Sävyttömän Solina

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punaruunikko, 159 cm
syntynyt	20.01.2006, 13-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 100 cm
rekisterinumero	VH16-018-1951
kasvattaja	Palz, Sävytön
entinen omistaja	Vibaja
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Vibaja

30.09.2016	KTK-II	70 p. (R-suunta)
	18 p. + 17 p. + 16 p. + 19 p.
11.04.2017	Champion
30.08.2017	ERJ-III	84 p.
	8 p. + 41 p. + 0 p. + 20 p. + 15 p.
15.01.2018	KRJ-III	80,5 p.
	7,5 p. + 40 p. + 0 p. + 19,5 p. + 13,5 p.
28.02.2018	YLA3	75,5 p.
	22 p. (15+7) + 18,5 p. (12,5+6) + 17 p. + 14 p. + 4 p.

Solina on luonteeltaan oikein kiva ja hauska tamma, kunhan siihen pääsee tutustumaan. Kun hoitaja tuntee tamman aivoitukset ja tavat, on Solinan kanssa oleminen ja tekeminen yleensä mukavaa puuhaa.

Taluttaessa Solina kiirehtii ja häslää, mutta on aina kuitenkin kevyt eikä lähde varsinaisesti rynnimään. Tamma on toisinaan hieman kyttäävää sorttia, ja se usein puhiseekin huvittavan tosissaan silmät suurina mitä tavallisimmille asioille, esimerkiksi tuhat kertaa näkemilleen tallin pihassa jököttäville kottikärryille. Hoitaessa Solina häilää omiaan ja keksii itselleen tekemistä vaikka mistä. Älykäs ruunikko osaa muun muassa avata kaikenmoiset solmut, ja käytävälläkin ketjut löytää aina sen suusta. Solina on melko helppo varustaa, joskin suojia kiinnittäessä ihmisen hermot saattavat joutua koetukselle hevosen nostellessa jalkojaan. Pesu, kengitys tai raspaus eivät tuota Solinan kanssa ongelmia, ainoa hieman hankala toimenpide sen kanssa on klippaaminen. Tällöin tamma kannattaa rauhoittaa tai hankkia paljon apukäsiä, sillä Solina todella jostain syystä pelkää klipperin ääntä kuin viimeistä päivää.

Sileällä Solina on reipas ja välillä liiankin energinen ratsu, jonka ratsastajalta tarvitaan rauhallisuutta, rentoutta ja tasaisuutta. Oikeanlaisen ratsastajan kanssa Solinalta irtoaa helposti liikettä aina Helppo A -tasolle saakka. Esteillä tamma reipastuu entisestään, ja haluaisi suorittaa radat "kovaa ja korkealta" -tyylillä. Solinalla on hyvä hyppytyyli, ja osaavan kuskin kanssa sillä on kisattu metriä. Maastossa tamma on muuten toimiva peli, mutta laukassa se saattaa innostuessaan alkaa pukitella ja hyppiä omiaan.

Solina on helppo lastata, ja matkustamisesta se tuntuu jopa tykkäävän. Tamma ei ota turhaa stressiä pidemmistäkään reissuista, vaan rouskuttaa tyytyväisenä heinäverkkoa satojenkin kilometrien matkoilla. Vierailla paikoilla, esimerkiksi kilpailuissa Solina usein erityisesti alussa kyttäilee ja säpsyy asioita. Tamman kanssa kannattaakin kävellä pitkät tovit hälinässä ja näyttää uutta paikkaa ennen suoritusta niin, että se ehtii rauhoittua. © Sippe

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Viritys     emälinja - Taikatuuli

Näyttelytulokset

26.04.2017 Susiraja, irtoSERT, päätuom. Kati
07.02.2017 Huvitutti, irtoSERT, päätuom. Siiri K.
05.09.2016 Hortensia, RCH (4-4-4-4-4-3½-4-3-3½-4= 38p), tuom. Spookiness
02.09.2016 Loitsulähde, irtoSERT, päätuom. Kati

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

29.04.2017 - Estevalmennus, valmentajana Sippe

Päivän toinen valmennettava oli ruunikko tamma Sävyttömän Solina. Milja talutti tamman maneesiin, kun oli ensin vienyt edellisen ratsunsa pois. Matkalla hauska tamma pöhisi mukamas niin kauhuissaan hallin hiekalle asetetulle jakkaralle ja kiersi sen suurella kaarella mahdollisimman kaukaa. Milja nauroi Solinan dramaattisuudelle, talutti hevosen tyynesti jakkaran viereen ja nousi selkään. Naurahdin ja lähdin muokkaamaan edellisen valmennuksen tehtävästä sopivaa uudelle ratsukolle.

Siirtelin esteitä niin, että viime valmennuksen kavaletit hypättiin ympyrällä ja kolmen esteen linjasta tuli loivan kiemuran muotoinen. "Okei, voitas alkaa tulla näitä verkkahyppyjä kavaleteilla. Tuu eka ravissa et keventelet vaan yli, sit voidaan ottaa laukassa", ohjeistin. Milja teki työtä käskettyä, ja Solina nosteli jalkansa huolellisesti sokeripaloihin kiinnitettyjen puomien ylitse. "Sit jatka vaan tässä isolla ympyrällä ja tuu laukassa!" Solina pärski innostuneena, vaikka puomit olivat vasta parinkymmenen sentin korkeudessa. Milja nauroi tamman selässä sen loikkiessa kavaletit liioitellusti, kuin ne olisivat olleet isojakin muureja.

"Vielä vaa! Nyt pidät ulkoavut kunnolla messissä etkä anna sen pelleillä tossa toisen esteen kohdalla!" neuvoin Miljaa. Solina oli keksinyt omasta mielestään hauskan leikin livahtaa linjalla viime hetkellä toisen esteen ohi ja jatkaa tämän jälkeen pienellä köyrypukkilaukalla. Milja nosti päättäväisenä laukan, ja ratsukko ylitti ensimmäisen esteen ongelmitta. Juuri ennen toista estettä ratsastaja napautti sisäpohkeensa Solinan kylkeen, teki pidätteen ulko-ohjalla ja pyysi tammaa määrätietoisesti eteen. Solina ajautui hieman lähelle estettä, mutta ylitti sen ja seuraavan kuitenkin puhtaasti. "Just näin, tosi hyvä, kehu!" kehuin Miljaa. Loppuajasta Solina ei enää yrittänyt huijata kuskia, ja ratsukko sai hypättyä todella kivoja pätkiä.

26.02.2017 - Päiväkirjamerkintä

Samueeli on tänään saanut suvulleen uuden miespuolisen edustajan, joten isälinja pääsee kuin pääseekin tästä jatkumaan. Meidän oma Solina varsoi varhain aamulla ruunikon oripojan, jolla on otsassaan hyvin samaa kokoluokkaa oleva tähti kuin emällään. Onhan Samueelillakin tähti, mutta se taas on hiukan isompi. Tämä varsa on Solinalle ensimmäinen, joten tammalla ei vielä ole ihan selvät sävelet tässä sen uudessa vaativassa tehtävässä. Mutta hienosti se on ainakin yrittänyt parhaansa. Varsominenkin sujui ongelmitta. Tamma pääsi jopa melkein yllättämään meidät ja varsomaan ihan omine nokkineen, sillä emme olleet odottaneet varsaa vielä näille päiville.

Koska varsa on ori, se jää hyvin todennäköisesti Fiktioon kasvamaan ja tähtäämään tulevaisuudessa tähtiin. Isälinjan nimeämistapaan sopivasti pikkumiehelle valittiin nimeksi Fiktion Samuelis, eli tuttujen kesken Eelis. Eihän siinä ole kuin pari kirjainta eroa isän isään Fiktion Samueliin, mutta en usko niiden ainakaan kovin pahasti sekoittuvan. Ja onhan Samuel kuitenkin laukkaillut vihreämmillä laitumilla jo pidemmän aikaa.

Eeliksestä odotetaan kasvavan komea oripoika. Kilpailu-uraa sen kanssa lähdetään kokeilemaan niin este-, kuin kouluratsastuksen parissa, eli vahvasti vanhempien kavionjälkiä seuraten. Tavoitteena on käydä Samueelin ja mahdollisesti myös Solinan kanssa laatuarvostelussa tämän vuoden aikana, joten toivoa sopii, että Eeliksestä saadaan aikaan kelpo kilparatsu. Nyt se saa kuitenkin keskittyä ensin olemaan vain pieni hevosvarsa. Tätä kirjoittaessa Eelis makoilee tyytyväisenä karsinassa emänsä jalkojen juuressa.

16.08.2016 - Päiväkirjamerkintä

Vibaja oli luopumassa osasta hevosistaan ja kiinnostavia tapauksia oli niin monta, että lopulta onnistuin pari kuukautta takaperin tarjoamaan kotia jopa seitsemälle hevoselle. Näistä mielenkiintoisimma olivat Cecilié Studin kasvattama tamma Sannin Arina ja kirveltäjäläinen ori Kirveltäjän Karaatti. Arinasta kiinnostuin ihan puhtaasti siksi, että yritän haalia ceciliéstudilaisia talliin aina kun mahdollista ja tässä tapauksessa suku oli sellainen, jota minulla ei sieltä vielä ole ollut. Karaatista sen sijaan kiinnostuin ensisijaisesti siksi, että se on valjakkohevonen, niitä kun ei joka nurkalla tule vastaan. Ja hienona lisänä sitten vielä tämä vanha suku. Lisäksi tarjosin kotia viidelle muulle vanhasukuiselle hevoselle: orille Kaapori MÅ, sekä tammoille Sävyttömän Solina, Kotikunnaan Hilla, Rautakujan Lemmenleikki ja Haavelaakson Tetris.

Noin viikko sitten sain Vibajalta viestin, että hän myisi Kaaporin, Solinan, Hillan ja Tetriksen minulle. Riensin vielä samana iltana kirjoittamaan kauppakirjoja. Samalla tulin kysyneeksi olisiko Arinasta ja Karaatista mahdollista saada varsoja nyt kun kumpikaan ei vaihtanutkaan omistajaa. Arinan kohdalla Vibaja näytti heti vihreää valoa, mutta Karaatin kanssa saisin vielä odottaa. Uusien ostoksieni karsinoiden kuntoonlaittamisen, sekä tarhaus- ja liikutussuunnitelmien tekemisen lomassa etsiskelin Arinalle sopivaa oria. Lopulta päädyin valitsemaan Vibajan oman orin, Koistilan Jalon. Sovimme myös, että sekä Arina, että Jalo tulisivat minulle kilpailtavaksi.

Tänään heti aamusta kurvasin Vibajan tallin pihaan hakeakseni uudet hevoseni, kuten oli aiemmin sovittu. Hän oli laittanut jo hevoset matkustuskuntoon, joten pääsin heti lastaamaan niitä rekan kyytiin. Ensimmäisenä hain tallista Kaaporin, joka asteli kyytiin niin nätisti ja helposti, aivan kuten seuraavan ollut Tetriskin. Kolmantena oli vuorossa Hilla ja lopulta viimeisenä Solina. Sen isä on Unen Harhaluoti, emä Taikakuun Vislaus ja emän isä KTK-II- ja YLA1-palkittu Hra Huiskaus. Suvusta löytyy monia hienoja vanhan linjan suomenhevosia isälinjan viedessä Viritykseen ja emälinjan Taikatuuleen. Solinalla alkaa kilpailu-ura olla jo hyvällä mallilla. Esteradoilta se on napannut 43 sijoitusta, mutta koulupuolella on vielä tarkoitus jatkaa, sillä siltä puolelta sijoituksia löytyy vain 22 kappaletta.

Solina oli tästä joukosta eloisin tapaus, mutta myös helppo lastata. Ja sitten kun lopulta Solinakin oli kyydissä, kiitin kauniisti Vibajaa ja lähdin kuljettamaan nelikkoa uutta kotia kohti. Olipas harvinaisen mukava ja helppo hevostenhakureissu!