin valmiita radan suorittamiseen.

Kahdella ensimmäisellä kierroksella esteet olivat noin metrin korkeudella ratsukon suorittaessa rataa. Ensin rata tuli suorittaa niin, että suhteutetun välit ratsastettiin laukkaa lyhentäen. Ensimmäisessä suhteutetussa välissä Vibaja sai selkeästi hieman käydä tahtojen taistelua Miinan kanssa, mutta laukka lyheni kuin lyhenikin sen verran, että hyppy seuraavalle esteelle lähti kohtuullisen sopivasta paikasta, jotta ylitys oli puhdas. Muuten hypyt sujuivat hyvin ja etenkin sarjan hyppääminen oli lähes suoraan kuin oppikirjasta. Samalla korkeudella toinen yritys, mutta tällä kertaa suhteutetut välit laukkaa pidentäen. Tämä tuntui sopivan Miinalle paremmin, sillä se pääsi paremmin toteuttamaan selkeästi sisällään olevaa pientä vauhtihirmua, mutta oli kuitenkin kokoajan ratsastajan hallinnassa. Nostin radan Miinan maksimikorkeuteen ja pyysin Vibajaa ratsastamaan radan vielä kerran, valitsemaan suhteutettuun väliin joko lyhentämisen tai pidentämisen, riippuen täysin siitä mikä siinä hetkessä tuntui paremmalta idealta. Radan alkuosa sujui hyvin ja ensimmäinen suhteutettu väli mentiin laukkaa pidentämällä. Sen sijaan sarjan jälkeen Miina tuntui minun silmiin hieman innostuvan liikaa ja havaintoni taisi olla oikea, sillä toisen suhteutetun välin Vibaja ratsasti laukkaa lyhentäen ja tammaansa hieman rauhoittaen. Viimeinen trippelin ylitys oli herkkua silmille, sillä tamma lähti juuri optimaalisesta paikasta, sopivasti eteen ja ylöspäin hypäten sekä jalkojaan hyvin nostaen ja laskeutuen hyvässä tasapainossa.

Loppuverryttelyn ratsukko sai tehdä itsenäisesti ravissa. Samalla kehuin Vibajan ja Miinan hyvää yhteistyötä, jota selkeästi on rakennettu pitkään ja hyvän valvovan silmän alla. Minun tehtäväkseni näinä kolmena kertana tuntui oikeastaan jäävän tehtävien suunnittelu ja niiden valvominen. Ratsu on mitä erinomainen valinta juuri rataesteille ja Vibajalla ratsastajana on kaikki peruselementit hallussa: vajaa, mutta hyvin seuraava istunta, rauhalliset, mutta napakat kädet ja selkeästi myös päätä väliin hieman hurjillakin hyppykaarilla lentävän hevosen ratsastamiseen. Oli varsin antoisaa tehdä yhteistyötä nämä kolme kertaa ja toivotan ratsukolle erittäin hyvää jatkoa esteratojen pariin.

05.07.2015 - Estevalmennus, valmentajana alhippa

Vuorossa oli toinen valmennuskerta Vibajan ja Miina-tamman kanssa. Tänään keskittyisimme suhteutettuun väliin, eli jatkamme viimekertaista laukansäätelyä, sekä joihinkin hieman erikoisempiin esteisiin. Ratsukko sai verrytellä ensin itsenäisesti sileällä kasatessani esteitä, jonka jälkeen otimme muutamia hallittuja verryttelyhyppyjä ihan perus pystyesteellä. Miina tuntui olevan alusta pitäen hyvin innoissaan ja osin suorastaan sellainen pieni painekattila, mutta Vibaja selässä toimi kaiken aikaa rauhallisesti sekä päättäväisesti juuri oman päänsä mukaan.

Ensimmäisenä, varsinaisiin tehtäviin siirryttäessä, paneuduimme suhteutettuun väliin kahden pystyesteen kanssa. Esteiden väliin kaarevalla uralla mahtui joko neljä pitkää tai viisi lyhyttä laukka-askelta. Miinan tuntuessa hieman innokkaalta tänään, päädyin ensin pyytämään laukan lyhentämistä. Jo hyppy ensimmäiselle esteelle piti olla hallittu, jotta askeleille jää tilaa esteiden välissä ja hyppypaikka toiselle esteelle löytyy ongelmitta. Vibaja ratsasti tammaansa hallitusti ja määrätietoisesti laukkaa lyhentäen jolloin molemmat hypyt olivat siistejä ja tyylipuhtaita ylityksiä hyvällä hyppypaikalla. Pari toistoa lyhentämisen kanssa, jonka jälkeen siirryimme pidentämään. Sama hallittavuus oli edelleen säilyttävä, mutta ratsukolle ei näyttänyt tuottavan ongelmia hieman rivakampikaan toiminta esteiden välissä. Miina pysyi hyvin rytmissä ja kuunteli ratsastajan apuja erinomaisesti, innostuksestaan huolimatta.

Seuraavaksi kokeilimme yksittäin myös pari erikoisempaa, tai ainakin hieman jännitysmomenttia sisältävää, radan estettä. Olin kasannut kentälle muurin sekä okserin vesimatolla. Vibajan toiveesta aloitimme muurilla, sillä se massiivisena esteenä olisi enemmän houkutteleva. Lähestyminen hallittu, vaikkakin reipas jotta iso este ylittyisi, ja tamma myös heti esteen jälkeen uudelleen avuille. Ensimmäinen hyppy oli massiivinen ja lennokas, joskin ihan tyylipuhdas, mutta hieman valmentajan päätä kylmäsi moinen leiskautus reippaalla ilmavaralla. Pari seuraavaa hyppyä oli huomattavasti maltillisempia, joissa ei käytetty turhaa räjähtävää voimaan, vaan ylitys oli sujuva. Vesimatto-okserin kanssa ensimmäisen hypyn lähestymisessä Miina näytti hieman epäröivän, mutta Vibajan pyytäessä tammaa kevyesti eteenpäin löytyi imu esteelle uudelleen. Sama homma ensimmäisessä ylityksessä tämän kanssa, eli mahdottoman iso leiskautus ja enemmän kuin reilulla ilmavaralla. Vähän kuin varmuuden vuoksi Miina hyppäsi isosti, jotta varmasti ei osu esteeseen. Pari seuraavaa hyppyä olivat jälleen selkeästi hallitumpia ja rauhallisempia. Loppuverryttelyn ratsukko sai tehdä itsenäisesti.

02.07.2015 - Estevalmennus, valmentajana alhippa

Saavuin ensimmäistä kertaa valmentamaan Vibajaa ja hänen suomenhevostammaansa Miinaa. Olimme jo alun perin sopineet useammasta valmennuskerrasta ja tänään oli tarkoitus hieman tutustua minulle entuudestaan tuntemattoman ratsukon toimintaan. Tälle päivälle olin päätynyt ottamaan puomityöskentelyä sekä kavaletteja, suoranaisia esteitä tänään emme siis hyppäisi. Ratsukko sai verrytellä itsenäisesti, kasatessani kentälle kavalettiharjoituksen sekä muutamia puomeja pääty-ympyrälle.

Tänään keskittyisimme puomien kanssa laukan säätelyyn. Pyysinkin ratsukkoa nostamaan laukan ja siirtymään pääty-ympyrälle. Ensin puomit olivat juuri niin, että normaalisti laukatessa puomit osuivat sopivasti kohdilleen. Siirsin hieman yhtä puomia, jolloin ratsukon oli tarkoitus hieman pidentää laukka-askelta. Ensin Miina hieman innostui, mutta Vibaja tunnisti hyvin tammansa innostuksen ja tamma oli hyvin nopeasti palautettu takaisin avuille. Laukka piteni hyvin ja ratsukko sai puomin osumaan hyvin kohdilleen. Seuraavaksi pyysinkin ratsukkoa lyhentämään laukkaa sen verran, että mukaan mahtuisi ylimääräinen askel. Tämä osoittautui olevan harvinaisen helppoa. Harjoitus suoritettiin molemmissa kierroksissa.

Seuraavaksi kavalettien pariin. Ensin kavalettijonon suoritus suoralla ravissa. Miina tuntui olevan ensimmäisellä yrittämällä hieman huoleton, sillä muutama reipas kolahdus pääsi tapahtumaan. Seuraavalla kerralla tamma olikin jo huomattavasti skarpimpi ja nosteli jalkojaan reippaasti ylöspäin. Ravi pysyi hyvin hallinnassa, vaikka selkeästi tammasta näki, että mieluusti olisi myös kiristänyt hieman vauhtia. Vielä pari viimeistä kertaa ratsukko sai suorittaa kavaletit hallitussa laukassa pienin hypyin askeleesta, siirrettyäni kavaletteja vielä hieman kauemmas toisistaan. Miina tuntui nauttivan suunnattomasti, kun sai suoritettua muutaman hypyn ja loppuverryttelyjen aikana tamma vaikuttikin olevan varsin tyytyväinen ja rento.