Fiktion Serafiina

† 6. maaliskuuta 2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	rautias, 154 cm
syntynyt	05.01.2013, 28-vuotias (4v. 06.05.2013)
osaaminen	ko: Helppo A, re: 60 cm
rekisterinumero	VH13-018-0618
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KRJ-I, YLA2

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!

Serafiina on kiltti tamma talliolosuhteissa kunhan sillä on seuraa. Tamma on hyvin läheisriippuvainen ja se tuottaa toisinaan suuria ongelmia. Yritäpä kengittää panikoivaa tammaa kun se on tallissa yksin. Juu ei, hommasta ei tule yhtikäs mitään! Seuraa saadessaan Serafiinan voi vääntää vaikka solmuun, joten emme yleensä edes viitsi enää siedättää tammaa yksinoloon kun se on sille niin hirvittävä juttu. Serafiina on taluttaessa hienoinen katujyrä. Se jaksaa seistä paikallaan nätisti, mutta liikkeellä ollessaan tamma ei oikein jaksa kulkea hitaasti vaan haluaisi kaahottaa menemään. Serafiinalla on melkoinen hulmuharja, mutta tämä tamma rakastaa kieriä milloin missäkin. Sen vuoksi Serafiinan toinen lempinimi on takkutukka!

Serafiina on äärimmäisen kovasuinen ratsu ollut ihan nuoresta saakka. Se ei pahemmin välitä vaikka sen suussa roikkuisi kuinka kovin, se mennä porskuttaa eteenäpäin. Tämän vuoksi tamma on koulutettu liki pelkästään painoavuilla ratsastettavaksi. Se on herkkä muuten ja kuuntelee ratsastajan painoa todella kovin, jos paino on enemmän oikealla niin on myös Serafiina menossa koko ajan oikealle. Tämän takia Serafiina tarvitsee kokeneen ja melko eleettömän ratsastajan. Tammalla on hyvä moottori, toisinaan hieman liiankin hyvä, nimittäin liian kova pohkeiden puristus saa tamman ryntäämään käynnistä laukkaan, vaikka tarkoitus oli siirtyä vain raviin. Serafiina panikoituu myös ratsastaessa yksin jääntiin, tällöin tamma kuuroutuu täysin avuille ja hirnuu levottomasti ja säikkyy kaikkea. Normaalisti tamma ei siis ole säikky, maastossakin kaverin kanssa se mennä lompsii eteenpäin välittämättä mistään mitä tapahtuu. Sitä ei haittaa vaikka kaveri pelkäisi jotain, pelko ei tartu siihen, mutta seura on kaiken a ja o.

Yksin kuljettaessa Serafiina rikkoo paikat ja itsensä takuuvarmasti. Kaverin kanssa se on hyvä kuljettaa, joten Serafiinalla on aina seuraneiti mukana. Kisapaikalla tamma on tyyni, kavereita on lähellä ihanan paljon. Mutta auta armias, jos se joutuu yksin maneesiin rataa suorittamaan. Ehei, tuumaa tamma ja pistää kotihysteriaakin suuremman show:n pystyyn. Tälläisissä kilpailuissa Serafiinan kanssa on parempi siis jäädä kotiin.

• YLA2-palkittu 25. lokakuuta 2015: 22 p. (17+5) + 31 p. (21+10) + 17 p. + 9 p. + 4 p. = 83 p.
• KRJ-I-palkittu 15. maaliskuuta 2016: 6 p. + 40 p. + 20 p. + 20 p. + 15 p. = 101 p.

Sukuselvitys

isälinja - Hovian Nuutti     emälinja - Sylviina

ii. Knuutti on ehkä aavistuksen verran hidas avuille, mutta taitavan ratsastajan kanssa ori taipuu koulukiemuroihin todella mallikkaasti. Myös esteitä orin kanssa voi hyppiä, mutta se tarvitsee todella paljon tukea koko radan ajan. On orin kanssa napattu ruusuke jos toinenkin, mutta etenkin näyttelyissä ori on ihan omaa luokkaansa, ja se onkin voittanut useita ykköspalkintoja, ja ori on myös kantakirjattu ykköspalkinnolle nelivuotiaana.

iii. Pikku-Kuutti oli todella kuuma estepainotteinen ori, jolta ei puuttunut tippaakaan luonnetta. Orin kanssa sai lähes aina puhtaat perusradat ja nopeat uusinnat. Kunhan oria vain uskalsi ratsastaa, se suoritti vaikka miten vaikeita ratoja. Muutama harrasteluokka sillä mentiin myös kentässä joten koulukiemuratkin sujuivat. Ori oli kuumuudestaan huolimatta varma suorittaja. Jälkeläisiä orille kertyi 7 kappaletta, ja 20-vuotiaana ori laukkasi taivaslaitumille tarhassa tapahtuneen onnettomuuden vuoksi.

iie. Tikkunekku oli oikein säpäkkä kouluhevonen ja sillä startattiin myös vaativa B-luokkia hyvällä menestyksellä. Tamma kulki oikein päin ja sen kanssa palattiin kisoista lähes aina ruusukkeen kera. Tamma olikin todella varma helpoissa luokissa mutta vaativampiin tarvittiin jo ratsastajaltakin vähän taitoa. Tamma ehti varsoa kaksi kertaa, ennen kuin se piti saatella taivasmatkalle 15-vuotiaana takajalkaan osuneen potkun aiheuttaman murtuman seurauksena.

ie. Hovian Taika on hiukan ylivilkas tamma mutta kilpailutilanteessa se on peloton ja kaikkensa antava hevonen jonka kanssa on mukava suorittaa. Taika on kouluratsastuspainoitteinen ja sillä on kilpailtu aluetason helppo A-luokissa. Tammalla on 3 jälkeläistä joista se huolehtii todella hyvin. Nykyään tamma toimii lähinnä maastoratsuna mutta kerran viikossa muistellaan myös koulukiemuroita. Tamma on myös kantakirjattu kakkospalkinnolle.

iei. Hovian Vilppu on ihmisrakas ori, joka on varustettu hyvällä työmotivaatiolla ja orin kanssa voikin toistaa samoja juttuja vaikka miljoonaan otteeseen. Vilpulla on pitkä kilpailu-ura takana minkä voi huomata käyttäytymisestä kisapaikoilla, ori todellakin osaa käyttäytyä. Vilppu on kouluratsastuspainoitteinen mutta sillä on myös hypätty pieniä esteitä. Ruusukkeita ori on kahminut todella paljon. Vilpulla on 2 jälkeläistä. Kokemuksensa ansiosta ori toimii nykyään, vielä 19-vuotiaana lasten ensimmäisenä kilpahevosena helpoissa koululuokissa.

iee. Tuomaan Taika on luonteeltaan ujo mutta ystävällinen tamma. Tamma rakastaa erityisesti lapsia, ja onkin sopiva ensimmäinen kisahevonen kun siirrytään korkeampiin luokkiin. Tuomaan Taika on kokenut tamma jolla on menestyksekäs kilpailu-ura takana. Taika on esteratsastuspainoitteinen ja sillä on korkeimmillaan startattu 120cm luokkia voittaen ja sijoittuen. Taikalla on 4 jälkeläistä joista jokainen on perinyt emänsä kapasiteetin. Tamma on myös kantakirjattu kakkospalkinnolle.

ei. Kostamus on oikein miellyttäväluonteinen, ja pyrkii aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Hoidettaessa saattaa välillä näyttää hapanta naamaa mutta oikeasti ori on lähes aina hyvällä tuulella. Orilla ollaan kisattu kansallisella tasolla kouluratsastuksessa hyvin tuloksin, ja nykyään ori viettää ansaittuja eläkepäiviä tammoja treffaillen. Jälkeläisiä orille on kertynyt jo 12, mutta lisää on tulossa, sillä ikää orilla on vasta 18 vuotta. Kostamus on myös kantakirjattu kakkospalkinnolle ja se on kiertänyt myös näyttelyissä hyvin tuloksin.

eii. Hosuli oli eläessään oikein mukava kilpahevonen, vaikka jarrut välillä hukassa olivatkin. Kouluradoilla ori oli varma ja tasainen suorittaja ja lähes aina prosentit pysyivät siellä 60% paremmalla puolella. Ori opetti monet lapset kouluratsastuksen saloihin ja viimeiset kilpavuotensa se oli 11-vuotiaalla tytöllä. Joskus orilla on startattu myös muutama kansallinen luokka, mutta muuten on pysytty alue- ja seuratasolla. Jälkeläisiä orille kerkesi kertymään 16 kappaletta, ennen kuin ori saateltiin taivasmatkalle 23-vuotiaana.

eie. Hunja on oikein kiva koulupainotteinen tamma, jonka perusilme oli kuitenkin suurinpiirtein yhtä hapan kuin sitruuna. Siitä huolimatta tamma oli monien suosikki tallilla, jossa se asui monen monta vuotta. Sitten se kuitenkin muutti eläkekotiin, jossa se asustelee vieläkin nyt 28-vuotiaana ja on elämänsä kunnossa. Tammalla kilpailtiin vielä pari vuotta sitten muutamia helppoja luokkia, mutta nykyään tamma toimii siitoshevosena, vaikka jälkeläisiä onkin vasta kolme.

ee. Sadelma on ehkä aavistuksen verran ärsyttävä tapaus. Sadelma on varsinainen Tamma, ja kun on huono päivä niin mikään ei ole hyvin ja mikään ei kelpaa. Hyvinä päivinä tamma on kuitenkin varsin miellyttävä ratsu, joka kulkee helposti oikein päin ja omalla moottorilla. Aktiiviset kilpavuodet aluetasolla ovat jo takana mutta vieläkin kilpaillaan seuraluokissa satunnaisesti. Jälkeläisiä tammalla on 4, eikä lisää ole tiedettävästi tulossa. Sadelma on myös kantakirjattu ykköspalkinnolla.

eei. Jaarli oli ehkä aavistuksen verran liian kuuma kouluradoille, mutta kyllä sen kanssa muutama ruusuke napattiin. Jaarli sai viettää monen monta vuotta vain astuen tammoja ja kiertäen näyttelyissä. Ori kantakirjattiin nelivuotiaana ykköspalkinnolla. Jaarli ihastutti myös ulkonäöllään, kukapa ei voisi olla rakastamatta liinakkoa tukkajumalaa. Ori astui elämänsä aikana 20 tammaa, joista jokainen synnytti terveen varsan. Ori saateltiin taivaslaitumille 25-vuotiaana.

eee. Saimi oli miellyttäväluonteinen tamma, jonka kanssa pystyi oikeasti harrastamaan mitä vain. Esteillä kasikympin esteet ylittyivät hienosti ja koulupuolella napattiin useita ruusukkeita helppo A-luokista. Viimeiset vuotensa tamma toimi maastomopona 15-vuotiaalla tytöllä ja tamma varsi kolme ihanaa varsaa. Taivaslaitumille tamma laukkasi 28-vuotiaana vakavan ähkyn seurauksena. © VRL-10352

Jälkeläiset

⟩ 4 kpl: 2 oria, 2 tammaa

Kilpailutulokset

⟩   51 KRJ-sijoitusta, 4 VSR-sijoitusta, 2 Cup-sijoitusta

Näyttelytulokset

15.06.2013 Virtuaaliset Suomenratsut, III-palk., tuom. Peppi S.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

11.02.2016 - Päiväkirjamerkintä

Serafiinan kanssa piipahdettiin lokakuussa yleislaatuarvostelussa, josta palasimme kakkospalkintoa rikkaampana. Tamma sai oikein hyvät luonnepisteet ja jalostusosiostakin melkein täydet. Rakennepisteet jäivät aika heikoiksi, nimittäin Serafiina sai vain yhdeksän pistettä kahdestakymmenestä. Kokonaispisteet riittivät kuitenkin helposti YLA2-palkintoon, sillä tamma sai yhteensä 83 pistettä ja palkinnon alaraja on 79,5 pistettä. Ensi kuussa otamme suunnaksi KRJ:n laatuarvostelun. Oikeastaan tamman on pitänyt mennä sinne jo monena kuukautena, mutta aina joku toinen tallin hevosista on päässyt jonon ohi Serafiinan eteen. Nyt on kuitenkin sen vuoro, vihdoin ja viimein. Toiveena on käydä nappaamassa ensimmäinen palkinto, mutta olemme tyytyväisiä myös toiseen palkintoon. Pidetään kuitenkin peukut pystyssä josko se ykkönen sieltä kolahtaisi.

30.03.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana sylttis

Oli ilo päästä kentälle hetkeksi seisomaan auringonpaisteeseen odotamaan valmennettavia saapuvuksi. Aurinkoonpäin katsominen silmätkin suljettuina sai näkökyvyn heikkenemään, jonka takia siristelinkin huhuilevan ihmisen suuntaan. Varjosin kädellä silmiäni ja huomasin ratsukon olevan vain jokusen metrin päässä minusta. Vaalea tukkainen nainen tervehti minua iloisesti naurahtaen ja mukana hänellään oli tavattoman kaunis rautias tamma, Serafiina, jonka pitkä harja oli nätisti pistetty pienille leteille, josta vain puuttui kesän voikukat.

Tamma oli reippaan oloinen jo ratsastajan selkään noustessa, eikä tamma olisi todellakaan olisi halunnut odottaa satulavyön kiristystä vaan oli heti lähdössä liikkeelle. Ilmat pidätteitä tamma pysähtyi kuin seinään, jota ihmettelin, mutta ratsastaja selitti tamman olevan erittäin kova suinen kaveri. Sitten pistetäänkin jalustimet ristiin satulan eteen, tuumasin, ja nopeastihan ne siitä nousivatkin siihen eteen ristiin. Liikkeelle päästyään Serafiina rauhottui ja käveli nätisti pitkin ohjin katsellen ympärilleen uteliaana. Ohjia kerättiin kevyesti tuntumalle ja alettiin tekemään voltteja painoapujen varassa. Serafiina kääntyi uralta nätisti voltille ja vaikkei ensimmäiset suoritukset olleetkaan aivan mallikelpoisia olivat ne huomattavasti parempia mihin omat hevoseni alkuun kykenisivät. Ohjia otettiin hiljalleen tuntumalle, kun harjoiteltiin pysähdyksiä muutamalla peruutus askeleella. Peruutukset olivat puhtaat ja suorat, askel oli tasainen, eikä hätäinen. Pysähdyksestä siirtyminen raviin, jossa panostettiin useisiin voltteihin ja kunnollisiin kulmien ratsastamiseen.

Serafiina kulki nätillä tuntumalla, enkä voisi uskoa, että tamma olisi oikeasti kovasuinen. Ravissa tamma askelti nätisti, asettui volteilla ja asettui kulmassa hyvälle asetukselle. Kootumaan pariin tamma kykeni erinomaisesti, mutta lisätympään tempoon vaadittiin jo hieman enemmän myös ratsastajalta sillä tempo lisääntyi, mutta askel ei juurikan pidentynyt. Haimme hieman vauhtia muutaman laukkapätkän jälkeen, josta tamma saikin sitä hieman kadonnutta vauhtia askeliinsa. Pienen puolikkaan laukkakierroksen jälkeen lisätyssä ravissakin oli jo pidempää venytettyä askelta. Varsinaiseen laukkaamiseen ei tänään keskitytty vaan satunnaisiin nostoihin ja laukkavoltteihin, jossa haettiin hyvä tempoista tahtia, sekä tasapainoista suoritusta. Käynnissä tehdyt taivutukset tuntuivat lopputunnista helpoilta ja vielä suuremman ilon tuotti pitkin ohjin ravaaminen, jossa ratsastajakin sai jalustimensa takaisin ja tamma sai ravata reippaalla tahdilla venyttäen kaulaansa pitkälle. Loppukäynnin alkaessa tamma tuntui olevan taas oma utelias itsensä, joka treenininkin jälkeen oli yhtä iloinen oloinen.

20.02.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Meri N.

Kaunis rautias tamma käppäili kentällä ratsastaja selässään saapuessani kentälle. Milja ja Serafiina olivat jo tehneet omatoimisen alkuverkan, joten pääsimme helposti aloittamaan työnteon. Tänään keskityimme askellajien kokoomiseen ja niiden tahdikkuuteen. "Otappa Milja ohjat ja lähde tekemään kahdeksikkoa, mutta terävillä kulmilla. Kun tulet keskihalkaisijalle niin kokoa sitä askellajia mikä sinulla silloin on ja keskellä kenttää pysäytä aluksi. Pysähdys otetaan ravissa ja laukassa pois. Aloitetaan käynnissä", ohjeistin. Ratsukko lähti tulemaan tehtävää hyvässä, reippaassa käynnissä. Kokoamisen aikana huomasin kuinka Serafiina lähti painamaan kuolaimelle, jos Milja vähänkään pidätti edestä. Ratsastaja tajusi kuitenkin itse korjata tämän ja tamma kokosi kivasti pysähdykseen asti. "Kokoamisen aikana Serafiina saisi polkea paremmin alleen, nyt se vähän laahaa", ehdotin ja Milja korjasi virheen seuraavalla kerralla hyvin. Hän selvästi tiesi, miten ratsastaa hevostaan.

"Ota nyt ravissa sama. Voit aloittaa kokoamisen jo hieman aikaisemmin, että kerkeät kunnolla koota." Ratsukko lähti tulemaan ja Serafiina ei oikein malttanut odottaa. Se kiiruhti läpi tehtävän ja muutosta ei juurikaan näkynyt. "Otappas se neito ensin kuulolle, että voit alkaa sitä sitten kokoamaan!", käskin ja pienen rauhoittelun jälkeen alkoi Serafiinastakin rauhallinen puoli löytyä. Istunnalla Milja sääteli askeleen pituutta hyvin ja kun tämä sujui pyysin nostamaan laukan. "Laukkaa ensin muutama kerta niin, että et kokoa. Hae hyvää laukan rytmiä, joka pysyy tasaisena kokoajan". Hetken Miljan pohkeet irtautuivat tammasta ja laukka levisi käsiin. "Joo tuosta kerroitkin! Rauhoita tamma ja tule uudestaan". Milja osasi hyvin hallita hevostaan ja Serafiina rauhoittui. Hyvin Miljan pohkeet ovat kyllä pysyneet läsnä ja tasaisina läpi valmennuksen, nyt vain vähän pääsi keskittyminen herpaantumaan. Ratsukko tuli uudestaan ja nyt laukka pysyi hyvin tasaisena. Hieman kiihdyttelyä siellä täällä, mutta kokoaminen sujui mallikkaasti. Anoin ratsukon tehdä vielä loppuverkan ja annoin hieman ohjeita tulevaisuudelle. Tamma heti alusta rauhalliseksi, mutta reipas tahti. Paljon temmonvaihteluita, niin alkaa kuuntelemaan.