Fiktion Mariini

† 15. heinäkuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	tummanrautias, 159 cm
syntynyt	23.12.2012, 30-vuotias (4v. 23.04.2013)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 60 cm, Noviisi valjakkoajo
rekisterinumero	VH12-018-1391
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-III, SV-I, KRJ-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!

Mariini on ehdoton yhden ihmisen hevonen ja tälle hänen ihmiselleen se toimii kuin unelma. Normaaleissa toimissa, kuten tarhasta hakiessa Mariini toimii kyllä kenen kanssa tahansa, mutta on hieman epävarma kuitenkin vieraampien ihmisten kesken. Mariini on pohjimmiltaan kiltti ja sen oma ihminen saa kietoa tamman vaikka solmuun, mutta muille se saattaa näyttää vähän hapanta naamaa. Se selkeästi myös stressaantuu jos sitä käsittelee usea eri ihminen. Mariini on muutoinkin herkkä stressaamaan, joten näitä tilanteita vältetään mahdollisimman paljon. Stressiherkkyys näkyy tamman ulkokuoressa äärimmäisen nopeasti, muutenkin sirolinjainen tamma hoikistuu parissa päivässä stressattuaan ja kaiken kukkuraksi tamma on melko ähkyherkkä. Sanomattakin on selvää, että stressitekijöitä tälläiseltä tapaukselta pyritään vähentämään nollaan.

Mariini on isoliikkeinen ratsu, joka toimii hyvällä omalla moottorilla. Ratsastajastaan Mariini ei ole niin äärimmäisen tarkka, mutta kuitenkin ratsastajan tulee olla melko pienieleinen ja rauhallinen. Kovakätisen ratsastajan kanssa tamma lähinnä kulkee kahdella jalalla ja kovaa pohjetta tamma juoksee karkuun. Mariinin liikkeet ovat tosissaan isot ja niissä istuminen ei ole maailman helpointa, mutta mahdotontakaan se ei ole. Mariini on hieman haastava saada kulkemaan oikein päin, se haluaisi kulkea mielummin pää pystyssä kuin peräänannossa, joten ihan kokematontakaan ihmistä ei selkään voi laittaa, sillä jos tamma ei kulje oikeinpäin sen selkälihakset kipeytyvät todella voimakkaasti. Leikkisästi olemmekin kutsuneet Mariinia tallin omaksi pikku potilaaksi, sen verran se on herkkä sairastumaan milloin mistäkin ja aina tamma ei tunnu edes huomaavan omaa kokoaan ja vekkejä syntyy liiankin helposti. Esteillä Mariini on melkoinen kohlo, puomit kolisevat kovaa tahtia, mutta vaihtelua treeniin tuo maastoilu, josta tamma tosissaan tuntuu nauttivan.

Kisapaikoilla on ehdotonta että tammalla on mukana se oma tuttu ja turvallinen ihminen, myöskään lastaus ei onnistu keneltäkään muulta. Mariini selkeästi jännittää kisatilanteita ja tarvitseekin ns. oman ihmisen turvan rauhoittamaan itsensä, liian jännittyneenä kisasuorituksesta ei tule tämän tapauksen kanssa yhtään mitään. Mariini ei kuitenkaan pelkää jäädä esimerkiksi maneesiin yksin suorittamaan kisasuoritustaan.

• SV-I-palkittu 2-vuotiaana 15. maaliskuuta 2013:
  

  rakenne 7 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p. = 32 p.

• Kantakirjauslausunnot 5. joulukuuta 2013:
  

  - Hyvänpuoleiset tyypit, kevyt pitkähkö runko, ulkolonkkainen lautanen, pitkät vuohiset, käyrät kintereet.
  R-suunta, pisteet: 17 p. + 16 p. + 16 p. + 16 p. = 65 p.

• KRJ-I-palkittu 20. huhtikuuta 2015: 6,5 p. + 40 p. + 20 p. + 20 p. + 15 p. = 101,5 p.

Sukuselvitys

isälinja - Virnes     emälinja - Opaali

ii. Viete on rautias ja 168 cm korkea suomenhevosori, joka on hyvärakenteinen ja kaikinpuolin toimiva pakkaus. Sillä on tilillään 42 sijoitusta kouluradoilta tasoilta helppo a ja vaativa b. Se on aikanaan käynyt myös valjakkoajokisoissa noviisiluokissa, mutta ei oikein tahtonut menestyä. Orilla on myös näyttelypalkintoja ja se on kantakirjattu I-palkinnolla. Jälkeensä Viete on jättänyt ainakin 12 varsaa, jotka kaikki ovat päätyneet kisaamaan kouluradoilla.

iii. Veksi oli 165 cm korkea, rautias uljaan näköinen suomenhevosori. Vaikka se olikin uljas, näyttelymenestystä sillä ei juuri ole. Se on kuitenkin kantakirjattu juuri ja juuri III-palkinnolle. Kouluradoilla Veksi on startannut helppo a-tason luokissa yhteensä 56 kertaa, sijoittuen 21 kertaa, joista voittoja on 8. Veksi jätti jälkeensä vain kuusi varsaa, sillä se jouduttiin pahan jännevamman vuoksi lopettamaan jo 9-vuotiaana.

iie. Punos oli kaunis punarautias tamma, jolla oli säkää 159 cm. Tamma vietti suurimman osan elämästään koko omistajaperheensä harrasteratsuna eikä siis juuri kilpaillut. Ennen harrasteratsuksi siirtymistään se ehti kuitenkin startata 25 kertaa kouluradoilla helppo b-tasolla. Punos myös sijoittui muutamia kertoja. Jälkeensä tamma jätti kolme varsaa, jotka jokainen kilpailevat jossain päin Suomea. Tamma itse kuoli vanhuuteen 24-vuotiaana omalla laitumellaan.

ie. Kanelinkukka on III-palkinnolla kantakirjattu tummanrautias suomenhevostamma. Korkeutta tammalta löytyy 152 cm. Kanelinkukka on aikanaan ollut hyvin tunnettu nimi kouluradoilla. Tamma kilpaili vaativa b-tasolla sijoittuen 46 kertaa. Voittoja se kerrytti jopa 27. Varsoja tamma on tähän mennessä saanut 4, joista kaksi kilpailee kouluradoilla tavoitteellisesti. Kanelinkukka viettää tällä hetkellä päivänsä Itä-Suomessa teinitytön opetusratsuna ja pääsee silloin tällöin vielä kisailemaankin helpoissa luokissa.

iei. Rehti oli 157 cm korkea, rautias suomenhevosori. Ori vietti leppoisaa elämää omistajansa kanssa välillä kilpaillen helppo b-tasoisissa luokissa. Rehti on myös sijoittunut joitakin kertoja. Enemmän Rehtiä on käytetty näyttelyissä kuin kilparadoilla. Näyttelypalkintoja sillä riittäisikin vaikka muille jakaa. Ori oli todella kaunisrakenteinen ja se onkin kantakirjattu II-palkinnolle, pisteen päähän I-palkinnosta. Jälkeläisiä Rehdillä on 10, niistä kolme on valjakkoajopainotteisia ja loput seitsemän koulupainotteisia kisaajia. Rehti kuoli ollessaan 29-vuotias.

iee. Lapinvuokko oli 150 cm korkea, tummanrautias suomenhevostamma, joka kilpaili kouluradoilla vaativa b-tasoisissa luokissa. Tamma starttasi yhteensä 60 kertaa ja sijoittui 21 kertaa. Viimeisissä kisoissaan tamma loukkasi itsensä ja se sai riesakseen jännevamman. Se ei kuitenkaan ollut niin paha etteikö tammaa olisi voinut varsottaa. Se siirtyikin sitten suoraan kisaradoilta siitoskäyttöön ja sai seitsemän varsaa, kolme oria ja neljä tammaa. Kun tamma oli 23-vuotias, jännevamma paheni ja se jouduttiin lopettamaan.

ei. Opaalin isäksi valikoitui aikanaan pienhevoskokoinen Aurus, joka oli hetken aikaa hyvinkin kysytty nimi koulupainotteisten suomenhevosten suvussa. Lahjakas Aurus oli hyvin pitkään yksityisessä kilpailukäytössä Sanna Meri-Pajalan tallilla ja olikin tuttu näky suurissakin kouluratsastuskilpailuissa. Ori siirtyi siitoskäyttöön yksityiselle pienelle hevostilalle loppuvuosikseen. Aurus jouduttiin lopettamaan sydänkohtauksen vuoksi vain 14-vuotiaana. Kuolinsyyn ei oleteta johtuvan perinnöllisistä tekijöistä.

eii. Auruksen isä Mauno oli hyvärakenteinen koulu- ja esteratsu. Ori teki nuorempana muutaman vuoden kilpahevosen uraa, mutta siirtyi ruunauksen jälkeen ratsastuskoulun luottohevoseksi. Mauno oli ennenkaikkea luotettava ja rauhallinen, joten reippautta olisi saanut olla kilpakentillä enemmän menestystä kalastellessa.

eie. Auruksen emä Lainehilla on hevonen, jolta sekä Aurus että myöhemmin Opaali on varmasti perinyt osan laadukkuudestaan. Lainehillalla kilpailtiin vuosia menestyksekkäästi yhden omistajan toimesta. Jälkeläisilleen Lainehilla on periyttänyt etenkin ryhdikästä liikettä ja asiallista perusluonnetta.

ee. Hevoskokoinen Opaalin emäTopaasi on Ulla Kankaan oma kasvattitamma, jonka piti aluksi toimia täysin kokonaan siitoskäytössä tapaturman myötä parantumattomaksi luullun jalkavaivan vuoksi. Noin 13 vuoden iässä ja monen varsan jälkeen Topaasia alettiin kuitenkin treenata tavoitteellisemmin, kun jalkojen huomattiin parantuneen vuosien myötä. Topaasi yllätti kaikkien odotukset ja menestyi mukavasti kouluratsastuksessa.

eei. Topaasin isä Sahrami on myös Ulla Kankaan kasvattama hevonen, joka on tietyissä piirreissä tunnettu hyvinkin äkkipikaisesta luonteesta. Sahramin jälkeläisissä onkin osassa havaittavissa melkoista tulta ja tappuraa. Sahrami on sijoittunut aikoinaan hyvin sekä koulu- että esteratsastuksessa ja viettää tällä hetkellä ansaittuja eläkepäiviään Kankaan tallilla.

eee. Topaasin emä Meripihka on sekin Kankaan tallin kasvattama tamma, tarkemmin ottaen miltei ensimmäisiä kasvatteja. Meripihka toimi koko elämänsä siitostammana ja valikoitui Topaasin emäksi hyvän luonteenlaatunsa ansiosta pehmittämään Sahramin temperamentia. Tässä onnistuttiin Topaasin kohdalla loistavasti. Isän puoli © Joe, emän © Uppe

Jälkeläiset

⟩ 3 kpl: 2 oria, 1 tamma

Kilpailutulokset

⟩   46 KRJ-sijoitusta, 41 VVJ-sijoitusta, 5 VSR-sijoitusta, 8 Cup-sijoitusta

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

23.02.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Lola

Milja ja suokkitamma Mariini saapuivat maneesiin hieman minun jälkeeni. Kun Milja oli kiristänyt satulavyön ja kivunnut tamman selkään, kerroin valmennuksen aiheen. Tällä kertaa treenattaisiin vain temmon vaihteluita ja siirtymiä, melko perusjuttuja siis mutta tärkeitä ne ovat.Milja verrytteli Mariinin perusteellisesti ensin käynnillä, sitten ravillakin. Käskin jo heti alussa ottaa toisella pitkällä sivulla vähän hitaampaa ravia ja toisella sitten oikein reipasta ja energistä. Reipas ravi näytti olevan Mariinille luontaisempaa kuin hidas, se ei oikein malttanut hidastaa vaan yritti juosta karkuun Miljan apuja. Kun Milja "veti" vähän ronskimmin, nousi Mariini takajaloilleen. Ei isosti, aivan pienesti vain mutta ehdin silti jo säikähtää että nyt sitä mennään ympäri. Eikun vaan tamma liikkeelle ja uudestaan, meillä ei siedetä sikailua!Kun ratsastaja voitti hitaan ravin taistelun, alettiin ratsastaa pientä tehtävää sisältäen siirtymiä askellajista toiseen ja temmonvaihteluita yhden askellajin sisällä. Aina tietyn kirjaimen kohdalla oli joko pysähdys, siirtymä askellajista tai temmon nostaminen tai - hidastaminen. Hidastamiset alkoivat jo luonnistua, mutta edelleen temmon nostaminen oli Mariinille mielekkäämpää. Laukoistakin se siirtyi mielellään ja nöyrästi suoraan käyntiin ja siitä muutaman käyntiaskeleen päästä pysähdykseen ja peruutukseen. Peruutuksesta se nosti laukan ja ylläpiti sen päätepisteeseen saakka.Kaikinpuolin tunti sujui oikein mallikkaasti, sen pienen keulimis-episodin voi unohtaa, kun kaikki muu meni ihan nappiin! Kyllä saa niin hevonen kuin ratsastajakin olla tyytyväisiä.

14.01.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Sani

Kaunis tummanrautiastamma ravasi kevyen näköisesti kentällä saapuessani paikalle. Annnoin ratsukon suorittaa alkuveryttelyn rauhassa loppuun, ennen kuin aloitimme työskentelyn. Kun tamma oli saatu oikein päin jatkoimme pohkeenväistöllä. Mariini tuntui aluksi vain kiitävän eteenpäin, ja ratsastaja saikin tehdä paljon puolipidätteitä tehtävän onnistumiseksi. Ravissa tehtävä tuntui olevan melko vaikea. Ratsastajan jäädessä vetämään ohjista tamma otti heti nokkiinsa, ja ravasi vain eteenpäin avuista välittämättä. Neuvoin ratsastajaa pitämään tuntuman kevyenä sekä tekemään mahdollisimman pienet avut. Väistöjen jälkeen siirryimme laukkatyöskentelyyn. Mariini laukkasi reippaasti ja ponnekkaasti. Vauhtia oli hieman liikaa, joten neuvoin ratsastajaa istumaan hieman liikettä vastaan. Tamma putosi kuitenkin helposti käynnille, joten neuvoin häntä pitämään silti sisäpohkeella tahdista kiinni. Laukkoihin olikin jo aika lopettaa hyvin mennyt valmennus ja päästin ratsukon suorittamaan loppuveryttelyä.

03.01.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana bertta

Rautias, melko suurikokoinen 159 senttimetrin korkuinen suomenhevostamma Mariini oli upea näky sen ravatessa sille ja sen ratsastajalle Miljalle pitämäni kouluvalmennuksen alkuraveissa. Hetken päästä käskin heidän ottaa muutama käyntiaskel vähän pidemmällä ohjalla ja sen jälkeen sitten nostaa rauhallinen, rento laukka. Aluksi rentoudesta ei kyllä ollut puhettakaan eikä se siltä näyttänyt, mutta heti kun Milja oli tehnyt muutamat pääty- ja keskiympyrät Mariinin kanssa ja taivutellut sitä niitä tehdessä, hevonen rentoutui lähes niin hyvin kuin pystyi. Miljan piti siis istua Mariinin selässä hiljaa ja pitää tasainen, kevyt käsi otteessa sen suuhun ohjan kautta. Parin laukkakierroksen jälkeen kehotin Miljaa ja Mariinia kävelemään pitkän ohjan kanssa luokseni maneesin keskelle päin, jotta voisin selittää heille tämän päiväisen valmennuksen ensimmäisen tehtävän. Tänään ratsukko saisi tehdä pääasiassa pohkeenväistöjä käynnissä ja vähän ravissakin! Jos näiden pohkeenväistöjen tekeminen sujuisi moitteitta, ei jäätäisi sitä samaa tehtävää ikuisuuksien ajaksi jauhamaan, vaan voisin antaa Miljan ja Mariinin tehdä loppuvalmennuksen ajasta parisen minuuttia myös avo- ja sulkutaivutuksia, jolloin Mariininkin pitäisi venyttää kaulaansa ja samalla myös selkäänsäkin ja olla muuten vain rentona. Pohkeenväistöjen tekeminen aloitettiin tietysti ensin käynnillä. Aina toisen lyhyen sivun keskikohdasta piti ratsukon kääntyä maneesin keskelle päin ja väistää siitä aina jomman kumman pitkän sivun loppupäähän. Väistöjä tehtiin aina vuoron perään vasempaan suuntaan ja vuoron perään oikeaan suuntaan, jolloin saataisiin joka suuntaan hevonen taipumaan ja väistämään kunnolla. Ratsukon yhteistyö toimi oikein hyvin ja pohkeenväistöt onnistuivat niin käynnissä kuin ravissakin! Siispä muutaman kierroksen jälkeen avo- ja sulkutaivutuksien tekemisen kera Milja ja Mariini saivat ravailla ja kävellä loppuverryttelyt.