Kedon Pastellisade

Jos tarkastelee Elliä pastellinväristen lasien läpi, on kyseessä mitä ihastuttavin pikkusuokki. Todellisuus on sitten jotain aivan muuta. Hyvässä lykyssä tamma saattaa silloin tällöin esiintyä kauniisti kuin korrekti prinsessa, mutta useimmiten Elli on se rajoitettuun elämään kyllästynyt aristokraatti, joka sanoo piut paut säännöille ja tekee niin kuin itse tahtoo. Tästä huolimatta yritimme kovasti tehdä siitä kelpo kenttäratsua. Ja tulihan siitä ihan ok, mutta kisoissa ei saatu koskaan paria ruusuketta kummempaa. Tamman vahvuuksia ovat nopeus, hyppytekniikka ja kestävyys. Toisaalta nopeus on myös yksi heikkouksista, sillä yleensä vauhtia on aivan liikaa.

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 12/2022 » Sippe valmentamassa meitä esteillä

Törmäsin monen vuoden tauon jälkeen vanhaan tuttuuni Sippeen. Kuulumisten vaihdon yhteydessä kävi ilmi, että hän oli alkanut taas pitämään valmennuksia, joten buukkasin heti pari. Toinen niistä oli Ellin kanssa:

Pikkuinen, kerman värinen suomenhevostamma Elli oli aivan järkyttävän suloinen astellessaan maneesiin ratsastajansa Miljan kanssa. Tamma katseli uteliaana ympärilleen, sillä olin asetellut ratsastushalliin jos jonkinlaisia estetehtäviä.

Kun Elli ja Milja kävelivät alkukäyntejä, selitin hieman valmennuksen kulkua. Sileällä verryttelyn jälkeen vuorossa oli matalia kavalettisarjoja, jotka olin asettanut kaarevalle uralle. Kavaletteja oli neljä peräkkäin niin, että ensimmäisten väliin ei tullut yhtään kokonaista laukka-askelta, toisen ja kolmannen väliin mahtui yksi. Viimeinen kavalettiväli olikin jo kaksi laukka-askelta. Tämä haastaisi ratsukkoa jo heti alusta alkaen pelaamaan hyvin yhteen, ja auttaisi ratsastajaa säätelemään innokkaan hevosen laukkaa.

Milja sai verrytellä Ellin itsenäisesti, ja sen jälkeen lähdettiin esteille. Elli oli pirteän oloinen, ja vauhtia tuntui välillä olevan hiukan liikaakin. Milja sai pidätettyä tammaa hienosti repimättä sitä lainkaan suusta, mistä kehuin ratsastajaa paljon. Ensimmäinen kavalettiväli meinasi mennä plörinäksi, kun ratsastajan ja hevosen välille tuli kommunikaatiokatkos ja Elli oli hyppäämässä molemmat esteet kerralla. Kaikeksi onneksi Milja huomasi tilanteen ajoissa ja sai pidätettyä tammaa sen verran, että se ei tehnyt kamikaze-loikkaa vaan kieltäytyi seuraavalle osalle.

Seuraavalla yrityksellä sujui paljon paremmin. Annoin Miljalle istuntaan liittyviä vinkkejä, jotka auttoivat häntä ratsastamaan virkeää pientä hevosta ja säätelemään sen vauhtia paremmin. Loppuvalmennuksesta ratsukko hyppäsi kavalettisarjoja jo ongelmitta molempiin suuntiin, ja laukan säätely sujui huomattavasti pienemmillä avuilla kuin aluksi.

Viikko 47/2021 » Nuorten kenttähevosten katselmus

Kuuvuoren Ratsastuskeskus järjesti alle 8-vuotiaille nuorille kenttähevosten aluille hienon tapahtumapäivän marraskuun viimeisenä sunnuntaina. Olin jo kutsun ilmestyessä päättänyt, että Elli olisi aivan ehdottomasti ilmoitettava mukaan. Ilmoittautumiskaavakkeen lähetystä aivan viime päiville viivytti pohdintani siitä, että ottaisinko myös Tarinan mukaan. Lopulta kuitenkin päätin, että ehkä sen kanssa olisi vielä parempi treenailla kotona. Näin pääsin myös keskittymään täysillä Elliin, mikä oli kyllä lopulta kaikin puolin erinomainen ratkaisu. Tamma nimittäin kipusi viisivuotiaiden jaetulle ensimmäiselle sijalle ja sai myös paras tamma -maininnan.

"Viehättävä tamma, joka ansaitsi aivan kaikki kehut niin taustajoukoilta kuin yleisöltäkin! Rakennearvostelussa tuomaristo kiinnitti erityistä huomiota Pastellisateen sopusuhtaisuuteen ja iänmukaiseen kehitykseen. Vielä hieman lihasköyhä, mutta viisivuotiaalle suomenhevoselle aivan riittävä taso - koulutuksen myötä tilanne muuttuu. Takaosa oli sopivan voimakas ja jalkojen asennot ihanteelliset. Toivomisen varaa jäi ainoastaan pään ja kaulan liittymään, jossa olisi voinut myöhemmän kokoamisen kannalta olla enemmän tilaa. Jonas Åberg kehui tamman yhteistyöhalukkuutta ja hyvää asennetta, mainiten erityisesti Pastellisateen käynnin: "Yhtä letkeää ja rennon tyytyväistä käyntiä ei vielä päivän aikana ole tullut vastaan." Ravissa pyöreyttä olisi saanut olla enemmän, mutta rentous säilyi ja sitä Jonas Åberg peräänkuulutti kaikilta nuorilta. Kouluosuudella Pastellisade suoritti samaa kaavaa noudattaen: rentona mutta muoto oli vielä hyvinkin avoin. Tuomareilta tuli noottia lähinnä kaulan turhan pystystä asennosta, joka johti tulokseen luokan puolivälin tienoilta. Estekokeessakaan emme valitettavasti päässeet näkemään Kedon Pastellisadetta aivan parhaimmillaan, raskas päivä otti omat veronsa ja voikko väsähti puolessa välissä rataa. Radan tasoa madallettiin hieman, jotta neitokaiselle saatiin vielä hyvä ja postiivinen mielikuva tekemisestä, mikä tietenkin nuorten kanssa on pääasia. Kenttäradoille tällä nuorella voikolla on varmasti paljon annettavaa, kunhan vielä hieman kehittyy ja kerää kuntoa. Päivän paras suomenhevostamman rakenne!" - Irene Raine, tapahtuman järjestäjä ja tuomari

Viikko 11/2021 » Nimi on enne?

Ellin lastaaminen aiheuttaa edelleenkin hammasten kiristystä, mutta täysin mahdotonta ei tamman saaminen rekan kyytiin enää ole. Olemmekin käyneet esiintymässä muutamissa näyttelyissä ja tällä viikolla oikein suomenhevosvarsojen arvioinnissa. Olin jo ennen Elliä esittänyt meidän toisen 2-vuotiaan riiviön Jukun ja olin täysin varma, ettei Ellikään tulisi II-palkintoa parempaa tulosta saamaan. Hämmästys olikin suuri, kun tamma käyttäytyi kuin enkeli. Täytyi oikein useaan kertaan tarkistaa, että minulla oli varmasti käsissäni oikea hevonen. Mutta kyllä, voikko piirtopää siinä seisoi ja sitä oltiin niin nätisti että. Rakennearvostelun aikana arvioidusta käyttäytymisestä Elli saikin täyden kympin. Muita käytöspisteitä laski kengittäjän lausunto, sillä tamma ei meinannut aluksi päästää tätä ollenkaan lähelleen. Loppujen lopuksi Elli oli 34,05 pisteellään päivän kolmanneksi paras 2-vuotias. Onneksi tuomaristo ei ollut näkemässä, kun pieni hirviö palautui ennalleen parkkipaikan perällä. Varmaan olisivat äkkiä käyneet hakemassa sen ykköspalkintoruusukkeen takaisin.

Tuon päivän tapahtumien seurauksena aloin miettimään syvällisemmin tamman nimeä. Voiko olla niin, että minulla on tulevaisuudessakin mahdollisuus päästä nauttimaan Ellin lempeämmästä puolesta kuin pieninä sadekuuroina? Siis kirjaimellisesti pastellisateena.

Viikko 1/2021 » Ei vaihto- tai palautusoikeutta

Toisinaan katselen edelleen Elliä pastellinväristen linssien läpi ja annan anteeksi sen hurjimmatkin kenkkuilut ja metkut. Välillä taas tekisi mieli pamauttaa palautustarra neidin takapuoleen ja viedä se sinne mistä tamma aikoinaan tulikin. Mutta en voisi tehdä sitä Antonialle. Itsehän tätä yhdistelmää ehdotin ja varsan halusin, joten tämä on nyt vain kestettävä.

Eilen oli juuri yksi näistä jälkimmäisistä hetkistä. Ja nyt kun tarkemmin ajattelen tuota palautusasiaa, niin itseasiassa eilisen perusteella Elli tekee senkin homman melkoisen vaikeaksi. Treenasimme nimittäin hevosrekkaan menemistä. Tai yritimme treenata, sillä eihän tamma suostunut tulemaan lähellekään lastaussiltaa. Meille muuttaessaan Elli matkusti pienessä kuljetuskopissa, koska muita matkalaisia ei ollut. Sen jälkeen se ei ole kyllä koppiinkaan joutunut, joten enpä tiedä miten sekään sujuisi tänäpäivänä. Mutta tulevaisuudessa se tulee todennäköisesti matkustamaan enemmän juuri rekassa kuin kopissa. Onneksi tässä on vielä aikaa treenailla.

Viikko 45/2020 » Varsa on syntynyt!

Pitkä odotus on vihdoin päättynyt! Sain Antonialta videokuvaa mitä ihastuttavimmasta voikosta tammavarsasta. Hän kertoi, että varsa oli muksahdellut turvalleen ainakin viisi kertaa ennen kuin viimein pystyi seisomaan tukevasti omilla jaloillaan. Mutta joka kerran jälkeen se oli alkanut heti yrittää uudelleen, joten ainakaan tahdonvoimaa siitä ei puuttunut. Ja kunhan pikkuneiti oli hörpännyt vähän maitoa, olikin sillä jo kiire lähteä tutkimaan muuta ympäristöä. Tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä aavistustakaan siitä, mitä tuleman pitää. Näin vain ihanan varsan pastellinväristen linssien läpi. Siksi Antonian antamista nimiehdotuksista leikkasin ja liimasin teemaan sopivan nimen varsalle ja niinpä siitä tuli Kedon Pastellisade.

Viikko 39/2020 » Kuinka Lyytin ja Mahtiksen varsa sai alkunsa

Niihin aikoihin kun Mauri tuli meille Murroksen ratsutilalta, huomasin, että samalla tallilla asui myös suomenpienhevostamma Kurjen Luulyhde, eli Lyyti. Tamman emän emä on M.B. Pisku ja sen emä tietenkin meidän Kipa. Sanoin silloin Assille, että minulle saa vinkata, jos/kun tammasta tulee varsa joskus myyntiin. Hän kuitenkin totesi, että tilausvarsaakin saa tulla kysymään. Ja näin lupasin tehdä vielä joku päivä.

Aikaa ehti kulua tovi jos toinenkin. Olin jo monia kertoja vähällä ottaa yhteyttä Assiin, mutta aina se kaatui siihen, että aloin epäröimään orivalintaani. Eräänä lauantaipäivänä huomasin, että Lyytille etsittiin oria. Selvisi, että tamma oli vaihtanut omistajaa ja muuttanut Keski-Suomesta Turun saaristoon, siis lähemmäksi meitä! Ensimmäinen ajatukseni oli, että toivottavasti kiva ori löytyy ja varsa tulisi vieläpä myyntiin. Aloin kuitenkin lukea listaa, jossa kerrottiin millaisia ominaisuuksia hän orilta toivoi. Mitä pidemmälle listaa luin, sitä enemmän olin varmempi siitä, että minähän tiesin Lyytille täydellisen orin! Ainakin omasta mielestäni, sillä kaikki eivät välttämättä olisi sitä mieltä, että Mahtis olisi luonteensa puolesta täydellinen yhtään kenellekään. En voinut ymmärtää, etten ollut tajunnut ajatella tätä vaihtoehtoa ollenkaan. Mahtis on minulle edelleen erittäin rakas riiviö, vaikka nykyään se onkin Harmaatuulen oriaseman Violan ja Alinan riesana. Meillä on oriaseman kanssa sellainen diili, että saamme käyttää tallin oreja kuin omiamme, joten päätin heti tarttua toimeen.

En ollut varma oliko tamman uusi omistaja Antonia tietoinen minun ja Assin sopimuksesta, mutta kerroin hänelle siitä ja esittelin tietysti Mahtiksen. Sanoin olevani valmis ottamaan sen riskin, että varsasta ei välttämättä tule mikään helpoin tapaus, jos tästä yhdistelmästä saisin varsan Mandelbackeen. Voi sitä ilon päivää, kun Antonia vastasi kelpuuttavansa Mahtiksen Lyytille ja vielä myyvän varsan minulle! Hän oli kanssani samaa mieltä, että ominaisuuksiensa puolesta nämä kaksi hevosta kompensoisivat hyvin toisiaan. Tietysti luonnetta lukuunottamatta. Mutta täytyy toivoa, ettei sieltä ainakaan isäänsä pahempaa hirviötä olisi tulossa.

Nyt aikaa tuostakin on jo hiukan kulunut ja näin ollen olen täytellyt jo erinäisiä papereita siitä, että varsa todellakin tulee minulle, ja Lyytikin on käynyt astutettavana naapurissa. Tällä hetkellä ei siis voi muuta kuin pitää peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin odotusaikana ja varsa syntyy ennen kaikkea terveenä.