† Muistoissamme 15.10.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	musta, 157 cm
syntynyt	01.01.2016, 21-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 65 cm, Noviisi valjakkoajo
rekisterinumero	VH16-018-1257
kasvattaja	Tuulia T., Tuulenpesän Kartano
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.02.2016	KTK-II	74 p. (R-suunta)
	18 p. + 18 p. + 19 p. + 19 p.
21.02.2017	Champion
20.03.2017	VIR MVA
31.05.2017	VVJ-I	109 p.
	8 p. + 41 p. + 25 p. + 20 p. + 15 p.
15.06.2017	KRJ-I	109 p.
	9 p. + 40 p. + 25 p. + 20 p. + 15 p.
20.06.2017	SLA-I	103 p.
	14 p. (4-3-3-4) + 23 p. + 25 p. + 21 p. + 20 p.
30.06.2017	YLA2	91,5 p.
	21 p. (12+9) + 26,5 p. (17,5+9) + 17 p. + 20 p. + 7 p. Parhaat rakennepisteet

Kaarni ei ole ikinä ollut helppo, mutta kaikki työ mitä sen kanssa on tehty, on ollut kaiken arvoista. Se on ollut vähän liiankin rehellinen: jos jokin vaivasi sen mieltä, asia ilmaistiin heti kärkkäästi. Ajan myötä ori on kuitenkin rauhottunut huomattavasti, eikä esimerkiksi protestoi yhtä voimakkaasti kuin nuorena poikana. Ensimmäiset kouluratamme kisoissa sisälsivät monesti pukkeja, pystyynnousuja ja muita hullutuksia. Lopulta yhteinen sävel ja luotto kuitenkin löytyi. Parhaimmillaan Kaarni suoritti kisauransa aikana Helppo A -ratoja kouluratsastuksessa ja valjakkoajoa mentiin noviisitasolla jopa ilman yhden yhtä temppua. Toki satunnaisesti sitä tapahtui edelleen ja palkintojen jaossa saattoi edelleen nähdä kaikenlaista, mutta tällöin kyse oli silkasta esiintymisenhalusta, eikä vastahankaisuudesta.

Matkustajana ori kaipaa viihdykettä. Yleensä se riittää, että ruokaa on turvan edessä tarpeeksi. Seuraa se ei oikeastaan kaipaa, vaan matkustaa parhaiten yksin. Kuten ehkä arvata saattaa, tämän oripojan lastauskaan ei ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta nykyään kuitenkin ihan siedettävää.

Oli tietoinen päätös, että Kaarni ei astunut kisauransa ohessa tammoja, sillä orin keskittyminen olisi kärsinyt ja pahasti. Se on aina ollut kovasti kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta ja tehnyt sen selväksi huutelemalla ja tanssahtelemalla komeasti niiden läheisyydessä, mutta rauhoittunut kuitenkin nopeasti ohituksen jälkeen. Jos olisimme päättäneet tehdä toisin, olisi asiat varmasti olleet eri tavalla.

Voisi sanoa, että Kaarni on nykyään jopa yllättävän vaivaton hoidettava. En olisi uskonut sitä silloin, kun ori steppasi minkä ehti ja yritti kaikin tavoin vaikeuttaa työtä. Kaarni ei tosiaankaan ole mikään tyypillinen suokki, mutta yhdessä koetut – niin hyvät kuin huonotkin – hetket ovat luoneet meidän välillemme vahvan siteen. On siis varmasti sanomattakin selvää, että se on yhden ihmisen hevonen.

Sukuselvitys

isälinja - Pyyhältäjä     emälinja - Muskan Tarunhohto

Näyttelytulokset

02.04.2017 Loitsulähde, MVA-SERT (BIS4), päätuom. Kati
02.02.2017 Koistila, MVA-SERT (BIS1), päätuom. Sorel
05.11.2016 Hortensia, MVA-SERT (BIS3), päätuom. Kati
06.09.2016 Loitsulähde, irtoSERT, päätuom. Kati
22.07.2016 Adina, RCH (4-4-4-4-4-4-4-3½-3½-4=39p), tuom. dookie

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

09.12.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Tänään valmensin Fiktiossa suomenhevosori Kaarnia ja tämän ratsastajaa Miljaa koulupuolella. Tallille saapuessani Milja oli juuri taluttamassa hevosta maneesiin, joten kiiruhdin tuota pikaa heidän luokseen.

Maneesissa Milja nousi selkään ja lähti kävelemään pitkin ohjin, samalla kun minä selitin valmennuksen tehtäviä. Tänään pitäydyttäisiin perusasioissa - ratsastettaisiin kaikissa askellajeissa erilaisia kiemuroita sun muita, ja hiottaisiin ennen kaikkea ratsukon yhteistyötä saumattomammaksi.

"Ota vaan ohjia tuntumalle ja ala ottaa sinne kulmiin voltit ja pitkien sivujen keskelle pysähdykset nii saahaa sitä Kaarnia herkisteltyä vähän sinne sun avuille", sanoin Miljalle. Nainen keräsi ohjat ja alkoi asetella Kaarnia hieman sisälle. "Kato siinä voltilla et se hevosen runko näyttää oikeesti banaanilta, nyt se meinas taipua vaan niskasta tossa", kiinnitin huomiota pieneen voltilla sattuneeseen virheeseen.

"Aletaas sit ravissa tulla tätä kolmikaarista kiemurauraa sillee et aina tossa keskimmäisen kiemuran kohalla teet isohkon ympyrän jonka aikana istut alas satulaan", ohjeistin Miljaa. Tämä antoi Kaarnille avut ravisiirtymistä varten, ja ratsukko tuli kiemurauralle hyvässä temmossa. Ympyrällä Kaarni meinasi hieman karata Miljan alta, mutta muuten tehtävä sujui hyvin. Seuraavaksi tehtävää tultiin laukassa, mikä olikin sitten vähän hankalampaa. Kaarni meinasi kaarteissa karata ulospäin ja Milja sai tosissaan pitää ulkopohkeen napakkana, jotta sai ratsun pysymään reitillä. Kun ratsukon yhteistyö alkoi näyttää hyvältä, kehuin molempia ja annoin luvan siirtyä loppuverkkaan.

01.11.2016 - Päiväkirjamerkintä

Aamulla talliin mennessäni Katriikan karsinassa odotti tumma yllätys. Ei sillä, etteikö tamman tiineys ollut tietoinen asia, vaan Katriikka ei ollut osoittanut minkäänlaisia varsomisen merkkejä. Ylhäisessä yksinäisyydessään se oli päättänyt saattaa maailmaan kauan odotetun ensimmäisen varsansa. Onneksi kaikki oli mennyt hyvin ja molemmat köllöttelivät oljilla terveen oloisina. Myös eläinlääkärin tutkimus osoitti kaksikon hyvinvoiviksi.

Kuten Katriikalle, myös varsan isälle Kaarnille tämä on ensimmäinen jälkeläinen, mutta sille on lähiaikoina odotettavissa toistakin varsaa, sillä myös Sirkku on tiineenä orista. Pikkuinen musta orivarsa muistuttaa kovasti isäänsä. Orin isälinjassa on ollut jo monen sukupolven ajan mustia oreja, joten sinänsä tuo tumma väritys ei yllättänyt. Toivottavasti siitä kasvaa vielä yhtä komea kuin isästään, ainakin odotukset ovat korkealla. Varsa tarvitsee tietysti myös arvoisensa nimen ja sen kanssa ei tarvinnutkaan kauaa painiskella, sillä se muodostui kätevästi vanhempien nimet yhdistämällä: Kaarnikka.

15.05.2016 - Päiväkirjamerkintä

Terveisiä täältä maan kamaralta. Olin juuri ratsastamassa Kaarnilla, kun yhtäkkiä löysin itseni maistelemasta hiekkanjyviä. Ne eivät maistuneet hyvältä. Nyt makaan ketarat ojossa ja mietin mihin herra on tällä kertaa mahtanut juosta. Edellisen kerran tiputtuani (joka tapahtui viisi minuuttia sitten) se yritti kurkotella ruohonkorsia aidan alitse. Valmentaja saapuu vierelleni ja kysyy olenko hengissä. Huokaisen syvään ja kohottaudun istumaan, mutta en vastaa mitään. Etsin mustaa katseellani. Siellä se seisoo, kentän toisessa päässä ja katselee minua. Ja näyttää kovin huvittuneelta. "Mua ei naurata kyllä yhtään", totean äkeissäni ja nousen seisomaan. "Jaahas, taidat olla ihan ok", valmentaja sanoo ja jatkaa sitten: "Nouse sit takasin selkään ja jatketaan siitä mihin jäätiin." Yritän niellä ärsytykseni kivutessani ratsaille. Ei kai tässä muuta voi kuin jatkaa.

Tammikuu 2016 - Historiaa

Kaarni tuli meille tilausvarsana Tuulenpesän Kartanosta. Teimme Tuulian kanssa kauppoja kahdesta nuoresta fiktiolaisesta ja hän kertoili samalla vanhemman kasvattini Kaarnen kuulumisia. Kaarnella oli kuulemma laatuarvostelu näköpiirissä, kunhan se vain saisi jälkeläisnäyttöjä. Kun sitten ääneen pohdiskelin, että löytyisiköhän meiltä Fiktiosta orille sopivaa tammaa, Tuulia kertoi, että jos varsa kiinnostaisi, niin hänellä olisi oikein sopiva tamma. Hänen kertoessa hevosesta selvisi, että kyseessä oli samainen tamma, jota olin aivan äskettäin ihastellut, kun etsiskelin toiselle kasvatilleni sopivaa tammaa. Sillä kertaa päädyin eri hevoseen, mutta Kaarnelle kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa kilpaillut FS Uniikki sopi kuin nakutettu. Siltä samalta istumalta löimme sopimuksen lukkoon ja jäimme odottamaan, että Uniikki tulisi kiimaan. Se päivä koittikin pian, mutta varsan syntymän odottelu tuntui loputtoman pitkältä. Vihdoin se sitten kuitenkin syntyi ja maailmaan putkahti oikein komea musta orivarsa.