† 1. marraskuuta 2014 - MUISTOSIVUT
Veikka on ilmoitettu tänään vihdoinkin Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Onhan sitä hetkeä jo odotettukin. Siellä ovat käyneet sen vanhemmat ja isovanhemmat emän emää lukuunottamatta arvosteltavana. Isän isä ja isän emä ovat palkittu II-palkinnolla ja muut I-palkinnolla. Veikalle lähdetään tavoittelemaan ensimmäistä palkintoa, vaikkakin toinenkin olisi sille jo hieno saavutus. Mutta koska vanhemmat ovat ykköspalkittuja, olisi Veikasta itsestäänkin hienoa saada sellainen.
Veikkahan on kilpaillut myös valjakkoajossa. Sen lajin laatuarvosteluun emme kuitenkaan ole menossa, koska tässä alkaa jo aika käymään vähiin, onhan orilla jo ikää kaksikymmentä vuotta. Orin kaksi jälkeläistä on kisannut lajissa, joten ne ainakin hyötyvät isänsä kilpailutaustasta, mikäli joskus laatuarvosteluun päätyvät ja mielelläni ne siellä näkisinkin.
Otin tänään lähikontaktia maapintaan, kun päätin olla uhkarohkea ja lähteä maastoon Veikan kanssa ihan kahdestaan. Alkumatka meni ihan ongelmitta ja ehdin jo toivoa, että saisin kerrankin nauttia rauhallisesta maastoretkestä tämän orin kanssa. Mutta ihan turha toivo. Minulla ei ole hajuakaan mitä se näki tai mitä siinä tilanteessa oikeastaan kävi, mutta löysin itseni maistelemasta hiekkaa. Yritin siinä tutkiskella vähän ympäristöä, mutta aihetta orin säikkymiselle en löytänyt. Yllättävää tilanteessa oli kuitenkin se, että Veikka ei ollu livistänyt paikalta, vaikka yleensä sillä on tapana tehdä niin. Ihan ensiyrittämällä en päässyt takaisin orin selkään, mutta kun vihdoin pääsin, lähdimme taas jatkamaan matkaan. Matka jatkui taas rauhallisissa merkeissä takaisin tallille asti. Aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Tänään otimme osaa Valjakkoajojaoksen järjestämään Cup-kilpailuun. Se järjestettiin tällä kertaa Konkkaronkka-nimisellä tallilla, jota luotsaa Miia Maria. Osallistuimme Veikan kanssa noviisien yhdistettyyn pariluokkaan, jossa sillä oli parina oma isukki. Kisauran alkuaikoina Veikka kilpaili paljonkin pariluokissa, mutta loppua kohden ne vähenivät. Tänään se pääsi siis pitkästä aikaa kaverin kanssa suorittamaan ratoja.
Luokassa starttasi meidät mukaan luettuna yhteensä 48 valjakkoa. Muistaakseni ainakin 18 oli suomenhevosvaljakoita. Ennen ensimmäistä koetta Veikka oli kamalan hermostunut ja mietin hiljaa mielessäni tulisiko tästä yhtään mitään. Isäpapan seura sai kuitenkin orin viimein radalle päästessä Veikan jotakuinkin rauhallisemmaksi ja siitä kaikki lähti menemään vain entistä paremmin. Lopulta jolkottelimme palkintojenjakoon noutamaan sinivalkoisen ruusukkeen, jota en todellakaan vielä aamulla osannut odottaa.
Suomenhevoskantakirja järjesti tänään ylimääräisen kantakirjaustilaisuuden huhtikuulle. Lastasin traileriin omat kasvattimme Veikan ja Valkian. Kummallekaan ei ollut odotettavissa III-palkintoa parempaa palkintoa, mutta olihan sekin jotain, joten miksi jättää tilaisuus käyttämättä. Tuomareina toimivat tällä kertaa Shonna, Jessika, Ram ja Peppi S., jotka antoivat Veikalle pisterivin, jossa oli kolme kuuttatoista ja yksi viisitoista. Yhteensä se sai siis 63 pistettä, joka oikeutti juuri siihen ounastelemaani kolmanteen palkintoon. Lausunnoissa kehuttiin hyvää lavan seutua ja säkää ja orilla oli myös hyvä ratsutyyppi. Muita kommentteja olivat muun muassa raskas pää ja lihasköyhä kaula, sekä sapeliset ja hieman pihtisiltä näyttävät etujalat. Ihan hyvillä mielin lähdimme kotiin kahden uuden III-palkinnolle kantakirjatun hevosen kanssa.