† Muistoissamme 11.03.2018
Moon Huithapeli
ERJ-III
rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori |
---|---|
väri, säkäkorkeus | punarautias, 157 cm |
syntynyt | 25.04.2006, 26-vuotias |
osaaminen | ko: Helppo A, re: 100 cm |
rekisterinumero | VH14-018-1983 |
kasvattaja | Moondance |
omistaja | Milja, Fiktio (VRL-00692) |
Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Vibaja & Fiktio
31.03.2017 | ERJ-III | 84 p. |
---|---|---|
8 p. + 43 p. + 0 p. + 20 p. + 13 p. | ||
43 KRJ-sijoitusta | ||
3 Cup-sijoitusta |
Hapa tuli Fiktioon seitsemänvuotiaana. Se on ollut aiemmin Katiskan omistuksessa ja kilpaillut ainakin esteradoilla. Meillä sen on tarkoitus jatkaa kisauraansa esteillä ja aloittaa myös kouluratsun ura. Ori tulee olemaan myös jalostuskäytössä niin omille, kuin ulkopuolisille tammoille.
Hapa on isosta ja jopa kankeanoloisesta ulkomuodostaan huolimatta oikein sporttinen ja menevä ori. Sen seikkailunhaluinen, mutta kiltti luonne puree moniin, ainakin jos tykkää vähän reippaammasta askelluksesta ja tarmokkaammasta hypystä. Etenkin hoidettaessa Hapa on osoittanut todella miellyttävää käyttäytymistä ja kärsivällisyyttä. Se viihtyy ihmisten seurassa, on mielellään harjattavana ja pesutoimiinkin suhtaudutaan rutiinilla. Sen sijaan taluttaessa, etenkin tarhaan vietäessä, Hapa on kovapäinen ja suorastaan ärsyttävä. Sen toimintamallit kummastuttavat toisinaan, sillä muuten niin pehmoinen ja kiltti hoitoponi muuttuu taluttaessa egoilevaksi, säntäileväksi ja määräileväksi oman elämänsä navaksi, joka mielellään juoksee itse tarhaan eikä jaksa odottaa hidasta taluttajaa. Käytöstavoissa on siis jollain saralla hieman opeteltavaa.
Tämän hevosen kanssa ei liikaa voi korostaa istunnan ja ohjasavun yhteistyön merkitystä. Mikäli Hapan kalloon ei saa mahtumaan heti alkuverryttelyissä ajatusta siitä, millaista liikettä siltä tänään halutaan, se päättää mielellään itse ja juoksee menemään koko tunnin aivan liian lujaa. Sileällä Hapan parhaita puolia ovat ehdottomasti ryhdikäs askellus ja yllättävän kevyt väistöhalukkuus. Sen sijaan siirtymissä ja kokoamisessa on toisinaan ongelmaa, etenkin siitä reippaammasta askelluksesta siirryttäessä hitaampaan tai kootumpaan etenemiseen. Esteille Hapalla on takataskussa ponnua, voimaa, tarmoa ja vähän ehkä tulisuuttakin. Siinä missä sileällä liikutaan reippaasti tiettyjen raamien sisäpuolella ja kuunnellaan ratsastajaa kohtalaisesti, esteradoilla kruisaillaan ilman huolen häivää ja raastetaan ratsastajan hermoja itsepäisyydellä. Hapa ottaa hypyt toisinaan vähän turhan tosissaan ja hyppää uhkarohkeita loikkia. Myös lähestymisissä ja reitillä etenemisessä saa olla ratsastaja hereillä. Hapan kanssa onkin hyvä tietää mitä on tekemässä, sillä orille itselleen palloa ei kannata heittää. Kiltteydestään ja harmittomuudestaan huolimatta Hapa kun on varsin määrätietoinen sille päälle sattuessaan.
Hapa on helppo lastata ja sen kanssa on mukava matkustaa. Uusissa paikoissa, oli kyse sitten kilpailukentistä tai eläinlääkäristä, Hapa on oma varmajalkainen itsensä. Kotona tarhatessa esiin tulevat ongelmat eivät ylety uusiin paikkoihin, sillä turha riehuminen loppuu heti kun Hapaa hieman jännittää. Jännitystä ori ei tuo ilmi muulla tavoin kuin astetta rauhallisemmalla ja varovaisemmalla olemuksella. Ja sehän passaa. © Uppe
Sukuselvitys
i. Kirveltäjän Kauna prt, 150 cm |
ii. Ritarisydän 158 cm | iii. Kirveltäjän Juhannustaikuri prt, 152 cm |
iie. Liinaharjan Misteli KTK-II rt, 155 cm | ||
ie. Pissis VK trt, 153 cm | iei. Potenssi rt, 145 cm | |
iee. Keskiviikon Kadotus m, 146 cm | ||
e. Vihannon Joulun-Lapsi rt, 155 cm |
ei. Kuunkajon Rakkaamme Lauri mrn, 158 cm | eii. Vinkan Tulilintu prt, 153 cm |
eie. Menneisyyden Muisto rt (lkk), 150 cm | ||
ee. Keijutar OP rt | eei. kadonnut | |
eee. kadonnut |
Katso myös kattavampi sukutaulu! isälinja - Kokototuus emälinja - Keijutar OP
Jälkeläiset
1 kpl: 0 oria, 1 tamma
tamma | Fiktion Jasmiini | s. 18.02.2016 | KTK-II, SV-II, sijoituksia kilpailuista | emä Carmiénin Janette |
---|
Kilpailutulokset
40 ERJ-sijoitusta, 43 KRJ-sijoitusta, 5 Cup-sijoitusta
Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät
13.01.2017 - Estevalmennus, valmentajana Sippe
Tähtijuovan jälkeen Milja katosi hetkeksi talliin hakemaan seuraavaa ratsuaan samalla, kun minä jäin maneesin puolelle rakentelemaan esteitä. Asetin pituushalkaisijalle neljä estettä, jotka olivat kaikki tavallaan "vinossa", muodostaen keskenään ikään kuin siksakin. Ensin vinoja esteitä hypättäisiin ihan vain pituushalkaisijalla niin, että väliin tulisi aina kaksi laukkaa. Seuraavaksi esteet tulisi ylittää niin, että jokaisen väliin tulisi viidentoista metrin laukkavoltti. Saatuani esteet valmiiksi odottelin hetken maneesissa, ja kohta Milja kävelikin ovesta vierellään seuraava hevonen, Moon Huithapeli.
"Noin, siinä ympyrällä katot et se sun ulkopohje pysyy napakkana kyljessä vähän näyttämässä ettei se ympyrä oo mihinkään suurentumassa", neuvoin Miljaa tämän aloitettua ravailun. Vielä hetken laukattuaan ratsukko sai aloittaa hyppäämisen. Aluksi pituushalkaisijalle tultiin ravissa niin, että laukka nostettiin ensimmäisen esteen jälkeen. Milja jäi ennen esteitä helposti himmaamaan ravia liikaa, pienen ohjeistuksen jälkeen ravi saatiin ennen esteitäkin rennoksi ja letkeäksi ilman pelkoa laukkarikosta.
"Nyt kun tuut laukassa nii mieti et ratsastat vaan suoraan vaik esteet onki vinossa", selitin Miljalle. Hapa meinasi itse alkaa kääntymään esteiden suuntaisesti, mutta pitämällä hevosen napakasti pohkeen välissä Milja sai sen hyppäämään esteet suorassa linjassa. Seuraavaksi tehtävää alettiin hypätä ympyröiden kanssa. Aluksi Hapa oli todella itsepäinen eikä millään meinannut kääntyä voltille esteiden välissä - se ihan surutta ratsastajan kääntämisestä huolimatta jatkoi suoraan seuraavalle esteelle edellisen jälkeen. Pienen kurinpalautuksen ja ohjeistuksen jälkeen Milja ja Hapa hyppäsivät tehtävän useaan otteeseen onnistuneesti, ja valmennus oli hyvä lopettaa hienoon suoritukseen.
06.11.2015 - Estevalmennus, valmentajana narri
Miljan ja Hapan kanssa tarkoituksena oli tehdä tekniikkaharjoitusta sarjoilla. Milja verrytteli oria rakennellessani tehtävää, samalla kun huutelin ohjeita myös verryttelijälle. Esimerkiksi "älä anna sen juosta tuolla lailla" ja "käännä voltille". Hapa oli kuunnellut apuja oikein hyvin kunnes se oli havainnut esteiden rakennuksen, minkä jälkeen energisyys oli kasvanut raketeiksi jalkoihin. Ori oli kuitenkin suorastaan harmillisen itsepäinen innostuksissaan, ja pari kertaa Milja joutui kääntämään sen pienelle voltille kun pelkkä pidäte ei enää mennyt läpi. Vähitellen Hapa onneksi alkoi kuunnella hieman paremmin myös pidätettä, vaikka uskoinkin, että ori innostuisi taas enemmän päästessään hyppäämään. Tätä vartenhan valmennuksia pidetään, joten eipä siinä mitään.
Tehtäväksi olin rakentanut yhden sarjan, mutta laukkapuomien kanssa – haasteena olisikin saada Hapa pysymään samassa laukassa läpi tehtävän. Alkuun tuli kaksi laukkapuomia askeleen välein, sitten pysty, askel, okseri ja jälleen kaksi laukkapuomia askeleen välein. Oleellista oli tulla koko tehtävä suoralla hevosella samalla laukalla. Kuten arvelinkin, ensimmäinen kerta Hapalla meni ihan hyvin, hevonen oli suora ja laukkakin pysyi suunnilleen samana läpi tehtävän. Hankaluus ilmenikin siinä, kun ori pääsi hyppäämään hieman, sen into kasvoi ja laukkaan meinasi tulla liikaa kokoa. Laukkapuomeilla askel sekosi ja hypystä tuli kengurunloikkaa Hapan ottaessa puolitoista askelta kokonaisen sijaan. Jotenkin ratsukko kuitenkin pääsi sarjan yli kunnialla, mutta tehtävän perässä olleet laukkapuomit kolisivat komeasti. Tätä sitten lähdettiin työstämään molempiin suuntiin.
Kun Milja istui lähellä hevosta aivan sarjalle asti ja piti ohjat tuntumalla, pohkeen lähellä teki Hapa tehtävän oikein hyvin. Ori oli koko valmennuksen ajan ilahduttavan suora ja vaikka välillä ratsukko joutui keskustelemaan ronskistikin pidätteestä, Hapa kuitenkin lopulta luovutti ja alistui Miljan määräämään tempoon. Ponnua riittää, kontrollia kaivataan hieman lisää, mutta valmennus sujui oikein hyvin!
14.01.2015 - Kouluvalmennus (Helppo B) Moondancessa, valmentajana misery.
Tänään valmennuksen aiheena oli siirtymiset askellajien sisällä ja ratsastajan apujen käyttö, sekä istunta. Alkuverryttelyn jälkeen ratsastajien iloksi (okei, kauhuksi) komensin ottamaan jalustimet kaulalle ja tulemaan pääty-ympyröille - shetlanninponit toiseen ja suomenhevoset toiseen. Ensin tehtiin siirtymisiä ihan vain käynnistä pysähdykseen ja takaisin käyntiin. Samalla keskityimme taivutteluun ja asetukseen, sekä ratsastajan istuntaan. Kun olin tyytyväinen ratsukoiden menoon, vaihdettiin suuntaa ja tehtiin siirtymisiä pysähdys-käynti-ravi-käynti-pysähdys. Samaa harjoitusta toistettiin myös hetken aikaa toiseen kierrokseen, kunnes annoin luvan pienille välikäynneille. Tämän jälkeen ratsukot ottivat laukannostoja uralla niin, että pitkät sivut laukattiin ja lyhyet sivut käveltiin. Ratsastajat näyttivät tässä kohtaan jo sen verran tuskastuneilta, että suorituksen jälkeen annoin luvan ottaa jalustimet jalkaan Toiseen suuntaan tehtiin vielä hetken samaa, mutta lyhyet sivut mentiin harjoitusravia. Kun olin tyytyväinen jokaisen suoritukseen, niin annoin luvan itsenäiselle loppuverryttelylle ja pyysin ratsastajia ratsastamaan hevosia ja poneja rennoksi eteen-alas.
Huithapelin ja Miljan yhteistyö oli vasta alkusuoralla, mutta meno näytti hyvältä alusta alkaen. Hapa tosin oli hieman turhankin eteenpäinpyrkivä ja siirtymisissä pidätteet eivät aina menneet läpi. Milja ei lähtenyt orin hössötyksiin vaan vaati rauhallisesti asioita ja Hapa rauhoittui nopeasti. Suomenhevosten kanssa tehtiin myös siirtymisiä suoraan ravista pysähdykseen ja toisin päin. Hapalle ne eivät tuottaneet hankaluuksia. Ratsastajalla oli hieman hankaluuksia istua orin isossa laukassa ilman jalustimia, mutta pyysin keskittymään siihen, eikä niinkään hevosen menoon, jolloin se alkoi sujua paremmin. Ratsukko teki hyvän ja tasaisen suorituksen, enkä liiemmin löytänyt valittamisen aihetta kummastakaan.