Fiktion Kaiho

† 22. lokakuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 160 cm
syntynyt	26.02.2013, 27-vuotias (3v. 28.05.2013)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 60 cm, Noviisi valjakkoajo
rekisterinumero	VH13-018-0330
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-III, SV-I, 91 sijoitusta

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!

Kaiho on jopa hieman turhankin tättähäärä tapaus. Vauhtia ja pilkettä silmäkulmasta löytyy riittäisi jaettavaksi ihan naapurikarsinoiden asukeille ja jopa ylikin asti. Pahinta Kaihossa on juuri se että ei oikein edes itse tiedä mitä kaikkea pitäisi nähdä. Se on pyörivä ja höseltävä niin tallissa kuin tallin ulkopuolella. Taluttaminen on sangen ärsyttävää ja kuolaimitta ei ole oria talutettu sitten miesmuistiin. Tarhaamistakin ollaan jouduttu rahoittamaan orin yhtäjaksoisen ravaamisen vuoksi - ihana tapaus eikö. Kaiho on kaikesta huolimatta pohjimmiltaan kiltti, hännänalus on vain mitä ilmeisimmin täytetty muurahaisilla, joten minkäs teet.

On varmasti sanomattakin selvää, että Kaiho on melko räjähtävän tapainen ratsuna. Sillä riittää virtaa vaikka treeniä olisi takana jo reilu tunti. Kaiho on kuitenkin kuuliainen työkaveri, se suorittaa annetut asiat aina osaamistasoonsa saakka mukisematta. Liian vaativat tehtävät kuumentavat hevosta joten Kaihon koulutus on edennyt melko hidasta tahtia. Mutta hiljaa hyvä tulee, meillä onneksi ei ollut mikään kiire. Hyppäämiset on jätetty suosiolla muille, orin vauhti on siihen aivan liian suuri. Kaiho on myös valjakkoajon saralla hyvinkin kunnostautunut tapaus. Ori on myös tässä lajissa äärimmäisen kuuliainen ja selkeästi tykkää hommasta. Jarrua saa suussa olla kuitenkin ihan kiitettävästi, vauhdikas ori innostuu vähän turhankin paljon ja toisinaan meinaa normaalisti herkkä suinen ori hitusen turtua suustaan. Maastoilussa ori on niinikään menevää sorttia, mutta hyvin peloton. Sen kanssa siis voi turvallisin mielin lähteä maastoilemaan vilkkaammallekkin tielle niin ratsain kuin ajaen.

Kaiho on hieman heikko kuljetettavuudeltaan, ori nimittäin ei oikein malta ja hermostuu pidemmillä matkoilla. Ori on onneksi kuitenkin järkevä uusissa paikoissa ja nähtävää on sen verran että hyöriminen jopa hieman asettuu. Kaiho vaatii pitkän ja aktiivisen verryttelyn ollakseen parhaimmillaan. Höpöenergiaa jos oriin jää tulee suorituksista hyvin hätäisiä ja ori ei meinaa keskittyä työntekoon.

• SV-I-palkittu 15. toukokuuta 2013: rakenne 7 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p. = 32 p.
• Kantakirjattu 15. toukokuuta 2015: 17 p. + 16 p. + 18 p. + 15 p. = 66 p. (R-suunta)

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Sepitys     emälinja - Tuutsie

Jälkeläiset

⟩ 2 kpl: 0 oria, 2 tammaa

Kilpailutulokset

⟩   43 KRJ-sijoitusta, 45 VVJ-sijoitusta, 10 Cup-sijoitusta

Näyttelytulokset

15.06.2013 Virtuaaliset Suomenratsut, II-palk., tuom. Peppi S.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

01.08.2015 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana Sachiyo

Olin saapunut tallille jo hyvissä ajoin lauantaiaamuna. Olin koonnut suurelle ruohokentälle valmiiksi kasan tötteröitä, joiden päälle olin asetellut tennispallot. Tänään oli vuorossa valjakkovalmennus, yksi ensimmäisistäni. Minua jännitti hieman, sillä kaiken lisäksi minulla oli kärryjen edessä vieras hevonen: Fiktion Kaiho.

Kaiho odotti kärryineen valmiina, kun saavuin tallin pihaan. Sitä piteli eräs tallityöntekijä, joka varoitteli, että orin kanssa saattaa tarvita kovaa kättä. Naisen sanat eivät ainakaan lieventäneet jännitystäni, mutta hyppäsin kuitenkin rohkeasti kärryihin ja lähdin ohjastamaan oria kohti ruohokenttää.

Kentällä pysähdyin hetkeksi ja huokaisin syvään. Pyysin orin käyntiin, jotta voisimme käydä reittiä läpi ensin hieman hitaammin. Samalla Kaihokin saisi hieman verrytellä itseään, ennen kuin lähtisimme kulkemaan yhtään kovempaa. Kaiho käveli todella reippaasti eteenpäin, ja se vaikutti tottelevan ihan hyvin ohjasapujani. Ori kääntyi pyytämääni suuntaan, joskin jo ensimmäisellä portilla vasemman kartion pallo putosi maahan. Onneksi minua oli seuraamassa muutama nuorempi tallityttö, joista yksi kävi nostamassa pallon takaisin kartion päälle. Toinen ja kolmas portti sujuivat oikein mallikkaasti, mutta Kaiho yritti nostaa ravin pyytämättä. Sain kuitenkin pidettyä sen käynnissä, ja loput portit menivät vähän niin ja näin.

Kun kaikki pallot olivat jälleen kartioiden päällä, lähdimme suorittamaan rataa uudestaan käynnissä. Tällä kertaa rata sujui paljon paremmin, sillä se oli molemmille tuttu. Vain muutama pallo putosi maahan, mutta muuten kaikki sujui oikein mallikkaasti. Niinpä hengähdimme hetken paikoillamme ja lähdimme kokeilemaan samaa rataa ravissa. Jo ensimmäiset metrit tuntuivat ongelmallisilta, sillä minun oli hieman hankala hallita niin kovaa juoksevaa oria. Kuten tallityöntekijä oli pihassa sanonut, eivät jarrut olleet hirveän herkät - ohjista sai siis vetää melko kovasti, että ori edes hiljensi vauhtiaan. Pääsimme kuitenkin kunnialla radan loppuun saakka, joten uskaltauduin suorittaman esteet vielä kertaalleen.

Viimeinen kerta sujui erittäin hyvin, eikä pudottamisia tullut kuin kuusi - tasooni nähden se oli siis huikea suoritus! Lähdin ohjaamaan oria takaisin tallille hieman kiertotietä pitkin, jotta se saisi ottaa kunnolla muutaman raviaskeleen. Kaikin puolin kärryissä oli mukava istua, vaikka saikin hieman jännittää, tottelisiko ori pysähdyskäskyjä.

Pääsimme lopulta takaisin tallin pihaan, jossa se sama nainen oli meitä jälleen vastassa. Vaihdoimme muutaman sanan ja taputin oria vielä kaulalle hienosta suorituksesta. Naureskelin naisen kanssa, että parhaitahan ne valmennukset ovat, joissa myös ratsastaja - tai tässä tapauksessa ohjastaja - oppii itsekin paljon uutta! Jätin Kaihon naiselle, joka lupasi irrottaa kärryt ja hoitaa orin, ja lähdin kävelemään kohti autoani.

02.06.2015 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana narri

Miljan ja vauhdikkaammanpuoleisen suomenhevosorin, Kaihon kanssa lähdimme maastoon treenaamaan käyntiä. Olin jutellut Miljan kanssa Kaihosta ja saanut kuulla, että orilla oli tapana innostua liikaa erityisesti maastossa, ja että se oli muutenkin perin vauhdikas tapaus. Kuuliainen kyllä, mutta meneväisyytensä vuoksi välillä hukkasi jarrunsa. Niinpä suunnittelin treenin maratonin käyntiosuuden mukaan ja pidin sen suhteellisen haastavana, jotta Milja saisi valmennuksesta irti konkreettista hyötyä vauhdikkaan orinsa kanssa.

Tarkoituksena oli kävellä eri maastoissa eri vauhteja, tarkoitusta varten mukana oli tietenkin matkamittari, ettei kävelymatkoja tulisi heitettyä hatusta. Otin aikaa kännykälläni, jotta saisimme enemmän vertailukelpoista dataa edistyksen seuraamista varten.

Jo ensimmäinen käyntiosuus, 500 m, sujui ihan hyvin, vaikka orin askellus olikin hieman kiireistä ja nykivää. Haimme pitkää, rentoa käyntiä, sitten hieman hitaampaa, sitten reippaampaa. 1000 m käyntipätkällä Kaiho rikkoi muutaman kerran raville, joskin siirtyi takaisin käyntiin saman tien, kun Milja teki pidätteen. 1000 m matka ajettiin useampaan kertaan, että suoritusaikaan saataisiin vähemmän hajontaa. 1000 m osuudella tehtiin samaa käynnin tahdin ja tempon muuttelua kuin 500 m osuudellakin. Kaiho olisi vain halunnut mennä, käyntiosuudet olivat selkeästi hankala paikka. Kolmen suurin piirtein vastaavan suorituksen jälkeen jätimme käyntiosuuden sikseen ja siirryimme vesiesteelle.

Ensin valjakko vain ajoi vesiesteeseen ja sieltä pois. Kaiho suori veteen suoraan laukalla vailla epäröinnin häivääkään. Muutaman toiston jälkeen kävimme pujotteluesteen – veteen iskettyjen paksujen, pitkien puutolppien – kimppuun. Tolppia oli yhdeksän, ja selitettyäni estejärjestyksen valjakko lähti liikkeelle. Kaiho oli selkeästi enemmän elementissään pujottelun kuin käyntiosuuksien kanssa, ori teki loistavia suorituksia päästen hyvin lähelle ihanneaikaa. Milja ohjasti varmoin, tottunein ottein, groomi teki osuutensa hienosti – loistotyötä koko porukalta!