† Muistoissamme 24.10.2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	rautias, 156 cm
syntynyt	07.05.2014, 29-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 60 cm, Vaativa valjakkoajo
rekisterinumero	VH14-018-1838
kasvattaja	alhippa, Taikakuun Kartano
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.07.2015	KTK-III	69 p. (R-suunta)
	18 p. + 20 p. + 16 p. + 15 p.
31.05.2016	VVJ-I	100,5 p.
	8 p. + 40 p. + 22 p. + 15 p. + 12,5 p. + 3 p.
15.10.2016	KRJ-I	102,25 p.
	7,5 p. + 40 p. + 20,25 p. + 20 p. + 14,5 p.

Stella tuli meille kun oli juuri täyttänyt kuusi vuotta. Se oli jo koulutettu kasvattajansa Taikakuun Kartanon toimesta, joten pääsimme aloittamaan kisauran melko pian. Tammalla oli tarkoitus kilpailla valjakkoajon ja kouluratsastuksen parissa. Ensin oli kuitenkin tutustuttava tammaan, tietysti. Yhteinen sävel ei löytynyt aivan helposti. Vaikka Stella on ulkoisesti hyvin lempeän näköinen, on tamman sisällä paljon voimaa ja omaa tahtoa.

Stella on lujatahtoinen tamma, joka vaatii selvät rajat ja johdonmukaista käsittelyä. Hoitaessa Stella kannattaa varmuuden vuoksi sitoa kiinni, sillä se yrittää yleensä alkuun testata ja pelotella hoitajaansa. Aran ihmisen kanssa tamma käyttää tilaisuuden häikäilemättömästi hyväksi, jolloin se satavarmasti alkaa pelottelemaan hoitajaansa näykkimällä kohti ja huitomalla jalkojaan. Jämäkällä kiellolla ja tyynesti toimenpiteen jatkamisella Stellakin luovuttaa aikanaan, jonka jälkeen se tyytyy seisomaan rauhassa aloillaan. Edelleen se jatkaa rumia ilmeilyitä ja luimimista, mutta muutoin huono käytös loppuu melko hyvin. Satuloidessa kiukuttelu alkaa taas, ja se loppuu vasta, kun penkki on selässä ja vyö kiinni. Stella on erittäin herkkä vatsastaan ja kainaloistaan, joten satulavyö kannattaa kiinnittää hiljaa ja varovasti - muutoin saat osaksesi kiukkuisia potkuja, joista joku saattaa tulla tosissaankin päin. Kun satulaepisodi on ohi, muuttuu Stella taas tyyneksi, vaikkakin nyrpän näköiseksi itsekseen. Valjastus sen sijaan onnistuu kokonaan ilman kiukutteluita, sillä Stella rakastaa kärryttelyä. Kärryjä kiinnittäessä tamma tuijottelee hoitajan toimia korvat hörössä ja on heti valmiina lähtöön. Taluttaessa Stella kävelee rauhallisesti taluttajan määräämää vauhtia. Kesäisin ruohotupsut ja puskat ovat houkuttelevia, mutta tamma ei jaksa yrittää parin kiellon jälkeen enempää.

Stella on hyvin herkkä ja osaava ratsu. Toisinaan se tuntuu olevan hieman liiankin herkkä - tamma reagoi ärsyttävän pieniin painonhorjahduksiin, yleensä joko pysähtymällä tai muuten vain jumittamalla. Stellan kanssa vaaditaan siis ehdottoman tasaista istuntaa ja vakaata kättä - kovakätisyys ja rajut pidätteet saavat aikaan keulimisefektin. Kun yhteinen, pehmeä ja herkkä sävel löytyy, on Stella mitä mainioin ratsu. Se liikkuu luonnostaan hyvin takaosastaan hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä, taipuu ja asettuu lähes ajatuksen voimalla. Stellalla on ilmavat ja joustavat askeleet, joiden pidentämisen eteen saa tehdä kunnolla töitä, mutta kokoaminen sen sijaan on tälle tammalle helppoa. Ajaessa Stella on pitkälti hyvin samanlainen kuin ratsastaessakin - herkkä ja osaava, jos yhteinen sävel löytyy. Stella on kärryjen edessä yhtä notkea kuin ratsastaessakin, ja sen työmotivaatio on reilusti korkeampi. Rautiaalta sujuu niin tarkkuus- kuin maratonkokeetkin, vaikka se ei kovin nopea olekaan. Stella on kuitenkin hyvin ketterä ja tarkka kärryjen kanssa, josta on paljon hyötyä kussakin osassa.

Kilpailuissa Stella on melko hermostunut, ja sen kanssa kannattaakin pysytellä mahdollisimman syrjässä. Se säpsyilee kovia ääniä, ja saattaa hieman singahdella narun päässä suuntaan jos toiseenkin säikähtäessään. Rauhallisen pitäjän kanssa se kuitenkin pysyy nahoissaan, ja rauhoittuu pian vain pörhistelemään ja tuijottelemaan ympärilleen. Verryttelyssä se keskittyy onneksi työntekoon, eikä kiinnitä kovin paljoa huomiota ympäristöönsä. Radalla Stella pistää aina parastaan, ja sen esiintymishalun huomaa jo rautiaan ilmeestä - tamma suorittaa korvat hörössä, mahdollisimman ryhdikkäänä ja kuunnellen täsmällisesti ratsastajansa avut. © dookie

Sukuselvitys

isälinja - Ärripurri     emälinja - Mehtän Nappo

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

14.09.2016 - Päiväkirjamerkintä

Stella on ehtinyt jo kunnioitettavaan 28 vuoden ikään. Sillä on vain kaksi jälkeläistä, joka on kyllä vähän harmi. Nuo kaksi tammajälkeläistä kuitenkin jäävät hyvin todennäköisesti Stellan ainokaisiksi, sillä tuskinpa näin vanhaa tammaa on enää järkeä astuttaa. Tärkeintä on, että sillä on edes ne kaksi. Voi olla, että jommasta kummasta tyttärestä hankin jonain kauniina päivänä jälkeläisen tai jälkeläisen jälkeläisen.

Laatuarvosteluista käymme ainakin vielä Kouluratsastusjaoksen alaisessa, joka onkin muuten tammalla edessä ensi kuussa. Toukokuussa se kävi jo nappaamassa ykkösen Valjakkoajojaoksen vastaavasta. Katsotaan ehdimmekö käydä SLA:ssa tai YLA:ssa, mutta jos vain Stellassa vielä henki pihisee, niin miksipä ei. Meriittilistaanhan kuuluu myös kolmospalkinto suomenhevoskantakirjan ratsusuunnalta.

07.09.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana VP

Kauniin läsipäisen tamman kerätessä pohkeenväistöharjoituksessa kierroksia kehoitin ratsastajaa antamaan hevoselle lisää tilaa - "Hoooou. Korjaa itsesi parempaan ryhtiin, pidä jalat lähellä kylkiä ja myötää kädellä inan eteen, jotta Stella voi lähteä seuraamaan ohjaa enemmän eteen-alas." Jo alkuverryttelyiden aikana huomasin, että Stella on äärettömän herkkä hevonen, joka vaatii ratsastajaltaan ei pelkästään hyvää kehonhallintaa, vaan myös määrätietoista apujenkäyttöä joten kuumeneminen ei tullut minulle yllätyksenä. Jatkoimme pohkeenväistöharjoitusta ympyrällä niin, että hevonen sai enemmän aikaa - nyt hevonen pääsi relaamaan ympyrän toisen puoliskon ajaksi, kun taas ympyrän toisella puoliskolla ratsastajan oli määrä tiivistää istuntaa, saada Stella siten kootummaksi ja lähteä väistämään hyvin hellästi sisäpohkeella takapäätä ympyräuran ulkopuolelle. Nyt kun Milja piti oman ajatuksen koossa, löytyi työskentelyyn oma flow ja meno näytti kieltämättä upealta. Stellalla oli hyvä eteenpäinpyrkimys ja rentoutuessaan se liikkui upeasti kroppansa läpi - tällaisista pätkistä kun saisi yhden ehjän kokonaisuuden, olisi koulukisoissa pärjääminen taattua. Edeltävää pohkeenväistöharjoitusta jatkettiin laukassa, jossa halusin ratsukon pääsevän vielä kootumpaan muottiin sillä olin huomannut, että Milja istui ratsunsa selässä kaikista parhaiten laukassa joten vaativampi työskentely ei sinällään tuottaisi ongelmia. Laukassa Stella teki hyviä ristiaskeleita, ja sai siten painoa yhä enemmän takaosansa päälle. Ja laukkapohkeenväistön aikana pääsimme siihen tilanteeseen, että Milja olisi saattanut päästää ohjat lähes vapaiksi, eikä tamma olisi muuttanut kuljettavaa suuntaa tai muotoaan - oikein hyvää työskentelyä siis!

04.07.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana mibula

Stellalla ja Miljalla oli aivan alusta asti todella loistava yhteinen sävel. Ratsukosta huomasi, että töitö on tehty yhdessä ja paljon. Tammasta näkyi päällepäin, että se on todella herkkä kaikille avuille ja että Milja osasi käsitellä hevostansa juuri oikein. Noin kymmenen minuutin kövelyn jälkeen kehotin ratsastajaa kokoaman ohjat ja aloittamaan työskentelyn. Alkuun tehtiin paljon pysähdyksiä, joissa Stella toimi lähes kuin ajatuksen voimalla. Pitkillä sivuilla tehtiin myös muutamat avo- ja sulkutaivutukset. Ensimmäisessä avotaivutuksessa oli muutaman askeleen verran pientä erimielisyyttä, jolloin neuvoin Miljaa antamaan tammalle hieman ohjaa. Tämän jälkeen minkäänlaisia ongelmia ei enää ollut. Hyvä!

Ravityöskentely aloitettiin isoilla pääty-ympyröillä, joilla lisättiin ravia. Pitkillä sivuilla tehtiin pysähdyksiä ja liikkellelähtöjä. Ravin lisääminen onnistui todella sujuvasti ja näytti hyvinkin sulavalta, mutta tahdikkaalta ja ennenkaikkea rennolta. Pian siirryttiinkin laukkatyöskentelyyn, jossa tehtiin samoja asioita. Lisättyä laukkaa ympyröillä ja pitkillä sivuilla pysähdyksestä laukannosto. Laukannostoihin tuotiin vaihtelua muutamalla vastalaukalla. Vastalaukka ei selvästikään ollut Stellan vahvuuksia, mutta muutaman kerran jälkeen sekin sujui hienosti. Laukka oli koko ajan tahdikasta, mutta rentoa ja näytti todella sujuvalta. Hikisen laukkatyöskentelyn jälkeen pidettiin pieni käyntitauko, jonka jälkeen ratsukko ratsasti rennot loppuravit.

16.01.2016 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana dookie

Sain juuri hörpättyä loput kahvit mukin pohjalta kurkkuuni, kun Milja tuli huhuilemaan minua taukohuoneen ovelta. Tervehdin naista ja lähdin hänen perässään takaisin tallin puolelle, jossa Stella-tamma odottelikin jo lähes valmiiksi varustettuna.

Saatuamme kärryt Stellan perään, kävelin valjakon perässä kentälle. Kaksikon hoitaessa verryttelyt itsenäisesti, minä ihastelin kärryillä istuvalle naiselle upeasta Eetu-orista, jota olin juuri hetki sitten juoksutellut. Ihastelujeni lomassa seurasin myös valjakon menoa, ja Stella näytti varsin näppärältä valjakkohevoselta - se näytti toimivan kevyin ja pehmein avuin, ja raudikko liikkui heti aluksi hyvin takaosaansa käyttäen ja hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä.

Verryttelyt ja välikäynnit suoritettuaan siirryimme itse valmennuksen pariin, jonka aihealueena oli kouluosuus. Pyysin Miljaa tekemään erilaisia teitä, kuten ympyröitä, lävistäjiä ja kiemurauria, alkuun käynnissä. Stella liikkui sopivan kootussa muodossa, se taipui ja asettui kevyesti kaarilla ja kuunteli tarkkaan Miljan ohjasapuja. Hiljalleen pyysin valjakkoa siirtymään raviin, mutta ottamaan mukaan myös ravi-käynti-, ravi-seis-, ja peruutuksesta raviin siirtymiä. Stella teki täsmällisiä ja pehmeitä siirtymiä heti alusta asti, vaikka se muutaman kerran ilmaisikin kiukkunsa, kun Milja teki vahingossa aavistuksen liian reilun pidätteen. Pääasiassa valjakon meno kuitenkin oli erittäin sujuvaa ja kaunista katseltavaa, joten pyysin ottamaan tehtävään mukaan laukkapätkiä. Jätimme hetkeksi kiemurat ja muut tiet pois, ja valjakko sai keskittyä tekemään siirtymisiä toisella sivulla laukan sisällä ja toisella sivulla ravissa. Stellan lisätyt askellajit olivat pienen puurtamisen takana, mutta hiljalleen nekin alkoivat löytymään ja näyttämään oikein sujuvilta. Kootut askellajit olivat tälle tammalle selvästi helppo juttu, sillä Stella esitti hienoja, koottuja ravi- ja laukkapätkiä tuon tuosta. Loppuun pyysin valjakkoa tekemään toiselle pitkälle sivulle loivan kiemurauran laukassa, eli lyhyen pätkän vastalaukkaa. Tämäkin oli kaksikolle selvästi tuttu juttu, ja Stella pysyi koko ajan halutussa laukassa. Kiemurauratehtävän jälkeen valjakko sai siirtyä loppuverryttelyn pariin, jotka kaksikko sai suorittaa itsenäisesti, vaikka jäinkin vielä ihastelemaan Stellan kaunista liikkumista.

03.01.2016 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana narri

Rautias Stella-tamma oli valmiiksi verrytelty päivän haasteita varten. Kärryillä istui jälleen kerran Milja, ja minun oli tarkoitus valmentaa valjakkoa koulujuttujen parissa. Olin suunnitellut teettäväni valjakolle paljon siirtymisiä suorilla urilla. Toki kylkien vetreyskin olisi tärkeässä osassa, mutta yleensä tulee aina vain pyöriteltyä ratsukoita ja valjakoita eri ympyröillä ja muilla kiemuroilla. Suoraan kulkeminenkin kun osaa olla yllättävän vaikeaa.

Alkuun keskustelin Miljan kanssa hetken Stellasta. Lempeästä ilmeestään huolimatta tamma oli kuulemma melko itsepäinen ja omapäinen, eikä aina niin helposti taipunut ohjastajansa tahtoon, jos itse oli eri mieltä. Pyysin alkuun valjakkoa vain ravaamaan reippaasti ympäri kenttää, hieman taivutellen ja suoristellen, sekä esittelemään siirtymisiä ja pysähdyksiä. Ainakin tänään Stellan mielestä ne hidastamiset olivat kovin yliarvostettuja. Tamma kyllä taipui hyvin, ja suoristuikin ainakin kelvollisesti (vasemmalle se meinasi helposti jäädä hieman mutkalle, jos Milja ei ollut todella, todella tarkkana), eteenajamista ei Stella juuri kaivannut.

Lähinnä suorilla urilla suoritetut ravi-käynti, käynti-pysähdys ja ne muutamat pysähdys-ravit eivät olleet loppujen lopuksi yhtään hassumpia. Takaosa tuli kuitenkin hyvin alle, vaikka etenkin alkuun siirtymiset hitaampaan vauhtiin meinasivat tippua etupainoisiksi. Korostin Miljalle hyvän, tasaisen käden merkitystä, mutta myös sitä, että tarvittaessa se nostava ohjasote oli oikein hyvä vaihtoehto. Siirtymiset kuitenkin parantuivat huimasti, kun Milja pysyi tiukkana Stellalle ja tamma suoristui myös hyvin molemmilta kyljiltään.