Fiktion Soma

† 7. syyskuuta 2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	vaaleanrautias, 164 cm
syntynyt	27.06.2012, 28-vuotias (4v. 26.10.2012)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 90 cm
rekisterinumero	VH12-018-0708
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	SV-I, ERJ-I, KRJ-I, SLA-II, YLA2, VSR:n jälkeläisluokka A, KRJ:n jälkeläisluokka AB

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © ei halua nimeään mainittavan

Oma kasvattimme Soma-tamma on sukupuolestaan huolimatta se tallin Hessu Hopo, hieman hassu ja suoraansanoen välillä vähän tyhmä. Kaiken kukkuraksi Somalla on suloinen lörppähuuli, jota se roikottaa aina rentoutuessaan. Karsinassaan se veteleekin useimmiten kunnon torkkuja huuli roikkuen. Soma on myös kova pusuttelemaan, se rakastaa saadessaan "höplöttää" huulillaan ihmisen kasvoja ja onneksi, ainakaan vielä se ei ole koskaan näykkäissyt. Soma on siis kiltti tammatyttönen ja ennenkaikkea kiltti, sen kanssa kaikki on kovin simppeliä ja välillä se saakin osakseen tavallista enemmän huomiota, kun tallityöntekijät menevät sen luoksi rauhoittumaan, kun muut hoidokit ovat olleet oikein pissimäisellä päällä. Soma on sikäli vähän höpsö, ettei se ota oikein mistään opikseen, se saattaa kolauttaa päänsä vaikka vesikuppiin monta kertaa peräkkäin ymmärtämättä siirtyä.

Soma on äärimmäisen laiska, välillä tuntuu kuin sen kaviot olisi liimattu maahan. Tähän vielä kun lisää tamman kovan suun ja melko tunnottomat kyljet niin jipii, haasteet ovat valmiina! Soman kanssa siis tarvitaan paljon painoapuja ratsastaessa ja myös ääniavut ovat oikea "helmi" asia tamman kanssa, harmi vaan, ettei niitä komeita hophop kannustuksia saa "esittää" kouluradalla. Soma ei siis tosiaan kuulu niihin helpoimpiin ratsuihin ja vain harvat saavat sen kulkemaan edes jotakuinkin tyylikkään näköisesti. Arvatkaa vaan ärsyttääkö näin omistajan roolissa se, että tammalla on takataskussa oikeinkin näyttävät liikkeet, mutta kun ei se esitä niitä kuin irti juostessaan, noh, tietääpähän ainakin mihin pyrkii.

Soma on sikäli helppo kuljetettava, ettei se keksi mitään omia juttuja lastaustilanteessa tai muuta vastaavaa, mutta niinkuin arvata saattaa pieni tila ja tohelo-Soma eivät aina ole niin kovin hyvä yhdistelmä. Uusissa paikoissa tamma käyttäytyy maltillisesti ja mallikkaasti, se ei kikkaile turhia ja hömpöttelee menemään sinne mihin pyydetään. Meidän onneksi tamma on hieman enemmän hereillä ratsastaessa aina alkuunsa mitä kotona. Pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei Soman kanssa verkkaa liikaa (mielellään ei juuri ollenkaan) ja menee tamman kanssa lähes kylmiltä radalle. Valitettavan usein papereissa kuitenkin lukee ne kurjat sanat: "Rata lyssähti loppua kohden".

• SV-I-palkittu 15. lokakuuta 2012: rakenne 5 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p., ratsastuskoe 6,7 p. + 7 p. (68.6%) = 43,7 p.
• ERJ-II-palkittu 28. helmikuuta 2014: 4 p. + 50 p. + 21 p. + 15 p. + 5 p. = 95 p.
• SLA-II-palkittu 20. toukokuuta 2015: 10 p. (3+2+2+3) + 20 p. + 23 p. + 20 p. + 11 p. = 84 p.
• ERJ-I-palkittu 31. toukokuuta 2015: 5,5 p. + 40 p. + 20 p. + 25 p. + 11 p. = 101,5 p.
• KRJ-I-palkittu 15. kesäkuuta 2015: 5,5 p. + 40 p. + 22 p. + 25 p. + 15 p. = 107,5 p.
• VSR:n jälkeläisluokka B myönnetty 2. lokakuuta 2015
• VSR:n jälkeläisluokka A myönnetty 20. marraskuuta 2015
• KRJ:n jälkeläisluokka AB myönnetty 20. marraskuuta 2015
• YLA2-palkittu 25. maaliskuuta 2016: 29,5 p. (18+11,5) + 25 p. (13+12) + 17 p. + 13 p. + 7 p. = 91,5 p.

Sukuselvitys

ei. Soimaaja on periyttänyt Soimalle muutakin kuin kauniin vaaleanrautiaan värityksen - tämä upea ja menestynyt ori jätti lähes kaikkiin jälkeläisiinsä upeat liikkeensä ja rehdin työskentelyn hengen. 158 senttimetriä korkealta orilta ei nimestään huolimatta puuttunut rehtiyden rinnalta myöskään hellyyttä luonteestaan. Kuten sanottu, oriherra menestyi muuallakin kuin kotitallin suosiokilpailuissa, kisakentillä nimittäin. Se oli aika pitkälti monilahjakkuus: se pärjäsi niin koulu- kuin estekentilläkin - maastossa se ei sitä vastoin viihtynyt kovinkaan hyvin. Soimaaja jätti jälkeensä yhteensä 9 hienoa jälkeläistä.

eii. Vajakki oli kauniin rautias suomenhevosori, joka tunnettiin lähipiirissään Soimaajan tavoin kilttinä herrasmiehenä. Kisakentille sen suosio ei sen sijaan riittänyt, mutta sen jumalaisen rakenteen takia sitä käytettiin jalostukseen hyvinkin innokkaasti. Elämänsä aikana se toimi suomenhevosia pienimuotoisesti kasvattavan perheen lemmikkiratsuna, mutta alkoi pian niittää mainetta kiertämällä näyttelyitä, kun omistajat tajusivat sen upean rakenteen ja kysynnän orimarkkinoilla. Vajakilta löytyi säkäkorkeutta sopivat 163 senttimetriä. Se menehtyi äkillisesti ähkykohtaukseen ollessaan vasta 14-vuotias, joten se ei siis ehtinyt vielä jättää kovin montaa jälkeläistä.

eie. Soimatar oli pienestä koostaan huolimatta nimensä veroinen hevonen - se ei turhia säästellyt kun puhuttiin äksyilystä ja kenkkuilusta. Kaikesta huolimatta se omisti kuitenkin uskomattoman kauniin ulkomuodon ja pärjäsi hienosti kilpakentillä, joten se pääsi siis vaikuttamaan jalostuksessa sopivan verran ja kaikkien onneksi saivat varsojen ostajat huomata, ettei tällä tammalla ollut juurikaan taipumusta periyttää äksyilevää luonnettaan jälkeläisilleen. Säkäkorkeutta Soimattarelta löytyi 151 senttimetriä ja väriltään se oli vaaleanrautias useimpien jälkeläistensä tapaan. Elämänsä aikana se varsoi 6 varsaa Soiman isä, Soimaaja, mukaanlukien.

ee. Luurana oli punaruunikko perhehevonen. Suurimman osan elämäänsä se asusteli eräällä maatilalla kahden lämminverisen hevosen kanssa ja toimi perheen pojan harrastehevosena ja ratsuna. Luuranan rahkeet olisivat varmasti riittäneet laajempaankin kisailuun kuin mitä se pojan kanssa kiersi, mutta parivaljakko tuntui olevan tyytyväinen pienemmissä kilpailuissa kiertelyyn. Luurana ei koskaan varsonut muita varsoja Soiman lisäksi - Soima oli aluksi tarkoitettu kotiin jääväksi, mutta tilanpuutteen vuoksi se päädyttiin lopulta myymään uuteen kotiin. Luuranan säkäkorkeus oli 160 senttimetriä.

eei. Ernesti eleli samaisessa perheessä kuin Luuranakin, toimien Luuranan edeltäjänä ja perheen lemmikkihevosena vähän väliä vaihtuvien lämminveristen ravihevosten rinnalla. Se eleli vielä siihen aikaan, kun perheen ukki halusi kyntää kasvimaata hevosella - tiedä sitten, saattoiko ukki olla hieman aikaansa jäljessä... Joka tapauksessa se eli hyvin perinteikästä elämää eikä siis kisannut tai muutenkaan edes yrittänyt niittää menestystä sen suuremmin niin kilpailuista kuin jalostuspuolestakaan. Orina se pidettiin lähinnä vain kustannussyistä ja siitä, että Ernestistä haluttiin tulevaisuudessa suomenhevosseuraaja taloon. Ernesti oli 158 senttimetriä korkea ja se omisti hieman harvinaisemman ruunikkovärityksen.

eee. Rautiaankimo Ritna oli kaunis ja äärettömän hyvärakenteinen tamma. Tästä syystä se meinattiin lähestulkoon viedä käsistä kun varsottamisesta puhuttiin, vaikkei se ahkeralta treenaukseltaan ja kisaukseltaan meinannutkaan ehtiä moisiin puuhiin. Tämä 155 senttimetriä korkea tamma oli menestynyt kilpahevonen kouluratsastuksen puolella, mutta kaikki tämä oli äärimmäisen kovan treenauksen tulosta - mikään huippuhevonen se ei ollut syntyessään. Tamma ehti vaikuttaa jalostuksessa 5 varsan verran, kunnes se jouduttiin lopettamaan trailerimatkalla tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Vaikka sen jättämien jälkeläisten määrä ei ollut suuri, niiden kirjo oli laaja: sen jälkeläiset ovat työskennelleet niin ratsastuskoulu- ja perhehevosina kuin ahkerasti treenaavina kilparatsuinakin. emän sukuselvitys © Maijunen

Jälkeläiset

⟩ 7 kpl: 3 oria, 4 tammaa

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © ei halua nimeään mainittavan

Kilpailutulokset

⟩   41 KRJ-sijoitusta, 54 ERJ-sijoitusta

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

07.05.2015 - Estevalmennus, valmentajana narri

Viimeksi olin pitänyt Miljalle ja Somalle kouluvalmennuksen, tällä kertaa tarkoitus oli hypätä. Odotin valmennusta kauhunsekaisin tuntein – toisaalta Soma ei vaikuttanut laisinkaan estehevoselta, toisaalta ääniavut eivät olleet esteradalla kiellettyjä ja tamma kuunteli niitä paljon paremmin kuin pohkeita tai ohjia. Milja oli verrytellyt jo valmiiksi ja pääsin saman tien rakentamaan tehtävää: sarjaa, johon kuului ensin pysty, sitten neljä kavalettia raviväleillä ja okseri. Pääsin heti selittämään, että tarkoitus oli lähestyä laukalla, siirtyä raviin kavaleteille, nostaa laukka ennen okseria ja jatkaa sujuvasti eteenpäin. Ääniapuja sai käyttää niin paljon kuin sielu sieti ja korostin, että halusin nähdä aktiivisuutta ja energisyyttä.

Somallehan tämä tehtävä oli aktiivisuuden ja energisyyden suhteen hankala, mutta muuten olin varsin vaikuttunut siitä, miten sujuvasti homma hoitui alusta lähtien. Milja ratsasti rohkeasti eteenpäin, hoputtaen tammaa eteenpäin ennen pystyä, hidastaen äänekkäällä "ptruulla", maiskuttaen Soman kavalettien yli ja laukkakin nousi yhdestä "hophopista". Ei huono alku!

Sujuvan alkun rohkaisemana innostuin pidentämään ravikavalettien väliä, jolloin Soman oli pakko pidentää askeltaan ja sitten lyhentämään, sitten taas pidentämään. Näiden tehtävien ja Miljan reippaan, tasapainoisen ratsastuksen avulla alkoi Soman kavioista löytymään aitoa vipinää ja ilmeestä kiinnostuneisuutta. Estekorkeutta nostin tasaisesti kunnes pysty oli 80cm ja okseri 90cm.

Olin todella vaikuttunut valmennuksen onnistumisesta näinkin hyvin! Milja ja Soma pelasivat hyvin yhteen ja loppua kohden saattoi Milja jättää ääniapuja pois ja nainen käytti pelkkää istuntaansa hoputtaakseen tai lyhentääkseen tammaa. Somakin tuntui pitävän tehtävästä, sillä viimeisillä kerroilla – askelta pidentäen – liike lähti todella voimakkaasti takaosalta ja Milja sai jopa hieman hillitä hevosta! Aivan loistavaa työtä!

01.05.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana narri

Soma oli minulle ennestään tuntematon hevonen ja saapuessani paikalle näinkin ensi töikseni sievän, kauniin värisen tamman, joka liikkui kuin täi tervassa. Eteenpyrkimystä ei ollut käytännössä laisinkaan eikä jalka meinannut nousta maasta vaan Soma jätti jälkeensä kauniit kavionraahausjäljet. Miljalta kuulin tamman olevan rautakylkinen ja kovasuinen, mutta istunta ja ääniavut menivät läpi hyvin. Kehoitin Miljaa aloittamaan verkoissa reippailla ääniavuilla, koko talli vaikka raikuen, kunnes Soma liikkuisi eteenpäin kunnolla. Saimmekin siis kuulla kaunista hoputusta pari kierrosta, kunnes tammalla oli jonkin verran liikettä jo kavioissaan. Muutoin kehoitin Miljaa pysymään mahdollisimman hiljaa, eipä siellä kouluradallakaan saa ääniapuja käyttää.

Kaikissa askellajeissa verryttelyn jälkeen tamma liikkui jo eteenpäin, vaikkei ehkä kovin energisesti, kyljet oli taivuteltu ja ratsukko oli valmis tehtävään. Selitin Miljalle, että töitä tehtäisiin tänään ilman jalustimia pääasiassa ravissa. Ohjelmassa oli kolmikaarinen kiemuraura, kaarteet tuli kulkea ravissa rehellisesti taipuen, sitten suoristaa, siirtää Soma käyntiin kolmen askeleen ajaksi, siirtyä takaisin raviin ja niin edelleen.

Alkuun tamma meinasi kaatua mutkiin, jäädä banaanimutkalle ja myöhästyä käyntiin siirtymisessä. Raviin se sentään ponnahti täsmällisesti, joskin energisyys jäi edelleen uupumaan. Kehotin Miljaa ajattelemaan itseään ylöspäin kaarteessa, jotta hän ei kallistuisi sisäänpäin ja toisi hevosta mukanaan. Siirtymisen kehoitin ajattelemaan suoraan pysähdyksenä – jos Soma pysähtyisikin, se ei maailmaa kaataisi millään tavalla.

Alun perin olin ajatellut, että tekisimme samaa kiemuraa vielä pysähdysten kanssa, mutta vaihtaessamme suuntaa Soma palasi jälleen alkupisteeseen. Niinpä keskityin vaatimaan sujuvaa hommaa alkuperäisellä tehtävällä. Miljan vatsalihakset joutuivat koville hänen puurtaessaan tamman kanssa, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Soma alkoi hiljalleen taipua kunnolla kaarteisiin, mutta siirtymiset tuntuivat olevan sille järjestään pohjattoman vaikeita. Raviin se lähti löysästi, mutta sentään täsmällisesti kun taas käyntiin siirtymiset olivat melkoista katsottavaa. Pari kertaa Milja joutui hidastamaan tamman aitaan, kun Soman mielestä avut eivät olleet kyllin hyviä. Upeasti kuitenkin tsempattu!

30.04.2015 - Päiväkirjamerkintä

Huomenna alkaa ilmoittautuminen Esteratsastusjaoksen laatuarvostelun toukokuun tilaisuuteen. Sinne olisi tarkoitus ilmoittaa Soma uusimaan palkintoaan. Edelliskerralla tamma jäi viiden pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta ja nyt olemme valmistelleet sitä niin, että ykköspalkinnon pitäisi olla mahdollinen, ellei nyt jotain yllättävää tapahdu. Somallahan on kaksi varsaa, Voitonriemu ja Somia, jotka on palkittu mm. ERJ-I-palkinnolla helmikuussa, joten jälkeläispisteisiin on tulossa viisi lisäpistettä. Tämä ei vielä välttämättä takaa I-palkintoa, sillä pisteytys on muuttunut sen jälkeen, kun Soma on helmikuussa 2014 palkittu. Ensi kuussa suunnaksi otetaan Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu. Myös siellä on luvassa lisäpisteitä jälkeläisen ja emän KRJ-palkinnoista, joskin yksi vähemmän. Mutta myös sieltä on mahdollisuus saada ensimmäinen palkinto.

29.04.2015 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Milja oli aamusta ottanut minuun yhteyttä ja olimme vaihtaneet hieman kuulumisia. Samalla hän oli kertonut, että tarvitsisi hieman liikutusapua iltapäivästä Soma-nimiselle tammalle. Kuulemma olisi oikein kiltti tapaus jokseenkin kyllä höpsö, mutta hyvällä tavalla. No tottakai tarjouduin auttamaan ja työpäivän jälkeen suuntasinkin suorilta Fiktioon etsiskelemään kyseistä kaverusta.

Löydettyäni tamman tervehdin sitä iloisesti ja rapsuttelin hetken. Soma oli juuri sitä Milja oli sanonut, muttei hän muistanut varoittaa, että tamma osaisi olla todella huomionkipeä. Tamma pyrkikin kokoajan iholle ja yritti hamuilla huulillansa minun hiuksia, korvia ja kaikkea mistä kiinni sai. Hoidettaessa tämä ainakin tuli pieneksi ongelmaksi, koska mitenpä harjailet, kun toinen on kokoajan korvassasi kiinni tai hiuksissa. No selvisin koettelumuksesta, hieman kuolaisena kylläkin, mutta parempi näin kuin korvattomana tai kaljuna.

Selkään noustessani pysyi tamma hyvin paikoillaan, mutta heti kun pyysin liikkumaan sitä, käänsi Soma vain päätänsä ja katsoi minya kysyvästi. Siinä sain hetken rummutella pohkeilla ennenkuin tamma tajusi, että aaa joo eteenpäin. Askel oli todella laiskaa, lyhyttä ja välillä tuntuikin ettei kaviot nousi maankamaralta ollenkaan. Ei sitten Milja viitsinyt kertoa, että minä tässä joudun urheilemaan eikä hevonen... Löysin jopa Somalta kolme askellajiakin, ihme kyllä, joita saikin hetken hakea ennenkuin edes ravi tai laukka irtosi siitä. Laukkaan olisi vaikka voinut nukahtaa, jos tammaa ei olisi kokoajan tarvinnut puskea eteenpäin.

Pienen ratsastelun jälkeen palasimme talliin, minä hikisena ja Soma – no ei niin hikisenä. Harjailin tammaa vielä illan päätteeksi, sekä vein sen tarhailemaan vielä kaverereidensa seuraan.

28.02.2015 - Estevalmennus, valmentajana mokkamasiina

Milja toi kentälle minullekin tutun hevosen, Soman. Valmennus oli estevalmennus ja tänään keskityttiin sarjaesteisiin. Ratsukko aloitti itsenäiset alkuverkat, kun kokosin muutamia sarjoja pitkin kenttää. Kun ratsukko oli verrytellyt hetkisen, ruvettiin tulemaan keskihalkaisijan sarjaa ravissa. Soma vaikutti kovin laiskalta edelliseen valmennukseen verrattuna. Tästä syystä Milja joutui käyttämään melko reippaasti raippaa. Kun halkaisijan sarjaa oltiin hypätty hyvän tovin, otettiin mukaan toisen pitkän sivun sarja, nostettiin laukka ja samalla myös esteitä 60cm. Näitä hypättiin hetkisen ja nostin esteet vielä 90cm. Tamma hyppäsi loppujen lopuksi kuitenkin kovin sulavasti vaikka se olikin alussa hieman laiska ja kankea. Oli aika lopetella valmennus. Jätin ratsukon taas verryttelemään itsenäisesti loppuverryttelyjä.

26.02.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana mokkamasiina

Milja talutti Soman kentälle, käänsi hevosen keskihalkaisijalle ja nousi selkään. Hän aloitti ottamalla alkukäynnit. Ratsastaja taivutteli tammaa ja jatkoi pieniä pätkiä lisätyllä käynnillä. Ratsukon työskentely vaikutti oikein siistiltä vaikka Soma olikin alkuun hieman laiskan oloinen. Milja ohjasi tammaa melkeinpä pelkällä painolla, koska hevosen suu ei reagoinut apuihin oikein. Pienen verryttelyn jälkeen otettiin ravia hetkinen. Tämän jälkeen oli aika ottaa ravissa pohkeenväistöä. Tamma vaikutti jo hiukan vetreämmältä kuin aluksi. Ravipohkeenväistöjen jälkeen harjoiteltiin keskiravia, josta siirryttiin laukkaan. Laukassa tamma pyrki innokkaasti eteenpäin, joka teki työskentelystä paljon helpompaa. Pienen laukkaharjoittelun jälkeen otettiin vastalaukkaa kiemurauralla. Laukka vaikutti vieläkin siistiltä, ei rikkonaisia ravisiirtymisiä. Aloimme kuitenkin ottamaan jo loppuraveja ja -käyntejä, jotka ratsukko sai hoitaa itsenäisesti.

23.02.2015 - Estevalmennus, valmentajana Sippe

Valmennettuani Somaa ja Miljaa kouluratsastuksen puolella ja nähtyäni tamman ratsastettavuuden, olin päättänyt tänään teettää ratsukolla tehtäviä, jotka olisivat Soman mielestä ainakin toivottavasti virkistävämpiä kuin ainaiset radat. Valmennuksen tehtävänä oli sarja, jonka jokaisen esteen välissä tuli tehdä suuri voltti. Ensimmäinen hyppy meni täydellisesti penkin alle, sillä Soma ei jaksanut nostaa jalkojaan senkään vertaa, että olisi hypännyt. Ennen estettä se tyynesti pysähtyi, nosteli jalkansa korkealta esteen yli ja jatkoi matkaansa laiskassa ravissa. Sanoin Miljalle hänen saavan käyttää ääntänsä ihan reippaasti, ja seuraavalla lähestymisellä hän maiskutti ja minä huusin "jäp, jäp, jäp" esteen vieressä. Soma hyppäsi kuin hyppäsikin, ja myös seuraavat esteet sujuivat kutakuinkin mallikkaasti. Kun ratsukko oli hypännyt sarjan, annoin heille luva siirtyä loppuverkkaamaan.

22.02.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Tänään Soman ja Miljan olisi vuorossa koulutreeniä, kun seuraavana päivänä valmentaisin heitä esteiden puolella. Saapuessani maneesille ratsukko oli jo lämmitellyt, ja pääsimme välittömästi siirtymään itse tehtäviin. Aluksi pyysin Miljaa ja Somaa keskiympyrälle, jonka keskellä itse seisoin. Neuvoin heitä siirtymään raviin, ravaamaan puoli ympyrällistä, siirtymään sitten laukkaan puolen kierroksen ajaksi ja niin edelleen. Aluksi Soma oli hieman pihalla koko tehtävästä, mutta muutaman toiston jälkeen tamma alkoi päästä jyvälle siitä, mitä siltä pyydettiin. Soman laukannostot olivat äärimmäisen laiskoja, ja kokoajan näytti siltä, että tamma voisi liimautua paikalleen torkahtamaan. Tästä syystä pidimme valmennuksen keskipaikkeilla pienen Soman herättelytuokion. Neuvoin Miljaa nousemaan kevyeen istuntaan, ja hoputtamaan Somaa laukkaamaan oikein kunnon reipasta laukkaa ympäri maneesia. Parin päästelykierroksen jälkeen tamma sai kun saikin uutta puhtia, jonka voimin päästin ratsukon siirtymään loppuverryttelyihin.