M.B. Blackbird

Kuinka paljon voikaan mahtua temperamenttia yhteen pienen pieneen poniin? No, paljon.

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 30/2020 » Hippiäinen

Mantsussa on viime aikoina käynyt melkoinen kuhina, sillä täällä valmistaudutaan tulevana viikonloppuna järjestettäviin Power Jump -estemestaruuksiin. Kaiken tämän tohinan keskelle myöhään maanantai-iltana Birdie varsoi mitä söpöimmän pikkutamman. Se tuli oikein sopivaaan kohtaan, sillä sain hetkeksi jotain muuta ajateltavaa. Power Jump -valmistelut saivat siis siltä illalta jäädä ja sen sijaan nautin uudesta tulokkaasta. Varsan hoivaamiseen minun ei ole tarvinnut puuttua, sillä ensikertalaisuudesta huolimatta Birdie on ottanut uuden roolinsa haltuun erinomaisesti.

Seuraillessai piskuisen ponin ensiaskeleita tulin samalla pohtineeksi sille nimeä. Kauaa ei tarvinnut miettiä, sillä oli sanomattakin selvää, että siitä tulisi M.B. Goldcrest. Goldcrest, eli hippiäinen, on Suomen ja koko Euroopan pienikokoisin lintu, joten mikä olisikaan sen sopivampi tallin pikkuruisimmalle hevoselle. Tällä kertaa shettisvarsoja syntyi vain yksi, joten teema olisi voinut olla mikä vaan, mutta sattumalta se oikea nimi sattui löytymään juuri lintuteemasta, jonka mukaan emänsäkin on saanut nimensä.

Viikko 29/2018 » Karkulaiset

Ponit aiheuttivat meille tänään pieniä sydämentykytyksiä. Olin juuri tekemässä tarkastuskierrosta laitumilla ja jo kaukaa katselin, ettei ponien laitumella näkynyt ketään. Kun lopulta pääsin aidan viereen, ammotti aitaus aivan tyhjyyttään. Kaivoin puhelimen taskusta ja soitin Katille, joka oli tekemässä omia hommiaan tallissa. "Ei poneja sattuis näkymään sielläpäin?" "Eeei, kai", kuului vastaus. "No, jossain niiden täytyy nyt olla, koska täällä laitumella ei ole yhden yhtä ponia."

Koska karkulaisia ei näkynyt laidunten läheisyydessä, lähdin kävelemään takaisin tallille päin Katin jo aloittaessa etsinnät siellä. Jo noin kymmenen minuutin kuluttua aloin vaipua epätoivoon, mutta sitten tajusin kurkata maneesin takana olevaan metsään. Puiden takaa pilkotti ensimmäisenä Athenan pää. Sen vieressä seisoskeli takapuoli minuun päin Maia. Hieman kauaempana kaksikosta häntiään huiskivat Esmé, Gabriëlle ja Scilla varsoineen. "Huh, täällä ne on kaikki, maneesin takana", huusin Katille, joka riensi oitis paikalle. "Mutta miks ihmeessä ne on tänne tulleet, kun niillä on laitumellakin oma metsä", Kati ihmetteli. Sanoin miettineeni samaa ja kipaisin hakemaan tallista riimunnaruja. Palattuani ehdotin: "Jos sä otat ton kolmikon, niin mä tuun näiden kahden kanssa perässä. Pikkuvarsat varmaan seuraa ihan hyvin emiään, mutta varmistetaan näin, että kaikki pysyy varmasti matkassa."

Kävellessämme takaisin laitumien luo, aloimme pohdiskella uusille varsoille nimiä. "Mitäs jos tällä kertaa nimettäisiin ne lintujen mukaan nyt kun kahden isällä on lintuaiheinen nimi", ehdotin hetken pohdiskelun jälkeen. Katin mielestä idea oli hyvä, joten saatuamme ponit aitojen sisään suuntasimme talliin tietokoneelle selailemaan erilaisia listoja linnuista. Loppujen lopuksi kaikille löytyi nimet laululintujen kategoriasta. Esmen ja Gabriëllen pojista tuli M.B. Rusty Sparrow ja M.B. Desert Finch, sekä Scillan tammavarsasta M.B. Blackbird. Kun nimet oli kirjoitettu muistiin, lähdimme vielä yhdessä tarkistamaan, että ponit olivat varmasti pysyneet aidoissa. Ja niin pienet kiltit ponit saivat osakseen runsaasti rapsutuksia.