M.B. Kerppu

Se oli pieni kuin mikä. Mutta mitä muuta saattoi odottaa varsasta, joka syntyi ennen aikojaan. Olihan se toki pienhevoskokoisesta emästä, mutta kaikista näkemäistäni piekkarivarsoista se oli ehdottomasti pikkuruisin. Sitä alettiinkin heti kutsua Kirpuksi. Siitä oli vähällä tulla myös hevosen virallinen nimi, mutta pohtiessani jotakin karaattiin liittyvää, eksyin vanhoja suomalaisia mittayksiköitä luettelevalle sivulle. Silmiini osui erästä kappalemittaa kuvastanut sana kerppu. Tämä sitten lopulta valikoitui viralliseksi nimeksi, mutta lempinimi Kirppu sai jäädä.

Kasvussa ja kehityksessä Kirppu ei kuitenkaan missään vaiheessa jäänyt muiden varsojen jalkoihin, vaan itseasiassa pikkuhiljaa mieleeni alkoi hiipiä ajatus, että ehkä 158 cm korkean isän valitseminen oli sittenkin virhe, kun halusin Metkasta nimen omaan pienhevosvarsan. Mutta kuin ihmeen kaupalla orin kasvu lopulta keskeytyi siihen maagiseen 148 senttimetrin rajaan ja sain kuin sainkin pienhevosen. Jos ori olisi syntynyt täysiaikaisena, niin ehkä asiat voisivat olla toisin.

Vaikka Kirppu on kooltaan pieni, sen läsnäolo on suuri ja huomattava. Ori tuntuu olevan koko ajan täynnä energiaa ja elämäniloa, eikä se ole ujo ilmaisemaan mielipiteitään kovaäänisesti esimerkiksi hirnumalla ja potkimalla tallin seinää. Se ei malttaisi pysyä paikallaan pitkiä aikoja, sillä sen vilkas mieli on aina valmis uusiin seikkailuihin. Kirpulta ei kahta kertaa tarvitse kysyä, että lähdetäänkö hommiin.

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 32/2021 » Saaristolainen työhevosvarsa-arviointi

"Päivän säätila oli hankala ja vaikutti varsojen esiintymiseen yllättävänkin paljon. Saariston iso estekenttä sai monen varsan tolaltaan ja nähtiin vaikka minkälaista käyttäytymista." - arvoinnin suorittanut Anne

Saariston hevosopistolla kokoonnuttiin tänä elokuisena viikonloppuna työhevospäivien merkeissä. Perjantain ohjelmaan kuului työhevosvarsojen arviointi, johon olin ilmoittanut Kirpun. Paikalle oli saapunut lisäksemme seitsemän nuorta työhevosen alkua apujoukkoineen. Yhtä kylmäveriravuria lukuunottamatta kaikki olivat suomenhevosia, mistä en ollut lainkaan yllättynyt.

Kirppu oli kenties kooltaan porukan pienin, mutta se oli se, joka näkyi ja kuului eniten. Ja koska orin huomio ja energia menivät pörhentelyyn, niin eihän esiintymisestä meinannut tulla mitään. Ei siis ihme, että liike ja käyttäytymispisteet jäivät alhaisiksi, mikä on tietenkin harmi, koska ei Kirpulla mitkään huonot askellajit ole. Mutta onneksi muut pisteet pelastivat sen verran, että se sai kuitenkin toiseksi parhaan tittelin, eli "Saariston Hopeavarsa". Alla tarkemmat pisteet ja sanallinen arvostelu:

Sivut, teksti ja kuvat: 18 p. + Suku: 8 p. + Liike: 2 p. + Käyttäytyminen: 4 p. = 32 p.
Upeat, selkeät sivut ja hieno kuvagalleria! Mukavan tiiviitä tekstejä ja sukukin on harkittu ja löytyy erinomaisia työajosuorittajia. Harmillisesti kehäesiintyminen ei tänään ollut parasta mahdollista, kaunis ori kuitenkin!