† 17. helmikuuta 2013 - MUISTOSIVUT
Joulukuussa meillä on suuntana Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu. Kikka teki aikoinaan hienon uran kouluratsuna, normaaleista kilpailuista saaliinaan 62 sijoitusta ja cup-kilpailuistakin jopa neljä. Tavoitteena on pokata I-palkinto isäukon tapaan. Kikalla on jo hieman kokemusta laatuarvosteluista, sillä se kävi huhtikuussa nappaamassa YLA2-palkinnon ja suomenhevosten leikkimielisestä arvostelusta se pokkasi jo 2-vuotiaana I-palkinnon. Mietinnän alla on vielä osallistuako KRJ:n laatiksen jälkeen suomenhevosten laatuarvosteluun.
Kauan sitä saatiin odottaa, mutta tänään Kikka varsoi viimeinkin tammavarsan viiden orin jälkeen. Nimen kanssa päätettiin jatkaa Konsti - Kikka -linjaa, mutta Jippo muutettiin hieman söpömmäksi, sillä varsin söpö on tämä varsakin. Eli Jippu siitä tuli. Kikalla on jo siis ennestään viisi orijälkeläistä, joista neljä onkin jo hienosti menestynyt kilparadoilla, kaksi on kantakirjattukin. Nyt kun Kikka on jättänyt meille odotetun tammavarsan, pääsee rouva viettämään lokoisia eläkepäiviä. Tosin ihan ensiksi sillä on vielä yhden varsan kasvatus edessä, mutta vanhalta konkariltahan se jo sujuu kuin tanssi.
Jännittyneen näköinen suomenhevostamma käveli kentällä saapuessani pitämään valmennusta. Milja yritti rauhoitella hevosta puhumalla sille rauhallisesti ja se auttoikin jonkun verran. Päätinkin keskittyä rentoon ja hyvään suoritukseen. Verryttelyssä pyysin Miljaa tekemään paljon voltteja ja peruutuksia, jotta Kikka alkaisi keskittyä muuhunkin kun hermoilemiseen. Tamma näytti herkältä ratsastaa ja sitä se kuulemma ratsastajan mukaan onkin. Siirtymiset onnistuivat upeasti ja tempo oli hyvä sekä käynnissä että ravissa, mutta nähtävissä oli kuitenkin paljon jännittyneisyyttä.
Aloitimme kunnon työskentelyn tekemällä temponvaihteluita ja niiden välissä hyvää keskittymistä vaativia harjoituksia kuten pohkeenväistöä. Kun Kikka alkoi keskittyä tehtäviin kunnolla se unohti turhan hermoilemisen ja lihakset rentoutuivat niin hyvin, että liikkeet alkoivat näyttämään todella hyviltä. Tämän tamman kanssa tarvitaan ilmeisesti vain aikaa ja rauhallisuutta, ennen kuin se uskaltaa rentoutua. Laukkatyöskentely ympyrällä sujui mallikkaasti ja Kikalta löytyykin upea pyörivä laukka.
Loppuverryttelyssä pyysin Miljaa antamaan hieman pitempää ohjaa, jotta Kikka voisi venyttää kaulaansa ja rentoutua niskan seudulta vielä enemmän. Potentiaalia tältä tammalta löytyy vaikka mihin ja jännittyneisyydenkin saa hoidettua pois tarpeeksi hyvällä verryttelyllä.
Tänä elokuun viimeisenä päivänä syntyi pieni rautias tamma. Pikkuinen oli jo ensiminuuteilla todella aran oloinen. Kun neiti pääsi jaloilleen, se piilottelikin paljon emänsä takana, josta se yritti varovasti kuikuilla maailman menoa. Ehkä se siitä vielä reipastuu, ainakin toivoa sopii. Nimesin pikkuneidin isän mukaan Kikaksi, joka on mielestäni muutenkin nätti nimi.