Fiktion Vilhelmi

† 4. toukokuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 157 cm
synytynyt	20.03.2012, 25-vuotias (3v. 19.06.2012)
osaaminen	ko: Helppo A, re: 70 cm, Noviisi valjakkoajo
rekisterinumero	VH12-018-0540
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-II, VVJ-I, KRJ-I, YLA2, SLA-I, jälkeläisluokka C

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Ipsu

Tuikkivasilmäinen Vilhelmi huijaa jokaista iloisilla ja maakunnan suloisimmilla silmillään. Vilhelmi nimittäin on erittäin konstikas otus, vaikka sen perusilme sitä ei paljasta millään lailla. Vilhelmi on oikeastaan aina korvat hörössä ja uteliaana haistelemassa karsinaansa tulijoita, joten aina tulee aika yllättäen orin yhtäkkinen muuttuminen purevaksi kaveriksi. Ori myös on oikea mestari hyödyntämään kaikki tilanteet missä se vaan voi päästä irti tai livahtaa aukiolevasta karsinan ovesta, jopa ruokinnan aikaan se käyttää tilanteen surutta hyödyksi, joten enää ei edes jaksa laskea niitä kertoja milloin oria on pyydystetty mistä milloinkin. Ori on myös aika kukkoileva tapaus, joten taluttaessa kannattaa muistaa olla aika tarkkana sen kanssa ettei ori riitäydy aivan holtittomaksi. Kiinni sidottuna Vilhelmi on kuitenkin oikein kiltti tapaus hoitaa, se muunmuassa nostaa jalkansa pelkästään siitä kun ihminen kumartuu sen viereen ja varustaessakaan ei ole pieninpiäkään ongelmia.

Vilhelmi korvaa totisesti kaikki ongelmansa työnteon ohessa, sillä se on yksi tallin mielyttävimmistä ratsuista. Vilhelmi on omalla moottorilla toimiva, nöyrä ja miellyttämisenhaluinen ratsu, joka kantaa itsensä valmiiksi oikeinpäin. Senkun ottaa ohjat käteen ja alkaa hommiin. Toki orillakin on heikkouksensa niinkuin jokaisella on, ravilisäyksissä muunmuassa saa olla tarkkana, ettei se sorru laukalla ja laukkalävistäjillä ori haluaa lähes väkisin vaihtaa laukan. Vilhelmi on tosiaan omalla moottorilla kulkeva ratsu ja välillä se jopa hieman kuumuukin, joten yhtäjaksoisesti kauhean pitkään sen kanssa ei kannata ratsastaa mitään hevosta hermostuttavaa/kuumentavaa harjoitusta. Vilhelmi on myös maastovarma peli ja se nauttiikin silmin nähden päästessään maastoon hieman rentoutumaan ainaisesta koulutuuppaamisesta.

Vilhelmi on suorastaan vauhko uusissa paikoissa ja useamman minuutin alkuun se vaan hyrrää ympyrää kuin hyrrä ja loikkii välillä pystyyn ja kaupan päälle vielä hirnuu yhtä jaksoisesti niin on aika taattua, että taluttajan tärykalvot ovat aika hellänä orin viimein rauhoittuessa. Vilhelmi on näyttävä tapaus kotonakin, niin siihen vielä ylimääräinen rinnan röyhistely mitä se tekee kodin ulkopuolella, niin Vilhelmi saa aika paljon ihailevia katseita osakseen. Ori rakastaa yleisön edessä oloa ja nauttii suunnattomasti esiintymisestä, joten kotonakin hieno peli on suorastaan uskomaton kisasuoritusten aikana.

• Kantakirjauslausunnot 5. joulukuuta 2013:
  

  - Kaunis kokonaisuus. Hieno pää, hyvä kaula, pyöreä runko. Supistuneet etusääret, seisoo hajavarpaisesti takaa. Matalakantaiset kaviot.
  R-suunta, pisteet: 18 p. + 18 p. + 18 p. + 18 p. = 72 p.

• VSR:n jälkeläisluokka C myönnetty 4. tammikuuta 2015
• VVJ-I-palkittu 30. tammikuuta 2015: 7,6 p. (8-8-7) + 20 p. + 22 p. + 40 p. + 6 p. + 9,5 p. = 105,1 p.
• KRJ-I-palkittu 15. maaliskuuta 2015: 7 p. + 40 p. + 22,75 p. + 20 p. + 15 p. + 0 p. = 104,75 p.
• YLA2-palkittu 25. maaliskuuta 2015: 25 p. (16+9) - 30,5 p. (18,5+12) - 17 p. - 15 p. - 7 p. = 94,5 p.
• SLA-I-palkittu 20. huhtikuuta 2015: 13 p. + 21 p. + 22 p. + 23 p. + 20 p. = 99 p.
  

  Pyöreämallinen pieni ori, jolla sukupuolileima ok, pienhevosmainen. Runko kohtalaisen sopusuhtainen, saisi olla lihaksikkaampi, ok lapa. Kaunis pää. Olematon säkä, ylöskiinnittynyt kaula, aavistuksen alakaulainen. Etujalat ok asennoiltaan, takajaloissa hieman kiverät kintereet.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Ekonomi     emälinja - Karkelo

eii. Bellicosen kasvattiori Bellin Halti menehtyi kesällä 2009, mutta kilpaili aikanaan hyvällä menestyksellä ja jätti hienoja jälkeläisiäkin. Kilpailukalenterista löytyy tuloksia niin koulu- ja este-, kuin kenttäratsastuksestakin. Vaativan B:n kouluohjelma ei ollut sille temppu eikä mikään. Jälkeläismäärästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta tietääkseni ainakin kolme orijälkeläistä ja yksi tamma on.

Jälkeläiset

⟩ 8 kpl: 1 ori, 7 tammaa

Kilpailutulokset

⟩   45 KRJ-sijoitusta, 65 VVJ-sijoitusta, 9 Cup-sijoitusta

Näyttelytulokset

15.09.2013 Virtuaaliset Suomenratsut, II-palk., tuom. Jessika
05.12.2012 Virtuaaliset Suomenratsut, II-palk., tuom. Shonna

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

20.01.2015 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana narri

Vilhelmin ja Miljan kanssa tarkoitukseni oli treenailla valjakkoa tarkkuusradan parissa. Saavuin paikalle hyvissä ajoin, ennen sovittua aikaa, seuraillakseni jonkin verran valjakon verryttelyä ja rakennellakseni rataa. Rakentelin radasta varsin tavallisen noviisiluokan tarkkuuden tötsineen ja palloineen, siltaa merkkasin tällä kertaa kahdella toistensa lähelle asetellulla puomilla, joiden väli merkkaisi siltaa. Vilhelmi liikkui alusta asti rennosti, mutta energisesti eteenpäin, selvällä tekemisen meiningillä ja veti kärryjä, kuin ei olisi mitään muuta halunnut tässä maailmassa tehdä. Hauskaa nähdä tällaisiakin hevosia.

Kun Vilhelmi oli vertynynyt tarpeeksi, selitin Miljalle radan kulun. Vaikka haastetta varmasti riittäisi, pidin tötsien välit helppoina, leveys oli 40cm leveämpi kuin kärryjen akseliväli, eivätkä käännöksetkään olisi mahdottomia, kunhan valjakko pysyisi tarkkana. Katsellessani korvat hörössä lähtölupaa odottavaa oria en todellakaan epäillyt sitä. Odotukseni osoittautuivat oikeiksi, sillä Vilhelmillä selkeästi riittiniin keskittymiskykyä kuin nöyryyttäkin, eikä ori koettanut ottaa ohjia omiin kavioihinsa. Kehotin ottamaan alkuun suht rauhassa, jotta molemmat saisivat tutustua rataan ja sen käänteisiin sekä etäisyyksiin rauhassa. Rauhallisella ravilla alkuun suoritetulla kiemurtelulla ei luonnollisesti tullut pallovirheitä, mutta tarkoitus ei ollutkaan ottaa kisasuoritusta.

Muutamaan otteeseen suoritettu rata sujui valjakolta vieläpä paremmin kuin odotin. Vilhelmi oli reipas, mutta ei kiirehtinyt missään vaiheessa – jos Milja otti pidätteen, ori hidasti, eikä kysellyt turhia. Sillan jälkeen Milja arvioi alkuun väärin, miten nopeasti voisi hevosen kääntää ja paitsi pallo, myös tötterö lensivät kauniisti. Seuraavilla yrityksillä rata sujui kuitenkin paremmin, ja sain kellotettua todella hyviä aikoja!

15.01.2015 - Päiväkirjamerkintä

Vilhelmin turpa suunnataan tammikuun lopussa kohti Valjakkoajojaoksen laatuarvostelua, joka on ollut tähtäimessämme siitä asti kun Vilhelmi oli vielä pikkuvarsa. Orin sukulaisista kukaan ei ole kyseisessä arvostelussa käynyt, mutta sen jälkeläinen Fiktion Tähtivälke on palkittu II-palkinnolla viime vuoden maaliskuussa. Tarkoituksena on tamman kanssa käydä vielä korottamassa palkintoa. Etukäteen suorittamieni laskelmien mukaan Vilhelmillä on hyvät mahdollisuudet ensimmäiseen palkintoon, vaikka sen emä ei olekaan lajissa kilpaillut. Mutta isältä se saa tarvittavat vanhempien kilpailupisteet. Välkkeen palkinnon ansiosta se saa pari lisäpistettä jälkeläisiin sen lisäksi, että kilpailuista tulee täydet. Myös omiin kilpailupisteisiin Vilhelmi saa useamman lisäpisteen Cup-sijoituksista, joita sille on kertynyt aikojen saatossa kuusi kappaletta! Kaiken tämän lisäksi päälle tulee vielä rakenne- ja muut lisäpisteet, joita en tässä lähde sen kummemmin arvuuttelemaan, mutta sen sanon, että näillä eväillä pötkitään jo pitkälle.

31.12.2014 - Kouluvalmennus, valmentajana bertta

Milja oli odotellut minua jo vähän aikaa suomenhevosorinsa Vilhelmin kanssa samalla vähän jo itsenäisesti käyntiä mennen, kun tulin paikalle valmentamaan tätä ratsukkoa kouluratsastuksessa. Seurasin Miljan ja Vilhelmin menoa vähän aikaa vain ihan vapaassa käynnissä pitkien ohjien kanssa mentäessä, jonka jälkeen käskin heidän alkaa jo ravailemaan ja ajan myötä siirtyä sitten maneesin toiselle puoliskolle lämmittelemään alkuraveja. En aluksi millään oikein keksinyt, minkä tällä kertaa voisin laittaa Miljalle tehtäväksi, mutta ainakin jotain pieniin ympyröihin, tai oikeastaan voltteihin liittyvää tehtävää ajattelin hänelle ja Vilhelmille laittaa. Ensin pyysin vain Miljaa tulemaan keskiympyrälle Vilhelmillä ratsastaen ja tehdä siihen hieman isompaan ympyrään, eli keskiympyrään vielä pienempiä voltteja ja samaten joihinkin kohtiin hän änkesi pyynnöstäni myös pysähdyksiä. Kun Milja ja Vilhelmi olivat vähän aikaa tehnyt tätä tehtävää ravissa, he sirtyivät tekemään sitä myöskin käynnissä. Pienistä keskiympyrään tehtävistä volteista muotoutuikin sitten pysähdyksien kera etu- ja takaosakäännöksien tapaisia ihmeellisiä ympyröitä. Niinpä päätin antaa ratsukon tehdä noita käännöksiä, oli se nyt ihan sama, oliko se nyt se etu- vai takaosakäännös... Käynnissähän tätä tehtävää loppujen lopuksi vain tehtiin, joten laukkaakin piti tietysti saada mukaan tehtävään! Niin keskiympyrästä muotoutui suurikokoinen kaheksikko suunnilleen maneesin keskikohtaan. Tehtävän idea oli oikeastaan aivan sama, mutta siinä oli vain niin sanotusti kaksi ympyrää ja toinen niistä mentiin laukassa, toinen oli vähän niin kuin se keskiympyrä mitä tuossa äskettäin Milja ja Vilhelmi menivät hyvällä menestyksellä.

28.12.2014 - Kouluvalmennus, valmentajana bertta

Vilhelmi kantoi itsensä oikein päin ja kuljetti ratsastajaansa Miljaa, jolle tulin tänään pitämään kouluratsastukseen suuntautuvaa valmennusta, ympäri maneesia kulkien loistavasti ja herkästi omalla moottorillaan. Tällä hetkellä ratsukko meni vasta alkukäyntejä, mutta pian pyysin Miljaa painamaan vain ihan vähäisen pohkeitaan tämän hänen ratsunsa, rautiaan läsipäisen suomenhevosen Vilhelmin kylkiin, jolloin ori aloitti heti ravin muita mukisematta. Siinäpä oli kerrassaan ainutlaatuinen hevonen! Mietin, että tekisin ainakin nyt ensialkuun Miljalle ja Vilhelmille sellaisen tehtävän, jossa piti mennä vastalaukkaa, ainakin lävistäjällä, en vielä tiennyt siinä vaiheessa että mentiinkö vastalaukkaa koko maneesin reunojakin pitkin. Vilhelmi oli ravissa jo valmiiksi mukavan vetreä ja taipuisa, joten Miljan ei tarvinut taivutella ja "muokata" sitä hirveästi parempaan suuntaan. Ennen valmennuksen ensimmäistä laukannostoa Milja ja Vilhelmi saivat tulla lisätyssä ravissa koko rata leikkaan, jotta voisin katsoa, miten heillä sujuu ylipäätään lävistäjällä ratsastaminen ravissa, saatika sitten laukassa. Mutta hienostihan se sujui, vaikka olisihan Vilhelmi vieläkin vähän enemmän laittaa pitkälle etukoipiansa! Nyt vasta ratsukko oli valmis laukkaan. Tehtävä, jossa piti mennä vastalaukkaa oli seuraavanlainen; toisella pitkällä sivulla mentiin ravia ja siinä tehtiin pysähdykset aina joka maneesin seinässä kiinni olevan koulukirjaimen kohdalla, välillä myös vain joka toisen sellaisen kohdalla. Tallin viereisen pellon puoleinen lyhyt sivu mentiin sitten käynnissä ja jostain siitä kulman kohdalta nostettiin laukka, joka oli siis toiseen suuntaan tietysti vastalaukka, ja laukattiin siinä se lävistäjä läpi. Vielä aina suunnanvaihdos koko rata leikkaalla ravipidennykset tehden tavallaan toiseen suuntaan. Silloin ei enään menty pitkiä sivuja mitenkään, kun siitä tehtävästähän muotoutui ikään kuin kaheksikko.

23.01.2013 - Päiväkirjamerkintä

Kisapäivän aamuna oli kaksitoista astetta pakkasta. Aurinkokin alkoi paistaa pilvettömältä taivaalta, joten se lämmitti mukavasti jäätynyttä nenää. Valmistelin Uljasta ja Vilhelmiä pariluokkaa varten ja odottelin tällä kertaa groominani toimivaa Annukkaa saapuvaksi. Kun tyttöä ei kuulunut, kaivoin puhelimeni taskusta ja valitsin Annukan numeron. "H-aloo..." kuului toisesta päästä, kun Annukka vastasi ilmeisesti juuri heränneenä. "Hei sun pitäis olla tallilla jo!" "Hups, sori, viime yö meni pitkäks." Eikä ollut ensimmäinen kerta, tuumin mielessäni. "Alahan sitten pikapikaa tulla tai muuten Pinja saa hoitaa sun hommas." "Tullaan, tullaan!" Onneksi Annukka asuu aivan parin kilometrin päässä Fiktiosta, joten hän saapui paikalle juuri sopivasti, kun olin aloittamassa verryttelyn. "Muistapas ens kerralla, ettei kannata käydä bilettämässä kilpailuja edeltävänä iltana", sanoin Annukalle hyväntahtoisesti.

Hevosilla tuntui olevan tänään hyvä päivä, sekä Uljas ja Vilhelmi alkoivat olla jo valmiina aloittamaan. Annukasta ei voinut sanoa samaa. Mutta viimein tuli meidän vuoromme suorittaa koulukoe. Se nyt meni vielä ihan hyvin. Samaten tarkkuuskoe. Maratonkin alkoi hyvin, mutta sitten kävi niin, että rakas groomimme tuli vauhdin hurmassa yhtäkkiä huonovointiseksi ja putosi sen vuoksi yhdessä tiukassa mutkassa kyydistä. Pahasti Annukalle ei onneksi käynyt, mutta eipä hänestä ollut enää vaunun kyytiin. Päätimme sitten keskeyttää suorituksen. "Sori, kun tässä kävi nyt näin", Annukka pahoitteli, kun kävelimme tallille päin. "Älä suotta pahoittele, kyllä uusia kisoja tulee taas. Mutta muista mitä sulle aiemmin aamulla sanoin. Pyydä Tonia heittämään sut kotiin, mä puran hevosilta kamat", vastasin ja moikkasin, kun Annukka lähti etsimään Tonia.