† Muistoissamme 13.10.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	rautias, 160 cm
syntynyt	01.01.2015, 29-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 60 cm
rekisterinumero	VH15-018-0737
kasvattaja	Moondance
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.04.2015	SV-II (3v.)	37,5 p.
	rakenne 6,2 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p., ratsastuskoe 0 p. + 6,3 p.
15.06.2015	KTK-III	63 p. (R-suunta)
	16 p. + 16 p. + 17 p. + 14 p.
15.08.2017	KRJ-II	96 p.
	7,5 p. + 40 p. + 25 p. + 10 p. + 13,5 p.

Iikori on oikea halinalle. Se tykkää ihmisten seurasta ja myös kerjää huomiota mielellään. Ratsuna se on hieman hitaanpuoleinen ja vaatii paljon innostamista liikkumisen suhteen. Iikori on myös hieman mönkivää sorttia ja kokeilee usein alkuun voisiko päästä tänään vähän vähemmällä työnteolla. Jos orille antaa yhtään siimaa venkoilunsa suhteen, se käyttää ratsastajaa hyväkseen ja alkaa vahvasti kulkea ihan miten sattuu. Vaikka Iikori on suloinen ja rauhallinen, se vaatii rajat ja määrätietoisuutta etenkin selässä.

Iikori pitää meteliä tarhassa harva se hetki. Se tykkää moikata kavereita ja kutsua ihmisiä luokseen, minkä lisäksi se pitää meteliä saapuessaan kentälle tai maneesiin, mikäli siellä on lajitovereita odottelemassa. Oriksi Iikori on kuitenkin todella pehmoinen ja hoitaessa se ei yleensä keksi ongelmia kenenkään harmiksi. Pään alueelta ori on kuitenkin herkkä, joten suitsiessa ja päätä harjatessa se vastustelisi mielellään viimeiseen asti toimenpidettä. Iikori nauttii pusuista ja rapsutuksista, eikä seurankipeänä jää mielellään yksin mihinkään. Jos ori jätetään johonkin ilman näköyhteyttä kavereihin tai ihmisiin, se pitää meteliä, joka ei jää keneltäkään huomaamatta. Lajitovereitaan Iikori rakastaa ja on sukupuoleen katsomatta avoin ja ystävällinen yksilö, josta moni hevonen pitää.

Tämän muhkean herran selässä on turvallista, kunhan muistaa myös olla topakka ja pyytää asiat loppuun asti. Iikori on lempeä, muttei missään nimessä helppo ratsastaa. Sen askel on herkästi hieman laahaava ja olemus mönkivää myyrää muistuttava. Ori keplottelee, kaartelee, puskee ja hidastelee, kunnes ymmärtää, ettei pääse toiminnallaan yhtään sen nopeammin takaisin tarhaan. Työmoraali saisi siis olla hieman korkeampi, mutta kyllä Iikorista saa pienellä vaivalla vahvan, näyttävän kouluratsun. Avainsanoina on pitkäjänteisyys ja itsevarmuus selässä, tosin myös tietynlaista lempeyttä ja yhteen hiileen puhaltamisen tahtoa tarvitaan, jotta hevosen saa kiinnostumaan työteliäisyydestä hieman enemmän. © Uppe

Sukuselvitys

isälinja - Alpin Iljas     emälinja - WH Unelma

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

21.08.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut laura

Rautias, suurikokoinen suomenhevonen pärskähti tyytyväisenä mun kietoessa käteni tuon kaulan ympärille, samalla hieman kynsillä toista rapsutellen. Lyhyt karva tuntui hupsulta mun märkää poskea vasten ja sai yksinäisen kyyneleen vierimään ulos silmäkulmasta - maailma tuntui tosi julmalta paikalta tällä hetkellä, mutta Iken karsina oli tuttu ja turvallinen, samoin kyseinen ori. Aivan kuin lapsi, joka toivoi lahjaksi autorataa, mutta vanhempien saamattomuuden takia ei sitä saanut, vaan lohdutuspalkinnoksi typerän alennusnallen Anttilasta. Vaikkei Iikori kyllä mikään tyhmä lohdutuspalkinto ollut, ei tosiaankaan. Tällä hetkellä tuntui vaan, että maailma koitti rankaista mua pahimmalla mahdollisella tavalla, ja ainot pakokeino ja ymmärtäjä oli kyseinen suomenhevonen.

"Tiesitsä Ikke, että ilman sun olemassaoloa mä harhailisin varmaankin jossain valtatien reunassa nyt? Pelkäisin humalaisia kuskeja mutta samalla toivoisin että just tänään ne ajais sillä tiellä", pala nousi mun kurkkuun jo ensimmäisten sanojen aikana ja sai kyynelkanavat aukeamaan uudestaan. Tunsin orin kaulan liikahtavan mun allani, ja hätkähtäen jouduin avaamaan silmät, näkien Iken katsomassa mua suurilla, tummilla silmillään. Sen otsatukka pörrötti suloisesti ja korvat olivat kääntyneet mun suuntaani, kun Iikori kurotti hieman mua kohden ja tönäisi turvallaan mun käsivartta - aivan kuin se olisi viestinyt, että kaikki oli loppupeleissä hyvin.
    "Joo mä olen samaa mieltä. Eiköhän lähdetä hommiin purkamaan tää olo pois, vai mitä?" pyyhkien mun itkuisia kasvoja mä sain väännettyä huulilleni, epätoivoisesti tosin, pienen hymyn. Ääni oli käheä ja nenä tuntui vuotavan, mutta suuren hevosen keho ja siitä huokuva lämpö rauhottivat kummallisen paljon. Painoin hellän suukon sileälle turvalle ja kuivasin vielä kerran meikittömiä poskia jo valmiiksi märkiin hupparin hihoihin. Eiköhän tämä tästä taas kerran.

15.12.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Päivän ensimmäinen valmennettava Fiktiossa oli komea suomenhevosori Moon Iikori. Astelin suoraan maneesiin, jossa Milja olikin juuri lähtenyt kävelemään Iikorin kanssa. Sympaattisen näköinen ori käveli aktiivisesti mutta kuitenkin rauhassa, ja Milja saattoi satulassa istuessaan jutella kanssani hetkisen. Ratsukon kanssa painotuttaisiin tänään istunnan hiontaan ja ratsastettaisiin paljon ilman jalustimia kaikissa askellajeissa. Milja kertoi suunnitelmien kuulostavan hyvältä, ja vetäydyin maneesin reunalle seuraamaan alkukäyntejä.

Alkukäyntien jälkeen Milja keräsi ohjat tuntumalle. "Tee joka kulmaan käynnissä voltit ja päätyihin kevyessä ravissa sit pääty-ympyrät, pitkillä sivuilla ratsasta vähän uran sisäpuolella ja sit sivun puolivälissä väistätät sen hevosen taas uralle", huusin ohjeita Miljalle. Iikori mutusteli keskittyneenä kuolainta ja astui hyvin alleen, pitkin askelin. Ravissa ori näytti tasaiselta ja rauhalliselta, eikä lähtenyt siirtymisessä kiihdyttelemään turhia.

Kun Milja oli ratsastanut alkuverkkoja kaikissa askellajeissa, otin ratsukon luokseni keskiympyrälle ja käskin Miljaa nostamaan jalustimet kaulalle. Hetken kävelyn jälkeen huomautin Miljaa pitämään jalan pitkänä ja rentona, ja nostamaan käsiä hiukkasen ylös. Näin Iikorikin saataisiin ryhdikkäämmäksi, nyt se tuppasi kulkemaan helposti etupainoisena itseään käyttämättä. Milja suoristi myös oman selkänsä ja antoi jalkojensa valua rentoina alaspäin eikä niin, että kantapäät jäisivät kaivamaan ratsun kylkiä. "Noin, ota vaan ravi", kehotin Miljaa. "Tässäki oo heti tarkkana ettet nojaa liikaa taakse, ja muista kannatella molemmat kädet kunnolla. Ulko-ohjan tuki!"", neuvoin Miljaa. Lopuksi otettiin vielä laukkaa ja jonkin verran ympyrän suurennusta ja pienennystä, ennen kuin annoin Miljalle ja Iikorille luvan siirtyä loppuverkkaamaan.

11.10.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana VP

Itsenäisen alkuverryttelyn aikana huomasin lähes heti, että Iikori on hieman laiska reagoimaan apuihin ja se mielellään luisti tehtävistä esimerkiksi punkemalla kulmasta ulos sisälapa edellä. Katsottuani uuden ratukon menoa tovin, keskeytin verryttelyn hyvään aikaan ja pyysin ratsukkoa siirtymään keskiympyrälle itseni ympärille. "Sä et voi antaa sen nyppiä sua irti satulasta, koska sillä tavoin tää ori saa sen, minkä se haluaisikin - vapautta ja tehokasta huiliaikaa kun sä mietit, miten tässä näin kävi. Jatka tässä pääty-ympyrällä niin, että teet siirtymiä ravin sisällä. Puolikas ympyrä hyvin kootussa ravissa hevosen niska ylhäällä ja väistätä sisätakajalkaa vatsan alle jotta saat sen pehmemään sisäohjalle. Tämän jälkeen pieni suoristus, käsi ihan inan eteen ja lähdet ratsastamaan lisätyssä ravissa seuraavan puolikkaan ympyrästä. Lisätyn ravin aikana pidä huoli että sun ulkoapujen tuki säilyy kauttaaltaan, eikä se jää roikkumaan sun käsien varaan." Opastin ratsukkoa. "Joo, juuri näin! Hyvä Milja!" kehuin ratsastajaa joka yritti jopa hieman tuskaisen näköisenä ottaa neuvoistani koppia. Nyt, kun Miljalla oli selkeä ja jämäkkä tehtävänanto, ratsasti hän huomattavasti tarkemmin ja mikä parasta, uskalsi puuttua orinsa ongelmakohtiin. "Loistavaa Milja! Nyt kun sillä on sisätakajalka alla, myötää ihan inan kädellä ja ratsasta pohkeella eteen ja vaadi reagtio eteenpäinlähdöstä. Sitten otat muutaman askeleen vasta-asetuksella ulkolavan mukaan ja pikkuhiljaa alat kokoamaan hevosta uudelleen pitämällä aktiivisuuden mielessä." jatkoin ratsukon neuvomista. Valmennus oli tänään hyvin intensiivinen ja täytyy myöntää, että kukaan ei päässyt vähällä. Mutta niinhän se on, että raskas työ palkitaan - tänään Iikori oli valmennuksen loppua kohden jo niin hyvin apujen välissä, että jopa tiukkapipoisena tunnettua valmentajaa hymyilytti.