Kesätenttien pahimmassa kiiresumassa ja stressin kourissa soitin tutulle tallinomistajalle Miljalle ja kysyin olisko hänellä tarjota minulle lääkettä koulupaniikkiin. Sovimme ajan, kaikki muu olikin yllätystä. Milja käski vain varustautua sään mukaiseen ratsastusvaatetukseen ja hyttysmyrkkyyn. Perillä minua odotti iki-ihana yllätys ihanalta Milja-ystävältä. Pihassa seisoi Mimosa varustettuna ja sen vieressä Milja kädessään pieni reppu. -Sinähän tiedät reitit? Mimosan kanssa olis luvassa eväsretki Hirvijärvelle, sinne on naapuri tuonut Mimosalle vettä ja heinää välipalaksi odottamaan. Repussa on sulle evästä ja kartta, jos eksyt. Mutta älä eksy, Milja selosti ja näytti melkein yhtä ilahtuneelta kuin minä ällistyessäni Miljan ihanasta yllätyksestä. Niinpä minä sitten nousin tuntemattoman tamman selkään ja lähdin köpöttelemään raukean tamman kanssa kohti tuttua Hirvijärveä. Matkalla ehdin pohtia sitä, mikä minun elämässäni on tällähetkellä hyvin ja tulin siihen tulokseen, ettei paremmin voisi asiat olla. Mimosa tuntui tuumivan allani "Keskity Uppe tähän hetkeen, mikäs tässä ollessa kauniissa kesäsäässä" ja jatkoi letkeästi eteenpäin. Matkalla näimme kurkia, jäniksiä, siilin ja aivan varmasti järvessä pomppasi iso kala! Evääni nautin ison kiven päällä pidellen toisella kädellä kiinni mielellään evästävästä Mimosasta. Hyttyset eivät haitanneet eikä pieni sadekuuro, joka yllätti metsämatkalaiset. Takaisin päin taapertaessa herättelin Mimosaa vähän juoksemaan ja otettiinpa me pellolla laukkaspurttikin. Mimosa laukkasi minkä kintuistaan pääsi, kompasteli välillä kuoppiin ja jatkoi sitten jalat solmussa eteenpäin. Kyydissä oli hauskaa ja varmasti oli hevosellakin. Olen Miljalle niin paljon velkaa tälläisesta. Mitä ihmettä minä muka voisin antaa takaisin, ehkäpä aamutalliavun ja aamiaisen aamulehtineen sänkyyn? Kotiin palasi rentoutunut opiskelija, jolla olikin yht äkkiä päivänselvä ajatus päässä: tenttimatskut kirkastuivat mielessä ja kaikki näytti jotenkin valoisammalta.