Uusi omistaja, uudet sivut!

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punaruunikko, 160 cm
syntynyt	29.12.2016, 95-vuotias
osaaminen	Noviisi valjakkoajo
rekisterinumero	VH17-018-0048
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © ei halua
nimeään mainittavan

11.04.2017	Champion
20.04.2017	SV-III (3v.)	34,7 p.
	rakenne 6,4 p., suku 10 p., käytöskoe 6 p. + 5,8 p., ratsastuskoe 6,5 p. + 0 p.
20.06.2017	KTK-II	72 p. (R-suunta)
	18 p. + 18 p. + 18 p. + 18 p.
28.02.2018	VVJ-I	105,5 p.
	7,5 + 40 p. + 25 p. + 20 p. + 13 p.

Fiktion Meliisa on sievä suomenhevonen, joka ensisilmäyksellä saattaa vaikuttaa melko aralta hevoselta. Se ei ole ensimmäisenä tyrkyttämässä itseään ihmisen syliin, ja viihtyykin mieluiten hieman kauempana ennestään tuntemattomista henkilöistä. Tutuille ihmisille tamma sen sijaan on oikein herttainen ja kultainen luonne, ja sen kanssa on ilo työskennellä.

Ensimmäisillä käsittelykerroilla Meliisalle kannattaa antaa aikaa, ja tehdä kaikki omat liikkeet rauhassa ja ilman hätiköintiä. Äkkinäisiä liikkeitä se saattaa nimittäin hieman säpsähtää. Mitä enemmän sen kanssa kuitenkin viettää aikaa ja puuhastelee, sitä enemmän Meliisa avautuu, ja ajan kanssa se yleensä oppiikin olemaan rento ihmisen läheisyydessä. Kun luottamussuhde on luotu, antaa Meliisa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet ilman ongelmia. Päästään se on kuitenkin hieman arka, joten suitsien laiton suhteen kannattaa luottaa rauhallisuuteen, ja siihen ettei remmejä kannata väkisin kiskoa liian kireälle. Muutoin valjastus on helppo homma, ja Meliisalle tuttu toimenpide. Tuttuun eläinlääkäriin tamma on oppinut luottamaan, ja sen käsittelyssä Meliisa yleensä on kiltisti. Raspaukset joudutaan kuitenkin Meliisan kanssa toisinaan hoitamaan rauhoittavien avustuksella, ettei tilanteista tulisi liian stressaavia ruunikolle. Taluttaessa Meliisa on oikein mukava ja helppo, se kulkee eteenpäin muttei jyrää, eikä myöskään yritä pysähdellä napsimaan ruohoa tienvarsilta.

Kärryjen edessä Meliisa on elementissään. Sillä on toimiva oma moottori, joten tamman kanssa tarvitseekin paljon useammin jarrua kuin kaasua. Sille kannattaakin keksiä paljon tekemistä ja tehtäviä, jotta vauhti pysyy maltillisena ja keskittyminen itse asiassa. Se on kevyt suusta ja yksinkertainen ajettava, ja vaikka vauhtia löytyykin vauhdin saa myös hiljennettyä melko kevyillä ohjasavuilla. Missään nimessä ei siis tarvitse jäädä kiskomaan, Meliisa jarruttaa kyllä pienemmästäkin kehotuksesta. Tarvittaessa Meliisan kanssa voi työskennellä myös selästä käsin, se on kevyt ja miellyttävä ratsastaa ja toimii myös maastohevosena, joskin saattaa yksinään olla hieman arka, ja vaatiikin yleensä kaveriksi varman vetohevosen.

Kisatilanteissa Meliisa on myös oikein loistava, sillä se tuntuu nauttivan kisatunnelmasta. Yleensä silloin se tsemppaa oikein erityisen paljon, ja keskittyminenkin pysyy paremmin itse työskentelyssä. Lastata Meliisa on helpompi, jos trailerissa on jo kaveri valmiina. Matkustaa se kyllä yksinkin, mutta traileriin sitä saa silloin yleensä maaritella hieman kauemmin. Kun sisälle on päästy se on fiksu ja helppo kuljettaa, ja uusissakin paikoissa se on rauhallinen ja käyttäytyy edukseen. © Penelopeia

Sukuselvitys

isälinja - Spontaani Vintiö     emälinja - Kekkuliisa

Näyttelytulokset

26.04.2017 Susiraja, irtoSERT, päätuom. Kati
05.02.2017 Eelinniemi, irtoSERT, päätuom. Welby
31.01.2017 Kuuramaan hevostalli, irtoSERT, päätuom. Sorel
23.01.2017 Vähäpelto, RCH (4-4-4½-4-4-3½-4-4-4-4=40p), tuom. dookie

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

27.01.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sippe

Hain Arnan sekä Meliisan sisälle, molemmat tammat kulkivat sujuvasti narussa toinen toisessa, toinen toisessa kädessäni. Päivä oli yllättävän keväinen, vaikka olikin vasta tammikuun loppu. Parin edellisen päivän ajan lämpötilat olivat olleet plussalla, joten aiemmin suuret kinokset olivat nopeasti huvenneet. Nytkin lumi tipahteli vetenä tasaisin väliajoin räystäiltä, ja maisema oli muutenkin mukavan kirkas.

Kiinnitin tammat peräkkäin käytävälle, ja aloin harjata ensin Meliisaa. Tamma seisoi rauhallisesti paikoillaan hoitaessani sitä, kunhan vain olin tekemättä äkkinäisiä liikkeitä ja annoin hevosen välillä tutkiskella taskujani rauhassa. Pian Meliisa kiilti puhtaana, ja tammaa taputettuani siirryin kaverinsa Arnan luokse muutaman metrin eteenpäin. Arna katseli suomenhevosmaisen tyynesti ympärilleen ja seisoi kaviot maahan liimattuna paikallaan, kun harjasin hevosen läpi huolellisesti. Liu’utin jokaiseen jalkaan suojat, sujautin suitset Arnan päähän ja nostin laadukasta nahkaa olevan satulan sen selkään. Hevosen varustettuani painoin vielä kypärän omaan päähäni, ja kiinnitin Meliisan riimuun pitkän juoksutusliinan.

Talutin molemmat tammat ulos aurinkoiseen säähän, ja nousin varman oloisen Arnan selkään korokkeelta pidellen samalla toista hevosta juoksutusliinassa. Meliisakin osasi käyttäytyä oikein hienosti käsihevosena, eikä yrittänytkään lähteä itsekseen liikkeelle. Kohta painoin pohkeeni kevyesti Arnan kylkiin, ja kuuliainen hevonen lähti rauhallisessa käynnissä kohti maastoja. Tarkoituksena oli tehdä ihan rauhallinen, palautteleva lenkki - käsihevosta olisi helpompi hallita maltillisissa askellajeissa ja lisäksi molemmilla tammoilla oli edellisenä päivänä ollut rankahkot valmennukset. Meliisa kulki korvat hörössä samaa tahtia Arnan kanssa, ja molemmat hevoset kuuntelivat tarkkaavaisesti luonnon ääniä. Ovat nämä suomenhevoset vaan mukavia ja toimivia otuksia, ei ihan kaikkien nelijalkaisten kanssa voisi näin lähteä maastoilemaan!

01.09.2017 - Päiväkirjamerkintä

Meliisalle löytyi sopiva ori vähän sattumalta. Tamma oli kyllä tarkoitus astuttaa lähiaikoina, mutta en ollut vielä aloittanut varsinaisesti orin etsintää. Viisikon oritarjontaa selatessani eteen sattui komea ja nuori musta ori Viisikon Tyrmäys. Tyypiksi kutsuttua oria kuvailtiin sivuilla hyväluonteiseksi hevoseksi, joka taipuu lajiin kuin lajiin. Se onkin niittänyt menestystä niin perinteisissä ratsastuslajeissa kuin valjakkoajossakin. Kermana kakun päällä Tyyppi on kantakirjattu ratsusuunnalle I-palkinnolla. Monipuolista osaamista löytyy myös orin vanhemmilta.

Ainoa vain, että sivuilla luki, ettei Tyyppi ole tarjolla jalostukseen. Otin kuitenkin rohkeasti yhteyttä omistajaan Irethiin ja tiedustelin onko ori tulossa jalostuskäyttöön ja milloin. Pian sainkin miellyttävän vastauksen, sillä oria oli mahdollista käyttää vaikka heti – sivuille vain oli jäänyt vielä vanhaa tietoa. Niinpä sovimme, että Meliisa tulisi ensi tilassa vierailemaan Tyypin luo Viisikkoon.

Meliisa ei tullut tiineeksi ensiyrittämällä, mutta lopulta kärsivällisyys palkittiin ja tamman todettiin olevan kantavana. Tänään, yhdentoista kuukauden piinaavan odotuksen jälkeen Meliisan varsominen käynnistyi aamuyöllä yhden aikaan. Olin hereillä, sillä olin tuijottanut lähes herkeämättä varsomiskameran ruutua sen jälkeen kun huomasin edellisenä iltana tamman nisiin ilmestyneet vahatipat. Seurasin tapahtumia kameran välityksellä, sillä en halunnut häiritä Meliisaa, eikä ongelmiakaan näyttänyt olevan. Lopulta tamma ponnisti viimeisen kerran ja pienen varsan loputkin jalat olivat ulkona.

Kipasin hetken päästä talliin tarkistamaan molempien voinnit. Meliisa oli jo alkanut puhdistaa pienokaistaan kuin vanha tekijä ja muutenkin kaikki näytti olevan kunnossa. Varsa oli tamma ja väriltään jonkin sortin ruunikko. Vaikka mieli olisi tehnyt, en viitsinyt kovin kauaksi aikaa jäädä karsinan laidalle norkoilemaan, mutta kävin silloin tällöin kurkkimasssa, että kaikki oli ok. Neljän vartin päästä syntymästä varsa seisoi jo omilla jaloillaan.