† 28. joulukuuta 2013 - MUISTOSIVUT
*Ringring* Puhelimeni pärähti soimaan ollessani lakaisemassa tallin käytävää. Ystäväni Jessikahan seiltä soitteli, että olisiko mitenkään mahdollista saada Hurmaa jalostuskäyttöön. Hän haluaisi tammalleen Uniseilille ruunikon orin, jotta mahdollisuus väriin olisi liki 100%. Suostuin heti, olinhan itsekkin hieman havitellut kyseisen tamman perään kun se kaupan oli. Jessika kertoikin starttaavansa heti tamman kanssa matkaan ja minulle tuli kiire. Sadekelien vuoksi tarhat ovat melko hirveässä kunnossa ja meidän herrahan rakastaa mutaa. Jälleen kerran tarhassa odotti mutapallo hevosen sijaan ja valitsin pesun nopeimmaksi siistimisoperaatioksi. Joskus veikkaan, että Hurma on juuri se, joka meille ne nelinumeroiset vesilaskut saa aikaan. Onneksi se lasku tulee vain kahdesti vuodessa! Ori suoritti tehtävänsä hienosti ja nyt toivotaan, että sieltä tulisi se toivottu ruunikkolapsukainen!
Tänään olimme orin ensimmäisessä laatuarvostelutilaisuudessa, Kouluratsastusjaoksen moisessa! Hurma oli laitettu pitkästä aikaa oikein vimpan päälle, harja letitetty ja kaviot lakattu. Ihan varmuuden vuoksi ori pestiin ja laitettiin kuntoon vasta aamuyöllä, koska ei meidän resupekkaan voi oikein luottaa, että se olisi vielä aamulla puhdas. Hurma käyttäytyi melko possumaisesti rakennearvostelun aikana, joka varmasti verotti pisteitä. Mahdotonhan sitä on arvostella pyörivää ja loikkivaa oria. Noooh, olipahan ainakin notkea, eikä vanhuus ole oria jäykistänyt. Palkintona kakkonen, hitusen jäätiin ykkösestä, joten luulenpa että orin kanssa marssitaan vielä uudemman kerran samaan tilaisuuteen palkinto kirkastamaan.
Hurma on jo sen verran iäkäs, että on melkeimpä pakko ilmoittaa herra seuraavaan laatuarvostelutilaisuuteen kun henki vielä pihisee. Tavoittelemme tietysti I-palkintoa, mutta II-palkintoonkin ollaan tyytyväisiä. Hurmalla on vain kolme jälkeläistä, mutta jälkeläisnäytöt ovat kunnossa. Vanhempienkin suhteen kaikki on kunnossa. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan mikä palkinto sieltä tuleekaan.
Fiktion kentällä työskenteli komea ruunikko suomenhevosori ratsastajansa kanssa. Tämä ratsukko oli ilmeisesti Milja ja Hurma, joita minun oli tarkoitus tänään valmentaa kouluratsastuksessa. Pyysin kokoamaan oria jo alkuverryttelyssä, sillä Hurma näytti hieman laiskottelevan kevyessä ravissa. Kun orilta pyysi vähän enemmän, se kyllä otti neuvosta vaarin ja koko paketti rupesi näyttämään kouluratsulta. Verryttelyn jälkeen tehtävänä oli ratsastaa pitkät sivut kootussa laukassa ja lyhyet sivut kootussa käynnissä. Käynti näytti sujuvan hyvin, mutta laukassa pyysin ratsastamaan hieman voimakkaammin, koska ori ei polkenut niin hyvin alle kuin olisi pitänyt. Pyysin Miljaa käyttämään kevyempää kättä ja pohjetta hieman tehokkaammin. Viimeiset laukkapätkät rupesivat jo näyttämään hyvältä. Seuraavassa tehtävässä tuli ratsastaa koottua ravia lyhyelle sivulle asti, jonka keskellä tuli tehdä pysäytys ja peruutus. Suoraan peruutuksesta piti nostaa laukka ja tehdä pääty-ympyrä. Koottu ravi näytti niin hyvältä, ettei minun tarvinnut puuttua siihen lainkaan. Pysähdystä pyysin valmistelemaan ensi kerralla paremmin, koska Hurman toinen takajalka ja liian kauas. Peruutuksessa ori hangoitteli hieman vastaan, joten käskin Miljaa käyttämään apuja melkein huomaamattomasti. Kevyempi ohjastuntuma auttoi ja ori peruuttikin tomerasti vaadittavat askeleet. Laukasnosto oli suorastaan räjähtävä, mutta laukka pysyi kuitenkin koko ajan hyvässä tempossa. Tätä tehtävää toistettiin niin kauan kuin se hipoi täydellisyyttä, eikä tähän mennyt kovin montaa yritystä. Loppuverryttelyssä annoit Hurmalle pitempää ohjaa ja se sai venyttää kaulaansa kunnolla.
Fiktiossa Uinu-tamma varsoi tänään kolmannen jälkeläisen Hurmalle. Orivarsa nimettiin isänsä mukaisesti Hurmioksi. Hurman aiemmat jälkeläiset ovat jo näyttäneet kykyjään ratsastuskilpailuissa. Esimerkiksi Tuivella on jo peräti 64 sijoitusta, joista peräti kolme on Cup-kilpailuista. Tuiven kautta Hurmalla onkin jo kaksi lapsen lasta ja kolme lapsen lapsen lasta.
Tänään lähdimme Hurman kanssa rennolle maastokäppäilylle. Ori oli melko virtaisalla tuulella, joten rentous maastokävelystä oli hieman katoava luontovara. Tämän vuoksi suunnistinkin puolen tunnin käynnin hakemisen jälkeen tallin lähipellolle. Käyntiä ei sen jälkeen näkynyt senkään vertaa, ori alkoi steppailla sivuttain ja intoa riitti. Ja vauhtia kun Hurma sai vadaat ohjat, pari kertaa pelto tuli kierrettyä hujauksessa. Innokas meno jatkui, joten otimme vielä pari spurttipätkää. Tämän jälkeen ori malttoikin jo kävellä, joten kiersimme pellon pariin otteeseen rennosti tallustaen.
Hurma on nyt seissyt muutaman päivän, eikä ontuma ole ottanut oikein parantuakseen. Se ei näy enää käynnissä, mutta ravissa kyllä. Turvotus on laskenut myös ja haava umpeutunut, joten imppari ei ollut tämän ontuman syynä. Eläinlääkäri tulikin tutkimaan orin, kaikki vaikutti olevan hyvin, jänteet kunnossa yms. Huoh, kavio kuitenkin reagoi hieman, joten hän ehdotti kengittäjän kutsumista. Kengittäjä olikin onneksi tulossa samana iltapäivänä ja Hurma pääsi hänen syyniinsä. Vaikka kaviopaise ei käynyt pienessä mielessänikään (oireita moiselle ei ollut oikeastaan lainkaan) sellainen kuitenkin Hurmalta löytyi, melkoisen syvältä vieläpä. Kengittäjä veikkasikin, että juuri syvyyden vuoksi oireiden olleen omituiset, paise oli vielä sen verran pieni. Hurmalle tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen laatuaan, se reagoi sen verran voimakkaasti, että olin jo varma kyseessä olevan paha jännevamma tai vastaava. Huh, onneksi selvittiin "säikähdyksellä".
Meille on rantautunut ongelma. Hurma nimittäin ontuu oikeaa etustaan ihan selvästi jo reippaammassa käynnissä. Alkuun luulin sen olevan ihan pelkkää impparia, orilla oli pieni vekki jalassa ja imppareita herra hevonen tekee toiseksi ammatikseen. Yleensä se ei edes onnu niistä, mutta nyt ontuma on ollut eilisestä saakka melko rajua. Ori jäi tänään karsinaan eikä mennyt ulos, jalkaa kylmättiin ja ontumatilanne tarkistettiin nopealla kävelytyksellä. Yön jalassa oli betadinehaude, muttei turvotus ollut laskenut. Kylmäyksellä kylläkin. Seuraillaan pari päivää ja kutsutaan eläinlääkäri, jos jalka ei mene paremmaksi
Tarkoituksenani oli tänään vetää oikein kunnon hikitreeni Hurman kanssa. Ori oli virtaisalla päällä ja työskenteli selkeästi mielellään. Ori oli parhaimmillaan ravissa ja toimi vaikeimpienkin tehtävien parissa erinomaisesti. Laukassa työskentelimme pitkästä aikaa vaihtojen parissa, kisaeläkkeellä olevan orin kanssa on menty hieman sieltä mistä aita on matalin ja hankalammat tehtävät on jätetty nuoremmille. Ori innostui vaihdoista melkoisesti ja alkuun ne olivatkin melko ilmavia ja lennokkaita. Ori hirnahtelikin innosta tehtävien välissä, höpsö kultamies! Loppuverryttely tehtiin pitkän kaavan mukaan, jotta lihakset eivät menisi jumiin. Tallissa ori joutui pesulle, koska aiottu hikitreeni onnistui erinomaisesti.
valmentajan kommentti: Lämmittely sujui harjoitus ravissa tempon lisäyksillä ja hidastuksilla. Lämmittelyn jälkeen alettiin hakemaan oikein lisättyä ja koottua ravia eri halkasijoilla. Tämä toimi hyvin Hurmalla, ravi oli todella lentävän näköistä ja Hurma kuitenkin pysyi kasassa, eikä siitä tullut pitkää liitävää makkaraa. Koska ravi sujui näin hyvin pyysin ratsukkoa siirtymään laukkaan.
Laukassa piti myöskin koota hevonen ja säilyttää samalla hyvä tahti sekä askeleen pituus. Aluksi kun ratsastaja lähti kokoamaan Hurmaa se hiukan hidasti vauhtia, mutta pienellä huomautuksella se saatiin jatkamaan hyvää tempoa. Päätin lisätä hiukan vaikeutta kun tuntui sujuvan vähän liiankin hyvin. Seuraavana tehtävänä oli siirtyä peruutuksesta suoraan laukkaan. Pari askelta peruutusta ja sen jälkeen laukan nosto ja laukun piti olla hyvin pyörivää. Parilla ekalla kerralla laukka nousi hiukan laiskasti, kaivattiin lisää terävyyttä ja välittömyyttä. Muutama toisto niin saatiin Hurma nostamaan laukka terävästi sekä välittömästi. Lisäksi laukka pyöri hyvin ja Hurma saatiin nopeasti koottua noston jälkeen. Tähän oli hyvä lopettaa. Loistavaa työskentelyä!
Koska Hurman kanssa on ollut vaikka ja mitä ongelmia maastäkäsin toimien kanssa, päätin tänään tehdä sille maastakäsintreenin. Hain varastojen kätköstä naruriimun ja pitkän riimunarun ja menin hakemaan orin tarhasta. Vastassa seistä möllötti harmaata mutaläjää muistuttava otus, jota odotinkin ja kaivoinkin harjan taskustani ja puhdistin orin pään. Lähdin kentälle ja teimme pysähdysharjoituksia, Hurma olisi halunnut mielummin jyrätä kuin pysähtyä, joten aikaa meni melko kauan. Ja niitä peruutuksia, voihan pyhä sylvi.. Hurma tuli peruuttaneeksi tänään varmaan viisi kentällistä. Mutta kuitenkin, loppua kohden ori alkoi kuunnella paljon paremmin kuin aluksi. Näitä treenejä pitää tehdä kyllä useammin kuin kerran viiteen vuoteen. Tulee orista edes hieman siedettävämpi.
Kisat Virtuaalitalli Deissä, kouluratsastusjaoksen alaisina oli tänään Hurman kanssa päivän ohjelmana. Ori käyttäytyi kuljetuksessa tapansa mukaan hyvin, oli ihan okei käsitellä maasta ja oli vieläpä verryttelyssä erinomainen. Toiveet ja tavoitteet siis korkealla. Luokkana tuttuakin tutumpi Helppo A, ori työskenteli radan erittäin keskittyneesti läpi ja saimme erinomaiset prosentit. Itseasiassa nopealla tarkistuksella ne olivat meidän toiseksi parhaat prosentit, ei pöllömpää! Hurma oli koko luokan alkupäässä, joten vaikka kiilasimme heti johtoon, en uskonut siellä pysyvämme joten purin orin ja iskin traileriin heinien ääreen. Mutta pitihän se ori sieltä vielä ulos ottaa, valkoiset pintelit jalkaan ja vastaannottamaan sinivalkoinen ruusuke!
Tänään oli odotettu päivä, jota on odotettu siitä saakka kun Petri varsan syntymästä soittamalla ilmoitti. Hurma meinaan suuntasi ensimmäistä kertaa VSHK:n järjestämiin kilpailuihin eli toisinsanoen orin kisaura starttasi tänään. Otin riskillä kaksi luokkaa heti alkuun, energian en pelännyt kuitenkaan laantuvan ja odotin toisesta radasta parempaa. Ori suoritti radat hienosti, nuorihan se vasta on ja hieman huuteli tammojen perään moelmpien ratojen aikana. Kummastakaan luokasta ei sijoitusta tullut, ori kuitenkin hieman väsähti ilmeisesti toisen luokan aikana. Tämä näkyi keskittymättömyytenä ja rikkeitä tuli. Ja himoitsipa se radan koristeena olleita kukkapuskiakin pysähdyksen aikana. Mutta silti, olemme tyytyväisiä!
Meillä on tapana totuttaa varsat myös kärryille. Näin teimme Hurmankin kanssa ja olemme treenailleet jo useampaan otteeseen ohjasajoa. Hurma on toiminut siinä oikein hyvin, joten en uskonut hyvällä työmoraalilla olevalle orille tuottavan tämänkään ongelmia. Mutta Hurmahan ei ilahtunut kärryistä lainkaan. Taluttajan kanssa homma meni ihan okei, mutta kun tästä rohkaistuneena taluttaja siirtyi rinnalta pois, olikin se menoa. Huhhuh, siinä tuli pelättyä itsensä ja hevosen puolesta, meinasi kentän aidat tulla hieman liian nopeasti aina vastaan. Ori onneksi pysähtyi rallittamisen jälkeen ja jäi tutisemaan paikalleen ja se saatiin kiinni. Ei tainnut olla meidän juttu kärryttely ja veikkaanpa, että pysymme siinä hyvinsujuvassa ohjasajossa siihen saakka kun ori pistetään satulaan.
Hurman kanssa ollaan melko vähän kierretty näyttelyitä, mutta koska tänään oli meillä Fiktiossa sellaiset järjestetty, päätin Hurman varsaluokkaan kiikuttaa. Ori oli melko eloisa (yllätys) ja paikallaan pysyminen rakennearvostelussa tuotti hieman haastetta. Ja ravi oli oikein lennokasta, meinasi minun vauhti hyytyä ennen aikojaan. Käynti taas, nooh. Hyvä, että tuomari sai sieltä ne pari käyntiaskelta bongattua. Olin jo valmis heittämään kirveen kaivoon orin kanssa, himpuran elohopea maastakäsin. Mutta kun hevosia alettiin järjestämään paremmuusjärjestykseen ei orin nimeä mainittu. Ajattelin jo tuomarin unohtaneen orin. Mutta mitä vielä, Hurma voitti luokkansa! Ihan mahtavaa, BIS-sijaa emme saaneet, mutta sitäkin tyytyväisempiä ollaan!
Sain tänään puhelin Petriltä Suvannosta, että odottamamme varsa on viimein syntynyt! Ruunikko orivarsa on Fiktion tuleva kilpa- ja siitosori. Lähdin tietysti heti katsomaan millainen pikkuherra sieltä tuli ja oi että miten hurmaava se olikaan! Eipä ollut nimenkään keksimisessä ongelmaa, sillä Hurmahan siitä tuli. Se onkin samalla myös synonyymi isän nimelle.