† Muistoissamme 11.04.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	tummanpunarautias, 156 cm
syntynyt	01.08.2015, 20-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 70 cm
rekisterinumero	VH15-018-1777
kasvattaja	Melina, Runoratsut
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.10.2015	SV-I (2v.)	30,6 p.
	rakenne 6,6 p., suku 9 p., käytöskoe 15 p.
20.01.2016	KTK-III	69 p. (R-suunta)
	17 p. + 17 p. + 17 p. + 18 p.
15.03.2017	KRJ-I	103,25 p.
	7 p. + 41 p. + 22,25 p. + 18 p. + 15 p.

Me Ruupertn kanssa ratsastettiin yhdessä auringonlaskuun, kun kävin sen koeratsastamassa. Orihevosen punainen harjas oli kuin liekki taivaalla. Laukatessamme pellon piennarta tuo punainen kuontalo hiveli kasvojani ja vauhdin hurma sai minut pyytämään vielä hieman lisää vauhtia Ruupertilta. Tässä se oli, oma kultakimpaleeni, tummanpunarautiaalla värityksellä. Nuori kilpahevonen, joka vielä näyttäisi kykynsä kouluradoilla, keräten mainetta tuomareilta ja suomenhevoskasvattajilta. Ruupert sai sukat pyörimään jaloissani, kylmänhien nousemaan pintaan, vilunväristyksiä. Uskomattomalla ulkonäöllä, työmoraalilla ja luonteella varustettu hevonen teki minuun vaikutuksen. Niin me kirjoitettiin samana iltana hevosen kasvattajan kanssa kauppakirjat ja kilistettiin kuohuvaa sen kunniaksi. Nyt omistajanvaihdos- ja kauppakirjapaperit ovat ruttuisina, kuohuviinistä laikukkaina omassa mapissaan.

Sulosuinen Ruupert on mitä mainioin suomenhevonen. Se pitää kaikista ja kaikki pitää siitä. Tämä hevospersoona imee itseensä päivittäin rakkautta jokaiselta ihmiseltä, joka sen kanssa on päivän mittaan tekemisissä. Vaikka suuren suuri ego onkin joskus tiellä, niin väistyy se takavasemmalle kun palauttaa Ruupertn takaisin todellisuuteen: pajailee ja pussailee. Ilmeikäs Ruupert on miellyttävä hoitaa ja se muistuttaakin useimmiten lepsukkaa ruunaa kuin testosteronista, johtajuushierarkiasta mittelöivää hevosoria. Tottahan se on, että tämänkin hevosen luottamus pitää voittaa puolelleen ja laumassa se näyttää kukon paikan paksulla, kaarevalla kaulallaan: Ruupert kaitsee laumansa muita oreja kuin ruuniakin. Hupaisa Ruupert on joskus tosin niin ajattelematon, että saattaa seistä puolen tonnin painollaan varpaillasi tajuamatta sitä itse. Hento kuiskaus ei saa Ruupertia siirtymään, mutta hieman rujompi huudahdus saa orin liikkumaan aloiltaan ja palaamaan todellisuuteen. Mahtaa tämäkin olla peruja siitä, että "Ruupert saa tehdä mitä haluaa!".

Älä huolehdi, on tässäkin hevosessa omat huonot puolensa. Kuten esimerkiksi kengityksessä se nojaa kengittäjään koko painollaan, eväänsä liikuttamatta. Syvää unta uinuva Ruupert on toki hyvä kengittää, mutta aivan jokainen käppyrä ei tähän pestiin suostu - siksipä onkin suostuteltava kengittäjiä useampaan kertaan ottamaan tämä työ vastaan. Niin, ja Ruupert omistaa jäätävän vesikammon. Sadekeleillä sitä ei meinaa saada millään plantaaseille tarhaamaan ja välillä tuntuu, että ori pitäisi kääriä ympäriinsä vanuun, jotta se uskaltautuisi kastamaan edes varpaansa tallinovelta sateiselle pihalle. Pesupaikasta puhumattakaan: tahtojen taistelu on saada Ruupert pestäväksi tai edes jalkojen kylmäykseen. No, siihenkin on nähtävä aikaa ja vaivaa sekä varsinkin kilpailupäivien aamuna on tallille mentävä viisi tuntia ajoissa, jotta sen saa pestyä ja tehtyä muut oheistoimet kilpailuja varten. Taluttaessa talliin puolestaan Ruupert haahuilee ja ihmettelee, joten välillä sitä kannattaa herätellä henkiin ja muistuttaa kävelemisestä. Onhan se ikävä kantaa sylissään noin roiskia suomenhevosoria.

Lähdetään ratsaille! Verkkaisesti ratsastuskentälle käyskentelee suomenhevosori, jolla on mahdottoman elastiset ja tasaiset liikkeet. Ruupertilla ratsastaessa tuntuu välillä kuin istuisi maailman katoilla vaikkei se suuri säkäkorkeudeltaan olekkaan - hevonen vie vähän niin kuin mukanaan, ja sitä ratsastaessa täytyy nauttia ja ottaa siitä hetkestä ilo irti. Ruupert on peruskoulutettu ratsuksi hyvin Runoratsuissa, Melinan taitavissa kätösissä, ja hän mainitsikin hevosta ostaessani, että tässä on hevonen joka oppii nopeasti. Se kuin imaisee kaiken saamansa opin ja tekee kaikkensa, vaikkei välttämättä osaisikaan. Selkeästikin Ruupert on perinyt isältään aivan uskomattoman hurjan työmoraalin, ja oria voisikin kutsua oikeaksi työmyyräksi.

Painotuslajiltaan Ruupert on kouluhevonen kuten vanhempansakin. Tällä hummalla on hienot, korkeat liikkeet ja vaikka se välillä vähän innostuukin itse lisäämään tempoa on Ruupert aina hallittavissa. Vaikka kaikinpuolin miellyttävä Ruupert onkin ratsastaa, niin tarvitsee se silti määrätietoisen ja kokeneen ratsastajan selkäänsä. Alkuverryttelyt on syytä on tehdä hyvin ja ori on saatava heti alkuunsa kuulolle. Suomenhevosille tavanomaisesti Ruupert on etupainoinen, joten sen eteen on tehtävä töitä, että orin saa kulkemaan ryhdikkäänä ja reippaana eteenpäin. Ori moittii liian kovaa kättä, joten ratsastajankin on muistettava olla hellä avuistaan, mutta tarpeeksi selkeä. Oikean työmoodin päälle saadessaan Ruupert on vakuuttavan näköinen! © Kemiina

Sukuselvitys

isälinja - Rallijantteri     emälinja - Rinonella

Näyttelytulokset

17.01.2016 Rohkelikko, RCH (4½-5-4½-4-4-4-4½-4-3½-3½=41,5p), tuom. dookie

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

14.02.2017 - Päiväkirjamerkintä

Kun Ruupert ja Kaneli aikoinaan muuttivat yhdessä Fiktioon, en osannut oikeastaan edes kuvitella, että ne voisivat mennä myös yhdessä KRJ:n laatuarvosteluun. Mutta niin on nyt päässyt käymään, että olen ilmoittanut molemmat maaliskuun tilaisuuteen. Molemmilla on loistavat mahdollisuudet saavuttaa ensimmäinen palkinto ja enpä tämän kaksikon kanssa edes vähempään tyytyisi. Ruupertin isäkin on käynyt nappaamassa aikoinaan niin ikään I-palkinnon, samoin kuin Kanelin vanhemmat.

En tiedä tuleeko kumpikaan saamaan enää jälkeläisiä laatuarvostelun jälkeen, mutta tietysti toivon, että joku haluaisi vielä ainakin Ruupertia käyttää tammalleen. Ruupertilla ja Kanelilla on myös yksi komea yhteinen jälkeläinen, KTK-II-palkittu ori Fiktion Ristian, joka eleleee Wiherkankaan kartanolla. Ruupertilla on lisäksi kaksi tammajälkeläistä Fiktion Rosanja ja Kievarinkujan Selina ja Kanelilla tammavarsa Fiktion Kanelikyyhky, sekä ori Fiktion Vitikaneli. Kanlikyyhky onkin niittänyt menestystä jo varsa-ajoista lähtien ja tätä nykyä se on KTK-I-palkittu muotovalio champion.

07.12.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Päivän viimeinen valmennettava oli suloinen, kompakti ori Runon Ruupert. Milja nousi uneliaan ja rauhallisen oloisen Ruupertin selkään, ja ryhtyi kävelemään alkukäyntejä samalla, kun sääteli jalustimia hieman pidemmiksi. "Alusta asti pidät sen hevosen kunnolla hereillä etkä anna laiskotella! Rohkeesti pyydät eteen ja jos ei tehoa yhtään, pyydät vähän napakammin", sanoin Miljalle.

Alkukäyntien jälkeen Milja otti ohjat tuntumalle ja alkoi lämmitellä Ruupertia. Ratsastaja sai herätellä oria kunnolla, ennen kuin se alkoi oikeasti reipastua ja kantaa itsensä paremmin. Ruupertin ravi näytti melko tasaiselta ja ori osasi kulkea ryhdikkäästikin, mikäli ratsastaja sitä osasi vaatia. Heti paketin meinatessa lässähtää, Milja muistutti Ruupertia jalalla ja kevyesti pitkällä kouluraipalla. Laukka näytti oli aluksi turhan hidasta, mutta Miljan ottaessa Ruupertilla pari pitkää sivua oikeasti reippaasti, alkoi oriin jalka kummasti nousta ja työmotivaatiokin kasvaa.

Alkuverkkojen jälkeen alettiin Miljan ja Ruupertin kanssa tulla siksak-tehtävää, jossa ratsastetaan pituushalkaisijalla väistättäen hevosta puolelta toiselle. Ratsukon kanssa ei edes tultu tehtävää käynnissä sillä ajattelin sen vain turhaan saavan Ruupertia tahmeammaksi. Niinpä tehtävä aloitettiin suoraan ravissa, ja käskin Miljaa pysymään todella napakkana ratsun vauhdin ylläpitämisen kanssa. Aluksi Ruupert meinasi huijata ratsastajaansa jättämällä takaosaa jälkeen ja vain ravaamalla löysästi, mutta Miljan käskiessä hevosta oikeasti kunnolla eteen näin, että halutessaan Ruupert kyllä osasi väistää ja ravata lennokkaasti. Lopuksi tehtävää tultiin vielä laukassa, ja loppua kohti Ruupertinkin ratsastettavuus parani huomattavasti.

01.10.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kasvattaja Melina

Uskomattoman hektinen vuosi oli kääntynyt jo lokakuuksi, kun sain viimein sovittua ajan ?kesän? viimeistä kasvattivierailua varten. Fiktion pihaan päästessäni Milja oli minua jo vastassa, ja pikaiset matkakuulumiset vaihdettuamme pakenimme orastavan talvikauden kylmyyttä sisälle tallin lämpöön. Kurkistelin karsinoiden ovien yli tallin hyvin hoidettuja hevosia, ja hetken kuluttua saavuimmekin jo heiniään mutustelevan Ruupertin karsinalle. Siitä oli jo aikaa, kun olin viimeksi nähnyt hevosen, ja näin vanhemmiten siinä oli ihan hämmästyttävän paljon samaa näköä, kuin Rasmus-isässään. Milja kertoi Ruupertia rapsutellessani, miten silläkin oli jo kaksi hienoa, maailmalle lähtenyttä varsaa, ja nyökyttelin tyytyväisenä kuunnellessani Miljan kertoilua varsoista ja Ruupertin elämästä Fiktiossa.

Kävimme kurkkaamassa seuraavaksi Kanelipääskyä, ja olin riemuissani, kun pääsin näkemään myös tamman tuoreimman varsan Kanelikyyhkyn, johon olin törmännyt sattumalta aikaisemmin jo eräissä suomenhevosille tarkoitetuissa näyttelyissä. Kasvattajana en olisi voinut olla ylpeämpi Kanelista, sillä sen lisäksi, että siitä oli kasvanut Fiktiossa hieno, kantakirjassa ja varsa-arvosteluissa palkittu hevonen, se oli päässyt jatkamaan yhtä suosikkisukulinjaani nykyisessä kodissaan, ja vieläpä samalla nimiteemalla.

Kävimme juomassa Miljan kanssa toimistossa vielä kahvit hevosten mutustellessa heinänsä loppuun, ja juttelimme samalla niin Ruupertista kuin Kanelipääskystä, kuin myös Fiktiosta ostamastani Leo-hevosesta, joka päätyi minulle samoihin aikoihin, kuin myin punarautiaan, edellä mainitun hevoskaksikon Miljalle. Keskustelu eteni jouhevasti siihen suuntaan, että aloin vaivihkaa kauppaamaan Miljalle jo seuraavia runolaisia lokakuulle suunnittelemastani kasvattimyynnistä. Milja totesi naureskellen harkitsevansa asiaa, ja kävimme antamassa vielä yhdessä viimeiset rapsutukset Ruupertille ja Kanelille, ennen kun lähdin ajamaan takaisin kotia kohti.

Historiaa

Sitä tulee osteltua vaikka mitä sellaista mitä ei pitäisi. Mutta kun Ruupert oli niin söpö! Myynti-ilmoituksen kuvassa se torkkui ihanassa suomalaisessa järvimaisemassa, eikä se ollut yhtään hullumpi, kun kävin sitä paikan päällä katsomassa. Pikkuori nautti silminnähden saamistaan rapsutuksista. Ihastelin samalla myös Kanelipääsky-nimistä tammavarsaa ja voivottelin Melinalle kuinka voisin mitenkään unohtaa tämän kaksikon, jos nyt jättäisin ne taakseni. Ja Melina vastasi vain kysymällä että pistetäänkö pakettiin. Mitä siihen nyt voisi vastata... Pakettiinhan kaksikko sitten pistettiin.