Fiktion Kaukamoinen

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	musta, 159 cm
syntynyt	25.10.2016, 97-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 100 cm
rekisterinumero	VH16-018-2644
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Ratsastuskuvat © Fiktio, muut © ei halua nimeään mainittavan

20.01.2017	SV-II (2v.)	28,8 p.
	rakenne 7,2 p., suku 10 p., käytöskoe 7 p. + 4,6 p.
21.02.2017	Champion
20.03.2017	KTK-I	80 p. (R-suunta)
	20 p. + 20 p. + 20 p. + 20 p.
29.03.2017	VIR MVA
15.06.2018	KRJ-II	96 p.
	10 p. + 41 p. + 25 p. + 10 p. + 10 p.
20.08.2018	SLA-I	104 p.
	17 p. (5-4-4-4) + 21 p. + 25 p. + 21 p. + 20 p.
31.01.2019	ERJ-I	111 p.
	10 p. + 41 p. + 25 p. + 20 p. + 15 p.

Kauko on komea musta herrasmies, joka monessa asiassa on kuin suorastaan ihmisen mieli. Se on miellyttävä ratsu jota ei tarvitse ratsastaa vahvoin avuin, vaan joka kuuntelee pieniäkin merkkejä. Toisaalta se osaa myös näyttää olevansa ori, joten vaikka se pääosin onkin kohtelias ja helppohoitoinen sen kanssa pitää kuitenkin muistaa olla hereillä.

Käsittelytilanteet ovat Kaukolle rutiininomaisia toimenpiteitä, joissa ei yleensä ole mitään sen kummallisempaa. Se ei ole mitenkään erityisen seurallinen tapaus, mutta ottaa kyllä vastaan myös pidemmän rapsutteluhetken tai harjauksen. Satuloitaessa se saattaa olla hieman levoton, joten se kannattaa ehdottomasti pitää kiinni varsinkin siinä vaiheessa, kun varusteita aletaan laittaa päälle. Kunhan se pyörimiseltään asettuu saa sen kuitenkin laitettua kuntoon ilman sen kummempia kohtauksia. Laumassa Kauko on todella dominoiva ja orimainen, mistä syystä se onkin tarhannut pienestä pitäen yksin. Muita hevosia se komentaa herkästi, eikä se ole siis helpoin talutettavakaan, mikäli tarkoitus on kohdata muita hevosia lähietäisyydeltä. Tammoille se esiintyy näyttävästi ja jopa liiankin rehvakkaasti, ja muille oreille se on hyvinkin aggressiivinen. Tästä syystä on tärkeää muistaa pitää Kaukon kanssa hyvä turvaväli muihin hevosiin kaikissa tilanteissa. Kengittäjä ja eläinlääkäri eivät aiheuta orin päiväjärjestyksessä sen suurempaa ongelmaa, vaan se suhtautuu niihin lähinnä kylmän välinpitämättömästi. Kengittäessä se saattaa välillä olla hieman levoton, mutta jämäkkä ja päättäväinen ote kengittäjällä vievät jo pitkälle.

Ratsuna Kauko on hyvin miellyttävä ja mukava ratsu. Sillä on erittäin hyvä oma eteenpäinpyrkimys, mutta samalla myös loistava säädeltävyys. Se ei kuumu lisäyksistä tai vauhdikkaammasta menosta, ja palaa helposti suoraan jopa koottuihin askellajeihin. Kaukoa saa parhaiten ratsastettua hyvin kevyin avuin, vahvoille avuille ei yleensä ole minkäänlaista tarvetta, ja ne lähinnä hankaloittavat orin suoriutumista. Eleettömällä ja rauhallisella istunnalla se liikkuu parhaiten, mutta toisaalta se ei myöskään vedä välittömästi hernettä nenään, jos ratsastaja jossakin tilanteessa hieman herpaantuukin.

Esteradalla Kauko on energinen ja rohkea, ja omiaan korjaamaan kokemattoman esteratsastajan virheitä. Musta ori katsoo itse näppärästi ponnistuspaikat sekä sopivan temmon, ratsastajalta se tarvitsee lähinnä hieman suunnannäyttöä. Vaikka ori antaakin paljon anteeksi ja vaihtaa laukatkin automaattisesti, parhaimpaan tulokseen pääsee jos ratsastaja osaa omalla istunnallaan olla mahdollisimman huomaamaton, ja antaa orille kunnolla tilaa edetä itse. Nyppiminen ennen estettä on ehdoton nou-nou, silloin Kauko laittaa kyllä jarrut päälle.

Kisapaikoilla Kauko on melko hankala, johtuen sen suhtautumisesta muihin hevosiin. Punainen rusetti komeilee kaikissa tilanteissa orin hännässä, ja jos ihmiset ottavat sen huomioon ei vaaratilanteita pääse syntymään. Liian lähelle tuuppaavat ratsukot saattavat saada orin veren kiehumaan todella nopeasti, joten myös ratsastajan on oltava hereillä ja ratsastettava oria mahdollisimman paljon muita hevosia vältellen. Trailerissa ori matkustaa hienosti yksin, muiden kanssa sitä on hankalampi kuljettaa. Tutun ruunan tai vanhemman ja käytökseltään tiukan tamman kanssa se teoriassa matkustaa ihan siististi, mutta muut orit ovat ehdoton ei. © Penelopeia

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Valhalla     emälinja - Melankolia

Näyttelytulokset

VSN-pistetilanne: 90 p.
15.09.2017 Koistilan Suomenhevoset, RCH (4½-4-4-4-4-4-4-4-4-4=40,5p), tuom. dookie
22.03.2017 Susiraja, irtoSERT, päätuom. Jannica
08.02.2017 Huvitus, MVA-SERT (BIS4), päätuom. Jannica
07.02.2017 Huvitutti, MVA-SERT (BIS1), päätuom. Siiri K.
04.02.2017 Vähäpelto, SW2 (4½-4-4-4-4-4-4-4-4-4=40,5p), tuom. dookie
03.02.2017 Cadogan Ponies, SW3 (4½-4-4-4-3½-4-4-4-4-4=40p), tuom. dookie
29.01.2017 Tuulenpesän Kartano, irtoSERT, päätuom. Siiri K.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

04.02.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut reibili

Saavuin Fiktioon, jossa minua odotteli musta suomenhevosori Fiktion Kaukamoinen, eli Kauko. Oltiin sovittu Miljan kanssa, että kävisin tänään ratsastamassa Kaukolla maastossa, tarkoitus oli tehdä vain rauhallinen kävelylenkki.

Ori odottelikin jo karsinassaan, joten otin sen käytävälle harjatakseni sen ennen varustamista. Ori pälyili uutta ihmistä hieman epäluuloisena, mutta rentoutui nopeasti kun aloin sitä harjaamaan. Jossain kohtaa kesken hännän selvittelyä talliin tuotiin toinen ori, jolloin Kauko tuntui kasvavan kaksi metriä silmissä ja aloitti mekkaloimaan, se kuitenkin rauhoittui myös yhtä nopeasti heti, kun toinen oli hävinnyt näköetäisyydeltä. Nähtyäni tämän, voin vain toivoa, ettei maastolenkillä tule ketään vastaan, joskin uskoin, että muut osasivat oria väistää, olihan se täällä jo asunut ja sen tavat ja suhtautuminen toisiin hevosiin tuttuja.

Saatuani orin varustettua talutin sen ulos ja kampesin itseni selkään. Olin pysynyt poissa omien ratsujeni selästä jo hyvän tovin, joten selässä oleminen kärryillä istumisen sijaan tuntui aluksi taas hieman oudolta, mutta kun oltiin tallusteltu hyvän matkaa kohti maastoreittejä, oli olo jo kotoisa. Kauko liikkui reippaasti eteenpäin ja minä vain istuskelin matkustajana selässä, se tuntui osaavan reitit ja muut aika hyvin, joten minun ei tarvinnut sen enempää vaivata päätäni sen suhteen, että yrittäisin muistella mistä piti kääntyä ja milloin. Ketään ei tullut vastaan tai näkynyt missään, joten saatiin nautiskella kirpeästä pakkassäästä Kaukon kanssa ihan kahdestaan.

Saavuimme pian taas takaisin tallin pihalle, jossa hyppäsin alas selästä. Jalat meinasivat lähteä alta, sen verran kauaa edellisestä ratsastus kerrasta jo oli, että tämmöinen rauhallinenkin lenkki tuntuu heti lihaksissa.

Riisuin orin varusteistaan ja juotin sille lämmintä melassivettä, jonka jälkeen laitoin sen loimi päällä takaisin karsinaansa. Rapsuttelin oria pienen tovin ennen lähtöäni ja pakkohan se oli myöntää; olin korviani myöten ihastunut tähän mustaan hurmuriin.

29.04.2017 - Estevalmennus, valmentajana Sippe

Saavuin pitkästä aikaa Fiktioon valmentamaan. Olin täynnä energiaa ja intoa, sillä kevään tulo oli nostanut mielialani korkealle. Tallipihalle saavuttuani näin minulle tuntemattomanratsukon tekemässä puomitreenejä ulkokentällä, kauempana metsänreunassa jotkut olivat lähteneet huhtikuiselle maastoretkelle. Valmennukseni olisi kuitenkin määrä pitää maneesissa, jonne lähdinkin astelemaan seuraavaksi.

Maneesissa Milja oli kävelemässä Kaukolla alkukäyntejä vapain ohjin. Moikkaamisen ja kuulumisten vaihdon jälkeen aloin rakentaa halliin hieman esteitä ratsukon verkatessa, ja kohta aloin kertoa tulevista tehtävistä Miljalle. "Verkataan tällasella kiemuralla neljällä kavaletilla kahden laukan väleillä et saadaan Kaukoa vähän lämppäiltyä. Sit aletaan tulla kolmen esteen linjaa, ja joka esteen välissä tulee suuri ympyrä. Joka ympyrälle osuu yks näistä kavaleteista, jonka yli sit hypätään ja jatketaan linjan seuraavalle esteelle."

"Sieltä laukka ja pidät Kaukon kunnolla apujen välissä et saat sen kiemuralla lähestymään kunnolla", ohjeistin Miljaa. "Vähän liikuttelet koko aika sitä kuolainta siellä et saat sitä paremmin kuulolle. Näin, hyvä!" kehuin ratsukkoa. "Noin, mä luulen et nyt voidaan alkaa tulla tätä linjaa. Tässä sun täytyy saada kunnolla pidätteet läpi ja se hevonen oikeesti kuuntelemaan sua, tää on kuitenkin sinänsä aika haastava tehtävä", selostin Miljalle. Nainen nosti Kaukolla laukan ja hyppäsi ensimmäisen esteen tyylikkäästi. Hevonen hieman vastusteli ympyrälle kääntymistä, mutta suostui kuitenkin kuuntelemaan pyyntöjä. Suoritukset paranivat selkeästi loppua kohden, ja Kaukosta tuli pehmeämpi ja parempi ratsastaa. Hevosella oli hyvä hyppy ja selkeästi paljon kapasiteettia.