Fiktio

virtuaalinen suomenhevostalli

† 8. kesäkuuta 2013 - MUISTOSIVUT

Lasikriisi KAT

Kiira voi päältäpäin vaikuttaa mukavalta eläimeltä. Nooh. Kai sen sitten ajan kanssa tuntee, kun tämä tammahan on sitten pitkän päälle jopa rasittavan ylienerginen. Harjatessa harjapakki on koluttava läpi, karsinasta on yritettävä ainakin kuusi kertaa ulos ja taluttaessa pitää välillä keksiä jokin kamala mörkö ja spurtata täyteen vauhtiin. Eli kannattaa varautua, sillä tammasta voi olla enemmän rasitetta kuin rakastettavaa. Kuitenkin se on vain yksi pieni juntti tässä Katvuston suurlaumassa.

Hoitotilanteissa ehdottomasti pidettävä kiinni, turvallisuussyyt kannattaa ottaa huomioon, joten käytävällä harjaus olisi kaikista suotavinta, kunhan sitten katsot ettei se ala nakertamaan naruja. Harjoista tamma ei piittaa, ne on kiva heitellä ympäri tallia. Kyllä Kiira nauttii harjauksestakin, mutta se ei vain keskity olennaiseen vaan kaikkeen muuhun. Kaviot tamma nostaa kiltisti, muttavoi yrittää maistaa hoitajan takamusta tai sitten se siirtelee painoa puolelta toiselle eikä suostuisi millää nyt nostamaan sitä jalkaansa. Satula selkään ensin jos ollaan käytävällä. Alkuun Kiira voi tuijottaa satulaa ja yrittää väistää. Lopulta se heittää päätä kattoon kun vyötä kiristetään, joten ei kannata sitten turhaan roikkua narussa kiinni. Suitset antaa laittaa kiltisti kiinni, kuolaimet kuitenkin otetaan vastustellen suuhun.

Selkään päästessä voi tamma kuitenkin alkaa vaikuttaa rehellisemmältä. Raippaahan ei tarvita, silloin voit varmaan kuvitella jo kaiken menneen perusteella tamman juoksevan aidoista läpi. Totta, Kiira pelkää raippaa eikä ole tottunut siihen. Kiiralla on iso ja ponteva käynti, se saattaa kuitenkin rentoutua liikaa ja pitkin ohjin kävellessä se alkaa laiskistumaan ja se voi alkaa katselemaan taas paikkaa josta löytää uusi mörkö. Ravi on iso, mutta se pitää ratsastaa pehmeäksi ja irtonaiseksi puolipidättein, asetuksin ja taivutuksin. Ravin lisäys kouluratsastuksessa on helppoa, mutta sen lyhennykseen voi taas kulua tovi. Laukannosto on usein vähän ravi-laukka aluksi, joten selkeän laukannoston saa helpoiten kaarteesta ja laukkaa pitää ratsastaa kunnolla eteen, ettei tämä neiti tipu takaisin raviin. Koulua ratsastaessa tamma on kuitenkin kuolaimella hyvin, muttei ehkä heti alka hakeutumaan peräänantoon, jos saat tamman muotoon se on kevyenpi, ihan kunnon peräänannossa tamma painaa ikävästi kädelle eikä tahtoisi hellittää, joten mieluiten tammalle ei anneta suusta lisäjalkaa ratsastaessa vaan pidetään naamavärkki ylhäällä. Esteillä tamma innostuu, jo pienet maapuomit on syy tehdä pienet hypyt niiden yli ja on aika ottaa laukkaan lisää vauhtia. Kannattaa varautua, sillä muuten voi helposti käydä niin että hevonen vie ratsastajaa. Ota pohje-avut läpi ja saa kaikki askellajit rauhallisiksi ennen hyppäämistä. Esteet sujuu korkealtakin, mutta vain jos ratsastaja osaa olla päättäväinen ja ohjaa tamman esteille. Helposti käy niin että neiti katsoo: oho, este, pitäisi hypätä ja tamma kuitenkin vetelee esteestä läpi kuin ei mitään. Sekään ei siis ole kovin hyvä juttu, joten kannattaa aina näyttää Kiiralle este ennen kuin alkaa lähestymään. Maastossa kujeilu on yleistä, jokaista koivua on pakko maistaa, jokaista kakkakikkaretta on nuuskaistava eikä yhtäkään mutakuoppaa voi ylittää ilman kamalia tasajalkahyppyjä. En suosittele, mutta voihan sitä kokeilla, kotiinpäin ei ehdottomasti laukata tai muuten voi olla niinkin että neitokainen innostuu vähän lujemmin ottamaan vauhtia alleen.

Kilpailutilanteet alkavat lastauksesta. Kiiran tapa on kurkkia ensin kuljetuksen ovenpielistä sisään ja sitten se talutetaan koppiin tai rekkaan sisään. Niin tamma on varmistunut itse, että sisällä on turvallista. Joskus se voi kuitenkin jäädä taas mulkoilemaan ja tamma paraneekin lastata vaikka seuraavana heti toisen hevosen jälkeen ettei tule välitilanteita. Itse kilpailuissa on kaksi tapaa suoriutua. Ensimmäinen on se, että Kiira on suorastaan peemäinen lämmittelyssä eikä mikään suju, esteistä läpi ja noin poispäin. Silloin voi usein olla niinkin, että radalle mennessä Kiira on jo rauhoittunut uudesta paikasta ja suoriutuu paremmin, muttei kuitenkaan hyvin. Toinen tapa on se, että Kiira tietää jo paikan, menee lämmittelyssä hyvin, mutta radalla se sekoaa ja saattaa taas keksiä jotain uutta kivaa mörköä. Estekilpailut sujuvat kuitenkin usein paremmalla kunnialla kuin koulu-, siksi niitä ei kilpaillakkaan niin suurella urakalla. © Katvusto

---

• YLA2-palkittu 22. kesäkuuta 2011: 36 p. + 28 p. + 33 p. + 35 p. = 132 p.
• Kantakirjauslausunnot 30. kesäkuuta 2011:
  

  "Hyvät tyypit, pitkä pyöreä runko, selvästi piirtyvä säkä, lyhyet etusääret, hieman pitkät vuohiset."
  "Ratsutyyppinen, saisi olla tiiviimpi runko. Kuivat, hyväasentoiset jalat. Erinomainen tammaleima. Saisi olla ryhdikkäämpi."
  "Hyvänpuoleiset tyypit, hieman lyhyt kaula, ahdas päänliittymä, riittävä säkä, tiivis runko, jossa hyvä syvyys, melko hyvä takaosa, hyväasentoiset ja luiset jalat."
  R-suunta, pisteet: 17 p. + 19 p. + 18 p. + 17 p. = 71 p.

---

Sukuselvitys

isälinja - Lakean Roope Aadolf     emälinja - Kapriella

Lakean Roope Aadolf ori upealla rakenteella! Herra on palkittu näyttelymenestyksen myötä palkinnolla VIR MVA Ch. Eikä siihen lopu orin positiiviset puolet, herralla on nimittäin upea luonne, nöyrä ja palvelias hevonen taittaa estradoilla 110cm helposti! Orilla onkin kilpailumenestys hyvällä mallilla ja pienen maineen keräyksen myötä on ori saanut jo useamman jälkeläisen. Ori on vielä nuori ja sillä on vielä edessä kokemusrikas elämä johon liittyy toivottavasti paljon hyviä ja maailmaa mullistavia asioita.

Riemu Roope on Suomessa syntynyt 156cm korkea punarautias suomenhevonen. Päätä komistaa leveähkö piirto ja jaloissa puhtaan valkoiset sukat. Ori metsästi ruuusukkeita niin koulussa, kuin esteissäkin. Tapaturma eräänä syysaamuna meinasi olla orille kohtalokas. Onnettomuuden seurauksena vasempaan takajalkaan tuli pysyvä vamma. Kuntoutus oli tuottosaa ja ori palaisi takaisin kouluradoille, mutta esteet unohdettiin suosiolla. Kun vielä pystyi esteissä kilpailemaan, hyppäsi metrin ratoja ja muutama sijoitus jopa 110cm luokassa. Kouluratsastuksessa hallitsi vaativan B:n liikkeitä, mutta kilpaili lähinnä Helppo A:n luokissa. Jälkeläisiä tällä orilla on Roopen lisäksi kolme oripoikaa ja tamma. Riemu Roopen molemmat vanhemmat olivat työhevosia itä-suomessa sijaitsevalla tilalla.

Sakkari oli ruunikko 157cm. Tämä oli ryhdikäs, luja, mutta "itseään säästävä" ori. Isäntänsä kanssa teki metsätöitä ja metsien siistimisia lähiseuduilla. Sakkari olikin kokenut ja uskollinen työkaveri. Nukkui kauniisti pois ja siirtyi hevosten taivaaseen antamatta kummempia varoituksia. Marinka teki töitä Sakkarin vapaapäivinä. Marinka oli liinahtavan rautias näppärä 153cm tamma. Osasi myös hommnsa, mutta ei pitänyt matkustelusta, joten lähinnä Marinkan kanssa tehtiin omaan käyttöön tarvittavat puut. Marinkalla myös talon emäntä ratsasteli harrastusmielessä välillä hyvinkin säännöllisesti ja välillä vähemmän säännöllisesti. Mikä tärkeintä Marinka ja Sakkari elivät lähes täydellistä hevostenelmää mahtavissa puitteissa leppoisassa maaseudulla, hyvässä hoidossa.

Lennon Liinu on kiltti ja rauhallinen tamma. Ratsun töitä tehnyt ratastuskoululla nuoruutensa ja vanhempana siirtyi yksityisen harrasteratsuksi. Tammalla on jonkin verran kerätty sijoituksia kouluratsastuksesta. Hallitsee myös esteiden salat sujuvasti, mutta omistajansa arkuuden takia esteiden hyppiminen on jäännyt vähille. Ratsastuskoulussa hyppäsi 100cm ratana. Kouluratsastuksessa Helppo B, Helppo A tasolla. Tamma oli Lakean tallilla vuoden verran ylläpidossa, jonka aikana Lakean Roope Aadolf putkahti maailmaan.

Isänemänisä Orpo-Oskari, oli nimensä mukaisesti pienenä orpo. Keinoemona toimi ihminen. Pikkupojasta kasvoi sellainen ori, joka jää varmasti kaikkien mieleen, jotka hänet näkevät. "On näköä, on kokoa, on luonnetta ja tietenkin sydän puhdasta kultaa." Orpo-Oskarista tuli komea jalostusori ja kilpaillut muun muassa kouluratsastuksessa suokkimestaruudesta hyvillä sijoituksella. Isänemänemä Hilo on melko tavallinen hyvää elämää viettävä suokkitamma. Tamma on lähinnä ollut vain harrasteratsuna ja kärryheppana. Kiltti luonteinen ja mukava käsiteltäessä. Hyvän rakenteen johdosta Hillo laitettiin tiineeksi ja saikin hyvä rakenteisen Lennon-Liinun, mutta sen jälkeen ei olekaan varsojen saaminen enään valitettavasti onnistunut.

Kapriella eli siis Ellu on meidän pikku Kiiran emä. Kapriellalla on kokemusta ja karttamusta esteratsastuksesta jo pitemmältä ajalta, mutta sen osa esteratsun uralla on jo ohi. Alkuun Ellu ei meinannut millään oppia kouluratsastusta, mutta sen tehdessään siirryttiin kenttäratsastukseen jossa tamma pärjää upeasti. Neiti on saavuttanut vähän elämässään, mutta sitä suurempana se on saanut lukuisia heinoja jälkeläisiä. Tamma on palkittu heikolla SLA-III palkinnolla jota on tarkoitus vielä korottaa joskus lähimain.

Jääskammo, on Ellun isä-ukko. Orihan on aivan upea ollut aikoinaan, mutta nyt se on yleisessä jalostuskäytössä ja viettää eläkevuosia aivan Itärajan tuntumassa. Ori oli jo nuoruudessaan vahva hevonen, se oli todella hyvä vaunujen edessä ja se oli rehti ratsu, eikä sentään aina ollut tekemässä temppuja. Kumminkin orin tarina alkoi siitä kun se myytiin kilpailukäyttöön upean kenttähaevossukunsa puolesta. Kammo oli kumminkin liian kova pala kenttäratsuksi omapäisen ajattelunsa takia, se alkoi kilpailemaan estekentillä ja hyvällä menestyksellähän se sitten onneksi sujuikin. Kammo joutui kumminkin 12-14 ikävuosien aikana vaihtamaan omistajaa usein koska orista tuli vaikea käsitellä, eikä kukaan ole tohtinut ruunata sitä. Kammolla onkin nyt ymmärtävä ja lempeäsydämminen omistaja, joka tietää miten hallita vaikeampiakin ääritapauksia.

Raikuva Tauko olikin aina kahdeksan vuotiaaksi asti ori, kunnes se ruunattiin. Kilpailukausi oli alkamassa kun ruunan upea hyppykyvykkyys löydettiin osuvan myös maastossakin toimivaksi. Tuumasta toimeen ja Tamista tuli kenttäratsu, ruunauksen jälkeen se alkoi menestymään jo orina kilpailemassa kouluratsastuksessakin, koska malttoi odottaa. Maastossa oli kumminkin vielä vähän hosumista viimeisiin kilpailukausiinkin asti. Tami elää vielä, se on Jääskammoa vain 6 vuotta vanhempi eikä orilla ole muita jälkeläisiä. Kultainen Iina, miten sen nyt sanoisi, estetamma vailla vertaa. Kerran on tammallakin parit koulukilpailut kilpailtu kenttäkisojen yhteydessä, mutta muuten tamma osasi eläytyä mukaan vain esteratsastukseen. Siitä tulikin nopeasti aluemestari aikoinansa ja se sai voitokkaana tammana myöhemmin paljon jälkeläisiä, joista Jääskammo on yksi hyvä esimerkki! Iina kumminkin lopetettiin jo 19 vuotiaana, koska tamman jalat olivat kärsineet hurjasta kulutuksesta.

Viimakuuron Suvivirsi, Ellu on tullut niin mammaansa, tammasta on tullut huima hurjapää ja mahtava hyppääjä. Kyllä Suvi on antanut mukaan Ellulle hyvät geenit, Suvella ei nimittäin olekkaan tätä tammaa enempää jälkikasvua. No, Suvihan oli jo nuoresta pitäen tavallisen tuntiratsun oloinen. Se oli ratsastuskoululla ensimmäiset vuotensa ratsastusopin jälkeen, ei kumminkaan 6 vuotiaasta ratsusta paljon iloa ole, joten Suvi lähti Ruotsiin. Se oppikin matkalla kouluratsun alkeita, siitä tuli pehmeä ratsastaa ja se alkoi itse hakeutumaan heti perääantoon ratsastaessa. Mikään ei kumminkaan sytyttänyt Suvia niin kuin maastot. Se innostuu maastoratsastuksesta hyvinkin, se kilpaili kenttäkilpailuissa vähän, mutta se sai onneksi niin hartaan omistajan joka ei välittänyt kilpailemisesta, hän vain halusi Suvesta lopulta maastokaverin. Suven onnellinen elämä oli taattu, mutta sitten se oli myytävä kisakäyttöön nuorelle 15 vuotiaalle tytölle. Vuosien vierressä hevonen ja tyttö ovat kumpikin kasvaneet ja he saavuttivat paljon kaikkea merkittävää mitä ensimmäisen hevosen kanssa pitääkin.

Aatturi, no, eipä se Suvin suku niin hurmaava ole. Atte on vähän normaalia jäärempi ja känkkärämpämpi synkkämielinen ori. Siitä ei saanut ratsua tekemälläkään, sillä oli voimaa enemmän kuin valjakkohevonenkaan tarvitsisi. Attea ei kumminkaan ruunattu, se sai vaihtoehtoisen homman, orin hurjat voimat kuluivat pian työhevosen tukkihommissa, mitä se sai tehdä talvisin. Kesällä ori olikin sitten laitumella, lopulta Aten suku sai ihastutettua muutaman tamman omistajan ja sai Attekin kolme jälkeläistä lopulta ennen kuin se joutui eläkkeelle. Viimakuuron Laulutango, olikin sitten niin upea tamma. Hän oli kyllä tavallinen yksityinen hevonen ratsastuskoulussa, joka kävi ratsastustunneilla. Tamman omistaja kumminkin kilpaili aina Kuikalla mahdollisissa kilpailuissa omalla tallilla ja muilla lähistöllä sijainneilla naapuritalleilla. Kuikka ei kerännyt mainetta, mutta se sai symppiksen olettamuksen jokaisesta kilpailusta ja sen todella kelpo käyttäytyminen sai sen etenemään 13 vuotiaana terapiaratsuksi.
Isän puolen sukuselvitys © virtuaalitalli Lakea, emän puolen sukuselvitys © Katvusto

---

Jälkeläiset

⟩ 6 kpl: 2 oria, 4 tammaa

ori	Vaapukan Armas	s. 02.12.2008	sijoituksia ratsastuskilpailuista	isä Fiktion Augustus
tamma	Vaapukan Loru	s. 15.12.2009	sijoituksia ratsastuskilpailuista	isä Fiktion Hamina
tamma	Fiktion Kiisa	s. 06.11.2010	sijoituksia ratsastuskilpailuista	isä Siljan Samueeli
ori	Fiktion Murto	s. 17.05.2011	sijoituksia ratsastuskilpailuista	isä Kaarnan Mikkihiiri
tamma	Fiktion Loviisa	s. 14.06.2012		isä Wuorelan Vänrikki
tamma	Fiktion Kuisku	s. 24.08.2012		isä Fiktion Kultipoju