Fiktio

virtuaalinen suomenhevostalli

† 5. lokakuuta 2014 - MUISTOSIVUT

Soima

Kaunis, läsipäinen suomenhevostamma Soima on aina ollut luonteeltaan hyvin huvittavaa sekä mukavaa seuraa, se ei omista mitään pahemmanluontoisia tapoja jotenka aloittelijatkin voivat tammaa paapoa. Ainut asia joka yleensä tässä neidissä tuntuu ottavan päähän, tai sitten joko niin huvittavalta ettei sille pysty kuin nauramaan, on se ettei se välillä oikein tiedä mitä sen oikein pitäisi tehdä.

Hoitaessa Soima käyttäytyy yleisesti ottaen rauhallisesti sekä hoitotoimenpiteistä selvitään yleensä mukavissa merkeissä. Soima seisoskelee melko rauhallisesti paikoillaan, se saattaa välillä kääntyillä, sen verran kuin narut antavat periksi muttei häsläile sen enempää. Harjauksesta tamma tuntuu nauttivan hyvinkin paljon, välillä saattaa huomata kuinka se ummistaa silmänsä ja lepuuttelee takajalkaansa. Harjaa saa käsitellä melko rauhallisesti, sillä Soima ei erikoisemmin tykkää jos harjaa käsittelee liian rivakkaasti. Korvanjuuret ovat tälle tammalle hieman arempi paikka, se ei oikein tykkää että sieltä turhanpäiten hiplitään. Kavioiden puhdistus sujuu oikein hyvin, Soima nostaa jalkansa hyvin jo käskystä. Tamma ei myöskään temppuile kun kaviota puhdistaa, vaan se pitelee jalkojaan nätisti ylhäällä. Pestessä Soima on yleensä melko häkeltynyt, se ei tiedä pitäisikö vesiletkua pelätä vai ei. Tästä johtuen se saattaa täristä ja paikoilla vesiletkua kun taas välillä se suostuu seisomaan aivan nätisti.

Varustaessa tuntuu että Soima ei edellenkään osaa päättää miten sen pitäisi asioihin suhtautua, se seisoo jalat haaralla ja katselee hölmön näköisenä, että mitä taaskin tapahtuu? Ja ties mitä tamman pääkopan sisällä tällöin kulkeekin. Yleensä ei neidille voi kun nauraa, välillä se saattaa myös tepastella hermostuneen oloisena jolloin sitä on vain käskettävä lopettamaan pelleilyt. Satulan saa yleensä hyvin tamman selkään ja vyönkin melko kireälle. Kuolaimet tamma ottaa nätisti, se saattaa hieman hermostua kun niskaremmin pujottaa sen korvien taakse, jolloin täytyy varoa suurempaa kontaktia tamman korviin.

Taluttaessa Soima kävelee hyvin reippaasti joten sen menoa saa hidastella moneen otteeseen. Soimaa taluttaessa voi käyttää ihan tavallista narua, ja riimun alasolkeen kiinnitettynä, neidillä ei nimittäin ole sen pahempia tapoja. Tamma ei siis käyttäydy typerästi vaan se kävelee aivan nätisti, välittämättä lainkaan muista asioista. Tarhatessa voi Soiman päästää jo portilta tarhaan, se kävelee sisään hyvin rauhallisesti jonka jälkeen portti täytyy sulkea kunnolla.

Ennen selkään nousua kannattaa vyö sekä jalustinhihnat kiinnittää sopivasti, Soima on nimittäin yleensä sitä mieltä että liikkeelle on pakko lähteä heti kunhan ratsataja on selkään päässyt. Muutamalla pidätteellä saa tamman seisomaan melko nätisti, se saattaa yrittää lähteä eteenpäin jolloin on vain uusittava pidätykset. Alkuverryttely on Soiman kanssa melko tärkeässä osassa jos meinaa saada tamman kunnolla ratsatettua. Soiman askellajit ovat ihan okei, sen käynnissä on mukava istua vaikka askel onkin vähän lyhyekö. Ravissa Soiman askel on myös lyhyt, ja myös todella pompottava. Tässä askellajissa saakin työstää paljon, jos haluaa neidin venyttävän askeltaan kunnolla. Laukka on Soimalla hieman huteraa, se laukkaa mielellään lujaa mutta tällöin e tuntuu unohtavan tasapainoilun, jolloin luvassa on kompastumisia sekä erinäköisiä heilumisia.

Kouluratsastuksessa osaa Soima hyvin paljon asioita, ja sillä on todella paljon kapasiteettiä tähän lajiin. Kuitenkin se tarvitsee osaavan ratsastajan jolta löytyy kokemusta hieman viiromman puoleisista sekä keskittymiskyvyttömistä hevosista. En sanoisi kuitenkaan että Soimaa eivät voisi kokemattomammatkin ratsastaa, mutta vaativan tason asioita suorittaessa se siis tarvitsee kokeneen ratsastajan. Esteratsastuksessa on hyvin tärkeää että ratsastaja uskaltaa ottaa kunnolla kiinni, sillä Soima on tunnetusti rynnimässä jokaiselle esteelle, sekä niiden välissä. Tamman mielestä paras tapa hypätä on korkealta ja kovaa, mikä ei kyllä tuota yhtäkään hyvää tulosta. Tammalta löytyy hyvä hyppytyyli sekä reilusti kapasiteettia, kunhan ratsastaja osaa hyödyntää näitä voin taata että tulos on hyvin onnistunut. © Lyl

---

• KRJ-II-palkittu 15. tammikuuta 2014: 18 p. (6+6+6) - 42 p. - 16 p. - 10 p. - 3 p. = 89 p.
• SLA-II-palkittu 15. huhtikuuta 2014: 11 p. + 21 p. + 19 p. + 20 p. + 10 p. = 81 p.
  

  1. Hyvä sukupuolileima, tyyppileima tyydyttävä. = 2p.
  2. Leveästi asettuva kaula, korkea säkä. = 3p.
  3. Pitkähkö runko, lyhyt lautanen. = 3p.
  4. Melko hyväasentoiset jalat. = 3p.

• VSR:n jälkeläisluokka B myönnetty 1. elokuuta 2014
• YLA2-palkittu 25. elokuuta 2014: 20 (16+4) - 32 p. (21+11) - 17 p. - 12 p. - 7 p. = 88 p.

---

Sukuselvitys

i. Soimaaja on periyttänyt Soimalle muutakin kuin kauniin vaaleanrautiaan värityksen - tämä upea ja menestynyt ori jätti lähes kaikkiin jälkeläisiinsä upeat liikkeensä ja rehdin työskentelyn hengen. 158 senttimetriä korkealta orilta ei nimestään huolimatta puuttunut rehtiyden rinnalta myöskään hellyyttä luonteestaan. Kuten sanottu, oriherra menestyi muuallakin kuin kotitallin suosiokilpailuissa, kisakentillä nimittäin. Se oli aika pitkälti monilahjakkuus: se pärjäsi niin koulu- kuin estekentilläkin - maastossa se ei sitä vastoin viihtynyt kovinkaan hyvin. Soimaaja jätti jälkeensä yhteensä 9 hienoa jälkeläistä.

ii. Vajakki oli kauniin rautias suomenhevosori, joka tunnettiin lähipiirissään Soimaajan tavoin kilttinä herrasmiehenä. Kisakentille sen suosio ei sen sijaan riittänyt, mutta sen jumalaisen rakenteen takia sitä käytettiin jalostukseen hyvinkin innokkaasti. Elämänsä aikana se toimi suomenhevosia pienimuotoisesti kasvattavan perheen lemmikkiratsuna, mutta alkoi pian niittää mainetta kiertämällä näyttelyitä, kun omistajat tajusivat sen upean rakenteen ja kysynnän orimarkkinoilla. Vajakilta löytyi säkäkorkeutta sopivat 163 senttimetriä. Se menehtyi äkillisesti ähkykohtaukseen ollessaan vasta 14-vuotias, joten se ei siis ehtinyt vielä jättää kovin montaa jälkeläistä.

ie. Soimatar oli pienestä koostaan huolimatta nimensä veroinen hevonen - se ei turhia säästellyt kun puhuttiin äksyilystä ja kenkkuilusta. Kaikesta huolimatta se omisti kuitenkin uskomattoman kauniin ulkomuodon ja pärjäsi hienosti kilpakentillä, joten se pääsi siis vaikuttamaan jalostuksessa sopivan verran ja kaikkien onneksi saivat varsojen ostajat huomata, ettei tällä tammalla ollut juurikaan taipumusta periyttää äksyilevää luonnettaan jälkeläisilleen. Säkäkorkeutta Soimattarelta löytyi 151 senttimetriä ja väriltään se oli vaaleanrautias useimpien jälkeläistensä tapaan. Elämänsä aikana se varsoi 6 varsaa Soiman isä, Soimaaja, mukaanlukien.

e. Luurana oli punaruunikko perhehevonen. Suurimman osan elämäänsä se asusteli eräällä maatilalla kahden lämminverisen hevosen kanssa ja toimi perheen pojan harrastehevosena ja ratsuna. Luuranan rahkeet olisivat varmasti riittäneet laajempaankin kisailuun kuin mitä se pojan kanssa kiersi, mutta parivaljakko tuntui olevan tyytyväinen pienemmissä kilpailuissa kiertelyyn. Luurana ei koskaan varsonut muita varsoja Soiman lisäksi - Soima oli aluksi tarkoitettu kotiin jääväksi, mutta tilanpuutteen vuoksi se päädyttiin lopulta myymään uuteen kotiin. Luuranan säkäkorkeus oli 160 senttimetriä.

ei. Ernesti eleli samaisessa perheessä kuin Luuranakin, toimien Luuranan edeltäjänä ja perheen lemmikkihevosena vähän väliä vaihtuvien lämminveristen ravihevosten rinnalla. Se eleli vielä siihen aikaan, kun perheen ukki halusi kyntää kasvimaata hevosella - tiedä sitten, saattoiko ukki olla hieman aikaansa jäljessä... Joka tapauksessa se eli hyvin perinteikästä elämää eikä siis kisannut tai muutenkaan edes yrittänyt niittää menestystä sen suuremmin niin kilpailuista kuin jalostuspuolestakaan. Orina se pidettiin lähinnä vain kustannussyistä ja siitä, että Ernestistä haluttiin tulevaisuudessa suomenhevosseuraaja taloon. Ernesti oli 158 senttimetriä korkea ja se omisti hieman harvinaisemman ruunikkovärityksen.

ee. Rautiaankimo Ritna oli kaunis ja äärettömän hyvärakenteinen tamma. Tästä syystä se meinattiin lähestulkoon viedä käsistä kun varsottamisesta puhuttiin, vaikkei se ahkeralta treenaukseltaan ja kisaukseltaan meinannutkaan ehtiä moisiin puuhiin. Tämä 155 senttimetriä korkea tamma oli menestynyt kilpahevonen kouluratsastuksen puolella, mutta kaikki tämä oli äärimmäisen kovan treenauksen tulosta - mikään huippuhevonen se ei ollut syntyessään. Tamma ehti vaikuttaa jalostuksessa 5 varsan verran, kunnes se jouduttiin lopettamaan trailerimatkalla tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Vaikka sen jättämien jälkeläisten määrä ei ollut suuri, niiden kirjo oli laaja: sen jälkeläiset ovat työskennelleet niin ratsastuskoulu- ja perhehevosina kuin ahkerasti treenaavina kilparatsuinakin. © Maijunen

---

Jälkeläiset

⟩ 7 kpl: 6 oria, 1 tamma

ori	Kalevantuli KAT	s. 16.08.2011		isä Koskenkorva
tamma	Fiktion Soma	s. 27.06.2012	SV-I, ERJ-I, KRJ-I, SLA-II, VSR:n jälkeläisluokka A, KRJ:n jälkeläisluokka AB	isä Isokaato
ori	Fiktion Veijar	s. 15.10.2012	sijoituksia ratsastuskilpailuista	isä Verjvala
ori	Fiktion Tami	s. 10.07.2013	KRJ-I, SLA-I	isä Tuiskun Lentopoika
ori	Fiktion Hessu	s. 10.11.2013		isä Hiisirikko
ori	Fiktion Jousi	s. 01.03.2014	KRJ-III	isä Lanervan Jooa
ori	Fiktion Hölynpöly	s. 22.06.2014	VAR-II, KRJ-II	isä Hölyn Pöly