Väkkärä lopetettiin 23-vuotiaana 21. helmikuuta 2023.
23-vuotias suomenhevostamma, syntynyt 31.03.2017. Liinakko vaaleanpunarautias ee/aa, tähti. 160 cm korkea. Kapasiteetiltaan Helppo A (ko), 80 cm (re), 70 cm (me). Kilpaili kouluratsastuksessa. Rekisterinumero VH17-018-1645. Kasvattanut Pentti Ruokonen ja omistaa Mandelbacke (VRL-00692).
Ostin Väkkärän aikoinaan Fiktioon juuri viisivuotiaaksi kääntyneenä. Tarkoituksena oli tuolloin, että tamma kilpailisi kouluratsastuksessa ja kävisi kantakirjattavana, minkä jälkeen se jatkaisi uraansa siitostammana. Ainoastaan näistä ensimmäinen toteutui. Kun Fiktio sulki ovensa, Väkkärä lähti tutulleni ylläpitoon Itä-Suomeen. Hän sai pitää tammaa kuin omaansa ja kun reilu pari vuotta oli kulunut, harkitsin jo hevosen myymistä hänelle. Mutta ennen kuin ehdin ehdottaa asiaa, sain kuulla, että hänellä ei ollutkaan enää mahdollisuutta pitää hevosta. Niinpä joulukuussa 2020 Väkkärä sitten muutti Mantsuun.
Tamman nimi ei ole ihan sattumalta Väkkärä. Se on tunnettu tuulen suunnan mukaan vaihtuvasta mielialastaan ja siitä, ettei se jaksa kovin kauaa olla aloillaan. Yritä siinä sitten harjata hevosta puhtaaksi tai laittaa satulaa selkään. Edustavien valokuvien ottaminenkin on melkoista sekunnin sadaosapeliä. Mutta sitten kun sen saa, niin on kyllä voittajafiilis, sillä onhan tamma aivan älyttömän kaunis! Älystä puheenollen, Väkkärä on ihan fiksu, kunhan pääsee keskittymismoodiin. Se on oppinut nopeasti kaikennäköiset temput ja kikat, mutta oli nuorena myös siinä mielessä helppo kouluttaa, ettei jokaista asiaa tarvinnut moneen kertaan hinkata.
Ratsastajaltaan Väkkärä vaatii selkeitä ja juuri oikeanlaisia apuja. Muuten se toimii niin kuin itse parhaakseen näkee. Tämä onkin sitten niitä älykkyyden huonoja puolia, sillä tamma tietää miten voi laistaa hommista. Mutta kun löytää ne oikeat vivut ja nappulat, saa Väkkärästä irti paljon enemmän. Ja tamma ehkä salaa itsekin nauttii työnteosta. Yhteiset kisamatkat sujuivat aikoinaan ihan ok, kunhan mukana oli tuttuja kavereita. Nykyään Väkkärän ei enää tarvitse matkustella kuin ehkä orien luo, jos sitäkään.
Mantsuun muuton jälkeen tamman kanssa on keskitytty varsojen tekemiseen ja se on tullut todettua, että kantoaikana se on ollut joka kerta aivan samanlainen tuuliviiri kuin normaalistikin.
Kaikki kuvat © Mandelbacke
12.12.2020 2 Star Prospect (905 p.)
31.12.2020 KTK-II R-suunta (18 p. + 18 p. + 18 p. + 18 p. = 72 p.)
08.04.2021 Champion-arvonimi
11.08.2021 VIR MVA -arvonimi
31.07.2022 KRJ-III (9,5 p. + 40 p. + 10 p. + 20 p. + 7 p. = 86,5 p.)
Väkkärä on varsonut kolmesti.
25.07.2021 NJ Kurjenpesä (Lissu T.) - BIS30, MVA-SERT15.03.2021 NJ Haltiasalo (Lissu T.) - irtoSERT26.12.2020 NJ Haltiasalo (Dimma) - irtoSERT25.12.2020 NJ Haltiasalo (alaera) - BIS6, MVA-SERTOlin juuri ratsastanut Power Jump -mestaruuksien karsintaluokan perusradan Pullan kanssa Auburn Estatessa kun sain kotijoukkoihin jääneeltä Pihlalta viestin, jossa kerrottiin Väkkärän varsomisen alkaneen. Uusinnat ratsastettaisiin vasta seuraavana päivänä ja seuraavaan starttiini oli reilusti aikaa, joten hoidettuani Pullan takaisin majapaikkaansa suuntasin tieni kilpailuareenan katsomoon puhelin kädessäni.
Kätevää tämä nykyaika, kun voi seurata samanaikaisesti ruudulta varsomiskarsinan tapahtumia ja kannustaa muita ratsukoita paikan päällä vuoden hienoimmissa esteratsastuskilpailuissa. Tosin kauaa ei tarvinnut varsan tuloa odotella, sillä etujalat olivat jo näkyvissä kun istahdin katsomon penkille ja muutaman ratsukon päästä se oli jo kokonaan ulkona. Hetkeä myöhemmin Pihla laittoi muutaman kuvan tulokkaasta. Se oli hyvin vaalea, vaalempi kuin Väkkärä märästä karvastaan huolimatta, ja päässään varsalla oli epäsäännöllinen läsi. Vaaleanpunainen pikku turpa yritti kurkotella kohti kameraa. Hetken ajan näkökentässäni näkyi ainoastaan vaaleanpunaisia sydämiä ja unohdin olevani ihmisten ilmoilla. Jos joku olisi sillä hetkellä katsonut ilmeitäni, olisi hän varmasti pitänyt minua vähintäänkin tärähtäneenä.
Olin alunperin ajatellut, että palaisimme kisareissulta kotiin vasta sunnuntaina, mutta nyt kun kotona odotti mitä suloisin uusi varsa, aloin tosissani harkita lähtöä jo lauantai-illalle... Pyysin kuitenkin Pihlaa antamaan oikein ison halauksen Väkkärälle, joka oli jälleen kerran suoriutunut rankasta tehtävästä erinomaisesti.
i. Väskynä ei pahemmin tehnyt itsestään numeroa. Se oli kaikkien käsiteltävissä ja ori tekikin pitkän uran ratsastuskoulun hevosena. Siinä sivussa se kilpaili omistajansa kanssa kouluratsastuksessa ja kantakirjauksen jälkeen astui silloin tällöin tammoja. Ori osallistui muutaman kerran suomenhevosten mestaruuksiin, mutta ei koskaan yltänyt sijoituksille asti. Kerran se kyllä oli vähästä kiinni. Elämänsä loppuaikana sillä oli monta ähkyä peräjälkeen, joista yksi sitten oli sen verran vaikea, että ori päädyttiin lopettamaan. Hyvät 18 vuotta se ehti kuitenkin elää.
ii. Valttikortti oli työlinjainen ja suoraan kuin jalostusohjesäännöstä. Vahvarakenteinen ja sitkeäluonteinen ori oli omistajansa silmäterä ja yhdessä parivaljakko teki paljon metsä- ja peltotöitä. Omistajan tyttären kanssa Valttikortti kunnostautui myös ratsuna, mutta kilpailuissa sitä ei juuri nähty. Muutamissa seurakilpailuissa kyllä, mutta siihen ne sitten jäivät. Ori kantakirjattiin 8-vuotiaana työhevossuunnalle ensimmäisellä palkinnolla, mutta se astui elämänsä aikana vain kourallisen tammoja. Kuulemani mukaan ne ovat kaikki olleet isänsä kaltaisia rauhallisia työmyyriä. Valttikortti lähti saappaat jalassa, työn tuoksinnassa sattuneessa onnettomuudessa. Ori oli tällöin 14-vuotias.
ie. Aivan kuten poikansa Väskynäkin, myös Myrskytuuli teki työuransa ratsastuskoulun hevosena. Tamma otti nuorena osaa 3-vuotiaiden laatuarvosteluun ja sijoittui siellä kuuden parhaan joukkoon, ollen myös askellajipuolella parhaimmistoa. Pian tämän jälkeen se kuitenkin loukkaantui ja omistaja päätti astuttaa sen. Hänellä oli tamman suhteen suuria suunnitelmia, mutta varsan synnyttyä omistajan elämäntilanne muuttui ja hän joutui myymään molemmat hevoset. Näin Myrskytuuli päätyi ratsastuskouluun, jossa se myöhemmin varsoi kolme uutta varsaa. Väskynä oli näistä viimeinen. Myrskytuuli laskettiin vihreämmille laitumille 19 vuoden iässä.
e. Vilja-Helmiina kävi läpi laatuarvostelut niin 3-, 4- kuin 5-vuotiaana pärjäten erityisesti estekokeissa. Kilpakentillä tammaa nähtiin omistajansa kanssa kuitenkin vain kouluradoilla, sillä sen liikkeet ja askellajit olleet yhtään hullummat. Ruusukkeita ratsukko kahmikin helpoista luokista aikamoisen pinon. Kotipuolessa Vilja-Helmiinalla kyllä kuulemma hyppäsi omistajan tytär, mutta tämä ei ollut kiinnostunut kilpailemisesta, eikä hevoselle haluttu ottaa estekuskia perheen ulkopuolelta. Kisauran päätyttyä tamma jäi perheen harrasteratsuksi ja teetettiin sillä pari varsaakin. Vilja-Helmiina eli pitkän hyvän elämän. Se lopetettiin 26-vuotiaana, kun syöminen ilman hampaita ei enää onnistunut.
ei. Näyttävästä ravistaan tunnettu Kadetti oli suosittu jalostusori, jonka kaikki tuntuivat haluavan ratsusuokkinsa sukuun. Se menestyi kouluradoilla vaativissa luokissa asti päihittäen avoimissa luokissa jopa joitakin puoliverisiä. Suomenhevosluokissa se oli useita vuosia voittamaton, kunnes uran loppuvaiheilla alkoi jo löytyä haastajia niin omista jälkeläisistä kuin muun sukuisistakin. Kadetin viimeistä kilpailustarttia oli kerääntynyt seuraamaan ennätyssuuri yleisö, niin suosittu siitä oli vuosien saatossa tullut. Ori toimi vielä monta vuotta jalostushommissa ennen kuin se jouduttiin onnettomuuden seurauksena lopettamaan 18-vuotiaana.
ee. 16-vuotiaaksi elänyt Heljä oli pienestä pitäen aikamoinen kiukkupussi ja oikein kukaan ei tahtonut olla sen kanssa tekemisissä. Omistaja päätti ottaa riskin ja astuttaa sen viisivuotiskesänä toivoen, ettei käytös pahenisi entisestään. Ihme ja kumma tamma rauhoittui raskauden myötä ja oli lopulta mitä hellin emä varsalleen. Tammaa yritettiin tämän jälkeen ottaa uudelleen koulutettavaksi, mutta ne hommat eivät tuntuneet Heljää kiinnostavan. Niinpä todettiin, että tehkööt varsoja, kun oikein mainio tapaus oli ensimmäisestäkin tullut. Päätös osoittautui hyväksi, sillä aikanaan tamma palkittiin jälkeläisistään Valio-palkinnolla.
