Hirttivaaran Metkan sukututkimus

isälinja Haamupehtori   •   emälinja Urmakka   •   palaa hevosen sivuille

i. Ch M.B. Kummitus
KTK-III, Premier
rtkm, 147 cm
ii. Haamupehtori
KTK-III
rtkm, 146 cm
iii. Pehtoori
rnkm, 148 cm
iie. Henkityttö
rtkm, 140 cm
ie. Gielas
KTK-III, SLA-II, YLA2, Premier
klm, 150 cm
iei. Jävri
prt, 153 cm
iee. Gämpa
m, 149 cm
e. Hirttivaaran Rateva
KTK-III, SV-II
vrt skrj (lht), 148 cm
ei. Pukatti
KTK-II, ERJ-I, SLA-I
klm skrj, 142 cm
eii. Uuvartti
m, 144 cm
eie. Pinka
rt skrj, 140 cm
ee. Urmakka
vrt (lkk), 152 cm
eei. Vipinä
rt (lkk), 153 cm
eee. Metka
rt (lkk), 150 cm

iii. Pehtoori on pieni valkea ilmestys, joka pienhevosen koostaan huolimatta vetää vertoja hevosenkokoisille sisukkaalla luonteellaan. Oria voisi kuvailla vaikka kuinka monella adjektiivilla, jotka liittyvät itsepäisyyteen, päättäväisyyteen ja temperamenttiin. Esteitä sekä koulua kilpaillut Pehtoori omaa jäntevät, vahvat liikkeet, joissa on paljon lennokkuutta – eritoten laukassa. Ratsuna ori on kuitenkin hyvin vahva, mikä vaatii ratsastajalta nopeaa apujen käyttöä. Jos Pehtoorille erehtyy antamaan liikaa tilaa tai unohtaa pitää sen ruodussa koko ratsastuksen läpi, voi itsensä löytää pian hiekkaa maistelemasta. Itsepäisyyttä on esiintynyt paljon myös orin jälkeläisillä, jotka ovat perineet isältään luonteen lisäksi kykyjä este- sekä koulukentille. (© VRL-11523)

iie. Henkityttö on hyvin mielenkiintoinen kilparatsu, vaikka nykyään se jo eläkkeellä onkin. Rautiaankimo Pimu saattoi aiheuttaa ensinäkemällä epäilyksiä sen todellisesta tasosta. Tamma ei ole mitenkään neitimäinen – pikemminkin se näyttää viereisten tarhojen oreille, miten tarhassa riekutaan ja käydään omistajan hermoille. Ratsuna Pimu osasi myös kokeilla kärsivällisyyttä, ja vaati useammalta ratsastajalta hikeä ja kyyneliä. Kaikki ne yleensä osoittautuivat sen arvoisiksi, sillä jos vain jaksoi hyväksyä, että tulokset vaativat aikaa, sai kaikella ahertamisella kiitokseksi hienoja kisakokemuksia tamman kanssa. Kilparatsuna Pimu oli aivan omaa luokkaansa, ja usein sillä oli isompi voitonhalu kuin ratsastajallaan. (© VRL-11523)

iei. Pekka Hiltusella oli pieni lehmätila Kemijärven rannalla. Aivan rannan tuntumassa oli laidun, jossa laidunsi eräänä kesänä kaksi kantavaa suomenhevostammaa. Laidun ei päättynyt järveen, mutta aita oli niin lähellä vettä, että kunnolla kurkottamalla aidan raosta ylettyi juomaan. Toinen tammoista oli sitten eräänä kauniina kesäpäivänä asettunut veden ääreen varsomaan. Varsa oli jo hyvää vauhtia tulossa maailmaan, kun Pekka sattui vilkaisemaan tupansa ikkunasta ulos ja laitumelle. Pian tamma ponnistikin viimeisen kerran ja siinä samassa molskahti varsa järveen. Lopputulos olisi voinut olla toinen, mutta onneksi Pekka juoksi paikalle niin nopeasti kuin kintuistaan pääsi ja sai pelastettua varsan. Niin oli saapunut maailmaan suomenhevosori Jävri.

Kommellukset sen elämässä eivät päättyneet tähän. Vuosien varrella niitä aiheutti seikka jos toinenkin, eikä ori itse ollut vähiten syyllinen. Se oli mm. oikea mestari karkailemaan. Sen kyvyt estehevosena huomattiin juuri tarhasta karkaamisen "ansiosta". Ei nimittäin ollut itsestään selvää, että siitä tulisi kilparatsu, saati että pysyisi orina. Vaikka Jävrin vanhemmat olivat hienoja hevosia, ei Pekka sitä tiennyt, kuinka olisikaan kun ei ollut hevosihminen. Suomenhevostammat olivat tulleet hänelle perintönä kaukaiselta sukulaiselta. Hän oli vain päättänyt pitää tammat ainakin siihen asti, että varsat syntyisivät. Tulevat varsatkin hän oli luvannut alustavasti tutulleen, joka piti naapuripaikkakunnalla ratsastuskoulua. Tämä tuttu oli kuitenkin perillä Jävrin suvusta ja nähdessään sen kyvyt, hän rehellisenä kaverina kehotti Pekkaa myymään sen johonkin tavoittellisempaan kotiin, sillä mitään virallisia sopimuksia ei oltu vielä tehty.

Niin Jävri sitten päätyi eräälle esteratsastajalle, joka oli juuri etsimässä uutta projektihevosta. Hänen kanssaan ori nousi lopulta jopa kansalliselle tasolle ja useampana vuotena peräkkäin ratsukko pärjäsi suomenhevosten estemestaruuksissa joko voittamalla tai sijoittumalla toiseksi. Ratsukantakirjaan Jävri hyväksyttiin 6-vuotiaana toisella palkinnolla ja kilpailutuloksien myötä se korottui aikanaan ykköseksi. Kisauransa aikana ori keskittyi pääasiassa kilpailemiseen, mutta muutamana vuotena se astui 3-6 tammaa. Kisauran päätyttyä tammoja sitten vieraili ahkerasti ja kaikenkaikkiaan varsoja syntyi kuutisenkymmentä. Jälkeläisiä on nähty paljon kilparadoilla ja monet ovat pärjänneet jo nuorien hevosten laatuarvosteluissa etenkin estekokeissa. Jävri menehtyi onnellisena 23 vuotta vanhana herrana.

iee. Kaunis kuin kuva, sanottiin Gämpasta jo silloin kun tamma oli vain vajaan tunnin ikäinen. Se palkittiin jo varsana näyttelyissä I-palkinnoilla, ja tottuessaan olemaan kaiken keskipiste ja ihailujen kohde, siitä tuli melkoinen prinsessa. Gämpa oli suorastaan varsinainen mielensäpahoittaja ja sille ei tuntunut kelpaavan mikään. Ratsuna se oli erityisen herkkä ja jos ratsastaja vähääkään ärsytti, oli varmaa ettei tamma suostunut millään tapaa yhteistyöhön. Lopulta prinsessa kuitenkin löysi itselleen sielunkumppanin, jonka kanssa se suostui kilpailemaan esteradoilla. Ura loppui valitettavasti lyhyeen, sillä tamma teloi jalkansa hyvin mystisessä tapaturmassa. Todella harmillista, sillä Gämpa oli todella lahjakas, kun sattui olemaan sillä tuulella. Jalka kuntoutui kyllä, mutta ei sillä enää hypätä voinut. Niin tamma päätettiin astuttaa.

Ensimmäistä ja toista varsaansa kohtaan se oli todella omistushaluinen, eikä meinannut päästää ketään niiden lähelle. Kolmas varsa olikin sitten niin utelias, että seikkaili ties missä ja lopulta Gämpa joutui luovuttamaan. Seuraavien varsojen kanssa se osasikin ottaa rennommin ja myös sen oma elämänasenne oli muuttunut. Enää ei tarvinnut kaiken olla täydellistä. Gielas jäi emänsä seitsemänneksi ja samalla viimeiseksi jälkeläiseksi. Gämpa oli Kipan syntyessä melkein 17-vuotias. Loukkaantunut jalka oli tässä vaiheessa alkanut jo pahasti oireilla. Niinpä vieroitettuaan varsan päätti omistaja päästää tamman kivuistaan ja niin tämä kaunokainen nukahti ikuiseen uneen 17-vuotiaana. Jälkeläisilleen Gämpa on onnistunut periyttämään hyppylahjansa, jotka siltä itseltään jäivät hyödyntämättä.