Fiktion Peppi

† 22. lokakuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punarautias, 145 cm
syntynyt	04.04.2013, 25-vuotias (4v. 03.08.2013)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 60 cm, Noviisi valjakkoajo
rekisterinumero	VH13-018-0628
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-II, SV-III, VVJ-I, KRJ-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © AE

Peppi on suurimmalta osin kuin isänsä luonteen osalta. Kokonsa tamma on perinyt emältään, mutta hätäisyyden ja epäluuloisuuden se on saanut ehdottomasti isipapalta. Seisominen on Pepin mielestä melko yliarvostettua ja uudet asiat melko arveluttavia. Pepillä on taluttaessa kova kiire, mennä höseltää vähän joka suuntaan ja kun eteen tulee jotain sen mielestä hieman arveluttavaa, ottaisi se hatkat kovin mielellään. Peppi on kuitenkin pohjimmiltaan kiltti, nämä edellämainitut luonteenpiirteet tekevät siitä hieman epämiellyttävän käsitellä. Kun Peppi tuntee ihmisensä ja tilanne on rauhallinen noin muuten, on Pepin kanssa kuitenkin mukava toimia ja harjaushetkestä voi tulla helposti molemmille oikein mukava kokemus.

Vaikka Peppi onkin luonteeltaan sangen epäluuloinen, on se kuitenkin melko monitoimipolle. Pepin kanssa ajetaan ja ratsastetaan ihan kilpailumielessä. Peppi on todella energinen työkaveri ja rautaa saa olla melko paljon suussa etenkin maastoillessa. Tosin Pepillä ei kannata edes lähteä maastoon ilman ajovermeitä, silmälaput kun tuovat epäluuloiselle tammalle kummasti turvaa. Peppi on halukas työkaveri ja selkeästi nauttii töitä tehdessä olostaan. Se on kuuliainen ja melko herkkä ja ennenkaikkea yritteliäs. Tamman ratsastajan/ohjastajan kuitekin pitää olla rauhallinen ja rento tyyppi, jotta hommat sujuvat niin kuin pitää. Jos ihminen jännittää, niin kyllä jännittää meidän Peppikin!

Pepin kanssa on melko suuria ongelmia lastatessa. Se hermostuu jo kuljetussuojien laitosta ja usein tamma kuljetetaankin ihan pelkissä pinteleissä tai suojissa. Ilman liinoja tammaa on turha edes yrittää lastata ja tällöinkin aikaa kuluu usea tovi. Hevoskuljetusautoon Peppi menee kuitenkin helpommin ja jos siellä on jo joku muu hevonen, on sekin jo pieni oikotie onneen. Uusissa paikoissa Peppi on hieman hämmentynyt ja säpsy. Sen kanssa aika on valttia ja kiireaikataululla ei homma pelitä yhtään.

• SV-III-palkittu 2-vuotiaana 15. kesäkuuta 2013:
  

  rakenne 7 p., suku 6 p., käytöskoe 10 p. = 23 p.

• Kantakirjauslausunnot 10. joulukuuta 2013:
  

  - Hyvät leimat, piirteetön säkä, pyöreähkö lutanen, kevytluustoiset jalat
  P-suunta, pisteet: 18 p. + 18 p. + 17 p. + 18 p. = 71 p.

• VVJ-II-palkittu 30. huhtikuuta 2015: 8 + 40 p. + 22,25 p. + 10 p. + 14 p. = 94,25 p.
• KRJ-I-palkittu 15. lokakuuta 2015: 7 p. + 40 p. + 25 p. + 20 p. + 15 p. = 107 p.
• VVJ-I-palkittu 15. lokakuuta 2015: 7 + 41 p. + 22 p. + 20 p. + 15 p. = 105 p.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - N.I.N. Rattopoika     emälinja - Elovena

Jälkeläiset

⟩ 2 kpl: 1 ori, 1 tamma

Kilpailutulokset

⟩   42 KRJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta, 3 VSR-sijoitusta, 9 Cup-sijoitusta

Näyttelytulokset

15.01.2014 Virtuaaliset Suomenratsut, I-palk., tuom. Ram.
15.09.2013 Virtuaaliset Suomenratsut, II-palk. (LKV4), tuom. Jessika

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

03.08.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Sachiyo

Meidän oli ollut tarkoitus pitää tämänpäiväinen valmennus kentällä, mutta sateinen ja viileä kesäsää oli päättänyt toisin. Kävelin maneesiin, jossa ratsukko oli jo suorittamassa alkukäyntejä. Tervehdin ratsastajaa ja jäin seuraamaan hetkeksi aikaa sivusta ratsukon yhteistyötä. Ratsastaja näytti todella rennolta hevosen selässä, mutta Peppi asteli vielä hyvin jäykän oloisesti eteenpäin. Ratsukon kävellessä eteenpäin kerroin hieman, mitä olin päivän varalle suunnitellut. Ensin lähtisimme tekemään todella huolellisia lämmittelyjä, kävisimme läpi pohkeenväistöä sekä hieman vastalaukkaa, ja lopputunnista tekisimme vielä siirtymisiä.

Kun alkukäynnit oli suoritettu, käskin ratsastajaa nostamaan ravin. Pyysin häntä ratsastamaan itsenäisesti eri reittejä ympäri maneesia, eli tekemään esimerkiksi voltteja ja muita ympyröitä. Ratsastaja kokosi ohjat ja nosti todella reippaan ravin. Hän ohjasi hevosta ympyräkahdeksikolle, loivalle kiemurauralle, lävistäjälle ja halkaisijalle. Peppi näytti rentoutuvan todella nopeasti, joten annoin ratsukon tehdä hetken aikaa ravitehtäviä kunnes pyysin ratsastajaa kuulolle. Kerroin hänelle, että seuraavaksi lähtisimme tekemään pohkeenväistöä hyvin yksinkertaisella tavalla: tarkoitus oli lähteä lyhyen sivun puolivälistä keskihalkaisijalle, kulkea jonkin aikaa eteenpäin, valmistella hevonen huolellisesti ja lähteä väistämään takaisin uralle. Ratsastaja vaikutti ymmärtävän tehtävän, joten hän valmisteli hevosen pohkeenväistöjä varten ja lähti suorittamaan näitä käynnissä.

Peppi kuunteli todella hyvin ratsastajan apuja, kun tämä käänsi hevosen halkaisijalle. Ratsukko kulki hyvin reipasta vauhtia eteenpäin, mutta ratsastaja vaikutti hallitsevan hevosen hienosti omalla rennolla tavallaan. He kävelivät halkaisijaa pitkin, kunnes ratsastaja alkoi valmistella hevosta pohkeenväistöön. Peppi ei ensin meinannut asettua hyvin väistöä varten, mutta ratsastaja sai lopulta tamman kulkemaan hienosti takaisin uralle. Pyysin ratsukkoa jatkamaan samaa tehtävää molemmilta lyhyiltä sivuilta ja jonkin ajan päästä vaihtamaan suuntaa.

Pohkeenväistöt näyttivät todella hyviltä, ja ratsukko teki ne erittäin varman oloisesti. Väistöjen jälkeen pyysin ratsastajaa siirtymään uralle ja valmistautumaan kolmikaariselle kiemurauralle. Tarkoitus oli lähteä laukassa kiemurauralle niin, että laukka pysyisi koko ajan samana. Ensimmäinen sekä kolmas kaari kuljettaisiin siis myötälaukassa ja keskimmäisellä kaarella harjoiteltaisiin vastalaukkaa. Pyysin ratsastajaa kiinnittämään huomiota erityisesti omaan sekä hevosen tasapainoon toisella kaarella ja varmistamaan, että ohjat olivat tarpeeksi tukevasti. Koska ratsastajalla ei ollut kysyttävää, pyysin häntä nostamaan laukan ja suorittamaan tehtävää.

Ratsukko kulki todella tarkkoja teitä pitkin, joskin laukka tuntui jäävän hieman matalaksi. Pyysin ratsastajaa laittamaan tammaan hieman vauhtia, ja pian meno näytti oikein upealta. Kaaret sujuivat todella hienosti, ja ratsastaja osasi pitää todella hyvin tasapainon myös vastalaukassa. Pyysin ratsukkoa toistamaan kiemurauraa jonkin aikaa ja lopulta vaihtamaan suuntaa, jotta he pääsisivät harjoittelemaan kumpaakin laukkaa. En kuitenkaan nähnyt laukan kanssa mitään ongelmaa, joten annoin heidän suorittaa tehtävää hetken aikaa ja pyysin ratsastajaa lopulta siirtymään käyntiin.

Tunti alkoi olla lopussa, mutta pyysin ratsastajaa tekemään vielä loppuun itsenäisesti siirtymisiä. Tarkoitus oli kulkea uraa pitkin, vaihdella askellajeja käynnin, ravin ja laukan välissä, tehdä pysähtymisiä sekä peruutuksia. Ratsastaja käveli muutaman kierroksen maneesin ympäri, kunnes hän nosti ravin. Peppi tuntui tottelevan hyvin kevyitä apuja, ja ratsastaja sai pidettyä tamman hyvin kuulolla. He nostivat ravin, pysähtyivät, peruuttivat, nostivat laukan, pysähtyivät jälleen ja siirtyivät raviin. Ratsukko jatkoi siirtymisien tekemistä jonkin aikaa, kunnes annoin heille luvan siirtyä käyntiin ja ottamaan pitkät ohjat.

Ratsukko oli selviytynyt hyvin päivän valmennuksesta, ja ratsastajan rento asenne vaikutti selvästi positiivisesti tamman toimintaan. Kiitin ratsastajaa mukavasta valmennuksesta ja jätin heidät suorittamaan loppukäyntejä maneesiin.

28.03.2015 - Päiväkirjamerkintä

Huhtikuussa on Pepin vuoro osallistua Valjakkoajojaoksen laatuarvosteluun. Se on varmaa, että tamma ei tule saamaan vielä ensimmäistä palkintoa, mutta toiseen palkintoon sillä sen sijaan on hyvät mahdollisuudet. Onneksi palkintoa saa käydä myöhemmin korottamassa. Peppi ei nimittäin saa jälkeläispisteistä kuin puolet, sillä vain Pilvi on kisannut, Kameli kun taas on vielä pikkuvarsa. Mutta lisäpisteitä on tulossa mm. Penni-emän ja Pyrri-mummon laatuarvostelupalkinnoista. Penni palkittiin aikoinaan kertaheitolla ykköspalkinnolla. Kyseessä oli muuten myös tammalle ensimmäisenä myönnetty palkinto. Sen jälkeen niitä tulikin vielä muutama lisää. Pyrri sen sijaan on II-palkittu, vaikkei sekään kaukana ykköspalkinnosta ollut. Myös Pyrrillä VVJ-palkinto on sen ensimmäinen laatuarvostelupalkinto. Pepillä itsellään ensimmäinen palkinto on saavutettu varsa-arvioinnissa 2-vuotiaana, jolloin se sai III-palkinnon, ja 8-vuotiaana se kantakirjattiin II-palkinnolla. Mutta VVJ:n laatuarvostelu on ensimmäinen virallinen laatuarvostelu, johon tamma osallistuu.

05.03.2015 - Päiväkirjamerkintä

Kylläpäs Peppi osaa tehdä sitten ihastuttavan näköisiä varsoja! Tällä kertaa se varsoi meille oikein komean orivarsan. Ja nyt Peppi otti äidin roolin haltuunsa paljon ensimmäistä kertaa nopeammin, olihan se nyt jo tutumpaa. Oikeastaan tamma tuntuu olevan paljon omistushaluisempi ja suojelevampi, eikä olisi kovin mielellään päästänyt edes eläinlääkäriä tsekkaamaan molempien vointia.

Täytyy kuitenkin sanoa, että on tuo varsan isäkin varsin komea, ettei kaikki nyt ihan pelkästään Pepin ansiota ole. Ori on niinkin hienon värinen kuin hopeanruunikko sabino ja tuore orivarsa onkin rautias sabino. Luulen, että se myös kantaa hopeageeniä, mutta se täytyy vielä tarkistaa testeillä. Fiktion Aikamieleksi nimeämämme pikkumies muuten polveutuu omasta oristamme Fiktion Mysteeristä.

28.02.2015 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana narri

En ollut pitkään aikaan pitänyt valjakkovalmennuksia, joten oli virkistävää vaihtelua saapua Fiktioon näissä merkeissä. Valmennettavinani olivat Milja ja hänen rautias tammansa Fiktion Peppi. Suunnitelmissani oli valmentaa valjakkoa koulukokeen parissa, ja olin pyytänyt Miljaa verryttelemään valmiiksi. Paikalle saapuessani minua odottikin iloinen, vertynyt pienhevostamma ohjastajineen, joten pääsin saman tien selittämään, mitä oli tarkoitus tehdä tämän valmennuksen aikana. Olin poiminut palasia koulukokeesta, joita lähtisimme treenailemaan.

Alkuun käskin Miljan ottaa Peppi harjoitusraville ja työstää ympyröitä molempiin päätyihin. Havaitsin tamman heti varsin energiseksi kaveriksi, sillä sen harjoitusravi muistutti enemmän harjoituskipitystä, tai jotain sen tyyppistä askellajia. Kehotinkin Miljaa muistamaan puolipidätteet ja asetuksen ympyröillä sekä pitämää huolen siitä, ettei Peppi lähtenyt kiskomaan vastaan. Suuntaa vaihdettiin koko rata leikkaan myötä ja hiljalleen alkoi tamma rauhoittua. Kyllähän se selvästi teki koko ajan parhaansa suorittaakseen pyydetyt asiat heti, mutta hidastaminen ja tyyneys liikkeeseen piti hakemalla hakea.

Ympyröiden lisäksi laitoin valjakon ajamaan nelikaarista kiemurauraa. Korostin haluavani tasaista tempoa, sama vauhti piti olla niin kaarteissa kuin suoristuksissakin – täsmällisiä suoristuksia tietenkään unohtamatta. Koska Peppi oli saatu jo edellisillä harjoitteilla hyvin rauhoittumaan, ei tässä ollut juurikaan ongelmaa. Miljan piti muistaa puolipidäte ennen suoristusta, jotta tamma ei olisi jatkanut mutkalla ja pinkaissut matkaan baanan auetessa, mutta mitään tappelua aiheesta ei syntynyt.

Valmennus oli varsin tiivis paketti ja pidin valjakon työn touhussa sen verran hyvin koko ajan, ettei loppua lähdetty venyttämään. Kun nelikaarinen kiemura sujui molempiin suuntiin hyvin annoin valjakolle luvan loppuverryttelyyn.

01.07.2014 - Päiväkirjamerkintä

Aamuyöstä Peppi varsoi ensimmäistä kertaa. Tamma oli tulokkaasta aluksi ihmeissään, aivan kuten se aina uusien asioiden edessä. Se päästi kyllä varsan lähelleen, mutta ei liian lähelle. Peppi halusi nimittäin itse tutkia sen läpikotaisin ensin turvallisen etäisyyden päästä. Eikä se ihan heti tajunnut miksi varsa pyrki sen luokse ja siksi Peppi ei oikein tahtonut pysyä paikoillaan. Lopulta kaksikko pääsi yhteisymmärykseen ja varsa syömään. Ja ahnaasti söikin.

Varsa oli juuri sellainen kuin olimme haaveilleet. Sukupuoli oli oikea ja oli mahtavaa, että siitä oli tullut niin kovasti Pepin näköinen. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyimme nimeämään sen Fiktion Pilvilinnaksi. Vaikka oikeasti se on enemmän kuin pilvilinna; se on toteutunut unelma.