† Muistoissamme 11.03.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 151 cm
syntynyt	01.12.2013, 27-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 100 cm
rekisterinumero	VH14-018-0047
kasvattaja	Heidi M., Rätvänä
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © KK

15.03.2014	SV-I (3v.)	43,8 p.
	rakenne 7 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p., ratsastuskoe 6,8 p. + 5 p. (71.275%)
10.12.2014	KTK-II	72 p. (R-suunta)
	17 p. + 17 p. + 19 p. + 19 p.
15.10.2017	KRJ-II	93,25 p.
	8,5 p. + 40 p. + 20,25 p. + 10 p. + 14,5 p.
08.12.2017	Champion
20.01.2018	SLA-I	97 p.
	14 p. (4-3-4-3) + 20 p. + 23 p. + 20 p. + 20 p.
15.02.2018	KRJ-I	103,25 p.
	8,5 p. + 40 p. + 20,25 p. + 20 p. + 14,5 p.
28.02.2018	ERJ-I	104 p.
	8 p. + 41 p. + 20 p. + 20 p. + 15 p.

Julkea on kovapäinen, herkästi niskan päälle pyrkivä ja vähän sikailevakin hevonen. Se vaatii selkeät ja tiukat rajat, jotta se ei pääse pomottamaan ja käyttäytymään entistä röyhkeämmin. Määrätietoisen ja jämäkän käsittelijän kanssa raudikko on kuitenkin ihan mukava tapaus, kunhan pitää pään kylmänä ja skarppina tilanteessa kuin tilanteessa.

Hoitaessa Julkea kannattaa ehdottomasti sitoa kiinni, mieluiten vielä käytävälle, kuin karsinaan. Julkea on karsinassaan (= valtakunnassaan) nimensä mukainen possuilija. Se ei arkaile loukuttaa ja litistää hoitajaa seinän ja runkonsa väliin, tai juurruttaa kavionsa ihmisen jalan päälle. Käytävällä ollessaan ori tyytyy vain satunnaiseen kuopimiseen ja paikoillaan tepasteluun, joista ei tule ongelmia, jos hoitaja pysyy varovaisena omien jalkojensa kanssa. Satulointi sujuu ongelmitta, mutta kuolainten laitto meinaa olla toisinaan pieni operaatio - Julkea on sitkeäsuinen tapaus, joka ei avaa kitaansa kuolaimille, vaikka tunkisit koko kätesi hammaslomasta sisään. Ainoa toimiva keino on yllättää ori laittamalla sormet oikealta puolelta suuhun, silloin se yleensä hämmentyy sen verran, että hampaat irtoavat toisistaan ja kuolaimet saa laitettua suuhun.
Taluttaessa Julkealle kannattaa suosiolla iskeä ketju turvan yli tai suuhun, sillä ori harrastaa ikävän usein taluttajan yli tai muuten vain väärään suuntaan puskemista. Ketjun kanssa se kävelee huomattavasti kiltimmin, ja uskoo kerrasta komentamista. Jos näköpiirissä on tammoja, avaa ori kovaäänisen kitansa ja huutaa leideille juuri niin kauan, kuin niitä on näkyvissä. Tällöin myös askel muuttuu lennokkaammaksi ja rauhattomammaksi, mutta Julkea kyllä pysyy vierellä, jos taluttaja pitää sen kurissa ja komennossa.

Ratsuna raudikko on kuin eri hevonen - se on erittäin korkean työmoraalin ja keskittymiskyvyn omaava ratsu, joka silminnähden nauttii työnteosta ja esiintymisestä. Orilla Julkealla on näyttävät ja isot liikkeet, joissa on hyvin säätelyvaraa niin kootumpaan askeleeseen kuin lisättyihinkin askellajeihin. Julkea on notkea ja kyljistään herkkä hevonen, eikä se kyseenalaista ratsastajan apuja juuri koskaan - silloin toki, jos avut ovat epäselvät, muttei muuten. Rautias on helppo saada käyttämään takaosaansa kunnolla ja liikkumaan jos jonkinmoisessa muodossa, ja eteenpäinpyrkimys on tällä orilla luonnostaan varsin hyvä. Julkea ei ole suustaan kovin herkkä, mutta se kuuntelee paino- ja pohjeapuja sitäkin herkemmin.
Myös esteillä läsipää on hyvin toimiva tapaus - se on reipas, rohkea ja omaa hyvän hyppytekniikan. Se on myös jaloistaan tarkka, eikä Julkean kanssa tule juuri koskaan turhia pudotuksia. Ori ei myöskään kieltele turhaan, vaan kieltoja tulee lähinnä silloin, jos ponnistupaikka on mahdoton tai lähestyminen aivan toivottoman huono. Muutoin Julkea kyllä hyppää yli esteestä kuin esteestä, ja antaa myös ratsastajan virheille paljon anteeksi.
Maastossa Julkea on reipas ja vauhdikkaammista pätkistä herkästi kuumuva. Ori toimii parhaiten yksin, sillä kavereiden seurassa se ottaa helposti ylimääräisiä kierroksia, jolloin siltä häviää käynti ja kuuliaisuus on tasolla nolla. Yksin ollessaan Julkean kanssa voi mennä jos jonkinmoisessa maastossa ilman pelkoa, että hevonen katoaa alta tai säikkyilee jokaista vastaan tulevaa puskaa tai postilaatikkoa.

Kisapaikoilla Julkea on kovaääninen ja äärettömän itsevarma. Se huutelee jatkuvasti ympärillä oleville hevosille, eikä se malta seisoa kovin kauaa paikoillaan. Helpoin ja turvallisin keino Julkean liikuttamiseen vieraissa paikoissa on selästä käsin, jolloin sillä voi teettää hommia verryttelyn ja radan ulkopuolellakin - töitä tehdessään Julkea keskittyy tekemiseensä täysin, eikä juuri välitä ulkopuolisista häiriöistä. Raudikko on verryttelyssä yhtä toimiva ja kuuliainen kuin kotonakin, ja radalla tämä vain korostuu. Julkea pistää kisaradalla aina parastaan, ja palkintojenjakoon päästessään siitä suorastaan huokuu tyytyväisyys itseensä.
Julkea on rauhallinen ja helppo matkustaja, joka on tyytyväinen niin kauan, kuin sillä on heinää nenän edessä. Jos eväät pääsevät loppumaan, alkaa erittäin kovaääninen ja sinnikäs kopistelu ja seinien potkiskelu, joka loppuu vasta, kun orilla on taas heinäverkko täynnä. © dookie

Sukuselvitys

isälinja - Hallusinaatio     emälinja - Lapin Taika

Näyttelytulokset

01.11.2017 Susiraja, irtoSERT, päätuom. Welby
15.09.2017 Varismäki, irtoSERT, päätuom. Jannica
12.06.2014 Kärmeniemi, irtoSERT, tuom. Kerppa

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

10.08.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Siguri

Aamu oli sujunut melko hätäisissä merkeissä. Kun tulin hoitamaan aamutallia, käveli Milja minua vastaan ja kertoi buukanneensa kahdet kisat samalle päivälle. Lupauduin sen suuremmin miettimättä avuksi, ja pian olinkin ajamassa hevosautoa kohti Mikkeliä Julkea kyydissäni.

Paikan päällä hoitotoimenpiteet sujuivat hyvin rutiininomaisesti. Tallilla oli omat hoitokarsinat vieraille hevosille, joten meillä oli hyvä rauha laittautua kuntoon ennen koulukisoja. Kuten arvata saattaa, oli Julkean karsinassa hieman ahdas tunnelma, kun ori milloin painautui seinää vasten ja milloin se yritti napata hiuksistani kiinni. Peruspuunauksen jälkeen aikaa jäi jopa ylikin, joten letitin Julkean harjan vielä yhdeksi palmikoksi niskan päälle.

Ennen lämmittelykentälle siirtymistä päätin lähteä Julkean kanssa tutkimaan tallin piha-aluetta. Talutin tätä ensin maasta käsin, minkä huomasin melko nopeasti olevan virhe. Ori riuhtoi päätään minkä jaksoi, eivätkä ohi kävelevät tammat ainakaan helpottaneet asiaa. Niinpä päätin hypätä lähimmältä korokkeelta orin selkään ja suunnata lähimaastoon, jossa saimme hetken rauhoittua ennen verryttelykentälle menoa.

Meillä alkoi olla vajaat puoli tuntia aikaa ennen omaa vuoroamme, joten siirryimme hiljalleen lämmittelemään kentälle muiden ratsukoiden kanssa. Punainen rusetti hännässä olisi voinut olla paikallaan, mutta toivoin, ettei Julkea saisi hirveää hepulia, vaikka joku hieman liian läheltä kävelisikin. Teimme verryttelykentällä ohjelmanumeromme läpi muutamaan kertaan ja jäimme lopuksi jumittamaan pohkeenväistöön, joka ei ollut onnistuakseen tänään.

Ennen kuin ehdimme löytää yhteisen sävelen pohkeenväistön suhteen, kuulin meitä kutsuttavan. Pieni hätä iski, mutta halusin uskoa Julkean yrittävän parhaansa kouluradalla. Astelimme alueelle näyttävässä harjoitusravissa ja pysähdyimme sille tarkoitetulle paikalle. Katsoin tuomareita, tervehdin heitä ja otin ohjat tuntumalle. Tästä se lähti.

26.02.2017 - Estevalmennus, valmentajana Sippe

Sirkun kanssa maastosta palaillessani Milja oli hyvää vauhtia jo käytävällä varustamassa Juki-oria. Hoidin Sirkun pois samalla kun Milja laittoi oriaan kuntoon, samalla kerroin hänelle päivän viimeisen valmennuksen tulevasta ohjelmasta. Miljan ja Jukin kanssa olisi vuorossa kontrolliharjoituksia pienillä esteillä. Milja kertoi suunnitelmien kuulostavan hyvältä, ja kohta saatoimmekin lähteä maneesiin.

Milja sai verrytellä Julkean itsenäisesti samalla kun minä rakensin ratsastushalliin esteitä. Kontrollitehtäväksi rakensin muutaman esteen sarjan. Ensimmäinen este oli pieni pysty pitkän sivun lopulla. Kulmassa hevonen tuli siirtää laukasta käyntiin viideksi askeleeksi, ja sitten nostaa uudestaan laukka. Lyhyen sivun keskelle tehtiin voltti, jolla hypättiin ristikko. Seuraavassa kulmassa siirryttiin jälleen käyntiin, jonka jälkeen laukattiin lävistäjällä olevalle kahden pienen pystyn sarjalle kolmella laukalla. Kulmassa piti jälleen siirtyä käyntiin, ja lyhyen sivun keskellä tehtiin samanlainen voltti ja ristikko kuin toisessakin päädyssä. Seuraavan kulman läpi sai laukata, ja pitkällä sivulla oli vielä tehtävän viimeinen este.

Milja nosti pitkän sivun alusta laukan, ja ratsukko selvitti ensimmäisen pystyn hyvällä tyylillä. Käyntisiirtyminen tapahtui hieman viiveellä, mutta nosto takaisin laukkaan oli siisti. Voltti ja ristikko eivät tuottaneet vaikeuksia, seuraava siirtyminenkin sujui paremmin ratsastajan valmisteltua avut paremmin. Juki laukkasi sarjalle hyvässä temmossa, ja selvitti esteet mukisematta. Seuraavan kulman siirtyminen oli valehtelematta koko valmennuksen paras - Milja valmisteli siirtymään hyvin, ja Juki reagoi pidätteisiin todella nopeasti. Loppuvalmennus sujui saman tehtävän parissa todella hyvin, ja loppupuolella siirtymisetkään eivät enää tuottaneet missään vaiheessa hankaluuksia.

17.01.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut dookie

Miljan ja Rosmarin valmennuksen päätyttyä ratsastaja ilmoitti pitävänsä hetken huilaustauon ennen seuraavaa ratsua. Samalla hän kysyi, tahtoisinko liikuttaa komean Juki-orin, joka kaipaisi pientä sileäntreeniä. Suostuin ehdotukseen siltä seisomalta, ei sitä ihan joka päivä tullut päästyä Fiktion hienojen hevosten selkään! Pikaisen selostuksen orin perusluonteesta ja sijainnista kuunneltuani suuntasin kohti orien tarhoja. Pian bongasinkin toppaloimella vuoratun, läsipäisen orin, joka imuroi hankea heinänkorsien perässä. Minut huomattuaan Juki asteli reippaasti portille, nuuskaisi käteni ja taskuni, ja jäi sen jälkeen möllöttämään paikalleen hieman pettyneen oloisena. Kiepautin riimunnarun ketjun orin turvan ympäri, joka oli kuulemma ihan hyödyllinen varotoimi Jukin kanssa.

Matka talliin oli hieman takkuileva, sillä jouduin huomauttamaan melko pienelle mutta vahvalle suomenhevosorille, miten siinä narun päässä tulikaa kulkea. Lopulta kuitenkin pääsimme sisälle asti, ja kiepautin raudikon käytävällä ympäri. Napsautin sen riimustaan sivuilla roikkuviin naruihin kiinni, ja ryhdyin riisumaan loimea. Riisuttuani Jukin harjasin sen osittain klipatusta karvasta kuivikkeidenjämät pois, ja puhdistin kaviot ja tsekkasin hokkien ja kenkien olevan paikoillaan. Seuraavaksi kipaisinkin hakemaan ratsastusloimen, suojat, satulan sekä suitset. Satulan laskin suoraan hevosen selkään, ja kiinnitettyäni satulavyön, heitin myös loimen orin takapuolen päälle. Seuraavaksi suojat, sitten oma vaatetus ja varustus, ja viimeiseksi suitset kuolaimien lämmittelyn jälkeen. Suitsiminen oli tosin helpommin sanottu kuin tehty, sillä Jukin hampaat eivät tuntuneet millään irtoavan toisistaan. Hetken päästä muistin Miljan kertoman vinkin kutitella suunpieltä oikealta puolelta, joka tosiaan toimi - Jukin ilme muuttui hieman hämmentyneeksi, jolloin se avasi suutaan juuri sen verran, että sain sujautettua kuolaimet suuhun. Voitonriemuisena kiinnittelin remmit kiinni, kiskaisin hanskat käteen ja raipan kainaloon, ja irrotin innokkaan oloisen orin riimusta ja käytävän naruista.

Maneesiin päästyämme pysäytin Jukin, joka tosin ei juurikaan malttanut seisoa aloillaan, laskin jalustimet ja kiristin vyön. Tämän jälkeen kipusin selkään, ja hämmennyin hieman miten leveältä ja tukevalta matala ori tuntui. Tein vielä loppusäädöt vyön ja jalustimien kanssa, ennen kuin annoin Jukille kevyellä pohkeenpuristuksella merkin lähteä liikkeelle.
Suomenhevosen askel oli pitkä, reipas ja joustava, ja siinä oli mukava istua. Kurvailimme hyvän aikaa pitkin ohjin ympäri maneesia, ennen kuin keräilin ohjia tuntumalle, ja aloin työstämään Jukia ensin pysähdysten ja väistöpätkien parissa. Hiljalleen otin mukaan takaosakäännöksiä, taivutteluita ja temponvaihteluita, joiden alkaessa sujumaan siirsin hevosen raviin. Juki oli yllättävän herkkä ratsastaa, sillä maastakäsin se tuntui olevan yhtä herkkä kuin kivi. Ravissa tein kaarevia kiemurauria, lisäyksiä lävistäjällä, lyhyitä väistöpätkiä ja paljon siirtymisiä. Juki kuunteli etenkin eteenpäin vievät avut hyvin, mutta ei jarrussakaan ollut moittimista - ravi-seis-siirtymät onnistuivat lähes pelkästään istunnan avulla. Laukassa annoin Jukin mennä aluksi reippaasti ja pidemmässä muodossa, ja aloin hakemaan lyhyempää muotoa vasta lopuksi.

Noin parinkymmenen minuutin alkuverryttelyn jälkeen annoin Jukin kävellä muutaman kierroksen pitkin ohjin, ennen kuin keräilin ohjat taas tuntumalle ja työstin oria hetken käynnissä takaisin kuulolle. Pian jäin keskiympyrälle, jossa tein hetken asetuksenvaihteluita puolelta toiselle, ja sen jälkeen ryhdyin tekemään voltit ympyrän ulkosivuille. Juki taipui ja suoristui hyvin, parin oikomisyrityksen jälkeen se kuunteli myös sisäpohkeen hyvin. Muutaman kierroksen kuviota tehtyäni käynnissä, siirsin orin raviin. Jatkoin samaista tehtävää, joka sujui myös tässä askellajissa hyvin - Juki alkoi hakeutumaan peräänantoon, se taipui notkeasti ja suoristui nopeasti. Volteilla jouduin kokoamaan ravia hieman enemmän, joka ei sekään tuottanut minkäänlaisia ongelmia.
Tovin ravissa työskenneltyäni rupesin tekemään käyntisiirtymät suoristuksiin ja nostamaan volteille laukan. Ensimmäiset yritykset johtivat hieman levähtäneeseen volttiin, kun jouduin hetken hakemaan sopivaa tapaa koota laukkaa riittävästi volttia varten. Parin kierroksen jälkeen palikat kuitenkin osuivat kohdalleen, ja Juki teki pehmeät ja täsmälliset siirtymät. Vielä viimeisenä lisänä jatkoin vastalaukkaa puolikkaan ympyrän verran seuraavaan käyntisiirtymään asti. Tämäkin oli Jukille helppo homma, ori asettui kevyesti ulos ja piti vastalaukan koko kaaren ajan. Näihin fiiliksiin oli hyvä lopetella, joten jatkoin koko maneesissa eteen-alas-muodossa loppuverrytellen kevyessä ravissa. Ratsastin loivia, kaarevia uria, ja annoin Jukin venytellä askeltaan ja kaulaansa reilusti.
Takaisin talliin päästyämme kiinnitin vaihdoin ripeästi suitsien tilalle riimun ja kiinnitin orin taas molemmin puolin käytävälle. Riisuin satulan ja ratsastusloimen, nappasin suitset mukaani ja kipaisin viemään ne varustehuoneeseen odottamaan. Otin mukaani myös pari leivänpalaa, jotka annoin Jukille ennen loimen laittoa. Harjasin rautiaan jaloista karvat suoriksi suojien jäljiltä, ja sen jälkeen lähdinkin viemään loimitettua hevosta takaisin ulos.
Tallissa siivosin kavioista tippuneet kuivike ja lumiklöntit karsinaan, vein harjat ja suojat paikoilleen, ja puhdistin Jukin satulan ja suitset. Saatuani hommat loppuun meninkin jo vaihtamaan taas vaatteita, ja valmistautumaan seuraavaa valmennusta varten.