† 9. kesäkuuta 2013 - MUISTOSIVUT
valmentajan kommentti: Lisätyt askellajit menivät Pojulla ja Miljalla hyvin. Poju kulki aluksi hieman hösläten, mutta Milja rauhoitteli sitä. Ratsukko näytti hyvältä lisätyssä ravissa, sillä ori alkoi vertyä enemmän ja kantoi itsensä. Pyysin ratsukkoa nostamaan laukan ja laukkaamaan hetken niin, että laukkakin olisi rennompaa, sillä Poju jännitti, varmaan lumisateinen sää aiheutti sen.
Kun se oli rento, kerroin ratsukolle seuraavan tehtävän, heidän tulisi mennä lävistäjällä ja vaihtaa laukka siinä. Ratsukko eteni laukassa lävistäjälle ja Milja yritti vaihtaa laukkaa. Pojulle vaihtaminen tuntui hieman vaikealta ja se tulikin useasti myöhässä. Ratsukko meni useastikin vaihtoja, kunnes se alkoi vähitellen luonnistua paremmin, viimein kun he saivat hyvän vaihdon, jätettiin se asia hautumaan.
Poju alkoi olla jo hieman väsynyt ja otettiin lopuksi pohkeenväistöä, käynnissä ja ravissa. Käynnissä väistö sujui hyvin molempiin suuntiin, mutta ravissa siinä oli vielä hiomista. Ori ei meinannut ravissa keskittyä väistöön, joten Milja joutui ottamaan sitä useasti uudelleen kuulolle, että sai väistön tehtyä. Onneksi lopulta Poju väisti. Lopuksi ratsukko meni itsenäiset loppuverryttelyt
valmentajan kommentti: Kerrankin olin ajoissa ja Milja oli juuri saanut verryteltyä Pojun kun tulin maneesiin. Tarkoituksena oli treenata 8 m voltteja ja jos aikaa jää niin laukanvaihtoja. Pistin tötterön noin 8 m päähän urasta, jotta Milja hahmottaisi alkuun kuinka pienestä voltista on oikein kyse. Poju kyllä kääntyi, mutta oli hieman jäykkänä, eikä taipunut kuten näin pienellä voltilla pitäisi.
Milja jatkoi voltilla taivuttelua käynnissä ja sai pikkuhiljaa Pojun hyväksymään sisäpohkeen ja taipumaan sen ympäri. Suunnanmuuton yhteydessä myös volttipaikka vaihtui ja Milja joutui itse hahmottamaan voltin suuruuden ja siinä meni hetkinen ennen kuin se onnistui. Toiseen suuntaan Poju oli jo paljon halukkaampi taipumaan, joten treeniä jatkettiin ravissa.
Ensimmäiset voltit menivät vähän plörinäksi, koska Poju meni melko innokkaasti eteenpäin. Kun Milja sai oria hieman rauhoitettua, alkoivat voltit sujua jo paremmin ja pääsimme rakastamaani asiaan, eli laukkatyöskentelyyn. Ensiksi ratsukko sai työskennellä ympyrällä laukan pituuden kanssa, jotta löytyisi pienelle voltille sopiva laukka. Myös oikein hienot keskilaukat nähtiin.
Milja pääsi jatkamaan suoraa uraa ja ennen kun sai kääntää voltille, pistin hänet kokoamaan laukkaa reippaasti. Laukka lähenteli koko voltin ajan koottua laukkaa, mutta pysyi rullaavana ja keveänä, eikä Poju lyhentynyt liikaa. Volttien sujuessa toiseen suuntaan, tuli suunnanvaihdossa laukanvaihto, mutta käynnin kautta.
Toiseen suuntaan Pojun laukkaa ei voinut koota aivan yhtä paljon ettei se kuole voltin aikana. Pistin silti aina suoralla uralla Miljan kokoamaan laukkaa mahdollisimman paljon, jotta Pojun lihakset kehittyisivät kumpaankin suuntaan tasavertaisiksi. Pikkuhiljaa työskentely näytti vakuuttavalta ja sekä ratsastaja että hevonen olivat melko väsyneitä.
Lyhyiden välikäyntien jälkeen jatkoimme treeniä ravissa. Milja sai tulla kahdeksikolla niin, että teki kokonaisen voltin kumpaankin suuntaan, eli tavallaan "kaksi" volttia per suunta. Poju oli nätisti avuilla kumpaankin suuntaan ja Milja tuli vielä muutaman kahdeksikon tehden vain yhden voltin suuntaansa. Hienosti meni!
valmentajan kommentti: Ratsukko oli maneesissa kävelemässä kun saavuin paikalle. Ennen kun ehdin edes kysyä, sanoi Milja jo että hän verrytteli jo, mutta mulla kesti pidempään kun hän oli ajatellut. Yllätys, olin palannut normeihini ja olin jälleen myöhässä. Sää oli niin hirveä, että ääneni kuului vähän huonosti, joten otin mikin käyttööni ja aloin ohjastamaan ratsukkoa vilttiin kääriytyneenä.
Tehtävä oli helppo. Sulkutaivutusta ympyrällä, suoristus ja laukannosto. Tätä tultiin kumpaankin suuntaan ja Poju herkistyi oikein nätisti pohkeelle. Nyt kun ori oli hyvin taipunut ja valmistunut siihen, aloitimme suoraan ratsastuksen pohkeenväistöjen nimessä. Milja pääsi tänään helpolla, koska kaikki tehtävät oli suunniteltu erittäin helpoiksi perusasioiden treenaukseksi. Ratsukko tuli suoralla uralla ensin n. 5 m väistöä uran sisäpuolelle, lyhyt suoristuspätkä ja takaisin uralle.
Käynnissä homma sujui tietysti loistavasti, joten lisäsin väistön jyrkkyysastetta. Väistön piti tulla keskihalkaisijalle asti, eikä ongelmia tullut vieläkään. Viimeinen silaus oli, kun ratsukko tuli jälleen täydellisen suorituksen pitkältä sivulta toiselle pitkälle sivulle asti ja takaisin. Pääsimme siis jatkamaan ravissa niin, että pari tuli kaksi kertaa keskihalkaisijalle ja takaisin uralle.
Ravissa Poju ei enää asettunut ja meni hieman taipuneena, joten olin onnellinen, että sain vaihteeksi taas sanoa jotain korjauksen aiheita. Toisella kerralla asiat oli tietysti korjattu, joten en enää keksinyt mitään miten olisin saanut parin epäonnistumaan tyystin. Tehtävä jatkui siis laukassa siten, että ratsukko väisti keskihalkaisijalle ja jatkoi samaan suuntaan.
Laukassa Poju jälleen esitteli osaamistaan kumpaankin suuntaan ja päätin, että kun kerran menee niin loistavasti, niin turhaan siellä sen pidempään ollaan. Tietysti valmennuksen lopussa Milja paljasti, että väistöt olivat parin bravuuriliike. Ehkä ihan hyvä pitää myös helppoja valmennuksia toisinaan.