Kotikunnaan Hilla

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	vaaleanpunarautias, 155 cm
syntynyt	27.05.2007, 12-vuotias
osaaminen	ko: Vaativa B, re: 110 cm
rekisterinumero	VH03-018-4584
kasvattaja	Anette J.
entinen omistaja	Vibaja
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Vibaja

15.03.2015	KTK-II	72 p. (R-suunta)
	18 p. + 17 p. + 18 p. + 19 p.
21.02.2017	Champion
15.04.2017	KRJ-II	91,75 p.
	8,5 p. + 40 p. + 8,25 p. + 20 p. + 15 p.
04.05.2017	VSR jälkeläisluokka C
31.05.2017	ERJ-III	87 p.
	9 p. + 41 p. + 2 p. + 20 p. + 15 p.
20.05.2017	SLA-II	84,25 p.
	13 p. (3-3-3-4) + 24 p. + 7,25 p. + 20 p. + 20 p.
30.05.2017	YLA2	89,5 p.
	25 p. (17+8) + 24,5 p. (18,5+6) + 17 p. + 19 p. + 4 p.

Kotikunnaan Hilla on kaunis ja pirteä tamma, joka onnistuu taatusti piristämään jokaisen ihmisen päivää. Näppärän rautiaan kanssa harvemmin tulee päiviä, jolloin joutuisi tappelemaan mistään asiasta – välillä tuntuu, että Hillan elämäntehtävä on miellyttää ratsastajaansa ja sitä se yrittääkin aina parhaansa mukaan.
    Hoitaessa liinaharja on ihanan seurallinen ja utelias, olematta sitä kuitenkaan liikaa. Se tutkailee tarkkaan hoitajan toimia, ja nauttii kaikesta saamastaan huomiosta. Varsinkin, jos siihen sisältyy herkkuja tai rapsutteluhetkiä... Hillaa voisi huoletta halia ja rapsutella koko päivän, eikä tamma taatusti kyllästyisi siihen. Ainoa asia, joka toisinaan tuottaa pieniä ongelmia on Hillan pienoinen läheisriippuvaisuus. Jos se joutuu olemaan yksin tallissa, alkaa levoton edes takaisin ramppaaminen ja kimeä hirnahtelu kavereiden perään. Tämä kuitenkin on helppo estää ottamalla Hillalle jonkun hevosen näköpiiriin, tai esimerkiksi hoitamalla tamma ulkona josta se näkee muita hevosia.

Kuten aikaisemmin tulikin mainittua, Hilla on tavattoman yritteliäs ja nöyrä ratsu, jolta ei taatusti puutu intoa. Liinakko on myös haka tehtävien ennakoinnissa, joten sen kanssa kannattaa välttää "nostetaan laukka kohdassa x ja siirrytään käyntiin kohdassa y" -tyyppisiä tehtäviä, sillä Hilla toistaa homman itsenäisesti joskus jopa yhdenkin kerran jälkeen. Tästä syystä on myös hyvä pitää tehtävät riittävän monipuolisina ja vaihtelevina, vaikka Hillalla ei muuten tuotakaan ongelmia keskittyä samaan asiaan pidempiäkin pätkiä. Vaikka vaalealla rautiaalla ei ole niitä kaikkein näyttävimpiä askellajeja, löytyy niistä kuitenkin runsaasti säätövaraa niin askeleiden lisäyksiin ja kokoamisiinkin. Hilla on hyvin notkea ja taipuisa tapaus, kunhan etenkin sisäjalan saa ratsastettua huolella läpi alkuverryttelyssä. Tamman bravuureja koulupuolella ovat etenkin avotaivutukset ja pohkeenväistöt; Hilla on mainio hyvänmielenratsu varsinkin näiden tehtävien parissa.
    Hillalla kilpaillaan kouluratsastuksen lisäksi esteillä, joissa tamma on hyvin etenevä ja rohkea hyppääjä. Toki se tarvitsee ratsastajaltaankin jonkin verran taitoa säädellä reipasta laukkaa väleihin sopivaksi ja auttamaan sopivien ponnistuspaikkojen löytymisessä. Hilla nimittäin mielellään leiskauttaa mielellään useammankin askeleen liian aikaisin esteen yli, jolloin tuloksena on tietenkin usein pudonnut puomi. Hyppytekniikka Hillalla kuitenkin on ihan hyvä, se on nopea ja terävä ponnistamaan ja yleensä se myös on tarkka koukistamaan jalkansa riittävästi rungon alle.
    Maastoon Hillan kanssa ei kannata lähteä yksin, sillä läheisriippuvaisuusmörkö nostaa sielläkin hyvin vahvasti päätään. Yksinään ollessaan tamma yrittää tehdä jatkuvasti 180 asteen käännöksiä ja tarjota reipasta kotimatkaa, jolloin lenkin eteneminen jää hyvin vähäiseksi. Hevosseurassa Hilla sen sijaan on reipas ja rento matkailija, jolle käy kaikki maastoilumuodot. Se ei säiky eikä säpsy turhia, ja se toimii hyvin niin veto- kuin häntähevosenakin.

Lastaus on Hillan mielestä välillä kovin jännää, etenkin jos sen pitää mennä yksin tai ensin koppiin. Tällöin se jää yleensä tepastelemaan ja pörisemään lastaussillan eteen, joka voi jatkua helposti pidemmänkin tovin. Helpoiten tamman saakin kuljetuskopin kyytiin pistämällä toisen hevosen ensin, jolloin Hilla rohkaistuu astelemaan sillalle reippaasti. Matkaseuraa tämä tamma tosin vaatii muutenkin, sillä yksinään se on hermostunut ja äänekäs matkustaja.
    Kisapaikoilla Hilla pitää itsestään melkoista meteliä, mutta muutoin se on ihan mukava käsihevosenakin. Tovin hirnahdeltuaan ja huudeltuaan vieraille hevosille se onneksi rauhoittuu ja on taas normaali itsensä – kiltti ja seurallinen. Verryttelyssä ja radalla Hilla keskittyy täysillä työntekoon, eikä anna ulkopuolisten tekijöiden häiritä sen suoritusta. © dookie

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Rajatapaus     emälinja - Melankolia

Näyttelytulokset

07.02.2017 Huvitutti, irtoSERT, päätuom. Siiri K.
03.02.2017 Cadogan Ponies, RCH (4-4-4½-4-4-3½-3½-3½-4-4=39p), tuom. dookie
20.10.2016 Virtuaalitalli Overload, irtoSERT, päätuom. Kati
12.09.2014 team Räyhähenget, irtoSERT (päätuom. Kerppa)

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

20.03.2017 - Päiväkirjamerkintä

Hillasta on tullut yksi lempihevosistani Vibajalta ostamastani nelikosta. Meille muuton jälkeen on tapahtunut yhtä jos toista. Ensinnäkin tamman kanssa käytiin saattamassa kilpahevosen ura loppuun keräämällä kasaan loputkin sijoitukset koulu- ja esteratsastuksesta laatuarvosteluja varten. Täällä kotona meitä on käynyt valmentamassa Sippe Nuppulanharjun Tilalta kouluratsastuksessa ja VP Vähäpellosta esteratsastuksen parissa. Siinä sivussa on kuskattu Hillaa näyttelyihin ja helmikuussa tammalle myönnettiinkin Näyttelyjaoksen Champion-arvonimi. Viime vuoden lokakuussa raudikko varsoi mitä komeimman orivarsan meidän omasta Lemmystä. Isältään värinsä perinyt musta herra on jo ehtinyt niittää menestystä niin näyttelykehissä, kuin kilparadoillakin. Hilla voi olla ylpeä sen kummastakin jälkeläisestä! Ja niin voin olla minäkin Hillasta. Nyt ollaan siinä pisteessä, että tamma suuntaa ensi kuussa Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Saapa nähdä mitä kaikkea sillä on vielä edessään.

01.03.2017 - Estevalmennus, valmentajana VP

"Prrrr. Tee puolipidäte ja istu tiiviisti sinne satulaan, jos sä pidätät sitä niin sun on huolehdittava siitä, että pidäte myös menee perille eikä pidäte ole hevoselle sellainen vaihtoehtoinen apu, jota voi kuunnella tai olla kuuntelematta. Tuu heti perään uudelleen, mutta nyt jo tuolta kaareesta alkaen huolehdi, että se on kontrollissa ja heti kun se laskeutuu ensimmäiseltä esteeltä alas, istu syvälle satulaan ja ota se kiinni - vaikka sitten aina pysähdykseen asti jossei sille mene muuten avut perille." Ohjeistin ratsastajaa, joka oli saanut juuri suhteutetulla estelinjalla elämänsä kyydit vaaleanpunarautiaan tamman laukatessa täyttä päätä esteeltä esteelle. Heti seuraavalla kerralla suhteutettu esteväli sujui jo varsin mallikkaasti; ratsastettava linja pysyi jarruttamisesta huolimatta suorana, laukassa pysyi hyvä tempo ja homma oli niin sanotusti ratsastajan hanskoissa. Pienten välikäyntien jälkeen jatkoimme radan ratsastusta osissa, joskin tällä kertaa tulimme pidempiä osia noin kolmen neljän estetehtävän ratana. "Kun sä lähdet tehtäviin, muista, että tän hevosen kanssa sun on istuttava sitä lähellä jotta sä saat tarpeet mukaan säädeltyä laukkaa, mutta myös tuettua sitä sopivalle ponnistuspaikalle. Nyt saat unohtaa ne iänikuiset huudot kolmipisteistunnasta ja kädestä, joka joustaa hypyn aikana hevosen korviin asti." ohjeistin ratsastajaa, joka oli ollut koko valmennuksen ajan melko hiljainen. Ohjeistuksen ja sen sisäistämisen jälkeen pikkuratojen ratsastaminen onnistui sulassa sovussa ja Milja sekä Hilla teki erittäin tasapainoisia ja rytmikkäitä suorituksia. Valmennuksen loppuun ratsastimme radan osat vielä yhtenä pitkänä ratana, joka koostui yhdeksästä erilaisesta estetehtävästä ja yhteensä kolmestatoista hypystä. Sekä hevosen, että ratsastajan tarkkuus oli parantunut valmennuksen aikana niin paljon, että viimeisten ratojen aikana saatoin vain kehua ratsastajaa - joka toki oli ollut myös toivottavaa, sillä ratsukko kaipasi selkeästi onnistumisen iloa ja jopa jonkinlaista helppouden tunnetta tekemiseensä.

09.12.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Seuraavaksi maneesiin asteli syötävän suloinen liinakkotamma Kotikunnaan Hilla, jonka kanssa tänään olisi tarkoitus syventyä kouluratsastuksen saloihin. Milja nousi pirteän näköisen tamman selkään, ja lähti kävelemään alkukäyntejä rennosti pitkin ohjin.

Alkukäyntien jälkeen Milja otti ohjat tuntumalle, käveli hetkisen ja alkoi sitten ravailla. Lämmittelyksi Miljan tuli ratsastaa reilusti ympyröitä, temponvauhteluita, pysähdyksiä sekä peruutuksia, jotta Hillalla olisi kokoajan tekemistä. Tamma pärski välillä ja mutusteli tyytyväisesti kuolainta, jota ratsastaja kevyesti liikutteli sen suussa. Hilla liikkui pyöreänä ja ratsastajasta näki, että hänen mielestään se oli mukava ratsu. Lopuksi Milja otti vielä laukkaa ja teki erilaisia koukeroita ja siirtymisiä, jotta sai Hillaa hieman herkisteltyä avuille.

"Hyvä, ota vaan hetkeks käyntiin. Aletaas sit tulla tämmöstä tehtävää", aloitin selostuksen Miljalle. "Ensiks tuut sieltä kulmasta ravissa pohkeenväistöä tähän pituushalkasijalle, sit jatkat ravissa ja tuolla päädyssä käännyt kierrosten mukaan vuoron perään ympyrälle oikealle tai vasemmalle, ympyräl sit laukka. Ympyrältä jatkat sit toiseen kierrokseen ja tolla pitkällä sivulla lisäät tai kokoot, sit teet ympyrän johonki kohtaa ja sen jälkee sit taas kokoot tai lisäät, sen mukaan mitä teit ekaks. Ymmärsitkö tehtävän?" varmistin vielä Miljalta hänen ymmärtäneen hieman monimutkaisen tehtävän, nainen nyökkäsi heti Hillan selästä.

"Kato tarkasti tossa ku väistätät sieltä et ei jää takapää jälkee, vähä voit raipalla sieltä muistutella sen takaosan oikein", neuvoin Miljaa. Tehtävä oli sujunut hyvin, eikä Hillalle ollut jäänyt aikaa ennakointiin tehtävän alati muuttuessa. Loppuvalmennuksesta Miljan ja Hillan yhteistyö oli loistavaa seurattavaa, ja saatoinkin tyytyväisenä päästää ratsukon loppuverkkojen pariin.

16.08.2016 - Päiväkirjamerkintä

Vibaja oli luopumassa osasta hevosistaan ja kiinnostavia tapauksia oli niin monta, että lopulta onnistuin pari kuukautta takaperin tarjoamaan kotia jopa seitsemälle hevoselle. Näistä mielenkiintoisimma olivat Cecilié Studin kasvattama tamma Sannin Arina ja kirveltäjäläinen ori Kirveltäjän Karaatti. Arinasta kiinnostuin ihan puhtaasti siksi, että yritän haalia ceciliéstudilaisia talliin aina kun mahdollista ja tässä tapauksessa suku oli sellainen, jota minulla ei sieltä vielä ole ollut. Karaatista sen sijaan kiinnostuin ensisijaisesti siksi, että se on valjakkohevonen, niitä kun ei joka nurkalla tule vastaan. Ja hienona lisänä sitten vielä tämä vanha suku. Lisäksi tarjosin kotia viidelle muulle vanhasukuiselle hevoselle: orille Kaapori MÅ, sekä tammoille Sävyttömän Solina, Kotikunnaan Hilla, Rautakujan Lemmenleikki ja Haavelaakson Tetris.

Noin viikko sitten sain Vibajalta viestin, että hän myisi Kaaporin, Solinan, Hillan ja Tetriksen minulle. Riensin vielä samana iltana kirjoittamaan kauppakirjoja. Samalla tulin kysyneeksi olisiko Arinasta ja Karaatista mahdollista saada varsoja nyt kun kumpikaan ei vaihtanutkaan omistajaa. Arinan kohdalla Vibaja näytti heti vihreää valoa, mutta Karaatin kanssa saisin vielä odottaa. Uusien ostoksieni karsinoiden kuntoonlaittamisen, sekä tarhaus- ja liikutussuunnitelmien tekemisen lomassa etsiskelin Arinalle sopivaa oria. Lopulta päädyin valitsemaan Vibajan oman orin, Koistilan Jalon. Sovimme myös, että sekä Arina, että Jalo tulisivat minulle kilpailtavaksi.

Tänään heti aamusta kurvasin Vibajan tallin pihaan hakeakseni uudet hevoseni, kuten oli aiemmin sovittu. Hän oli laittanut jo hevoset matkustuskuntoon, joten pääsin heti lastaamaan niitä rekan kyytiin. Ensimmäisenä hain tallista Kaaporin, joka asteli kyytiin niin nätisti ja helposti, aivan kuten seuraavan ollut Tetriskin. Kolmantena oli vuorossa Hilla. Kotikunnaan kasvattitamma on narrilaivalaisesta isästä (NRL Nestori) ja raadelmalaisesta emästä (Raadelman Hilma), isän emänä III-palkinnolle kantakirjattu VIR MVA Ch Bellin Pehtoori. Suvusta löytyy monia hienoja vanhan linjan suomenhevosia isälinjan viedessä Rajatapaukseen ja emälinjan Melankoliaan. Hilla on näistä neljästä se, jolla kilpailu-ura on lähimpänä loppusuoraa. Kouluratsastuksesta sillä on jo kasassa 39 sijoitusta ja esteiltäkin 29, joten tamma palaa vielä hetkeksi kilparadoille ennen kuin siirtyy siitostamman hommiin. Hilla on myös viime vuonna kantakirjattu II-palkinnolla ratsusuunnalle.

Hilla on kahdesta kiltistä ja rauhallisesta suomenhevosesta, joten ei ole lainkaan yllätys, että se on itsekin samanlainen tapaus. Kaaporiin ja Tetrikseen verrattuna se tuntui jopa vieläkin rauhallisemmalta, sillä tamma tallusti lähes madellen rekan kyytiin. Mutta niin vain kävi sekin helposti. Ja sitten kun lopulta viimeinenkin oli saatu lastattua, kiitin kauniisti Vibajaa ja lähdin kuljettamaan nelikkoa uutta kotia kohti. Olipas harvinaisen mukava ja helppo hevostenhakureissu!