rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma |
---|---|
väri, säkäkorkeus | punarautias, 148 cm |
syntynyt | 08.12.2012, 31-vuotias (4v. 08.04.2013) |
osaaminen | Noviisi valjakkoajo |
rekisterinumero | VH12-018-1313 |
kasvattaja | Milja, Fiktio (VRL-00692) |
omistaja | Milja, Fiktio (VRL-00692) |
saavutukset | SV-II, VVJ-I |
Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!
Kunilla on läheisriippuvainen isolla L:llä ja sen luonteen pääpiirteet voi kertoakin sillä. Tamma on hyvin kiltti ja viihtyy ihmisten seurassa, mutta tarvitsee toisen hevoskaverin läheisyyteensä toimiakseen hyvin. Sen kanssa ei toisinsanoen synny mitään ongelmatilanteita missään tilanteessa jos kaveri on läsnä, erikoistilanteetkin sujuvat kuin vettä vain. Mutta auta armias jos Kunillaa yrittää laittaa vaikkapa kuntoon tallissa ylhäisessä yksinäisyydessä. Lyhyesti tammasta tulee melkoisen hysteerinen ja panikoiva, se hirnuu hädissään, pyörii kuin hyrrä ja pelkää asioita joista se ei ole moksiskaan. Kunilla tulee hyvin toimeen kenen kanssa tahansa ja se onkin sellainen jokapaikan höylä tarhajärjestelyissä - Kunilla tarhataan oikeastaan aina sellaisen kanssa jolle ei muita sopivia kavereita löydy.
Läheisriippuvuus on myös ongelmana tamman liikutuksessa jonkin verran. Iän tuoma järkevyys on tuonut helpotusta esimerkiksi yksin maastoiluun, mutta yksikseen maastoillessa saa kuski olla hyvin hereillä pienimmänkin rasahduksen suhteen. Kunilla on täysipainotteinen valjakkohevonen jolla ei ratsasteta yhtään. Jostain syystä tamma ei siedä selässään ratsastajaa, vaikka mitään terveydellistä syytä tähän ei ole löydetty. Ajaa Kunilla on hyvä, yhteistyönhaluinen ja pirteä. Se nauttii selkeästi valjakkoajon haasteista ja toimii kuin kello. Parhaimmillaan Kunilla on kouluradalla, se on äärimmäisen herkkä ja kuuliainen, sillä on kauniit sulavat liikkeet. Vauhtia piisaa myös tarkkuuskokeeseen ja kestävyyskin tammalla on erinomaista luokkaa. Kunilla on ehdottomasti parhaimmillaan parivaljakossa.
Kunilla on helppo kuljettaa ja lastata niin kauan kuin sillä on seuraa. Jos trailerissa odottaa kaveri, niin tamma ei aikaile yhtään sisälle menon kanssa, ensimmäisenä sitä ei ole koskaan saatu lastattua. Kunilla ei ole moksiskaan kisavilinästä, siellä on paljon kavereita, joten tammalla ei ole hätäpäivää. Joskus kun kilpaillaan yksilövaljakossa tamma on hieman haastava jos joutuu uusiin maisemiin yksin ilman kavereiden läsnäoloa.
rakenne 7 p., suku 6 p., käytöskoe 15 p. = 28 p.
i. Fiktion Kuunari KTK-III rtkm, 147 cm |
ii. Pikku-Vinssi KTK-II km, 148 cm | iii. Prinssinakki rtkm, 150 cm |
iie. Viirutar km, 165 cm | ||
ie. Maktaleena KTK-II vrt, 146 cm | iei. Eelias vprt, 148 cm | |
iee. Minta prt, 139 cm | ||
e. Kimara rt, 156 cm |
ei. Kebabo rt, 162 cm | eii. Kapuro rt, 165 cm |
eie. Herkku Habari prt, 152 cm | ||
ee. Kirmakka rn, 150 cm | eei. Gustav vrt, 154 cm | |
eee. S.T. Varmakka rn, 151 cm |
isälinja - Pikku-Vinssi emälinja - Kirmakka
〉 3 kpl: 1 ori, 2 tammaa
tamma | Fiktion Kamomilla | s. 17.07.2013 | SV-I, sijoituksia valjakkoajokilpailuista | isä Hämypuron Veikari |
---|---|---|---|---|
ori | Fiktion Veini | s. 22.02.2014 | sijoituksia ratsastus- ja valjakkoajokilpailuista | isä Fiktion Velikulta |
tamma | Fiktion Katrilla | s. 21.01.2015 | isä Kadotettu Raptori |
〉 52 VVJ-sijoitusta, 4 Cup-sijoitusta
Tällä kertaa tapasin Miljan maastossa estetreenin merkeissä. Nainen oli jo verrytellyt Kunilla-tammansa valmiiksi kentällä ennen maastoon ajamista, joten pääsimme aloittamaan ensimmäisen esteen – simppeli ladon läpiajaminen – saman tien. Raudikko oli ihastuttavan pirteä ja reipas, tamma reagoi apuihin kuuliaisesti eikä hetkeäkään epäröinyt Miljan ohjastaessa tamman kohti latoa ja sen läpi. Valjakko ajoi ladon läpi muutaman kerran molemmista suunnista ennen siirtymistämme pujotteluesteen luokse. Kuuliaisuusesteet eivät selvästi ole mikään ongelma.
Pujotteluesteet olivat tällä kertaa suuria säilöheinäpaaleja. Miljan tutustuttua esteiden pujottelujärjestykseen siirryin kellon kanssa sivummalle, ja annettuani merkin valjakko lähti suorittamaan rataa. Kunillan laukkaa oli mukava katsella – aktiivinen liike, tamma käytti kaikkia lihaksiaan ja kantoi itsensä hyvin –, samoin valjakon yhteistyötä. Pujottelu ei ollut sen haastavampaa kuin ladon läpi ajokaan, eikä valjakolle tullut yhdelläkään suorituskerroista aikavirheitä, vaan aika oli ihanneajan puitteissa. Reitit olivat hyvin suunniteltuja, groomi teki hommansa vaunun tasapainotuksen suhteen ja Kunilla paljastui ketterämmäksi kuin olin odottanutkaan.
Viimeinen este oli ladon läpiajon tavoin simppeli kuuliaisuuseste; valjakon piti ajaa vesiesteeseen, laukata sen läpi ja ajaa pois. Ensimmäinen veteenajo suoritettiin ravissa, vaikkei Kunilla empinyt ollenkaan. Tamma kyllä ravasi naurettavan korkein askelin vesiesteen läpi, aivan kuin yrittäen pitää kavionsa kuivina. Seuraavilla kerroilla tehtävä suoritettiin laukassa, eikä ravin hullunkurisesta askelluksesta tai veden märkyyden varomisesta ollut tietoakaan. Kunilla laukkasi keskittyneen oloisena veden läpi – tottelevaisuusesteet eivät todellakaan tee teille tiukkaa.
Tänään kirjoitettiin viimeinen luku erään hevosen kirjaan, mutta samanaikaisesti aloitettiin kirjan jatko-osan ensimmäinen luku. Nimittäin ikäväksemme rakas tammamme Kimara menehtyi synnytyksen komplikaatioihin, mutta sen tammavarsa saatiin pelastettua. Mutta ihan heti ei voitu huokaista helpotuksesta, sillä Kunillaksi nimeämällemme varsalle täytyi löytää sijaisemä. Onneksemme aamulla varsonut Tesma suostui ottamaan sen ottolapsekseen. Tamma ei ole moksiskaan, vaikka kaitsettavana on kaksi pikkuista.
Toivotaan, että Kunillan elämä jatkuu tästä eteenpäin onnellisemmissa merkeissä. Meillä on nimittäin jo suunnitelmia sen tulevaisuuden varalle. Tamman emä teki kisauraa raviradoilla, mutta Kunillan kanssa on tarkoitus tähdätä isän kavionjälkien perässä valjakkoajokilpailuihin. Isä, joka on oma orimme Fiktion Kuunari, on jo päättänyt kisauransa ja seuraavaksi sen kanssa tähdätään lajin laatuarvosteluun. Toivonmukaan se on joskus edessä Kunillallakin.