† Muistoissamme 24.02.2019

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punarautias, 147 cm
syntynyt	10.11.2010, 27-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 80 cm, me: 70 cm
rekisterinumero	VH12-018-0869
kasvattaja	Vibaja, Koistila
entinen omistaja	Vibaja
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Vibaja

05.11.2012	KTK-III	67 p. (P-suunta)
	18 p. + 17 p. + 15 p. + 17 p. "Erinomaiset leimat ja tyyppi, pyöreä pitkä runko, laskeva lautanen, melko lyhyet vuohiset"
21.09.2015	VIR MVA Ch
15.09.2017	KRJ-I	102,5 p.
	7,5 p. + 40 p. + 20 p. + 20 p. + 15 p.

Koistilan Lakka kasvattaja Vibajan sanoin: Lakka on toinen ja harvoista tallissamme syntyneistä kaksosista, josta voi samalla olla hyvin ylpeä. Suvullisesti todella lumoava ja yksi lempitammoistani sattuu olemaan vielä neidon emänä. Lakka meni alunperin myyntiin, mutta koska vakituista kotia ei näyttänyt löytyvän, päätin tämän helmen ottaa itselleni. Luonteeltaan hyvin sympaattinen pienhevonen, jolla on suuri sydän. Tietenkin pientä ponimaisuutta pippurihöystettä löytyy korvien välistä. Tulee toimeen kaikkien kanssa, olipa sitten kaksi tai nelijalkainen olio kyseessä.

Hoitotoimeenpiteissä saattaa yrittää hiipiä karsinasta ulos, mutta pieni kröhinäkin saa neidon kääntymään puoleensa. Tietenkin se katsoo tällöin suurilla silmillä ja toteaisi varmasti olevansa täysin syytön koko hommaan. Karsinanoven voi kuitenkin suht huoletta jättää auki, koska ei Lakka useimmiten ainakaan katoa, eikä pitkälle koskaan lähde. Jos karsinaan jättää avonaisen harjapakin, saa tamma tällöin varsin mukavaa tutkittavaa, eikä aikaa jää karkaamiseen. Tosin hoitajalla on mukava työ kerätä ne harjat sitten pisin karsinaa taas pakkiin. Harjaus tilanteessa itsessään Lakka pysyy melko nätisti paikoillaan, eikä ole moksiskaan vähän rajummistakaan otteista. Varusteet menevät hyvin päälle, satulan kanssa hieman pullistellaan. Taluttaessa kulkee mielellään takana, mutta jännittävän tilanteen ilmetessä kulkee vierellä korvat hörössä.

Ratsuna osaa olla pippurinen ja testaileva, mutta huomaa hetkessä jos ratsastaja on kokematon. Aloittelijoiden kanssa toimii todella varovaisesti, melkein jopa liiankin laiskasti. Kunhan hieman kokeneempi astuu selkään, johan löytyy sitkeyttä. Yhteistyöhön Lakka ei suostu ihan hetkessä, vaan se haluaa ottaa selvää, onko ratsastaja varmasti sen arvoinen. Tamman huomattua itse ratsastajan sitkeyden, antaa se usein periksi. Tällöin se toimii moitteettomasti ja onkin hyvin eteenpäinpyrkivä. Sen tasaiset liikkeet ovat kehumisen arvoinen asia näinkin pienellä hevosella. Liikettäkin löytyy yllättävän paljon. Kouluratsastus on neidon mieleen, koska tekemistä ja opittavaa on niin paljon. Paljoa ei tarvitse istunnalla siirtyä, kun neito on jo menossa haluamaan suuntaan. Maastossa Lakka on mielissään pidemmistä reissuista, eikä se ole moksiskaan jos puskista lähtee valtava lintulauma.

Sukuselvitys

Näyttelytulokset

09.03.2013 Helmen Suomenhevoset, MVA-SERT (BIS5), päätuom. Terhi N.
11.10.2012 Viehättävä, irtoSERT, päätuom. Peppi S.
14.09.2012 Maanaviljan Suomenhevoset, MVA-SERT (BIS4), päätuom. Peppi S.
17.12.2010 Virtuaalitalli Lakea, irtoSERT, päätuom. shonna
09.12.2010 Fiktio, irtoSERT, päätuom. Anette N.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

14.08.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana yaren

Olin käynyt jokusen aikaa sitten Vibajan luona auttamassa hevosten kanssa ja olimme ennättäneet tuolloin jo sopia parista valmennuksestakin, mutta oman tallin kiireiden takia olimme joutuneet lykkäämään ajankohtaa suunniteltua pidemmälle. Nyt kuitenkin seisoin jälleen kerran kyseisen tallin pihassa ja rupattelin niitä näitä Vibajan kanssa tämän laittaessa valmennettavaa ratsuaan kuntoon pihapuomilla. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta Lakka-niminen suomenhevostamma tuntui olevan vireällä tuulella. Se seisoi kiltisti hoitotoimenpiteiden ajan, mutta tuntui koko ajan hakevan jotain tekemistä itselleen höplyten huulillaan milloin puomia, milloin kurotellen läheisen harjapakin suunnalle aikomuksenaan tutkailla hieman sen sisältöä ja ehkäpä etsien jopa jotain makeaa. Vibaja ei antanut tamman kuitenkaan odotella pitkään, kun oli jo valmiina hyppäämään sen selkään ja aloittamaan treenin.

Pienhevonen puksutti alkuun menemään melko reippaalla tahdilla, mutta Vibajan puolipidätteet saivat sen jossain vaiheessa vaihtamaan pienemmälle vaihteelle. Lakka tiesi selvästi, että tällä kertaa sen selässä oli henkilö, jota tuli kunnioittaa, eikä lähtenytkään kokeilemaan onneaan muulla saralla. Yhteistyöhaluinen rautias vääntyi hyvin jo alkuverryttelyiden loppupuolella, eikä minulle herännyt kovinkaan suuria ongelmakohtia mieleeni menoa katsellessani. Pyysin Vibajaa ottamaan muutamia temponmuutoksia pidemmillä sivuilla ja tekemään lyhyille sivuille isot pääty-ympyrät hallitusti ravissa. Nöyränä Lakka toimi kuin unelma ja minun oli kehuttava sen liikkeitäkin suurin ylistyssanoin, olihan kyseessä sentään melkoisen pikkuruinen tapaus.

Ratsukko suoriutui kunnialla antamistani tehtävistä, joten seuraavaksi halusin nähdä palan avo- ja sulkutaivutuksia. Ratsastaja tiesi selkeästi, mitä teki ja muisti ulko-ohjan tuen tärkeyden, eikä jättänyt muutenkaan missään vaiheessa hevostaan pulaan. Lakka otti silloin tällöin muutaman suoristavan askeleen, mutta palasi pian takaisin halutuille urille. Vauhti meinasi välillä pudota liiankin alhaiseksi, mutta kannustuksillani Vibaja sai vauhdin taas halutulle tasolle. Loppuun pyysin vielä laukkaa pariin otteeseen molempiin suuntiin, ilman muuta höystettynä vastalaukkatehtävällä. Kiemuraurat sujuivat kuitenkin nekin asiaan kuuluvalla tavalla, joten johan tuo oli jo aika antaa ratsukon siirtyä vapaalle!

27.06.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana ronya

Toisena valmennuspäivänä Lakka ei ollut ihan niin hyvällä tuulella kuin edellisenä päivänä. Heti paikalle saavuttuani tyssäsi tamma keskelle kenttää ja päätti, että tästähän en liiku mihinkään. Aina hieman suuremmasta pohjeavusta tamma hyppäsi hieman pystyyn, niin että sen etujalat nousivat maasta vain kymmenisen senttiä. Aikani tamman kiukkuilua katseltuani kävin ojentamassa Vibajalle kouluraipan käteen - ja pelkkä raipan läsnäolo selvitti ongelman ja Vibaja sai tamman liikkumaan taas eteenpäin. Ratsukko oli verrytellyt itsenäisesti kevyessä ravissa ja hieman myös laukassa ennen saapumistani, joten komensin parin heti laukkaan. Teimme muutaman kerran eiliset kaarevat urat, jonka jälkeen selitin uuden kuvion, joka alkoi pitkän sivun päätyyn tehtävällä täyskaarrolla jonka avulla päästiin vastalaukkaan, tehtiin keskeltä pitkää sivua keskiympyrä vastalaukassa ja kolmen neljänneksen jälkeen siirryttiin raviin. Halusin nimenomaan tehdä raviin siirtymisen ihan avoimessa kohdassa, jotta ratsukko ei saanut tukea aidasta eikä urasta. Muuten tehtävä sujui alusta asti mallikkaasti ja tuntui siltä, että sekä ratsastaja että ratsu olivat edellisenä päivänä saaneet jonkinlaisen ahaa-elämyksen vastalaukasta, mutta siirtyminen tuotti ongelmia. Lakka tuntui vain rysähtävän raviin vetäen Vibajan irti satulasta siirrossa, jolloin myöskään harjoitusravi siirron jälkeen tuotti vaikeuksia. Ohjeistinkin Vibajaa aluksi tekemään hieman tiukemman kulman vastalaukassa ennen siirtoa: näin hän sai paremmin koottua tammaa siirtoa varten, sekä myös hevosen suoremmaksi, jolloin siirto oli helpompi tehdä. Siirron jälkeen neuvoin pitämään tuntuman enemmän ulko-ohjalla ja vähitellen lisäämään asetusta muutamien askeleiden jälkeen, jolloin saimme myös stabiloitua etupään. Näiden neuvojen myötä tehtävä alkoi sujua aivan eri malliin kuin aluksi, ja valmennuksen jälkeen sekä ratsu että ratsastaja vaikuttivatkin erittäin tyytyväisiltä!

26.06.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana ronya

Tänään kentällä odottelivat jo rauhaisasti kävellen suomenhevostamma Lakka selässään Vibaja. Pidettyämme pienen palaverin ratsukon tasosta, vahvuuksista ja heikkouksista sekä ratsastajan toiveista valmennukselle pyysin ratsukon vain keskiympyrälle kevyessä ravissa, jotta näkisin paria hieman liikkeessä. Vaikka Vibaja olikin maininnut tamman olevan temperamenttinen ja hieman jääräpääkin joskus, taisi satulan päällä oleva osapuoli olla tammalle sen verran tuttu, että se tyytyi ravaamaan ihan nätisti kuolaintuntumalla. Halusin kuitenkin tammaa aavistuksen syvempään muotoon ja pyöreämmäksi sekä selästä että kaulasta, joten pyysin Vibajaa ratsastamaan aina toisen puolikkaan ympyrästä hieman ulkotakajalkaa sisälle ja toisen puolikkaan taas sisätakajalkaa ulos. Ihan vain hieman, että saimme tammaa hieman notkeammaksi, astumaan ristiin ja availemaan paikkojaan tehokkaasti. Melko pian saimmekin tammaa haluttuun suuntaan, joten siirryimme tekemään laukkatyöskentelyä, ja tänään aiheeksi olimme yhdessä tuumin päättäneet vastalaukat. Aloitimme tekemällä vain pitkille sivuille kaarevat urat laukassa, jotka saivat aluksi olla melko loivia ja pikkuhiljaa pituushalkaisijalle päin. Aluksi Lakan meno ei ollut kovin sujuvan näköistä: kulmassa se laukkasi melko koottuna ja mukavasti, kunnes pääsi vastalaukkaan, jossa meno hieman lässähti kasaan. Tamman laukka pidentyi ja se nousi hieman muodostaan. Ohjeistinkin Vibajaa pitämään tammaa suorempana kulmassa, jotta loivalle kaarevalle uralle ei tarvinnut muuttaa niin paljon asioita. Muistutin myös tiiviistä istunnasta, ja näiden ohjeiden kanssa saimmekin tamman tekemään vastalaukat hyvin kumpaankin suuntaan. Tämän enempää emme tänään jääneet hieromaan, vaan jätimme asioita myös seuraavalle päivälle.