† Muistoissamme 16.02.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	tummanpunarautias, 158 cm
syntynyt	02.08.2014, 30-vuotias
osaaminen	ko: Helppo B, re: 60 cm, Noviisi valjakkoajo
rekisterinumero	VH14-018-1972
kasvattaja	Pirunkorpi
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.11.2015	KTK-III	64 p. (R-suunta)
	17 p. + 18 p. + 16 p. + 15 p.
31.12.2016	VVJ-II	94 p.
	6,5 p. + 40 p. + 20 p. + 20 p. + 7,5 p.
15.02.2017	KRJ-I	101,5 p.
	7 p. + 40 p. + 20 p. + 20 p. + 14,5 p.

Tilkku on vanhempiensa tapaan melko herkkä mutta kovapäinen tamma, jolle kannattaa tehdä rajat selväksi heti aluksi. Rauhallisella ja määrätietoisella käsittelyllä Tilkku kuitenkin on näyttävä ja toimiva ratsu ja valjakkohevonen, eikä sen käsittelykään tuota sen kummempaa päänvaivaa.
    Hoitaessa tumma raudikko osaa olla hyvin rasittava – etujalat nousevat turhan herkästi, ja tamma osoittaakin turhautumista ja tylsistymistä potkimalla karsinan seiniä määrätietoisesti ja kovaäänisesti. Tilkku myös tuppaa kokeilemaan uusien ihmisten kanssa, josko saisi karsinaan tunkeutujat poistumaan näyttämällä rumaa naamaa ja sen jälkeen takapuolta. Kun tamman pelottelua ei huomioi, vaan astelee tyynesti ovesta sisään, loppuu koviksen esittäminen. Tilkku on melko herkkä iholtaan, ja se kertoo lennokkailla ja jämäkillä seinään potkimisilla, kun hoitajan harjaustyyli tai harjan kovuus ei miellytä. Varustus ja valjastus sujuvat ongelmitta, Tilkku seisoo tyynesti paikoillaan kunnes kamppeet ovat päällä ja hevonen lähtökuosissa.
    Tamman talutuksessa ei ole mitään erikoisuuksia, Tilkku tallustaa rauhallisesti taluttajan määräämää vauhtia. Myös lastaus ja matkustus ovat tämän rautiaan kanssa helppoja ja ruutiinilla tapahtuvia juttuja, niin kaverin kanssa kuin yksinkin.

Tilkku on sen tyyppinen ratsu, että siitä joko tykkää paljon, tai ei tykkää lainkaan. Se on hyvin herkkä niin istunnalle, jalalle kuin kädellekin, jonka takia se myös jännittyy herkästi kokemattomien tai liian kovia apuja käyttävien ratsastajien kanssa. Jännittyessään tamma nousee virkkuukoukkumalliin, eikä se meinaa rauhoittua esimerkiksi ravista käyntiin asti, vaan ennemmin töpöttää lyhyttä ja pientä kipitysravia. Kun selässä on itsensä hyvin hallitseva ja pehmeitä apuja käyttävä kuski, löytyy Tilkustakin se näyttävämpi puoli. Tammalla on hieno, lennokas laukka, eikä ravissa tai käynnissäkään ole moittimista. Näyttävyydestään huolimatta Tilkun koulutustaso on jäänyt helppoon B:hen, sillä vaativampia liikkeitä tehdessä raudikon herkkyys ja jännittyneisyys tulevat esiin väärällä tavalla – kun hevonen on kireä kuin viulunkieli ja liike on lähinnä poikittaissuuntaista kipitystä, on turha haaveilla kovin hyvistä suorituksista vaativammilla kouluradoilla.
    Kärryjen edessä Tilkun herkkyys taasen on pelkkä hyvä juttu. Tamma kuuntelee erittäin tarkasti ohjastajansa apuja ja ohjeita, ja se suorittaa tehtävät aina parhaansa mukaan. Valjakkoajon parissa suomenhevonen ei myöskään juuri koskaan jännity, ainakaan samalla tavalla kuin ratsain, vaan se liikkuu pienellä vaivalla kauniissa ja pyöreässä muodossa, jossa sen hienot liikkeet pääsevät olemaan erittäin hyvin eduksi. Tilkku on tarkka pujottelu- ja tarkkuustehtävissä, mutta siitä löytyy myös rohkeutta ja vauhtia maastoajojakin varten. © dookie

Sukuselvitys

isälinja - Tupovaaran Komistus     emälinja - Primadonna

Näyttelytulokset

05.10.2015 Rohkelikko, RCH (4-5-4-4-3½-4-4-4-3-3½=39p), tuom. dookie

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

07.12.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sippe

Saavuin Fiktioon kauniina pakkaspäivänä - miinusasteita oli kotoa Nuppulanharjusta lähtiessäni ollut lähes parikymmentä. Tarkoituksenani olisi käydä maastoilemassa suloisella Tilkku-tammalla, josta Milja oli eilen facebookissa viestitellessämme lähettänyt pari kuvaa.

Tallin pitkää käytävää pitkin kohti varustehuonetta kävellessäni ja nimilappuja katsellessani huomasin, että Tilkku oli jo haettu sisään. Kävin heittämässä omat varusteeni satulahuoneeseen, ja nappasin sieltä mukaani myös Tilkun hoitovälineet - riimu tammalla oli näyttänyt jo olevan päässä. Hevonen oli helppo varustaa, ja kypärän päähän vedettyäni talutin sen ulkoilmaan. Tallin pihalla nousin Tilkun selkään korkealta, puiselta jakkaralta. Tamma ei aluksi olisi malttanut pysyä paikallaan, mutta pienellä ärähdyksellä sain hevosen hämmentymään sen verran, että pääsin kipuamaan satulaan. Lähdimme kohti Fiktion hienoja maastoreittejä käynnissä, ja Tilkku sai edetä rauhassa puolipitkin ohjin.

Noin kilometrin käveltyämme ja maisemia ihailtuamme keräsin ohjat, ja painoin pohkeeni kevyesti Tilkun kylkiin ravia varten. Tamma hypähti lennokkaaseen raviin, mutta tasoittui parin askeleen jälkeen jatkamaan matkaa hieman rauhallisemmin. Jonkin ajan kuluttua Tilkku itsenäisesti kiihdytti vauhtia, ja annoin sen siirtyä rentoon laukkaan. Tammalla olisi ollut voimia laukata vaikka kuinka pitkään, mutta hetken kuluttua pidätin sitä kevyesti ja siirsin käyntiin. Käännyimme taianomaisen näköisessä lumisessa metsässä kiemurtelevalle polulle, jolla oli puolisen metriä lunta. Tiesin polun johtavan toiselle ratsastustielle, joka sijaitsi aivan lähellä Fiktiota. Päästyämme taas auratulle tielle, annoin Tilkun ravailla vielä hetkisen. Pian Fiktion tallirakennukset ja aitaukset jo häämöttivätkin kaukana, ja loppumatka tallille taittui kävellen.

13.11.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana dookie

Tällä kertaa Fiktion kentälle asteli kaunis tummanraudikkotamma Tilkku ratsastajineen. Aiemmin Miljalta saamani pienen briiffin mukaan Tilkku oli hieno mutta kovin herkkä ja helposti jännittyvä ratsu, joten olin suunnitellut valmennuksen aiheeksi yksinkertaisen mutta sopivasti myös haastetta tarjoavan tehtävän. Ennen varsinaisten hommien aloitusta ratsukko sai kuitenkin verrytellä lumisella kentällä. Tilkku vaikutti melko reippaalta, ja se liikkui hyvin pirteän oloisena eteen. Kehotin ratsastajaa kiinnittämään huomiota tasaiseen ja pehmeään tuntumaan, vaikka tamma vaatikin aluksi vähän liioiteltuja apuja asetuksen läpisaamiseen. Pääosin kaksikon meno kuitenkin näytti toimivalta ja mukavalta, joten ratsukko sai hoitaa verryttelyt melko itsenäisesti.

Alkuverkat päätettyään ja pienet välikäynnit pidettyään ratsukko sai alkaa tekemään kahdeksikkokuviota pääty-ympyröiden kautta. Ympyröiden vaihdon yhteydessä tuli tehdä huolellinen ja hyvä suoristus leveyslinjan suuntaisesti, aluksi ihan vain käynnissä. Tilkku alkoi parin kerran jälkeen ennakoimaan turhan herkästi, jolloin se alkoi jo valumaan suoristuksessa seuraavaa ympyrää kohti. Kehotin ratsastajaa pitämään tamman suorana loppuun asti vanhaa ulkopohjetta käyttäen, jotta Tilkku ei pääsisi mutkittelemaan itsekseen. Pian pääsimme jatkamaan tehtävää ravissa, jossa ongelmaksi tuli se kuuluisa jännittyminen. Ohjeistinkin ratsastajaa pitämään käden edelleen mahdollisimman pehmeänä ja tasaisena, ja tekemään tarvittavat pidätteet reippaan tamman vauhdin hillitsemiseksi istunnalla eikä ohjalla. Muutaman toiston jälkeen suoristukset alkoivat olemaan tasaisia ja varsin mallikelpoisia, joten muutin tehtävää niin, että ratsukon tuli tehdä myös ravin kokoaminen suoristuksen yhteydessä. Ensimmäiset kerrat Tilkku lähinnä hidasti vauhtia ja sitä myöten ravin tahti hidastui, joten keskityimme hetken siihen, että saisimme tamman oikeasti kokoamaan itseään hetkeksi ja käyttämään takaosaa kunnolla kokoamisen ajan. Ratsastaja kuunteli huolellisesti ohjeitani ja teki hyvää työtä, kuten myös Tilkku. Kun lyhyet kokoamispätkätkin sujuivat, pyysin ratsukkoa nostamaan joka toisessa suoristuksessa seuraavan ympyrän mukaisen laukan, pitäen edelleen kokoamisen suoristuksen yhteydessä mukana. Tilkku yritti taas alkaa ennakoimaan, ja se pääsikin pari kertaa nostamaan väärän laukan itsekseen, mutta malttoi onneksi lopulta jäädä kuuntelemaan ratsastajan pyyntöjä ennen toimimista. Itse ympyrällä pyysin ratsukkoa tekemään myös laukassa lyhyitä kokoamispätkiä, jotka sujuivat yllättävänkin hyvin. Onnistuneeseen tehtävään oli hyvä lopetella, ja ratsukko sai siirtyä loppuverryttelyiden pariin kevyessä ravissa.