† Muistoissamme 27.11.2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	musta, 147 cm
syntynyt	15.01.2015, 23-vuotias
osaaminen	ko: Helppo B, re: 90 cm
rekisterinumero	VH15-018-0693
kasvattaja	Siuri, Kuuralehto
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © ei halua
nimeään mainittavan

20.05.2016	KTK-II	72 p. (P-suunta)
	17 p. + 19 p. + 17 p. + 19 p.
06.09.2016	Champion
30.09.2016	ERJ-I	108 p.
	8 p. + 40 p. + 25 p. + 20 p. + 15 p.

Kuten Ratildakin aikanaan, myös Muskotti saapui meille aikuisena hevosena. Tämä Ratildan pikkuinen isoveli oli kuitenkin jo 14-vuotias astellessaan trailerista Fiktion pihamaalle. Olin ihastellut oria jo kauan, oikeastaan siitä lähtien kun se syntyi. Muskotti sattuu nimittäin olemaan oman orimme Maitokahvin poika. Aluksi vierailin useita kertoja orin synnyintallilla Kuuralehdossa ja myöhemmin kävin moikkailemassa sitä Harmoniassa, jonne se myöhemmin muutti. Sinä maaliskuisena iltana, jolloin Muskotti meille tuli, sillä oli jo takanaan menestyksekäs ura esteratsastuksessa. Koska sen isän työ tallin siitosorina alkoi olla kutakuinkin tehty, aukeni pojalle sopiva paikka isänsä manttelinperijänä.

Ja mikäkö minua orissa sitten niin kovin viehättää? Toisinaan en tosiaankaan tiedä. Pieni, mutta pippurinen, niin ovat kaikki orin edelliset omistajat sitä kuvailleet. Kaikki ovat myös saaneet orilta muistoksi hampaanjälkiä minne milloinkin. Joskus tuntuu, että sen näkee seisovan useammin kahdella kuin neljällä jalalla. Se rakastaa tammoja ja viihtyy huomion keskipisteenä. Mutta voi luoja, että Muskotti on esteratsu isolla e:llä. Jo nuoresta pojasta saattoi nähdä lahjakkuuden, jota tosin sai myöhemmin kaiken sen shown alta etsiä, kun satulaa alettiin viimein laittaa selkään. Ori tylsistyy nopeasti ja vaatii ratsastajaltaan täsmällisiä apuja toimiakseen täydellisesti, mutta kun yhteinen sävel löytyy, se hyppää rohkeasti ja vaivatta.

Muskotin kanssa tulee olla tarkka myös monissa muissakin asioissa. Siitä ja vähän muustakin kertoo tarkemmin edellinen omistaja annika n: "Auta armias, jos menet orin karsinaan ruoka-aikana. Tai viet sen vahingossa väärään tarhaan. Muskotti on sellainen, että se tarvitsee rutiinia, ja poikkeaminen normaalista saa sen hermoromahduksen partaalle - noin niinkuin kuvainnollisesti. Muskotti on ihan kiva, kun sen oppii tuntemaan ja kun sitä osaa käsitellä oikein. Välillä sitä miettii, mitä ihmiset ajattelevat kisapaikoilla, kun allekirjoittanut raahaa kahdella jalalla tanssivaa oria perässä, eikä näytä tuottavan edes vaikeuksia."

Sukuselvitys

isälinja - Tjefred     emälinja - Ruuti-Neiti

Näyttelytulokset

11.09.2016 Loitsulähde, irtoSERT, päätuom. Kati
25.03.2016 Rosenhof, irtoSERT, päätuom. Kati
19.03.2016 Escorant Trakehners, irtoSERT, päätuom. Jannica

Päiväkirjamerkinnät

15.10.2015 - Maastoesteitä, kirjoittanut annika n

Hyvä se on näin lokakuun puolivälissä huomata, että Muskotin kanssa ei olla kertaakaan käyty hyppimässä maastoesteitä, vaikka ori esteillä lahjakas onkin. Tänään kuitenkin kaivettiin satula ja suitset pölyttymästä ja haettuani orin tarhasta, heitettiin kamppeet niskaan, ja lähdettiin kohti maastoesterataa. Käveltiin miltei koko matka, mutta otettiin muutama ravipätkä verryttelyksi, ja radan alkupäässä otettiin laukkaympyröitä, sun muita laukkajuttuja, tehtiinpä muutamat vaihdotkin. Muskotti oli ihan innoissaan menossa, sillä se selvästi nautti maastossa olemisesta. Aloiteltiin treenit ihan tavallisella, suhteellisen matalalla tukkiesteellä. Alkuun Muskotti epäröi ihan aavistuksen verran, mutta yli kuitenkin mentiin. Toisella kerralla ratsastin huolellisesti loppuun asti, ja nyt mentiin yli oikein komeasti, eikä ori edes muistanut epäröidä. Otettiin tukkieste vielä toisesta suunnasta, ja saatiin oikein kiva hyppy. Tai ainakin selkään se tuntui oikein hyvältä. Käveltiin ihan hetki, jonka jälkeen suunnattiin portaille. Itsekin hieman epäröin nyt, sillä rataesteet olivat se orin juttu. No, otettiin alkuun liian hitaassa tempossa, ja mentiin todella vaikeasti portaat ylös. Alas päästiin suhteellisen tyylikkäästi, vaikka ori tuntuikin hieman epävarmalta. Pitäisi ottaa useammin maastoesteitä sen kanssa. No, toisella kerralla enemmän vauhtia, ja enemmän tsemppiä, ja mentiin oikein tyylikkäästi portaat ylös ja alas. Vielä toisesta suunnasta, jonka jälkeen käveltiin taas. Loppuun otettiin vielä kahden esteen "suhteutettu linja", jossa oli pitkä laukkaväli. Muskotin kanssa laukkatreenit tekisivät oikein hyvää. Otettiin reippaassa tempossa, ja saatiin oikein tyylikäs suoritus, ja lähdettiin ravailemaan tallille päin. Muskotti oli niin hieno!

20.09.2015 - Pikkuesteitä ilman satulaa, kirjoittanut annika n

Muskotti on lopetellut kisauransa, ja ori alkaa pikkuhiljaa olla valmis laatuarvosteluihin. Tänään oli höntsäilypäivä, ja nappasin orin tarhasta suitsiin, nopea harjaus, ja lähdettiin kentälle. Oli tarkoitus hypätä pieniä ilman satulaa. Muskotti oli innoissaan lähdössä töihin, sillä se oli saanut pitää pienen laidunloman vielä näin syksyllä laidunten ollessa oikein hyvässä kunnossa. Kentälle päästyämme hyppäsin selkään, ja rupesin heti työstämään käynnissä. Olin koonnut esteet valmiiksi, sillä olin satavarma, ettei ori pudottaisi niin pienillä esteillä. Käynnin jälkeen otettiin ravia, ja taivuttelin Muskottia oikein kunnolla molempiin suuntiin. Ori liikkui todella hyvin eteen, ja ravailujen jälkeen otettiin laukkaa. Tein laukassa muutaman pääty-ympyrän, ja mentiin myös kentälle laitetut laukkapuomit. Muskotti otti oikein isoja laukka-askelia jo puomeilla, ja sillä oli ehkä aavistuksen verran liikaa energiaa. Otettiin Muskotin kanssa ensimmäisenä pieni jumppasarja, johon kuului kolme estettä. Muskotti otti hieman liioiteltuja hyppyjä, mutta yli mentiin jokaisesta, ja ilman pudotuksia. Otettiin vielä uudestaan, ja nyt ori ottikin hieman hillitympiä hyppyjä. Olin ylpeä hienosta mustasta unelmastani, ja sitten otettiinkin käyntiä hetken. Kun oltiin kävelty, otettiin pääty-ympyrällä oleva n. 80 senttinen okseri, jonka jälkeen suhteutettu linja viidellä laukalla samassa korkeudessa. Ja puhtaasti mentiin. Tultiin tehtävä vielä uudelleen, ja sitten vielä kerran toiseen suuntaan. Sitten ravailtiinkin loppuravit, ja lopeteltiin siltä osin. Pikkuhiljaa pääsee enemmänkin puuhailemaan orin kanssa.

05.08.2015 - Harjaushetkiä mustuaisen kanssa, kirjoittanut annika n

Muskotti alkaa olla hyvin kotiutunut tallille, ja se on saanut ulkoilla yötä päivää, sillä niin se on pysynyt suurinpiirtein siedettävänä. Tai, kyllä se mun mielestä on maailman paras pieni musta ori, mutta Tuukalle tuottaa suuria vaikeuksia tulla toimeen vaikean hevosen kanssa. Muskotti on kuitenkin niin lahjakas, että siitä on vaikka mihin. Orin tarhaillessa hiipparoin sen tarhan portille harjapakki kädessäni, ja ori olikin sieltä läpi tulossa, kun tajusi aikeeni. "Hyi sua" moitin pientä mustuaistani, ja kun pääsin livahtamaan tarhaan, ori oli sitä mieltä, että leikitään jeejee kivaa. No, muutama perkele siinä taisi lentää, mutta ori asettui kohtaloonsa ihan suhteellisen hyvin, ja seisoikin paikoillaan sen aikaa, että sain sen harjattua joka puolelta. Siistin vielä harjan ja setvin hännänkin, kun ori niin nätisti seisoi. Yrittihän se "antaa tassua", eli kuopi kavioillaan lähestulkoon Kiinaan ulottuvan montun. No, saatiinpa harjaushetki päätökseen ja kaivoin taskun pohjalta orin suuhun pienen sokeripalan, jonka se rohmusi ehkä hieman sivistymättömästi.

Valmennukset

Estevalmennus, valmentajana Jonna

Olin jälleen tullut valmentamaan komeaa mustaa oria, ja sen ratsastajaa. Tunti aloitettiin kevyellä verkkaamisella, jonka aikana Kuuralehdon Muskotti tuli kauniin herkäksi niin ohjalle kuin pohkeelle. Pyysin tekemään paljon käynti-ravisiirtymisiä ja kolmea volttia molemmille pitkille sivuille. Näiden tehtävien jälkeen pistin Annikan jalkalihakset todella koville kasaamalla maneesiin kolme kavalettia yhdelle sivulle. Aluksi komensin tulemaan kavaletit ravissa ilman jalustimia, mutta pian helpotin ratsastajan oloa ja annoin luvan ottaa jalustimet jalkaansa. Ori ylitti puomit tasapainoisesti välittämättä siitä, oliko ratsastajalla jalustimet vai ei. Meno näytti oikein hyvältä, joten pikaisen laukkaverryttelyn jälkeen siirryimme hyppäämään. Olin kasannut etukäteen kentälle pari erikoisestettä ja okserin, jonka sijoitin keskihalkaisijalle. Aluksi Muskotti sai käydä tutustumassa erikoisempiin esteisiin lähietäisyydeltä, jonka jälkeen sijoitin jokaisen esteen korkeuden noin 50 senttiin. Alkuun ratsukko hyppäsi kaikki esteet kertaalleen, ja ensimmäiseksi ylittyi okseri. Se meni nätisti, joten seuraavaksi he hyppäsivät molemmat erikoisesteet. Niihin ori otti hiukan liioitellun ison hypyn, mutta ratsastaja oli hyvin hereillä eikä jäänyt inhottavasti kiinni suuhun. Nostin korkeutta tunnin loppuun vielä parikymmentä senttiä, ja keskityimme erityisesti ratsukon yhteistyöhön ja Annikan istuntaan. Loppyverryttelyssä Muskotti sai vähän vapaampaa ohjaa ja he ravailivat rennosti uraa pitkin, välillä tehden ympyröitä ja kiemurauria. Työskentely oli tänään ollut erittäin näppärää ja turhilta kielloilta sun muilta vältyttiin, kun ratsastaja vain pysyi hereillä. Loppukäynnit ja kiitokset.

Estevalmennus, valmentajana Jonna

Kuuralehdon Muskotti käveli jo maneesissa uraa pitkin, jonne olimme joutuneet valmennuksemme siirtämään rankkasateen vuoksi. Annika ja ori saivat aloitella estetreenin tekemällä käyntiväistöjä molempien pitkien sivujen alkuun, jonka aikana raahasin itse maneesiin esteet: linjan varustettuna hiukan erikoisemmilla porteilla, tavallisen pystyn sekä laineen. Ratsukko oli saanut tällä välin käynnin hyvin hyppysiinsä, joten käskin siirtyä raviin ja hakea temmokasta etenemistä. Vaihdatin parivaljakolla suuntaa ja laskin linjan puomit maahan ylitettäviksi. Ne olivat hiukan kaarevalla uralla ja määräsin ne seuraavaksi tehtäväksi. Ori ylitti ne määrätietoisesti ja temmokkaasti, ratsastajaa muistutin pitämään alapohkeen paikallaan. Laskin pystyesteen aivan miniristikoksi, joka oli tarkoitus tulla puomien jälkeen ihan vain yli ravaamalla. Se sujui kauniin tasaisesti, joten otimme pari laukannostoa puomien jälkeen ristikolle. Tulimme samaa peilikuvana ja Muskotti suoritti tehtävän hyvin, vaikkakin välillä tuuppasi hidastamaan vauhtia ristikolle. Nostin kaikki esteet 50 senttimetriin ja ratsukko otti verkkahyppyjä laineelle. Ratsastaja sai ohjeekseen olla hiukan rennommalla kädellä, sillä jatkuva paine suussa sai pojan hiukan epävarmaksi siitä mitä siltä haluttiin. Kun ratsukko oli hyvin verrytellyt, lähdimme ottamaan sopivaa askelmäärää laukassa linjan väliin. Tarkoituksena oli, että ratsastaja päätti askelmäärän, ja sovimme siihen aluksi kuusi askelta. Se tuli automaattisesti, joten vaihtelimme määrää aina yhden vähemmäksi ja enemmäksi. Loppuun yhdistimme tehtävään laineen ja pystyn ylitystä. Korotin esteitä sitä mukaa kun siltä näytti, mutta viimeisille hypyille laskin esteentakaisin noin 40 senttimetriin. Ratsukko teki itsenäisen loppuverryttelyn ravissa ja käveli sitten vapain ohjin.

11.08.2015 - Estevalmennus, valmentajana Venn Herrmann

Toisena valmennuspäivänä pidin toisen tunnin Muskotille - odotin samaa ihanaa, helppoa tuntia kuin edellisestäkin, mutta nytpä herra oli hieman toisella päällä. Orin ilmeestä huomasi heti, ettei aamukaurat olleet tainneet maistua - se oli aluksi haluton oikein mihinkään, ja eilen niin energinen ja tottelevainen pienhevonen oli tänään suorastaan laiska. Ratsastaja sai kannustamalla kannustaa herraa edes raviin, ja mietin jo hetken että mitäs tästä oikein tulee - käskin ratsukon kuintekin aloittelemaan omin päin alkuverkoilla samalla kun itse rakensin uutta tehtävää. Päätin pitää tällä kertaa hieman kevyemmän tunnin, ja katsoa josko herran haluttomuuteen olisi jokin ratkaisu. Porkkanapalkkiot olisivat liian helppo vaihtoehto, eikä kisatilanteessa niitä suuremmin ollut saatavilla. Alkuverryttelyn jälkeen käskin ratsastajan hieman taivutella ympyröiden ja volttien avulla Muskottia. Ori tuntui taipuvan ihan hyvin, ja sai jopa hieman energisempää askelta aikaiseksi - ehkäpä syynä olikin vain aikainen valmennuksen ajankohta, olihan kello vasta kahdeksan aamulla. Syytin mielessäni varsin tiukkaa aikatauluani, en olisi muuten saanut mahdutettua tämän päivän kaikkia valmennettavia päivän tarjolla oleviin tunteihin, joten jonkun oli hieman joustettava. Toki tälläinen aamutreeni olisi hyvää harjoitusta pitkiin kisamatkoihin, joihin jouduttiin lähtemään ties mihin kellonaikaan ja ajamaan samana päivänä vielä takaisin. Onneksi ratsastaja sentään tuntui olevan levännyt ja ei kovin turta eilisestä tarkkuustreenistä. Venyttelyn ja vanuttelun jälkeen käskin ratsastajan ottamaan jalustimet Muskotin kaulalle ja kutsuin heidät tekemäni tehtävän luokse. Vaikka ratsu pääsisi tänään helpommalla, ei ratsastajalle olisi tiedossa löysäilypäivää. Tehtävä koostui kahdesta osasta - ensin ylitettiin harjoitusravissa kolme puomia, sitten pysähdys, ja jatkettiin suoraa harjoitusraviin ja toiset kolme puomia. Tasapainoharjoittelu oli tärkeää, ja juuri sitä ratsasta tuntui tarvitsevan - aluksi meno näytti suorastaan karmealta, aivan kuin perunasäkki olisi pomppinut Muskotin selässä. Annoin pari vinkkiä siihen, miten pepun sai pysymään penkissä paremmin ja ratsastajan korjattua asentoaan meno parani silmiinnähtävästi. Tyydyttavan näköisen suorituksen jälkeen annoin luvan ottaa jalustimet takaisin käyttöön ja samalla luvan pienelle hengähdystauolle - samalla itse rakensi pienen esteradan suoritettavaksi. Laitoin radan keskelle myös pari korkeampaa estettä, ihan vain ettei tämä valmennus aivan tasapintatyöskentelyksi menisi. Radassa piti hyödyntää molempia tämän ja eilisen valmennuksen oppeja - tasapainoa tarvitsi etenkin eräässä hieman tiukemmassa kurvissa, ja askelia tuli laskea kahden pienemmän esteen välillä erityisen valppaasti. Annoin heti pari ohjettaa ennenkuin päästin ratsukkoa edes kokeilemaan, ja ohjeita noudattaen ensimmäinen kerta menikin erittäin hyvin - seuraavaksi haluttiin edellisen päivän rentous ja kuitenkin samanaikainen tarkkuus mukaan. Huomasin pari virheasentoa ratsastajan esteistunnassa, ja niitä sitten korjattiinkin lopputunti - viimeinen ratasuoritus menikin niin hevosen kuin myös ratsastajan kohdalta niin hyvin, että siihen oli hyvä lopettaa. Kehuin jopa ratsukkoa muutamalla sanalla, ja annoin heidän pitää itsenäiset loppuverryttelyt. Kiitin valmennuksesta ja riensinkin sitten toisen ratsukon kimppuun, joka odottelikin jo kentän reunalla.

10.08.2015 - Estevalmennus, valmentajana Venn Herrmann

Saavuin Harmonia-tallille pitämään lupaamaani kahden päivän valmennusputkea, ja ensimmäisenä olisi luvassa yksityisvalmennus Muskotti-herralle. Jokin tuossa tummassa suomenpienhevosessa vetosi minuun, tiedä sitten oliko se orin yllättävän hellä katse vai muuten sen olemus, mutta valmennus sujui kokonaisuudessaan erinomaisen hyvin - yhteistyö oli ratsastajan ja hevosen välillä varsin sujuvaa, ja kokonaisosaltaan minun ei valmentajana tarvinnut suuremmin muuta tehdä kuin ohjata tehtävät ja hioa hieman pikkuasioita sekä painottaa, että tälläiseen työskentelyyn tuli pyrkiä myös kisatilanteessa. Tarkkuus sekä suunnittelu olivat päivän sanat. Aluksi käskin ratsastajan tehdä itsenäisesti alkuverryttelyn sekä venyttelyn kaikissa askellajeissa. Samalla kokosin itse pientä tehtävärataa toiseen päätyyn. Seurailin sivusilmällä ratsukon työskentelyä, joka tuntui hyvin vaivattomalta sekä sujuvalta. Seuraavaksi pyysin Muskotin ja hänen ratsastajansa keskiympyrälle. Pyysin pari laukkanäytettä, eli viisi askelta ravia, laukannosto, viisi laukkaa, takaisin raviin ja niin edelleen. Hioimme ratsastajan ja Muskotin tarkkuutta askellajeissa siirtymisessä, kunnes kolmen laukka-askeleen jälkeen pystyi hidastamaan raviin ja takaisin laukkaan minua tyydyttävällä tavalla. SItten käskin ratsukon tekemäni radan kimppuun, jossa tärkeimmässä roolissa oli juuri askelien hyvä hallinta ja laskemistarkkuus sekä vauhdin säätely. Olin asetellut puomit ja pari 40cm ristikkoestettä vuorotellen niin, että ristikot tuli ehtiä hyppäämään laukassa ja puomeja ylittäessä piti olla vaihdettu takaisiin raviin, ja puomit ja esteet tuli ylittää tietenkin vuorotellen. Esteet saivat Muskotin hieman kuumenemaan, ja pari ensimmäistä kertaa kuluivat hyvin pitkälti Muskotin pidättelemiseen, mutta kun heppa sai jutun juuresta kiinni, alkoi myös tehtävä sujui ongelmitta. Ratsastajalla oli tosin täysi työ pysyä tahdissa mukana - pääty-ympyrässä työskentely kun ei antanut paljoa aikaa miettiä mitä seuraavaksi piti tehdä, vaan suunnittelua piti suorittaa tehtävän eri osien aikana jo pitkälle eteenpäin. Kun ratsukko sai suoritettua kolme pääty-ympyrää täydellisesti, annoin heille pienen tauon ja muutin tehtävää hieman - nyt ei enää kuljettu pääty-ympyrällä, vain kahdeksikon muotoisessa radassa. Nostin myös pari puomia pieniksi ristikkoesteiksi. Suuntaa emme vaihtaneet, sillä se tapahtuisi ristikon aikan automaattisesti. Tämäkin tehtävä sujui ensimmäisten harjoituskertojen jälkeen varsin hyvin, ja pian annoinkin luvan loppuverryttelyyn sekä käskin ratsastajan hieman venytellä Muskotin selässä - täyden keskittymisen jälkeen oli hyvä hieman rentotua, niin hevosen kuin myös ratsastajan. Huomenna näkisimme uudestaan, ja oli suorastaan ilo nähdä näin hyvää työskentelyä ensimmäisellä valmennuskerralla.