Aavan Pihla

† 15. maaliskuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	hopeanruunikko, 143 cm
synytynyt	25.09.2011, 29-vuotias (4v. 24.01.2012)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 60 cm
rekisterinumero	VH11-018-1377
kasvattaja	Jessika, Aavan Suomenhevoset
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-II, Champion, KRJ-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

Pihla saapui ilahduttamaan syksyämme pirteällä luonteellaan. Tamma on kiltti, mutta pientä pilkettä löytyy silmäkulmasta, nimittäin Pihlasta on kauhean kiva järjestää kaikkea pientä jäynää. Pihla on uskomattoman taitava avaamaan lukot ja jos vaikka tarhan portti ei aukea, ryömii Pihla karkuun. Alkuun sen kanssa hippailtiin, mutta nykyään tamma saa olla vapaana, koska se ei mihinkään kauas lähde, ruoho vain nyt on vihreämpää aidan ulkopuolella. Pihlan kanssa on helppoa oikeastaan kaikki perustoimet ja kaviotkin nousevat pelkällä kumartumisella jalan viereen. Pihla hieman jännittää eläinlääkäriä, sillä se tietää ettei se voi luvata mitään mukavaa. Kiltisti se kuitenkin antaa lääkärin tutkia, jos tammaa on joku tuttu rapsuttelemassa, mielellään herkkujen kanssa. Muuten Pihla on sellainen kaikkien kaveri, hörisee hyvin usein kun tajuaa saavansa huomiota osakseen ja hoitotoimienkin aikana juttelee höristen.

Ratsuna Pihla vaatii tiukkaa kuria, mutta taitojen pusertaminen ulos ei kuitenkaan vaadi ratsastajalta kovin suuria ponnistuksia. Tamma on kuitenkin aikamoinen pukkimasiina ja muidenkin jekkujen tekeminen on Pihlasta pelkästään hauskaa. Jos se tajuaa ratsastuksen alussa selässään olevan kokemattomamman ihmisen se puijaa ja kenkkuilee tauotta, eikä auta vaikka välissä selkään nousisi joku kokeneempi. Kun Pihla tietää selässään olevan ihmisen, joka pistää sen aisoihin, ei se jaksa edes protestoida, vaan tekee pyydetyt asiat todella kiltisti. Pienellä tammalla on yllättävän isot liikkeet, mutta niissä on siltikin todella mukava istua. Pihla nauttii suunnattomasti myös maastoilusta, se on hyvin maastovarma, eikä sitä pelota pienemmät, eikä tosin isommatkaan ajoneuvot laisinkaan. Tamman kanssa käydään vetämässä maastoralleja säännöllisin väliajoin, niistä tamma saa uutta puhtia tylsään koulutreeniin.

Pihla nauttii matkustamisesta ja lastaus sujuu todella hyvin. Tammalle on yksi ja sama onko sillä kaveri matkan aikana vai ei. Pihla on utelias kisapaikoilla, korvat hörössä välillä uusille kavereille hirnahdellen se seurailee maailman menoa. Eli mitään isompaa showta se ei paikalle tulostaan tee. Pihla on kisoissa muutenkin erittäin samanlainen kuin kotonakin, käsiteltävyys on hyvää luokkaa. Joka kerta se kisoissa verryttelyssä esittää oman pukkishownsa, mutta kun ratsastaja kunnolla käskee tammaa eteen, lopettaa Pihlakin poukkoilun ja homma pelittää. Näyttelyissä se on hieman kärsimätön ja paikallaan seisominen on hieman haussa, mutta missään nimessä tamma ei ole mahdoton.

• Kantakirjauslausunnot 5. huhtikuuta 2012:
  

  - Erinomainen pienhevosleima, tiivis pyöreä runko, massakas kaula, laskeva lautanen, vennot vuohiset, piirteetön säkä, pitkä turpa.
  - Kaunis pää, lyhyt kaula, jyrkähkö lapa.
  P-suunta, pisteet: 18 p. + 19 p. + 17 p. + 18 p. = 72 p.

• Champion-arvonimi myönnetty 10. huhtikuuta 2014
• KRJ-I-palkittu 15. helmikuuta 2015: 8 p. (8+8) + 40 p. + 22,75 p. + 20 p. + 14 p. + 0 = 104,75 p.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Renesanssi     emälinja - Metsälän Pipari

i. Yleislaatuarvostelussa toisen palkinnon saanut Kekan Polttarainen tulee ravisuvusta, mutta on itse tehnyt hienon uran kouluratsuna. Raine ei ole moksiskaan uusista asioista ja tätä ystävällistä herraa on helppo käsitellä. Sillä on tällä hetkellä kolme jälkeläistä: 2 tammaa ja yksi ori.

e. Pihla on perinyt hopeanruunikon värityksensä emältään Keinumäen Utunalta. Tämä yritteliäs tamma kilpaili menestyksekkäästi kouluratsastuskilpailuissa. Utuna palkittiin yleislaatuarvostelussa toisella palkinnolla ja suomenhevosten laatuarvostelussa kolmannella vuoden 2011 loppupuolella. Helmikuussa 2010 tammalle myönnettiin Champion-arvonimi hyvän näyttelymenestyksen seurauksena.

Jälkeläiset

⟩   3 kpl: 0 oria, 3 tammaa

Kilpailutulokset

⟩   41 KRJ-sijoitusta, 2 VSR-sijoitusta, 1 Cup-sijoitus

Näyttelytulokset

24.02.2013 Kajon Suomenhevoset, irtoSERT (LKV2), tuom. Terhi N.
01.09.2012 Takamaiden Suomenhevoset, irtoSERT (LKV2), päätuom. Peppi S.
05.12.2011 Virtuaaliset Suomenratsut, I-palk. (LKV2), tuom. Niina
28.11.2011 Taikakuun kartano, irtoSERT (LKV3), tuom. Anniina K.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

14.01.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Sani

Saapuessani paikalle tämän päivän valmennukseen kohtasin kentällä jo hyvin verytelleen ratsukon. Tamma tuntui olevan jo hyvin kuulolla sekä ratsukko yhteisymmärryksessä. Pyysin ratsastajaa ratsastamaan vielä hetken itsenäisesti, jonka aikana korjailin suurimmat istuntavihreet. Pian lähdimme harjoittelemaan erilaisia siirtymisiä. Annoin ratsastajan päättää ne itse, kunhan niitä tulisi monipuolisesti ja paljon tehtyä. Pihla vaikutti aavistuksen laiskalta liikkeelle lähtiessä, mutta herkistyi nopeasti ratsastajan pohkeelle. Tämän jälkeen lähdimme harjoittelemaan pohkeenväistöä. Tamma puri hieman kuolaimeen ja selvästi prostetoi tehtävää. Neuvoin ratsastajaa napauttamaan kevyesti raipalla pohkeen taakse, jos mitään ei tuntunut tapahtuvan. Hetken vänkäämisen jälkeen asettui Pihla taas kuuliaisesti ratsastajansa tahtoon. Jatkoimme tehtävää ravissa. Siinä ongelmana oli, että tamma putosi aina väistössä helposti käyntiin. Neuvoinkin ratsastajaa pitämään sisäpohkeella huolen tahdista sekä hieman ennakoimaan tamman liikkeitä, jottei käyntiä tulisi. Väistöjen jälkeen lähdimme treenaamaan laukkaa. Pihla tuntui selvästi piristyvän ja laukkasikin reippaasti muutaman kierroksen. Hetken irroittelun jälkeen palasimme työn touhuun ja pyysin ratsastajaa taas vaatimaan enemmän. Neuvoin ratsastajaa tekemään pieniä puolipidätteitä ja antamaan samalla pohjetta, jotta laukkaa saataisiin lyhemmäksi ja pyörivämmäksi. Vähitellen tamman takapääkin lähti mukaan ja laukka alkoi olla todella hyvän näköistä. Otimme vielä hieman vastalaukkaa kiemurauralla. Alussa laukka putosi helposti raville, mutta ratsastajan ollessa päättäväinen laukka pysyi kyllä koko tehtävän läpi. Pihla alkoi pikkuhiljaa tajuta tehtävän jujun ja innostuneena siitä laukkasi joka kerta vain reippaammin. Pian ratsastaja saikin jo jarrutella tammaa. Tähän oli hyvä lopettaa ja päästin ratsukon loppuveryttelyn pariin.

05.04.2012 - Päiväkirjamerkintä

Tänään järjestettiin tuttuun tapaan suomenhevosten kantakirjaustilaisuudet sekä oreille ja tammoille. Trailerin kyytiin pakkasin tällä kertaa Pihlan ja Uinun. Rekalle ei siis tällä kertaa ollut tarvetta, sillä kantakirjakelpoisia oreja ei tällä hetkellä ollut. Tapahtumapaikalla oli runsaasti väkeä, olihan hevosiakin yhteensä neljäkymmentä. Ensialkuun esittäytyivät tuomarit. Tällä kertaa hevosia olivat arvostelemassa Niina, Ram., Peppi S. ja Jessika. Kun heidän esittelyn jälkeen juontaja oli kertonut lyhyesti päivän kulusta, päivä polkaistiin varsinaisesti käyntiin.

Omaa vuoroa odotellessa Pihlan puunaamisen viimeistelyn ohella tutkiskelin osallistujalistoja. Pelkälle P-suunnalle tarjottavia tammoja oli vain kaksi, joista toinen oli meidän Pihla ja toinen heti ensimmäisenä vuorossa ollut Kukan Susanna -niminen nuori 4-vuotias tamma. Mutta sitten lisäksi oli neljä tammaa, joita tarjottiin sekä P-, että R-suunnalle. Loput tammoista oli ratsusuuntaisia yhtä juoksijaa lukuunottamatta.

Ennen Pihlaa ainoastaan yksi hevonen oli palkittu paremmin kuin III-palkinnolla, nimittäin seitsemäntenä vuorossa ollut Pihlan kasvattajan tamma, P- ja R-suunnille tarjottu Aavan Hilkka. Ajattelin, että näinköhän ovat tuomarit tänään tiukalla päällä. No, meidän vuoromme tuli viimein yhdeksäntenä. Pihla oli tapansa mukaan hieman kärsimätön, eikä oikein meinannut asettua nätisti tuomareiden eteen. Topakasti komentaen sain sen kuitenkin lopulta seisomaan, jonka jälkeen seurasin, kun tuomarit tarkastelivat tammaa kriittisin silmin. Vielä askellajien esittäminen ja sitten vihdoin kuuntelemaan pisteet ja arvostelu.

Ensimmäisen tuomarin antaessa 18 pistettä heräsi toivo II-palkinnosta. Ja se kasvoi seuraavien pisteiden myötä, kun toinen antoi 19 pistettä. Seuraavat pisteet olivat 17 ja 18 ja ne sinetoivät sen, että Pihlasta oli juuri tullut II-palkinnon kantakirjatamma! Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin päivän päätteeksi selvisi, että tamma oli saanut päivän parhaat pisteet, myös orit mukaan luettuna.