Fiktion Uljas

† 21. toukokuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 151 cm
syntynyt	15.04.2012, 25-vuotias (3v. 15.07.2012)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 65 cm, Noviisi valjakkoajo
rekisterinumero	VH12-018-1166
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	VVJ-I, KRJ-I, SLA-I, YLA2, jälkeläisluokka C

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © KK & Fiktio

Uljas on komea ja näyttävä tulinen ori. Orin luonne on tosissaan melkoinen, se uhkuu orimaisuutta ja koska kyseessä on massaltaan ihan kiitettävän kokoinen tapaus, ei sen kanssa toimiminen ole aina ihan sitä mieluisinta puuhaa. Uljas on perustoimissa tallissa erittäin kultainen, se nauttii rapsutuksista ja harjaustuokioista, joka onkin onni, sillä tällä orilla jouhta riittää. Siinä olisikin sormet suussa jos ori vihaisi harjaushetkiä. Ongelmat on lähinnä talutuksen kanssa, ori pörhentelee ja kukkoilee kaikille muille oreille ja Fiktiossahan niitä riittää. Tarhaaminenkin tuottaa hieman ongelmia kun Uljas riehuu muille oreille tarhassa minkä jaksaa. Onneksemme tilaa riittää ja niitä rauhallisempia ja ns. yksinäisempiäkin tarjoja tilalta löytyy, niin ollaan saatu arvon Uljas herralle tarpeeksi omaa tilaa tarhailua silmälläpitäen.

Ratsuna Uljas on miellyttävä, sillä on erinomaiset liikkeet ja se on yhteistyönhaluinen. Ori unohtaa kukkoilunsa lähes tyystin ja keskittyy työntekoon erittäin hyvin. Uljas on myös herkkä, joten sen kanssa ratsastushetket ovat erittäin miellyttäviä. Orilla on keskitytty myös paljon valjakkoajoon, jossa se on myös erittäin toimiva peli. Uljaalle on rehellisesti lähes täysin sama onko sen perässä kärryt vai selässä ratsastaja, aina se toimii samalla työmoraalilla. Uljas on varmajalkainen hevonen, eikä pahemmin pelkää maastoillessakaan mitään. Se kuitenkin selkeästi rakastaa vauhtia ja niin sanottuja aivopähkinöitä. Siksi veikkaisin että valjakkoajo on se Uljaan lempilaji ja etenkin kestävyys- ja tarkkuuskokeen vaiheet ovat tämän oripojan mieleen. Kauan saatiin sopivaa paria hakea, mutta kun Uljaalle löydettiin sitä miellyttävä kaveri kärryjen eteen sen seuraksi, osoittautui se myös parivaljakkoon erittäin sopivaksi. Rehellisesti voi myöntää, että siihen emme olisi ikinä uskoneet.

Uljas rakastaa yleisön edessä oloa ja on aina innoissaan lähtemässä maailmalle. Harvemmin kun orin kanssa on jouduttu muualle kuin kisoihin reissaamaan. Uljas on oma haastava itsensä käsihevosena myös kodin ulkopuolella, joskus se saattaa seistä hetken jopa paikallaan, mutta yleinen käytäntö on, että Uljaan kävelytyksetkin suoritetaan joko ajaen tai ratsain. Se on hieman säpäkämpi työnteon suhteen kisoissa kuin kotona, mutta kuitenkin hyvin lähellä omaa laadukasta itseään, joten sen kanssa kilpaileminen on erittäin mukavaa. Ja yleisöä ori tosissaan ei pelkää, se rakastaa sitä ja sopisikin varmasti johonkin sirkukseen, koska pistää parastaan mitä enemmän yleisö mukaan lähtee.

• VVJ-I-palkittu 28. helmikuuta 2015: 7,5 p. (7 - 8) + 22 p. + 10 p. + 15 p. + 40 p. + 6 p. = 100,5 p.
• VSR:n jälkeläisluokka C myönnetty 11. huhtikuuta 2015
• SLA-I-palkittu 20. huhtikuuta 2015: 13 p. + 20 p. + 25 p. + 23 p. + 15 p. = 96 p.
  

  Upean värinen, kaunis ori. Pää, kaula ja lavat eva pään asennon ja harjan takia. Runko aavistuksen pitkä, takakorkea. Jalat melko hyväasentoiset, saisi seistä oikeinpäin.

• YLA2-palkittu 25. huhtikuuta 2015: 25,5 p. (16+9,5) - 26 p. (15+11) - 17 p. - 11 p. - 7 p. = 86,5 p.
• KRJ-I-palkittu 15. toukokuuta 2015: 8,5 p. + 40 p. + 25 p. + 20 p. + 15 p. = 108,5 p.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Harmaanaaman Kullervo     emälinja - Lilla My

Jälkeläiset

⟩   7 kpl: 4 oria, 3 tammaa

Kilpailutulokset

⟩   41 KRJ-sijoitusta, 49 VVJ-sijoitusta, 9 Cup-sijoitusta

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

27.02.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana kuristaja

Iltapäivällä minulla olikin toinen valmennus Vilhon jälkeen ja Miljakin oli jo käynyt vaihtamassa ratsunsa Uljas nimiseen suomenhevosoriin. Kahvit olin tauon aikana juonut ja kentälle kun saavuin, oli ratsukolla jo täydet alkuverkat menossa ja meno oli oikein vauhdikkaan oloista, kylläkin hyvällä tapaa. Tervehdin Miljaa ja asetuin paikalleni kentän keskelle ja kerroin hieman mitä tekisimme. Tarkoituksena oli harjoitella Helppo B:n rataan kuuluvia tehtäviä ja varsinkin keskittyä siirtymisiin.

Aloitimme tehtävät siirtymisellä peruutuksesta suoraan raviin, joka oli kyseiselle ratsukolle nähtävästi tuttua puuhaa ja hallitsikin tehtävän alusta alkaean hyvin. Parin täydellisen onnistumisen jälkeen vaihdoimme tehtävää ja jatkoimme siirtymisiä harjoituslaukasta raviin ja ravista harjoituslaukkaan. Huomasin, että Uljas oli mitä kuuliaisin ori ja suoritti täydellä teholla tehtävät Miljan kanssa täydellisessä yhteisymmärryksessä. Teimme myös keskilaukasta raviin siirtymisiä ja ravista keskilaukkaan siirtymisiä. Siirtymiset orilla olivatkin hanskassa, eikä ongelmakohtia löytynyt. Jatkoimme siirtymisten jälkeen pohkeenväistöllä, joka onnistui myös moitteitta, vaikka pari kertaa meinasi ori luistaa tehtävästään. Tehtävät suoritettiin täydellisesti nopeammin, kuin olin ajatellut joten kokeilimme vielä vastalaukkaa kiemurauralla ilman laukanvaihtoja, jossa välillä askel ns. rikkoontui. Parin hyvän onnistumisen jälkeen jätimme tämänkin tehtävän sikseen.

Lopuksi pyysin Miljaa nostamaan jalustimet pois ja menemään aluksi harjoitusravia uraa pitkin. Pyysin Miljaa antamaan orin kaulalle enemmän liikkumisvaraa, mutta pitämään kumminkin ohjastuntuman. Ja sitten se inhottavin osa alkoi ja Milja sai kevennellä satulassa ilman jalustimia, jotta hänkin saisi hieman liikuntaa samalla ja kehon hallintaa. Tuskallisen viiden minuutin jälkeen annoin luvan istua takaisin satulaan ja nostamaan laukan. Laukkapyrähdyksien jälkeen pyysin heitä laskemaan käyntiin ja annoin loppupalautteen tunnista. Ratsukko jäikin vielä itsenäisesti loppuveryttelemään kentälle.

03.09.2014 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana Miia Maria

Istuimme Miljan kanssa molemmat kärryillä, ja Uljas kyyditsi meitä tasaista tahtia kohti maastokokeen harjoitusesteitä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta ilma ei sinänsä ollut hirveän lämmin. Olin ajatellut, että harjoittelisimme tänään vesiestettä ja sen ympärille sijoitettuja keppejä, jotka tulisi pujotella oikeassa järjestyksessä. Uljas vaikutti valppaalta ja innokkaalta, joten kehotin Miljaa siirtämään orin raviin ja lämmittelemään sitä samalla, kun matkasimme kohti harjoituspaikkaa. Uljas olisi saanut polkea hieman ponnekkaammin takaosallaan, joten kehotin Miljaa pistämään siihen vähän enemmän painetta. Vesiesteeseen ja pujottelu oli kuitenkin sijoitettu loivaan ylämäkeen, joten orilta vaadittaisiin tänään paljon voimaa. Pian saavuimmekin harjoituspaikalle ja pyysin Miljaa pysäyttämään Uljaan siksi aikaa, kun kävin merkkaamassa, missä järjestyksessä kepit tulisi kiertää. Milja halusi käydä myös itse kävelemässä järjestyksen ennen kuin hyppäsimme molemmat kärryille. "Aja vaan laukkaan heti, kun olet valmis", sanoin Miljalle. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun valjakko hyökkäsi tehtävän kimppuun. Ensimmäisenä oli tarkoitus laukata vesiesteen läpi kohti ensimmäistä keppiä, eikä Uljas epäröinyt hetkeäkään. Veteen se meni rohkeasti, mutta jostain syystä helposti siirtyi raviin sieltä noustessa. Kehotin Miljaa kannustamaan oria rohkeasti eteen. Uljas ei ollut kovin notkean oloinen, joten pujottelu oli sille aavistuksen hankalaa ja laukka oli tänään melko vaikea pitää yllä. Oli kuitenkin ilo nähdä, miten rohkeasti se luotti Miljaan eikä vesi häirinnyt sitä ollenkaan. Jätimme vesiesteen pian taaksemme, ja siirryimme viereiselle aukealle alueelle, jonne olin rakentanut helpohkon pujotteluradan. Emme edes yrittäneet sitä laukassa, vaan ihan suosiolla rauhallisessa ravissa. Uljas kuunteli Miljan apuja tarkkaavaisesti, ja muutamien toistojen jälkeen se alkoi mukavasti notkistua. Kokeilimme pujottelua myös hieman vaikeammassa järjestyksessä, ja kun se sujui valjakolta onnistuneesti, päätimme lopettaa siihen. Lähdimme kohti tallia, ja matka toimi hyvänä loppuverryttelynä.

23.01.2013 - Päiväkirjamerkintä

Kisapäivän aamuna oli kaksitoista astetta pakkasta. Aurinkokin alkoi paistaa pilvettömältä taivaalta, joten se lämmitti mukavasti jäätynyttä nenää. Valmistelin Uljasta ja Vilhelmiä pariluokkaa varten ja odottelin tällä kertaa groominani toimivaa Annukkaa saapuvaksi. Kun tyttöä ei kuulunut, kaivoin puhelimeni taskusta ja valitsin Annukan numeron. "H-aloo..." kuului toisesta päästä, kun Annukka vastasi ilmeisesti juuri heränneenä. "Hei sun pitäis olla tallilla jo!" "Hups, sori, viime yö meni pitkäks." Eikä ollut ensimmäinen kerta, tuumin mielessäni. "Alahan sitten pikapikaa tulla tai muuten Pinja saa hoitaa sun hommas." "Tullaan, tullaan!" Onneksi Annukka asuu aivan parin kilometrin päässä Fiktiosta, joten hän saapui paikalle juuri sopivasti, kun olin aloittamassa verryttelyn. "Muistapas ens kerralla, ettei kannata käydä bilettämässä kilpailuja edeltävänä iltana", sanoin Annukalle hyväntahtoisesti.

Hevosilla tuntui olevan tänään hyvä päivä, sekä Uljas ja Vilhelmi alkoivat olla jo valmiina aloittamaan. Annukasta ei voinut sanoa samaa. Mutta viimein tuli meidän vuoromme suorittaa koulukoe. Se nyt meni vielä ihan hyvin. Samaten tarkkuuskoe. Maratonkin alkoi hyvin, mutta sitten kävi niin, että rakas groomimme tuli vauhdin hurmassa yhtäkkiä huonovointiseksi ja putosi sen vuoksi yhdessä tiukassa mutkassa kyydistä. Pahasti Annukalle ei onneksi käynyt, mutta eipä hänestä ollut enää vaunun kyytiin. Päätimme sitten keskeyttää suorituksen. "Sori, kun tässä kävi nyt näin", Annukka pahoitteli, kun kävelimme tallille päin. "Älä suotta pahoittele, kyllä uusia kisoja tulee taas. Mutta muista mitä sulle aiemmin aamulla sanoin. Pyydä Tonia heittämään sut kotiin, mä puran hevosilta kamat", vastasin ja moikkasin, kun Annukka lähti etsimään Tonia.

20.10.2012 - Päiväkirjamerkintä

Valitettavasti kukaan ei ole tähän mennessä ollut kiinnostutunut Uljaasta, joten päätin, että se saa jäädä edelleenkin Fiktioon ja tarkoitus on pikapuoliin aloittaa orin kisaura. Oria on luonnollisesti koulutettu koko tämä aika, joten se alkaa olla valmis kilparadoille. Olemme keskittyneet kouluratsastukseen ja valjakkoajoon, eli esteratsastus on saanut jäädä harrastukseksi. Uljas onkin erittäin miellyttävä sekä ratsuna, että valjakkohevosena ja tuntuu, että sille taitaa olla se ja sama onko perässä kärryt vai selässä ratsastaja. Ori selkeästi rakastaa vauhtia, mutta kunnioittaa ratsastajaa/ajajaa siinä määrin, ettei lähde esimerkiksi ryöstämään. Mutta saattaa vihjailla ottamalla pieniä spurtteja, että nyt olisi kiva mennä vähän kovempaa. Uljas on tänään rekisteröity, joten heti kun ensimmäinen sopiva kilpailu löytyy, ilmoitan sen mukaan.

15.04.2012 - Päiväkirjamerkintä

Voi kuinka ihanan orivarsan Selja meille tänään varsoikaan! Ulkonäöltään ori muistuttaa hyvin paljon isäänsä Uuposta, molemmilla on nimittäin isot huuliin asti ulottuvat läsit. Voisinpa veikata, että varsasta voisi tulla samanlainen tukkajumalakin kuin isänsä on. Pikkumies sai nimensä vanhempiensa mukaan, se alkaa ja päättyy samoihin kirjaimiin kuin isän nimi, mutta välissä olevat kolme kirjainta on napattu emältä. Niinpä varsasta tuli Fiktion Uljas. Uljas on isänsä kahdestoista ja viimeinen jälkeläinen, emälleen se on kolmas. Fiktiossa on molemmista jo yhdet jälkeläiset, joten tarkoitus on, että ori laitetaan vieroituksen jälkeen myyntiin. Uljaasta saadaan varmasti vähintään erinomainen kouluratsu, lisäksi sillä on hyvät edellytykset pärjätä myös valjakkoajossa ja esteratsastuksessa, nimittäin Uupos on KRJ-I ja ERJ-III-palkittu ja seuraavaksi tähtäimessä on Valjakkoajojaoksen laatuarvostelu.