Harmohaituva

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	tummanpunaruunikko, 158 cm
syntynyt	12.03.2017, 93-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 80 cm, me: 80 cm
rekisterinumero	VH17-018-0662
kasvattaja	Susiraja
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.05.2017	SV-II (2v.)	28,6 p.
	rakenne 8 p., suku 10 p., käytöskoe 6 p. + 4,6 p.
20.06.2017	KV-II (3v.)	31,5 p.
	rakenne: 10 p., käynti: 4 p., ravi: 3 p., laukka: 5 p., lisäpisteet: 3 p., suku: 6,5 p. Luokkavoittaja IV
20.09.2017	KTK-III	68 p. (R-suunta)
	17 p. + 17 p. + 17 p. + 17 p.
20.04.2018	SLA-I	93 p.
	13 p. (4-3-3-3) + 18 p. + 22 p. + 20 p. + 20 p.

Mä oon kuullut, että mun oikea nimi olis Harmohaituva, mutta en tiedä miksi mua kutsutaan silti Tarmoksi. Yritän silti parhaani mukaan totella (ainakin kerran päivässä), koska musta ihmiset on kivoja. Ja kun niille on kiltti, saa paljon rapsutuksia ja herkkuja. En tosin tykkää, jos mut jätetään yksin johonkin pimeään (liikkumattomaan) koppiin tai muuhun tylsään paikkaan. Silloin kyllä lähen menemään ja vähän äkkiä. Jostain syystä ne on alkaneet laittaa jotain ihme naru- ja ketjuvirityksiä oviin, mutta ne eivät oo olleet este, vaan hidaste! Mua on käynyt välillä katsomassa kaksi tätiä – jotka tuntuu kaukaisesti tutuilta, vaikken keksi keitä ne on – ja oon kuullut niiden puhuvan jostain perityistä jutuista ja sen semmosista. Pah, itse mä olen taitoni kovalla vaivalla opetellut!

Kun mä jouduin ekan kerran siihen liikkuvaan koppiin, menin vähän paniikkiin. Mutta mä olen MIES ja voin myöntää sen. Nykyään se koppi on ihan ok, mutta sairaan tylsää siellä on, joten jos ei ole kaveria kiusattavana niin keksin jotain muuta. Välillä tosin huomaan miettiväni, että millanen määränpää meillä on tällä kertaa edessä ja mitä me siellä tehdään. Kaikista eniten tykkään, jos siellä on esteitä. Niitä aidattujen alueiden sisällä olevia tai niitä, joita on levitetty pitkin maita ja mantuja. Milja sanoo, että käyn välillä vähän ylikierroksilla kisoissa. Mutta en voi sille mitään, että kannustushuudot, muut hevoset ja se kutkuttavan jännittävä tunnelma saa mut innostumaan! Voi kunpa me kisattaisiin joka päivä.

Mutta mitä vielä. Pitäis muka treenata. Kotona saatetaan toistaa samaa asiaa vaikka kuinka moneen kertaan. Miksi mun pitää mennä tää sama ympyrä sadatta kertaa? Eikö se edellinen ollu jo tarpeeks hyvä? Miksi me ei voida hypätä tota estettä? Se on paljon kivemmannäköinen ja iiiiiso! Milja, voitaisko me mennä metsään tai vaikka laukkaamaan tonne pellolle? Mulla on tylsää! Valitettavasti Milja vaan on liiankin määrätietoinen, että monesti mun on lopulta pakko antaa periksi ja totella sitä. Se tietää onneksi kehuja ja liikunnan jälkeen myös herkkuja. Niistä mä tykkään. Joskus tekee mieli tehdä oikein kunnon vaikutus, joten röyhistelen rintaa ja ravaan oikein extrahienosti. Ja kehuja sen kun satelee. Kuulemma mun muutkin askellajit on varsin hienot.

Esteet ei oo pelottaneet mua koskaan. Jo pikkupoikana hyppäsin hurjimmatkin esteet, kun sain juosta vapaana kentällä. Joskus yritin jopa salaa käydä hyppäämässä kentälle unohtuneet esteet, kun olin suorittamassa tutkimusretkeä. Harmi vaan, että ne sai mut just sitä ennen kiinni. Mä oon vaan välillä niin innoissani, että unohdan miettiä hyvän ponnistuspaikan. Onneksi on Milja, joka korjaa, jos mä meinaan hypätä liian aikaisin. Vaikka ei sekään aina osaa. Ollaan me muutaman kerran rysähdetty puomien sekaan ja kaikenlaista muutakin on sattunu ja tapahtunu, mutta kaikesta on onneks aina selvitty pikkunaarmuin.

Sukuselvitys

isälinja - Harmoiri     emälinja - Prinsessa Ruusunen

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

04.09.2017 - Tarmon ajatuksia

Milja on jättänyt tallin lattialle lojumaan tuon ihme kapistuksen, jota se aina raapii kummallisella tikulla sen jälkeen kun ollaan puuhattu jotain yhdessä. Tuoksuu kyllä ihan porkkanalta, miltähän se maistuu? Phtyi, ei maistunut ainakaan porkkanalta... Noh, jatkanpa matkaa. Kukaan ei ole onneksi vielä huomannut, että olen ottanut hatkat. Kaverit oli taas niin tylsällä päällä, ettei edes leikkineet mun kanssa, joten oli pakko keksiä jotain muuta tekemistä. Tuolla mä en olekaan ennen käynyt, mutta oon nähnyt, että ihmiset menevät sinne ja sitten niillä onkin yhtäkkiä ruokaa kädet täynnä. Se on varmasti taivas! Oho, täällä onkin joku. Eiii, nyt jäin kiinni. Mä en halua takaisin sinne tylsimysten joukkoon. Milja pliis voitaisko me tehdä jotain kivaa?

07.07.2017 - Kouluvalmennus, kirjoittanut Ireth

Hurmaavan näköinen suomenhevosori Harmohaituva eli Tarmo odotti ratsastajansa kanssa kentällä kun saavuin sinne. Milja pyysi minua pitelemään oria paikoillaan selkäännousun ajan, joten kävelin reippaasti Tarmon luo ja tartuin sen ohjista kiinni. Ori tutki minua uteliaasti, mutta malttoi kuitenkin odottaa selkäännousun, vyön kiristämisen ja jalustimien säädön ajan paikoillaan. Tämän jälkeen päästin kaksikon uralle ja kyselin hieman Miljalta orin tämän hetkisestä koulutustasosta.

Jos alkukäyntien ajan kehoitin ratsastajaa käyttämään rohkeasti painoapuja ja tekemään esimerkiksi ympyröitä ilman varsinaista ohjastuntumaa, jotta Tarmo malttaisi alkaa heti kuunnella. Ori olikin innokkaalla tuulella ja noudatti apuja hyvin, tosin välillä käynti meinasi muuttua lyhyeksi raviksi. Ohjien keräämisen jälkeen neuvoin tekemään jokaiseen kulmaan kahdentoista metrin voltin, samalla taivutellen oria välillä sisä- välillä ulkopuolelle, kiinnittäen tarkasti huomiota käynnin tempoon.

Kierroksen jälkeen pyysin ratsukkoa tekemään pysähdykset lyhyiden sivujen keskelle. Tarkoitus oli olla pysähdyksissä sen aikaa, että Tarmo ehtisi rentoutua, mutta ei vielä tylsistyisi. Aluksi pojankoltiainen yrittikin hiipiä eteenpäin, mutta rauhallisilla ohjasotteilla ja tasaisella pohjetuntumalla alkoi se saada jutun juonesta kiinni. Kun tämäkin tehtävä onnistui kokonaisuudessaan oli aika lisätä lyhyet ravipätkät mukaan, eli pitkät sivut oli tarkoitus tulla harjoitusravissa.

Ensimmäisellä kerralla Tarmo kieltämättä hieman innostui, mutta ihailtavalla varmuudella Milja sai rauhoitettua orin kipityksen. Tämän jälkeen ravista löytyikin niin liikettä kuin lennokkuuttakin, mutta se ei kuitenkaan mennyt kiireikseksi. Tulitte tehtävän muutaman kerran kumpaankin suuntaan, välillä tehden ravissa ympyröitäkin. Loppuvalmennus sujuikin ongelmitta, Tarmo kuunteli ratsastajaansa herkeämättä ja iloisesti, suoriutuen kaikista tehtävistä oman koulutustasonsa mukaisesti. Tästä orista takuulla kuullaan vielä!

07.06.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Uppe

Olen ollut vapaaehtoisena kesäapurina Fiktiossa koko kesäkuun ajan ja viettänyt ihanan loman opinnoista suomenhevosten parissa. Tänään sain puuhata Tarmon kanssa. Nuori pojankloppi päivysti tarhan portilla ja innostui kun huomasi, että minähän tulin hakemaan juuri häntä. Matka tarhasta talliin oli pitkä, sillä Tarmo äkkäsi kokoajan jotain jännää ja kuikuili sinne tänne mennessämme. Päätinkin harjata Tarmon karsinan sijaan pihalla puomilla, johon sen köytin ja lähdin hakemaan pikapikaa harjakorin tallista. Tullessani takaisin oli hevonen irti. Ei karannut, mutta irti. Mielestäni sen kyllä kiinni köytin, joten neropatti oli varmaankin nahustellut itsensä irti. En tiennyt toruako vaiko kiittää hevosta, joka makusteli ruohoa nurmikolta, joka puomin takaa alkaa. Ehkä Tarmo vain halusi hieman lisäpituutta köyteen, että pääsee apajille. Harjasin Tarmon läpi ja setvin harjan. Kavioita puhdistaessa menikin sitten useampi tovi, sillä Tarmolle ei ollut tänään lainkaan selvää, että jalka pidetään ylhäällä kunnes homma on valmis. Poika on jo ihan aikuisen mitoissa, joten jalat painoivat ja mikäli otin kengittäjäotteen jalasta, sain aina osakseni varovaisen potkunpoikasen, joka tokikaan ei ollut tarkoitus olla vihamielinen, sen tiesin hyvin. Aikani räpelsin kavioiden kanssa ja vihdoin sain jokaisen kavion puhtaaksi ilman, että Tarmoa tylsistytti mokoma kolmella jalalla seisoskelu. Ehkä avuksi hakemillani porkkananpalasilla oli osuutta homman lopulliseen sujuvuuteen. Harjaustuokion lisäksi emme Tarmon kanssa tehneet mitään ihmeellistä, mutta jalannosto-oppikoulu oli varmasti tarpeeksi aktivoiva kokemus tälle klopille tänään.

25.03.2017 - Tarmo saapuu Fiktioon

Tänään kävin hakemassa ensimmäisen susirajalaiseni kotiin. Matkalla oli hyvää aikaa pohdiskella herralle lempinimeä, sillä se oli kaiken kiireen keskellä jäänyt päättämättä. Alkuun mietin Harmoa, mutta muistin sitten, että myös Harmoiri tunnettiin Harmona, joten oli parempi keksiä uudemman sukupolven edustajalle jokin toinen nimi. Haituva taas kuulosti liikaa tammalta ja sen jälkeen nimi toisensa jälkeen lensi aivojeni roskakoriin. Perille päästyäni ori oli edelleen vain Harmohaituva.

Vaihdeltuamme Narrin ja Lissun kanssa kuulumiset, he veivät minut orin luo. "Se on kyllä vielä hienompi livenä. Ja miten tarmokkaasti se ravaa", totesin tarhan porteille päästyämme ja samassa tajusin mikä tulee olemaan Harmohaituvan kutsumanimi. Tarmo siitä tietenkin tulee.

12.03.2017 - Historiaa

Olen jo pidemmän aikaa seurannut Susirajan myyntihevosia, mutta sitä täydellistä yksilöä ei ole löytynyt. Paitsi viimein nyt. Onneksi en jäänyt tarjoukseni kanssa aikailemaan, sillä muuten olisin voinut jäädä kokonaan ilman. Nimittäin siinä vaiheessa kun itse pääsin vasta tutustumaan hevosiin, oli suurin osa jo mennyt. Mutta onneksi se, johon minä iskin silmäni, oli vapaana.

Varsan kohdalla luki seuraavaa: "Toivomme emän tasoittaneen isälinjan vähän liiankin hyvin periytynyttä luonnetta. Hienoliikkeinen ja komea varsa on ainakin tähän mennessä vaikuttanut kovin lupaavalta kaverilta, vaikka isänkin vaikutus on tullut ilmi. Tästä kasvaa kuitenkin varmasti hyvä yleispeli kaikkiin lajeihin, jonka kanssa määrätietoinen omistaja pärjää paremmin kuin hyvin!"

Isäksi oli ilmoitettu voikko Harmorhia, johon olin sattumalta törmännyt ihan jonkin aikaa sitten. Se on vielä melko nuori, mutta aloitellut lupaavasti kisauraansa kolmessa eri lajissa. Vaikka luonteeltaan se ei olekaan mikään varsinainen helmi, jostain syystä kuitenkin pidin siitä heti ensinäkemästä lähtien. Liekö asiaan vaikuttanut myös se, että olen ihastellut pidemmän aikaa myös sen emää Mortiaa. Kaunis piensuokkitamma on tullut tavattua niin kisoissa kuin kantakirjauksessa. Jossain vaiheessa jopa harkitsin tilausvarsan kysymistä, mutta onneksi maltoin odottaa, sillä Harmohaituva oli oikea lottovoitto.

Vaikka niin ikään emä Huvitutin Nokikorvakin on osunut silmiini kerran jos toisenkin, ei tämä tamma ole sen kummemmin jäänyt mieleeni. Onhan se toki hieno II-palkinnolle kantakirjattu ratsutamma. Sen isän puoli on minulle oikeastaan tuiki tuntematon ja emän puolen tiedän vain etäisesti. Yhteenvetona suvusta sanottakoon, että Harmohaituva tuo Fiktioon hyvin pitkälti uutta verta. Isälinjassa esiintyvä Harmoiri löytyy Karmelian suvusta ja Mortian emä Selkouni Mysterin suvusta, mutta muita hevosia ei tämänhetkisten asukkaiden suvuissa esiinny.