† Muistoissamme 24.08.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 162 cm
syntynyt	01.07.2017, 14-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 110 cm
rekisterinumero	VH17-018-1399
kasvattaja	Viveka, Ratsutalli Lilja
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.09.2017	SV-II (2v.)	31 p.
	rakenne 6,8 p., suku 9 p., käytöskoe 5 p. + 6,6 p.
20.12.2017	KTK-II	71 p. (R-suunta)
	18 p. + 18 p. + 18 p. + 17 p.
28.02.2018	ERJ-I	102,5 p.
	8,5 p. + 40 p. + 25 p. + 20 p. + 9 p.
10.03.2018	Champion
20.08.2018	SLA-I	97 p.
	12 p. (4-3-2-3) + 20 p. + 25 p. + 20 p. + 20 p.

Liljan Aamurusko on rauhallinen ja suorastaan pomminvarma suomenhevonen, joka olisi varmasti entisaikoina toiminut esimerkillisesti vaikka armeijan käytössä. Joka tilanteessa tasaisen luotettava Rusko on monen mieleen, sen verran mutkaton kaveri on kyseessä.

Hoitotilanteissa Rusko on yleensä jopa liiankin rauhallinen, sillä se helposti jopa torkahtaa kesken harjauksen. Jos sitten pitäisikin siirtyä jonnekin saa oria hetken suostutella, se kun nautti niin paljon olostaan ettei siirtyminen tunnu siitä kovinkaan tarpeelliselta idealta. Satulan ja suitset se ottaa päällensä esimerkillisesti, ja toimii niin kengityksessä kuin raspauksessakin kuin ihmisen mieli. Mitään vaaratilanteita ei orin kanssa pääse syntymään, se on taluttaessa välinpitämätön ympäristöään kohtaan ja ohittaa niin suuret ja äänekkäät traktorit kuin kiimaiset tammatkin ilman minkäänlaista reaktiota. Joskus se kuitenkin saattaa unohtua laahaamaan tuskastuttavan hitaasti, milloin kannattaa ihan rohkeasti kannustaa sitä eteen vaikka hieman piiskaa käyttäen.

Ratsuna Rusko on varmajalkainen ja tasainen, sillä on kolme miellyttävän pehmeää ja letkeän rentoa askellajia, joissa pysyy vaikka ensikertaa hevosen selässä istuvakin. Sileäntyöskentelyssä se on usein alkuun hieman jäykkä ja rautakankimainen, mutta melko nopeasti ensimmäisten laukannostojen jälkeen se alkaa vertyä ja taipua ratsastajan pohkeen ympärille. Ruskon suurin ongelma onkin sen hieman laiskanpulskea perusluonne, mistä syystä se ei ehkä ole se ihannehevonen uusintaradoille. Vaikka ori onkin suorastaan loistava estehevonen sen varmuudesta ja rohkeudesta johtuen, sitä on vaikea saada liikkumaan kovinkaan nopealla tahdilla. Mitään esteitä se ei kyttää tai muutenkaan kieltäydy hyppäämästä, ja se katsoo tarvittaessa läpi sormien räikeätkin virheet ratsastajan suunnalta.

Kisapaikoilla ori on oma unelias itsensä, eli siis erittäin miellyttävä kisakumppani. Se ei stressaa edes yön yli kestäviä kisamatkoja, vaan viihtyy myös tuntemattomissa paikoissa kuin kotonaan. Hälinä, kovat äänet tai lähelle tulevat hevosetkaan eivät saa Ruskon mieltä järkkymään, vaan se puksuttaa eteenpäin tasaisen tappavalla tavallaan. Lastaustilanteissa se menee traileriin vaikka ilman taluttajaa, ja matkustaessa se on rauhallinen ja eleetön. © Penelopeia

Sukuselvitys

Näyttelytulokset

14.01.2018 Aittalan talli, irtoSERT, päätuom. Jannica
03.10.2017 Lily's Trotters, irtoSERT, päätuom. Jannica
19.08.2017 Koistilan Suomenhevoset, irtoSERT, päätuom. Vibaja

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

16.12.2017 - Estevalmennus (70-90 cm), valmentajana Viveka

Lauantain estevalmennuksiin ei ollut edellisen päivän kouluvalmennuksen tapaan suurta tunkua, vaan matalamman estekorkeuden ryhmässä oli yksi osallistuja ja korkeammassa kaksi osallistujaa. Valmentajana pääsin paneutumaan paremmin ratsastajien että hevosten mahdollisiin virheisiin, myös niihin pienempiinkin.

Lumiselle kentälle oli rakennettu verryttelyesteiksi neljän kavaljetin sarja pitkällä sivulla ja lävistäjälle matama ristikko. Valmennukset aloitettiin ratsastamalla hevoset ensiksi rennoksi ja avuille ravissa sekä laukassa. Ratsastajien tuli huolehtia selkeistä ja napakoista avuista, joihin hevoset reagoivat. Kun hevoset oli saatu sileällä ratsastettua avuille monien voltti- ja taivutusharjoitusten jälkeen ratsastajat saivat siirtyä ravamaan kavaljettien ylitse. Kavaljettien alkaessa sujumaan verryttelyyn lisättiin laukka ristikko. Valmentaja kiinnitti heti alussa huomiota hyvään rytmiin ja esteiden keskelle ratsastamiseen. Hevosten verryttyä kentälle kohosi kolmen esteen sarja, jossa harjoiteltaisiin hevosten kääntyvyyttä. Ensimmäinen este sijoitettiin vinosti lyhyen sivun alkuun, niin kuin ratsastaja olisi lähtenyt tekemään volttia. Seuraava este oli pitkän sivun loppupuolella ja kolmas este lävistäjällä vastakkaisella pitkällä sivulla. Aluksi tehtävää hypättiin niin, että ratsukko hyppäsi ensimmäisenä ns. voltilta lähtevän esteen, josta hän jatkoi pitkälle sivulle ja siitä lävistäjälle ja siitä takaisin uralle, jolloin suunta vaihtuu. Valmentaja halusi ensimmäisillä kerroilla nähdä, miten ratsastaja sai itsenäisesti tehtyä helpotetun esteradan, ja kun hän oli näkemäänsä tyytyväinen, vaikeutettiin tehtävää, jolloin päästiin päivän pääteemaan kääntyvyys harjoituksiin.

Tehtävän vaikeutus tarkoitti ensimmäisen hypyn vaihtamista niin, että estettä lähestyttiin vastakkaiselta suunnalta, pitkältä sivulta kohden ja esteen jälkeen tehtiin täyskaarto takaisin uralle ja sillä olevalle pitkälle sivulle, jolloin tuli heti laukan vaihtoharjoituksia. Muuten kaksi viimeistä estettä hypättiin samalla tavalla. Valmentaja ei hyväksynyt liian reunaan menneitä hyppyjä, vaan ratsastajan tuli huolehtia että hypyt osuivat aina keskelle estettä. Laukan tuli pysyä ratsastajan hallinnassa ja säädettävissä. Loppuverryttelyksi ratsastajat saivat mennä alkutunnin neljää kavaljettia ja tehden muuten kentällä mahdollisimman paljon kääntyvyysharjoituksia.

Pieni kateuden pistos käväisi ensiksi mielessäni, joka vaihtui melkein saman tien ylpeyden aiheeksi. Näin upeasti liikkuvan ja kuuliaisen suomenhevosen olin saanut loihdittua. Rusko totteli kuuliaisesti kaikki antamasi avut, eikä se hätkähtänyt toistoja. Pääsinkin valmennuksen alkuun ihastelemaan, ehkä vähän liiankin tiuhaan, lausetta: "On siitä kyllä tullut upea, isänsä ja emänsä kaltainen kultakimpale." Kyllähän teiltäkin pientä korjattavaa löytyi, ja alkuunsa Rusko oli hieman jäykkä taipumaan, siitäkin huolimatta että sillä oli rento ja tahdikas askellus.

Kavaljetin ylityksissä teillä meni ensimmäiset todella hyvin, mutta viimeisille tuli hieman tahtirikkoja ja kolahduksia. Tämä johtui Ruskon alkuvalmennuksen jäykkyydestä. Saittekin tehdä alkuverryttelyn ravi- ja laukkaharjoituksissa todella paljon erikokoisia ympyröitä, niiden suurennusta ja pienennystä. Apujen selkeydessä ja napakkuudessa minulla ei valmentajana ollut ollenkaan huomauttamista, vaan Rusko oli kokoajan kuulolla. Teistä näki siis todella selkeästi, että olette tehneet perusratsastusharjoitukset huolellisesti ja perusteellisesti varsa-aikoina. Kavaljetit lähti toistojen jälkeen ylittymään koko neljän sarjan verran hyvin, joten pääsitte nopeasti siirtymään laukkaristikolle, jossa ei ollut mitään ongelmia.

Kääntyvyys harjoituksissa teidän vahvuudet olivat reipas eteneminen ja hyvin valmistellut tiet. Pidit ratsastajana huolen, että tulitte aina hyvin esteiden keskelle ja kuuntelit aina todella tarkasti missä olisi parannettavaa, ja noudatit ohjeistuksen heti täsmällisesti uudella yrityksellä. Ruskon vahvuudeksi nousi erityisesti nöyrä asenne, joka konkretisoitui erityisesti niissä tilanteissa missä pyysitkin oria esimerkiksi lisäämään yhden laukka-askeleen ennen hyppyä, vaikka olisitte ilman sitäkin periaatteessa voineet hypätä matalakorkuiset esteet. Ratsastajana sinun tulee kuitenkin muistaa, ettet tule pyytämään orilta liian mahdottomia, sillä sen luonteenpiirteillä se yrittäisi vaikka ei osaisi. Valmennuksesta päällimmäisenä teistä jäi mieleen erinomainen parivaljakko kilpailukentille ja kuuliainen ori. Kasvattajana voin olla ylpeä, miten hienoksi olet Ruskon saanut!

30.01.2018 - Estevalmennus, valmentajana Sippe

Tänään olin saapunut Fiktioon valmentamaan Miljaa ja yhtä hänen hienoista suomenhevosistaan, nuorta oria Liljan Aamuruskoa. Ratsukko oli jo maneesissa ja juuri aloittelemassa alkuverryttelyä, kun saavuin paikalle. Kehotin Miljaa tekemään melko tiiviin ja reipastahtisen alkuverkan, jolla Ruskoa saataisiin paremmin hereille ennen hyppäämisen aloittamista. "Paljon nopeita siirtymisiä, temmonmuutoksia, laukkaakin voit ottaa jo aika alussa niin saat siihen vähän boostia", sanoin Miljalle.

Rakensin maneesiin ensimmäisenä kuuden esteen innarista ja pystystä koostuvan linjan. Joka toinen este innarissa oli sokeripaloista tehty kavaletti, joka toinen noin kasikymppinen pysty. Innarin ja pystyn väliin oli tarkoitus saada viisi reipasta isoa laukkaa. Lävistäjälle kokosin kuuden laukan linjan, joka koostui pystystä ja ruotsalaisesta okserista.

Alkuverkkojen jälkeen alettiin ottaa lämmittelyhyppyjä ensimmäisenä mainitun linjan pystyesteelle, jonka olin aluksi laskenut ristikoksi. Rusko oli edelleen vähän hidas, mutta kehotin Miljaa herättelemään sitä ihan napakasti raipalla pari kerta. "Parempi napata pari kertaa kepillä, kuin hinkata koko ratsastuksen ajan kylkiä kantapäillä", perustelin. "Hyvä, nyt sieltä alkaa löytyä sitä kunnon pyrkimystä eteen ja imua esteille! Nyt on aika hyvä laukka siihen innarille. Vikan esteen jälkeen pyydä vähän pidentämään laukkaa, että pääsette viidellä ton pystyn yli", neuvoin Miljaa. Rusko pomppi jumppiksen läpi kuin jänis konsanaan, ja kuuliaisesti otti pidempiä laukka-askelia ennen pystyä. "Hyvä, näin! Tähän on superhyvä lopettaa, ihan älyttömän hyviä pätkiä tuli varsinkin lopussa!" kehuin ratsukkoa, ja päästin heidät loppuverryttelyjen pariin.