† 17. helmikuuta 2013 - MUISTOSIVUT
valmentajan kommentti: Miljan hieman hömelöksi kuvaama Roosa asteli esteiden välissä pirteänä ja vastaanottavaisena. Perusharjoituksen ollessa kyseessä ei radalla ollut korkeutta kuin 60 senttiä. Alkulämmittelyiden jälkeen ohjasin Miljan hyppäämään aluksi pienimmät, vain 40-senttiset ristikot, jotka olin asettanut ikään kuin kiemurauraksi. Roosa ei, kuulemma luonteelleen uskollisena, ymmärtänyt ihan kiertää isompia esteitä vaan yritti kääntyä hyppäämään kaikki sopivasti eteen tulevat esteet. Käskin Miljaa käyttämään hieman kovempia apuja ainakin näin harjoituksen aluksi, koska Roosan ei tulisi juosta ratsastajan alla oman päänsä mukaan. Miljan rohkaistuessa satulassa, satulan alla Roosa alkoi toimia paremmin. Pian selitin Miljalle koko radan ja päästin ratsukon hyppäämään. Roosa kulki nyt mukavasti Miljan ohjeiden mukaan, korvat hörössä. Tähän oli hyvä lopettaa.
Matka Hiprakan järjestämiin esteratsastuskilpailuihin Cupin merkeissä oli varsin onnistunut. Vaikka 70 sentin luokassa jäimmekin neljänneksitoista, tuntui voitto 60 sentin esteille mahtavalta. Sinne jäivät taakse mennen tullen viisitoista muuta hienoa suomenhevosta. Seitsemässäkympissä oli osallistujia kolmekymmentä enemmän, että ei se neljästoistakaan sija kuitenkaan ihan huono ollut. Seuraavia kilpailuja sitten odottelemaan, täältä tullaan!
Roosa esiintyi hienosti kantakirjaustilaisuudessa, mutta valitettavasti pisteet eivät riittäneet palkintoon. Kolme pistettä jäi vajaaksi. Tammaa tarjottiin sekä P-, että R-suunnalle ja kommentti oli seuraavanlaista: "Heikko ratsutyyppi, pitkä avo runko, jyrkkä lautanen, hieman takakorkea. Matalajalkainen, tj käyrähköt kintereet, lyhyet vuohiset. Hyvä kaula ja lapa, kaunis pää ja selkeä tammaleima." Kenties myöhemmin yritämme uudestaan, mutta kyllä se elämä jatkuu ilman ktk-palkintoakin. Nyt keskitymme jatkamaan kilpailu-uraa esteradoilla, joka tosin jo alkaa lähennellä loppuaan.
valmentajan kommentti: Pyysin teitä tulemaan jo alkuverryttelyssä pääty-ympyröillä olevia puomikasoja ja pitkillä sivuilla olevaa puomilinjaa. Pyrit saamaan Roosan kulkemaan reippaasti ja energisesti eteenpäin. Muutamat pysähdys ja liikkeelle lähtö pohkeiden ja raipan kanssa muistuttaen saivat myöskin tamman takajalat liikkumaan ahkerasti eteenpäin.
Alkuverryttelyhyppynä pidettiin 50 cm pystyjä, jonka olin sijoittanut pitkälle sivulle. Ensimmäisillä kerroilla tuli aina yksi lisäaskel, jonka takia hyppykään ei ollut mikään mahtava. Sinun piti tehdä itsekkin selässä kunnolla töitä, että Roosa liikkuisi eteenpäin.
Valmennuksen aikana keskityttiin radan ratsastamiseen, tiukkiin käännöksiin ja ehdottomasti siihen reippaaseen tahtiin. Radassa oli kuusi estettä, korkeus vaihteli siinä 50-80 cm välillä. Ensimmäisillä kerroilla sait tehdä erityisesti töitä neljännen ja viidennen esteen välillä, siihen tuppautui tulemaan aina viisi askelta vaikka neljälläkin tai vaikka reippaasti kolmella askeleella olisi päässyt tulemaan.
Teillä kesti aika kauan syttyä, kunnes jo viimeisillä kerroilla Roosa liikkui itse eteenpäin reippaasti ja sinä aloit keskittymään enemmän tiukkiin käännöksiin, mikä ei tuottanut teille kyllä paljoa ongelmia. Viimeiseen rataan, joka sujui teiltä erittäin hienosti, oli hyvä lopettaa. Loppuverryttelyt vielä teit itsenäisesti ja pitkät ohjat tammalle. Yhteistyönne oli valmennuksen aikana ihan hyvä, vaikka tammalla oli syttymisongelmia.
valmentajan kommentti: Päätin pitää tänään rataharjoituksen, koska sitä en ole vähään aikaan tehnyt. Roosa haisteli minua kiinnostuneena ja ihastuin tammaan saman tien. En meinannut päästää paria ollenkaan luotani, kun rapsuttelin vaan tammaa ja höpöttelin sille kaikenlaisia hauskoja juttuja. Milja oli vähän hämmentynyt ja muistutti minua siitä että minun pitäisi pitää valmennustakin vielä tänään. Rata oli suunniteltu uusintaradaksi, joten tehtävät olivat sen mukaisia.
Ratsukko tuli ensiksi pieniä tehtäviä ja tiukkoja kurveja ja aina kun selitin uutta tehtävää Miljalle, minun oli pakko päästä rapsuttelemaan Roosaa. Ohjeistukseni oli vähän tätä tasoa: "Vähän lisää laukkaa, siinä hyvä, oi että kun se on sulonen!" ja Milja vaan naureskeli selässä. Tehtäviä oli paljon ja kaikissa hain eri asioita takaa, jotta Milja tietäisi millä radan osalla pitää kiinnittää mihinkin huomiota.
Ennen kun päästin parin tulemaan varsinaista uusintaa, piti ratsukon hypätä pieni perusrata tietysti. Roosa eteni nätisti ja hyppäsi perusradan 70cm korkeudella oikein hienosti. Muutamia tahtirikkoja oli, mutta Milja sai aina esteen jälkeen jälleen juonesta kiinni. Uusintarata oli omasta mielestäni vaativa, joten en vielä nostanut esteitä korkeammalle.
Ensimmäisellä kerralla meno oli hieman hätäistä ja hienoista ylimääräistä säätämistä oli havaittavissa. Toisella kerralla otin aikaa ja yritin samalla huudella kokoajan mitä pitää muistaa seuraavassa kaarteessa. Rata sujui jo paljon paremmin, joten nostin esteet siihen 80 cm korkeuteen. Nyt oli tosi kyseessä. Jokainen puomi pysyi hienosti kannattimillaan ja meno oli oikein tasapainoista. Silti ratsukon ajaksi tuli oikein vakuuttavasti 20,54 s. Superhienosti meni! En tietysti voinut lähteä ennen kun sain vähän rapsutella Roosaa.
valmentajan kommentti: Roosa asteli pirteästi heti alusta asti tätä valmennusta. Iloinen tamma vaikutti kuuntelevan heti alkuverryttelystä hyvin loppuun asti ohjeita ja alkoi terävöityä hyvin. Hyppyharjoitus kiemuraisilla reiteillä tuotti kuitenkin vaikeuksia. Saisi olla vielä vähän tarkempi reiteissä, sillä välillä Roosa vaikutti olevan aika hukassa. Lopputunnista tehty jumpparata meni kuitenkin tosi näpsäkästi pienin välein ja korkeuksin. Ratsastajana Milja osasi hyvin mukautua hevosen liikkeisiin ja odotti taitavasti. Välillä tuli kuitenkin tilanteita, joissa Roosa ei osannut odottaa ja saattoi tehdä ison harppauksen esteelle. Hienoa harjoittelua, vaikuttaisi kaikissa tapauksissa siltä, että Roosalle voisi kasata vielä korkeampiakin esteitä. Reipas asenne oli hyvin ratsukolla koko valmennuksen ajan! Esteillä on selvästi treenattu pidempään, sillä ratsukosta kummallakaan ei tuntunut pettävän hermo.
Roosa varsoi tänään oikein hauskannäköisen pikkumiehen. Sisua tältä orilta näkyi löytyvän, sillä ensiaskeleet otettiin hyvin varhaisessa vaiheessa, vaikka se ongelmia aluksi tuottikin. Ristimmekin sen Fiktion Sisuksi. Emä oli onnessaan saadessaan rinnalleen suloisen pojan ja otti heti tiukasti äitiyden ohjat käsiinsä. Kuten olimme aavistelleetkin, parempaa emää voi tuskin varsa itselleen toivoa.