† Muistoissamme 17.11.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 156 cm
syntynyt	18.07.2015, 28-vuotias
osaaminen	ko: Vaativa B, re: 65 cm
rekisterinumero	VH15-018-1510
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Pää- ja rakennekuva
© Scilla, ratsastuskuvat © ei halua nimeään mainittavan

20.09.2015	SV-II (2v.)	27,8 p.
	rakenne 7,8 p., suku 10 p., käytöskoe 10 p.
20.10.2015	SV-II (3v.)	39,6 p.
	rakenne 7,6 p., suku 10 p., käytöskoe 5 p., ratsastuskoe 7 p. + 10 p.
20.10.2015	KV-II (3v.)	37 p.
	rakenne: 9 p., käynti: 4 p., ravi: 3 p., laukka: 2 p., lisäpisteet: 2 p., suku: 17 p. Luokkavoittaja IV
20.12.2015	KTK-II	79 p. (R-suunta)
	19 p. + 22 p. + 19 p. + 19 p.
06.03.2016	Champion
20.03.2016	VSN Champion
07.04.2016	VIR MVA
15.07.2016	KRJ-I	110 p.
	9 p. + 41 p. + 25 p. + 20 p. + 15 p.
11.08.2016	VSR:n jälkeläisluokka C
15.07.2016	SLA-I*	107 p.
	16 p. (4-4-4-4) + 22 p. + 25 p. + 24 p. + 20 p. Pitkähkö kaula ja säkä, pyöreä runko, lyhyehkö jyrkähkö lautanen. Lyhyehköt etusääret, hyväasentoiset jalat. Kokonaisuudessaan häikäisevän erinomainen ori, onnea!
13.10.2016	VSN National Champion
27.10.2016	VSN World Champion

Nimi Joukki tulee sanasta tsoukki, mikä taas antaa osviittaa orin luonteesta. Sillä on aina pientä pilkettä silmäkulmassa, vaikka muuten se onkin sellainen perusjuntti. Rehti ja reipas, eikä turhasta säiky. Joskus tuntuu siltä, ettei se ole ori lainkaan, mutta kyllä se orimainenkin puoli aina silloin tällöin tulee esiin. Taluttaessa Joukkia tammojen lähellä on hyvä pitää tiukemmin narusta kiinni, mutta muuten se kävelee rennosti vierellä ja yleensä pää alhaalla. Tarhassa ori viihtyy paremmin kavereiden kanssa kuin yksin, vaikka orien kesken voikin tulla pieniä tai suuriakin riitoja. Tarhaporukka on kuitenkin valittu niin, että kaikki tulisivat mahdollisimman hyvin toimeen toistensa kanssa.

Hoitaessa ori roikottaa päätään ja nauttii saamastaan huomiosta. Ainoa liikkuva osa Joukista on sen puolen korva, jonka puolelta harjataan. Eli kun siirrytään harjaamaan toista puolta, myös kuulosteleva korva vaihtuu. Ori antaa harjata mukinoitta joka puolelta, eikä kavioidenkaan putsaus tuota ongelmia. Satuloidessa pysyy edelleen paikallaan, mutta satulavyötä laitettaessa herran vatsa tuntuu olevan suurentunut. Parhaansa mukaan se yrittää pullistella, mutta onnistun aina yllättämään juuri silloin, kun poju päästää ilmat pihalle. Ennen suitsien laittoa täytyy joka kerta haukotella niin, että tuntuu kuin oriin suu repeäisi, jos suu aukeisi vielä vähän enemmän. Kuolaimet Joukki ottaa suuhunsa helposti, kun ne ovat lämpöiset. Näin ollen talvella on erityisen tärkeää, että ne ovat kunnolla lämmitetyt, jotta päästään vielä sen talven aikana ratsaille.

Ratsastaessa ori on reipas ja nöyrä, erittäin miellyttämisen haluinen. Koulu sujuu yleensä kuin tanssi, mutta toisinaan oria alkaa pikkuhiljaa ärsyttää jolloin herra alkaa kenkkuilla ja laiskotella. Silloin onkin hyvä lähteä vaihtelun vuoksi vaikka maastoon, mutta vasta loppukäyntien ajaksi, ettei harjoittelua suinkaan lopetettaisi siihen. Maastoon Joukin kanssa voi mennä huoletta ihan yksinkin, sillä tämä herra ei aivan pienestä puskan suojiin ryntää. Erityisesti treenien jälkeen rennosta maastolenkistä ori nauttii, mutta muulloin maistuu myös laukkailu pellolla ja sopivilla suorilla. Myös esteet tuovat hyvää vaihtelua, vaikkei Joukki erityisen taitava olekaan. Kasikympin rata kuitenkin menee ihan hyvin, isommilla esteillä tulee jo vähän ongelmia.

Traileriin Joukki astelee mukisematta, eikä matkan aikana sieltä kuulu inahdustakaan. No, ehkä pientä rouskustusta voi olla havaittavissa. Ompa oriilla tapana joskus torkkuakin. Kisapaikalla Joukki on rauhallinen oma itsensä, joskin oudot tammat saavat sen hörisemään ja pörisemään. Samanlaista se kyllä kotipuolessakin on. Oria ei häiritse kisapaikalla oleva hulina niin kauan kun kaikki vastaan tulevat ihmiset eivät tule sitä lääppimään tai muuten pyörimään ympärillä. Huomiosta se kyllä pitää, mutta kohtuuden rajoissa. Pitkän kisapäivän jälkeen ei ole mikään mukavampaa kuin päästä omaan tuttuun karsinaan.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Ikiliikkuja     emälinja - Syksyn Saana

Näyttelytulokset

VSN-pistetilanne: 200 p.
05.11.2016 Vähäpelto, RCH (4-5-4½-3½-4-4½-4-4-3½-4=41p), tuom. dookie
05.09.2016 Hortensia, SW1 (4-4-4-4-4-4-4-4-3½-4= 39,5p), tuom. Spookiness
04.09.2016 Március, SW1 (4-5-4,5-3,5-4-4,5-4-4-3,5-4=41p), tuom. dookie
20.04.2016 Kettula, CH (4-4-4-4-4-4-4-3½-3½-4= 39p), tuom. Spookiness
11.04.2016 Rajaton, MVA-SERT (BIS4), päätuom. Kati
27.03.2016 Huvitutti, SW3 (4+4+4+3½+3½+4+4+3+3½+4 = 37,5p), tuom. taffel
12.03.2016 Harmonia, RCH (4½-5-4½-3½-4-4½-4-4-3½-4=41,5p), tuom. dookie
07.02.2016 Turmeltaja, irtoSERT, päätuom. Jannica
01.02.2016 Ryhmä Rämä, MVA-SERT (BIS4), päätuom. Welby
26.01.2016 Viehättävä, SW2 (4½-5-4½-3½-4-4½-4-4-3½-4=41,5p), tuom. dookie
24.12.2015 Horisontti, irtoSERT, päätuom. Jannica
15.11.2015 Virtuaaliset Suomenratsut, I-palk. (LKV1, BIS5), tuom. Kiiskinen & Ram.
15.08.2015 Virtuaaliset Suomenratsut, III-palk., tuom. Elisa

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

20.06.2016 - Päiväkirjamerkintä

On taas tullut aika valita seuraavat KRJ:n laatuarvosteluun menijät. Ihan ensimmäisenä joukkoon valikoitui oma kasvatti Joukki, joka on suht nuoresta iästään huolimatta saavuttanut yhtä sun toista. Näyttelyissä ja varsa-arvosteluissa menestynyt herra on nyt 11-vuotiaana kahden varsan isä ja lisää toivottavasti tulee viimeistään laatispalkinnon myötä. Haaveissa on mikäs muukaan kuin KRJ-I-palkinto, ovathan Joukin vanhemmatkin hienoja ykköspalkittuja suomenhevosratsuja.

Toiseksi ilmoitettu Masuuni onkin sitten iäkkäämpää sorttia. Kunnioitettavaan kahdenkymmenen vuoden ikään ehtinyt rauhallinen ori teki aikanaan hienon uran kouluratsuna ja on myös kantakirjattu R-suunnalle III-palkinnolla. Jälkeläisiä sille on kertynyt viisi kipaletta, joista kahta on tavattu kilpakentillä. Masuunin isän menoista ja meiningeistä ei ole kantautunut minun korviini oikein mitään tietoa, mutta onneksi emä on kilpaillut koulua ja esteitä, joten Masuunin kanssa KRJ-II-palkinto on ihan realistinen tavoite.

Seuraavat kaksi olivatkin hieman kinkkisiä tapauksia. Hevosia olisi laatuarvosteluun kyllä ihan jonoksi asti, mutta yhdellä jos toisellakin on vielä puutteita erityisesti jälkeläisten saralla. Lopulta kuitenkin kolmanneksi tuli valittua Ukko, jonka esikoinen on ehtinyt käydä jo ennen isäänsä arvosteltavana KRJL:ssä. Vaikka ori onkin kilpaillut kouluratsastuksen lisäksi esteillä ja kentässä, tulee tämä koululaatis olemaan ainoa lajilaatuarvostelu, johon sen kanssa mennään. Siksi tavoittelemme ensimmäistä palkintoa.

Nyt kun mukaan on haalittu kolme oria, onkin hyvä täydentää joukko yhdellä tammalla. Ratildan kanssa suuntaamme tässä kuussa ERJ:n laatuarvosteluun, joten ensi kuussa on oikein sopiva väli käydä myös KRJ:n laatis läpi. Koska tamman emä ei ole kilpaillut kouluratsastuksessa, emme oikein voi haaveilla II-palkintoa paremmasta. Mutta se ei haittaa. Kenties jompi kumpi Ratildan tyttäristä käy aikanaan nappaamassa sen ykköspalkinnon.

Tällainen joukko siis tällä kertaa. Ei muuta kuin peukut pystyyn ja toivomaan parasta. Täytyy kannustaa myös kasvattejamme Wilpuria ja Silveriä, jotka ovat myös omistajiensa kanssa osallistumassa tähän samaan suureen koitokseen.

27.12.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana dookie

Lumipyryn jatkuessa myös seuraava valmennus pidettäisiin maneesin suojassa. Komea punarautias ori ravasi kaula kaarella ja askeltaan hyvin venyttäen ratsastajan pyynnöstä ympyrällä, kun pääsin kahvinhakureissultani takaisin kylmään halliin. Ratsukko oli jo hyvässä vaiheessa alkuverryttelyn kanssa, joten jäin seuraamaan kaksikon menoa.

Välikäyntien jälkeen pääsimme aloittamaan varsinaisen valmennuksen, jonka aiheena olivat avo- ja sulkutaivutukset. Pyysin ratsukkoa tekemään alkuun käynnissä joka kulmaan noin viidentoista metrin voltit, ja tekemään sen jälkeen toisen pitkän sivun avotaivutusta ja toisen sivun sulkutaivutusta. Ensimmäiset taivutukset olivat hieman turhan epätasaisia, mutta muutaman toiston jälkeen homma alkoi sujumaan kuin vettä vain. Pian pääsinkin pyytämään ratsukkoa siirtymään raviin, ja tekemään saman kuvion tässäkin askellajissa. Sulkutaivutukset sujuivat alusta asti hyvin, mutta avoihin pyysin siirtämään etuosaa aavistuksen enemmän, joka korjaantuikin heti seuraavalla yrityksellä. Hetken päästä pyysin ratsukkoa vaihtamaan suuntaa, ja ottamaan pari kertaa sekä avot että sulut pitkille sivuille, kunnes ne sujuisivat yhtä hyvin tässäkin suunnassa. Joukki kuunteli tarkasti ja teki kuuliaisesti mitä ratsastaja pyysi, jonka jälkeen ratsukko sai tehdä pitkille sivuille ensimmäisen puolikkaan avoa, pitkän sivun keskellä suoristus ja voltti, ja voltin kautta loppusivu sulkua. Tämäkään ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia, vaikka sainkin muutaman kerran pyytää aavistuksen enemmän poikitusta.

Seuraavaksi muutin tehtävää niin, että ratsukko sai jäädä keskiympyrälle. Ratsukon tuli vaihdella merkistäni taivutuksen puolia vuorotellen vasta- ja myötätaivutukseksi, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Hetken taivuttelun jälkeen ratsukko sai nostaa laukan, jossa tuli merkistäni taivuttaa takaosa sisälle sulkutaivutuksen tapaisesti. Alkuun Joukki kulki hieman liian pitkänä ja kovaa, mutta malttoi pian taas kuunnella ratsastajansa apuja. Hioimme tehtävää molempiin suuntiin sen verran, että siirtymät muuttuivat selkeiksi ja täsmällisiksi. Tämän jälkeen annoin ratsukolle luvan siirtyä raviin ja loppuverryttelyn pariin.